tiistai 29. maaliskuuta 2011

12. viikko

Maanantai 21.3. oli ystävämme Eeron viimeinen työntäyteinen päivä täällä Habari Maalumissa. Esko kävi hakemassa Ilkidingan koululle tilaamansa kirjat Kimahama-kirjakaupasta. Illalla menimme yhdessä isolla porukalla syömään Bay Leaf nimiseen ravintolaan Arushaan. Olimme siellä pitkän illan jutellen mm. jääkiekosta ja muusta urheilusta. Oli oikein mukava ilta ja saavuimme kotiin vasta n. 23.30.

Tiistai aamuna Eero sitten lähti kohti Nairobia bussilla, jonka kuljettajan kanssa oli sovittu etukäteen, että hän pysähtyy tässä Habari Maalumin kohdalla. Kellonajaksi oli ilmoitettu 8.15, mutta kuten Ulrik oli illalla arvellut, bussi tuli n. 8.50. Eero pääsi matkaan hyvin ja oli iltapäivällä ystävänsä Stanleyn luona. Marjon työpäivä jäi hieman lyhyeksi, koska Leonard ei ollut paikalla, eikä ollut mitään tehtävää. Maaliskuun palkkalistakin oli saatu valmiiksi maanantaina. No eihän se haitannut, kun edellinen ilta oli venynyt pitkäksi.

Kimahama kirjakaupasta johtaja kävi meillä hakemassa maksun em. kirjoista ja antoi Marjolle lahjaksi laulukirjan, jota käytämme täällä aamuhartauksissa.

Keskiviikkona menimme Eskon kanssa viemään kirjat Ilkidingan koululle. Olivat tosi tyytyväisiä ja saimme ottaa kuvia oppilaista uusien kirjojen kanssa.
Koululta suuntasimme matkamme Precision Airin konttorille. Emme vieläkään saaneet rahoja käyttämättä jääneistä Darin lentolipuista, mutta lupasivat seuraavalla viikolla antaa uutta tietoa. Sieltä lähdimme kaupungin toiselle puolelle Njiro nimiseen ostoskeskukseen. Siellä on joitakin länsimaisia vaatekauppoja ja monta ravintolaa sekä Super Market. Söimme lounaaksi hampurilaisateriat, olivat hyviä, ei mitään macdonaldseja vaan kunnon annokset.

Torstaina lähdimme aamulla aikaisin kohti Bagamoyoa, paikkaa lähellä Dar es Salaamia. Matkassa mukana olivat kaikki ruotsinkieliset ystävämme täältä, 3 autollista. Matka oli pitkä ja uuvuttava, kun autossa ei toiminut ilmastointi. Perille pääsimme n. klo 18, eli matka kesti n. 11 h. Paikka oli ihan viehättävä Lodge, jossa oli oma hiekkaranta, tosin molemmilla puolilla oli kalastusveneitä, joten veden laatu oli hieman kyseenalainen.

Perjantaina teimme veneellä retken hiekkasärkälle. Matkalla saimme ihailla hienoja mangrovemetsiä. Perilla uimme ja söimme eväitä ( pullaa ja limua ).

Lauantai-iltana nautimme illaseksi Sea Food Buffeen. Siinä oli kalaa, katkarapuja (isoja sellaisia) ja hummeria tai jotain isoa rapua. Jälkkäriksi oli creme bruleeta.
Oli todellinen herkkuateria.

Sunnuntai 27.3. aamuna oli taas edessä rankka kotimatka. Vielä rankemmaksi se muuttui Marjolle, jonka maha alkoi reistailla. Täällä ei ole tien varrella huoltoasemia, niinkuin Suomessa, joten...=(
Kotiin päästyämme Esko ei löytänyt kotiavaimia ja jouduimme hälyttämään paikalle Davidin, HM:n johtajan, joka onneksi asuu kompaundin alueella. Hän päästi meidät sisälle yleisvaimella. Oma avaimemme löytyi kuitenkin autosta, jonne se oli pudonnut Eskon huomaamatta.

Loppu hyvin kaikki hyvin!

maanantai 21. maaliskuuta 2011

11. viikko Vihdoinkin sateita

Viikonloppuna alkaneet, kauan kaivatut sateet jatkuivat. Luonto alkoi heti vihertää ja kukat kukkia.

Eskolla oli maanantaina tärkeä palaveri. Koolla oli Habari Maalum Collegen johto ja he perustivat ryhmän, jonka tarkoituksena on seurata ja kehittää koulun opetusta ja arkea. Marjo jatkoi työskentelyä maaliskuun palkanmaksun kanssa.

Marjoa oli pyydetty mukaan kirkon ylistysryhmään ja ekat harkat, joihin hän pystyi osallistumaan oli tiistaina. Kolme viikkoa vaivannut kröhä haittasi hieman laulamista, mutta muuten oli ihana olla mukana. Ulrik pyysi Marjoa ottamaan myös oman lauluvuoronsa sunnuntain jumalanpalveluksessa ja sen tiimoilta harjoitukset olivat Luken (eräs oppilaista) kanssa perjantaina kesken työpäivän Habari Maalumin studiossa. Luke oli nopea oppimaan, vaikka laulut olivat hänelle aivan outoja!



Keskiviikkona olimme retkellä Arusha Parkissa. Lähdimme auringon nousun aikaan ja vietimme puistossa koko päivän lintuja bongaillen. Kävimme myös kuuluisassa Momela Lodgessa. Kuuluisuus johtuu siitä, että siellä on kuvattu 60 vuotta sitten Hatari- niminen elokuva, jossa pääosaa näytteli John Wayne. Söimme kevyen lounaan ja yllättäen jouduimme oppilasryhmän kuvauksen kohteiksi. He olivat jostain yksityiskoulusta retkellä. Nuoret halusivat kuvauttaa itsensä meidän valkoisten turistien kanssa. Siinä kilisteltiin cocislaseja ja pidettiin käsia olkapäillä. Eipä olla ennen moiseen hauskaan tilanteeseen jouduttu!

Torstaina oli kova sade ja illalla, kun tulimme ruotsinkielisten lähettien tapaamisesta, olivat tiet todella heikossa kunnossa. Pimeys ja sade teki ajamisesti erittäin hankalan, mutta selvittiin ilman kommelluksia.

Perjantaina Eero työskenteli uusien tietokoneiden kimpussa eikä tahtonut millään saada ääniä toimimaan. Esko otti yhteyttä Suomeen ystäväämme Anttiin, jolta ratkaisu löytyikin ja koneet saatiin käyttökuntoon. Iltapäivällä olimme tutustumassa Makumiran Yliopiston tietojärjestelmiin suomalaisen IT insinöörin, Raimon (Suomen Lähetysseuran lähetti) opastuksella.

Lauantaina satoi koko aamupäivän ja iltapäivällä kävimme autolla parin tunnin ajelulla katselemassa maisemia ja lintuja. Yhdessä paikassa, kun pysähdyimme kiikaroimaan langalla olleita lintuja, eräs pieni paimen poika suuttui kovasti, kun luuli meidän ottavan hänestä kuvia ja heitti isolla kivenmurikalla autoa kohti! Onneksi meni ohi!!

Sunnuntaina olimme kirkossa ja Marjo lauloi sekä ryhmässä ja yksin. Sateiden takia emme uskaltaneet lähteä Losikiton kirkkoon, vaikka oli luvattu olla mukana sielläkin. Sinne johtavat tiet ovat sateella tosi liukkaita ja mutaisia, eikä sinne ajaminen olisi ollut viisasta.

Iltapäivällä sateiden lakattua kävimme vähän kuntoilemassa, Esko punttisalilla ja Marjo uimassa. Illalla olimme vielä DD:n ja Marian luona illallisella: mm. ugalia ja keittobanaaneja.

Jälleen yksi vaihteleva ja mielenkiintoinen viikko takana.

maanantai 14. maaliskuuta 2011

10.viikko kummikouluvierailuja ja AIDS orpoja

7.3. Maanantaiaamuna suuntasimme Arushaan Precision Airin toimistoon ja jätimme reklamaation hukkaan menneestä lentomatkasta. Asian käsittely kestää kaksi viikkoa ja lupasivat ottaa yhteyttä meihin myöhemmin. Kävimme myös Meat King nimisessä lihakaupassa ja ostimme naudan SISÄFILETTÄ 5€/kg.

9.3. Keskiviikkoaamuna kävin Ekenywan alakoulussa hakemassa listan 7.luokan oppikirjoista (97 kpl) ja menimme Marjon ja Habari Maalumin johtajan David Diguulan kanssa Arushaan Habari Maalumin kirjakauppaan Kimahamaan tekemään kirjatilausta. Kirjakauppa ammotti tyhjyyttään. Teimme kirjatilauksen ja meille luvattiin kirjat perjantaiksi.

10.3. Torstaiaamuna lähdimme kouluvierailuille klo 8.30 lähellä sijaitsevaan Ekenywan alakouluun, jossa opettajakunta - 11 opettajaa ja rehtori olivat meitä vastassa. Oppilaita koulussa on 700, luokkia on 8, yhdeksäs oli rakenteilla. Olemme (KeKe) tukeneet koulua rahallisesti käymälän rakentamisessa. Ensimmäinen osa oli valmis mutta ei vielä käytössä johtuen veden saannin ongelmista. Viralliseen vierailuun kuului muutama puhe ja virvokkeet sekä tutustuminen kouluun. Kävimme mm. 1.luokan oppilaita tervehtimässä. Heitä oli peräti 123 yhdessä luokkahuoneessa.

Säntäsimme Ekenywan koululta 20km päässä olevaan Ilkidingan yläkouluun, jossa on luokat 1-4 (Form 1 - 4). Koulussa on peräti 1460 oppilasta ja 20 opettajaa. Olemme rahallisesti tukeneet koulua vsta 2003 niinkuin Ekenywan kouluakin ja tuellamme on rakennettu kirjasto, jossa nyt toimi opettajanhuone sekä iso ruokalarakennus, joka on rakennettu pelkästään Keravan kehitysmaayhdistyksen (KeKe) rahoilla.


11.3. Perjantaiaamuna kävin Kimahaman kirjakaupassa hakemassa Ekenywan koululle lahjoitettavat kirjat, kuva. Toimitin ne iltapäivällä rehtorille ja 7.luokan opettajalle koulun kirjavarastoon.

12.3. Lauantaiaamuna suuntasimme klo 9.30 Monduliin tapaamaan Monduli Orphan Projectin (MOP) vetäjää Thomasia. Matkaa Monduliin on 60km. Aamulla sain puhelinsoiton HM Collegen koordinaattori Lasarus Laizerilta ja hän kysyi, että voisimmeko mennessämme viedä hänen viisihenkisen perheensä tervehtimään Lasaruksen appiukkoa Monduliin. Olimme jo aiemmin sopineet yhteisestä uintiretkestä TGT:hen.

Mahduimme (7) mainiosti Toyota Prado maasturiimme. Jätimme Lasaruksen perheineen Monduli Towniin (lähinnä kylä), joka on maasaiden asuttama kaupunki. Me muut jatkoimme Monduli Juun kylään Thomasin luokse. Hän kertoi meille AIDS orpohankkeestamme. KeKe rahoittaa hanketta yhdessä joidenkin yksityisten lahjoittajien kanssa. Tukemme piiriin kuuluu 80 alakoulu - ja 24 yläkouluikäistä maasai AIDS-orpoa. Näillä orpolapsilla ei siis ole vanhempia vaan heidän huoltajinaan toimivat usein lesket, joilla on itselläänkin useita lapsia.

MOP projekti on hankkinut 5 perheelle aurinkoenergialla (paneeli katolla) ladattavia led valoja, kuva. Niiden hinnaksi tulee vain 25€ ja tällä hetkellä kylällä on niiden asennus menossa. Rahaa 50 lesken lamppujen hankintaan tarvittaisiin kiireesti lisää noin 1300 euroa. Lamppu mahdollistaa näin myös 300 lapsen iltaopiskelun.


Sunnuntaina 13.3. saimme pitkään kaivatun sateen, joka kesti noin kolme tuntia. Esko innostui lähtemään sateen jälkeen hölkkälenkille Kilimamoton kraaterille, noin 5km lenkki 1600 - 1700 metrin korkeudessa oli vaativa urakka. Marjo leipoi herkullisia sämpylöitä.

maanantai 7. maaliskuuta 2011

9.viikko huipentui safariin


Maanantaina 28.2. olimme vielä sairaita, Eskon mahatauti ei vieläkään hellittänyt. Marjolla alkoi ilmetä poskiontelontulehduksen oireita. Auto oli koko päivän Solomonilla, joka hoiti siihen tarkastuksen ja uuden roadlicensen. Aamupävällä Marjo jutteli naapurin Lilianin kanssa ja kertoi, että olemme menossa viikonloppuna safarille Lake Manyaran ja Tarangiren luonnonpuistoihin. Ja kuinkas sattuikaan.. naapuritkin olivat suunnitelleet samaa! Siinä sitten sovittiin, etta heti illalla alamme tekemäään yhteisiä suunnitelmia.

Myöhemmin illalla menimme Arushaan kauppaan ja takaisin tullessamme oli tielle juuttunut rekka ja jouduimme jälleen kiertotielle. Sielläkin liikenne oli täysin jumissa Ngaramtonin kylässä pari rekkakuskia ei osannut päättää, kumpi saisi mennä ensin ja siinä vierähti tovi, ehkä n. 30 min. Pääsimme kuitenkin lopulta kotiin ihan väsyneinä. Tiistaina 1.3. kävimme Nymaneilla. Hannalla oli valmiina KeKeä varten kirjanpito ja raportteja. Nautimme hyvät pullakahvit. Sen jälkeen Marjo meni töihin toimistolle ja Esko kotiin lepäämään.

Keskiviikkona 2.3. Esko järjesteli meille yöpymistä Kirurumun telttamajoitukseen Tarangireen. Varattiin neljä telttaa, Benjaminille ja Rebecalle, Sjöbergin perheelle, meille ja Eerolle ja Lucakselle (14 v.), joka on Sjöbergien vieraana.

Torstaina 3.3. meillä olikin sitten taas ruotsalaisten lähettien ilta. Se teetti Marjolle hommia. Tuli leivottua sämpylöitä, jotka olivatkin suuri menestys. Kaikki meni ja kehuja sateli! Ilta oli kaikin puolin mukava ja porukkaa oli ennätysmäärä, yht. 23 henkeä.


Perjantaina 4.3. menimme aamupäivällä nostamaan rahaa TGT:n automaatista, mutta.. eihän se ollut toiminnassa, joten jouduimme ajamaan Arushaan asti. Matkalla Esko tankkasi (tai siis huoltoaseman kaveri) ja kaupungissa huomasimme, että tankin luukku oli auki ja korkki oli poissa! Paluumatkalla kävimme huoltoasemalla kysymässä korkkia ja lupasivat etsiä sen.

Marjo ehti vielä ennen lounasta työpaikalle ja pyysi Eeroa katsomaan PC:tä, joka oli käyttäytynyt kummallisesti jo pari viikkoa. Siinä menikin sitten koko loppupäivä, löytyi yli 600 virusta!! Illalla laitoimme safaria varten eväitä ja pakkasimme laukkuja.

Herätys oli lauantaina 5.3. klo 4.05. Lähdimme kahdella autolla liikkeelle kohti Lake Manyaraa klo 5.15. Ajaminen pimeässä näissä tieolosuhteissa oli haastavaa. Saavuimme perille noin klo 7.00 ja aamu oli jo alkanut sarastaa. Lake Manyaran portilla meitä olivat vastassa jo sarvinokat, apinat ja pieni pöllö. Maksoimme sisäänpääsymaksut 35$ per aikuinen ja vahingossa Lucaksestakin jo aikuisten hinnan VISA:lla.


Puiston pohjoispää-alkumatka- oli faunan kannalta paras alue. Hippo Pool oli meille bongareille varsinainen mekka: virtahepojen seurana oli jos jonkinlaista lintua, pienestä rantasipistä aina jättimäiseen afrikansatulahaikaraan. Isokokoisia kynsihanhia oli afrikanhanhien seurassa sekä naamioviheltäjäsorsia taapersi rannan tuntumassa. Yöhaikara viihtyi lehmähaikaraparven jatkeena. Pyhäiibiksiä oli jo meille tuttujen hadadaiibisten ja pronssi-iibisten seurassa. Harmaa- ja kobolttihaikaroita oli lähituntumassa ja goljattihaikara löytyi kauempaa. Marabuja oli tietenkin kaartelemassa yläpuolellamme. Ehkä hienoin kokemus oli kiljumerikotkan majesteettinen laskeutuminen läheisen puun latvaan.

Lammelle tullessa näimme liitokotkan istumassa puussa ja savannikorkorppikotkien kerääntyvän kuolleiden puukarahkojen nokkiin. Seppä- ja kruunuhyyppiä oli ylenmäärin, mutta kaikkein runsaslukuisin oli tuhansien yksilöiden muodostama pääskykahlaajaparvi, joka pelmahti lentoon kun poistuimme virtahepoaltaalta. Savannikotkaan pääsimme tutustumaan autosta vajaan viiden metrin päästä kun se käyskenteli maassa ravinnon kimpussa.

Jatkoimme matkaa etelään rantareittiä pitkin ja tavoitimme kaksi itsensä kylläiseksi syönyttä leijonanaarasta. Torsoksi syöty saalis mahdollisti meidän aterioinnin aivan niiden lähelllä olevalla lounaspaikalla. Norsuihin ja apinoihin tutustuimme aivan alkumatkasta ja paluun aikana samoilla alueilla. Jatkoimme matkaa kuumille lähteille (Hot Springs), jossa hautavajoaman jyrkänteeltä purkautuu purona höyryävää lähes 100 asteista vettä, joka sisältää runsaasti suoloja. Puron luusuassa aivan järven rantavedessä kahlaili tuhansien flamingojen ja pikkuflamingojen parvi. Rannnassa piipersi lisäksi pikkusirrejä, avosettejä ja valkovikloja sekä valkosiipitiiroja. Metsäviklon ja liron olimme bonganneet jo aikaisemmin. Takavasemmala näimme satapäisen vesipuhvelilauman onneksi riittävän kaukana meistä. Rantapusikossa piti meteliä joukko oliivipaviaaneja.

Klo 13 mennessä emme olleet ehtineet vielä lounastamaan ja suuntasimme tutulle lounaspaikalle takaisin kohti pohjoista. Söimme eväät hienolla näköalapaikalla jättimäisen akaasian läheisyydessä helmiseppien ja loistokottaraisten yrittäessä saada osansa eväistämme. Paikalla oli runsaasti muitakin retkeilijöitä. Aseistetut vartijat pitivät huolen siitä, että isommat pedot jättivät meidät rauhaan. Jatkoimme matkaa rannan kautta takaisin ja paluumatkalla teimme parhaimman lintuhavainnon - näimme virtavan puron rannassa oksannokassa afrikankeisarikalastajan, joka on maailman suurin kuningaskalastaja, lähes variksen kokoinen. Paluumatkalla näimme myös valtaisan eteläkalkkunasarvekkaan ja rosvohaukan.

Klo 16 jatkoimme Manyaran portilta kohti Tarangiren kansallispuistoa ja Makuyinin kaupungin kohdalla käännyimme kohti etelää . Päädyimme pienen etsiskelyn jälkeen todella eksoottiseen yöpymispaikkaan keskelle rehevää puskasavannia aivan Tarangiren puiston pohjoispuolelle.

Reseptionia lukuunottamatta kaikki tilat olivat telttoja, joihin majoituimme. Meillä oli hieno pippuripihvi-illallinen ukonilman säestäessä ruokailuamme. Illalla leijona äänteli lähitienoolla ja aamu viideltä olivat norsut haistaneet meidät ja käyskentelivät telttojen lähellä. Palvelu Kururimussa oli huippuluokkaa: auringon noustessa savannin takaa söimme monipuolista aamiaista ja saimme retkilounaat mukaan autoihin. Pikku Naomilla lauantaina noussut kuume oli hellittänyt yön aikana ja päätimme yhdessä jatkaa matkaa Tarangiren puistoon.

Saavuimme Tarangireen sunnuntaiaamuna klo 8 jälkeen ja jatkoimme portilta hidasta ajoa eteenpäin tehden havaintoja mehiläissyöjistä, sininärhistä, lepinkäisistä, kaijasista, frankoliineista ja jo portilla punaposki- sekä kobolttipeiposta. Päivä jatkui upeaa apinaleipäpuu/akaasia savannia kierrellessä ja norsulaumoja väistellessä (useita satoja norsuja).

Täydellisen kaunis impala-antilooppi on Tarangiren runsaslukuisin nisäkäs ja ne samoinkuin muutkin suuret nisäkkäät viihtyvät keskipäivällä puiden varjossa. Lämpöä oli parhaimmillaan + 39 celsiusta. Tuliperäkutojat ja erilaiset turakot olivat runsaslukuisia Tarangiren pohjoispään maastossa.

Lounastimme hienossa Tarangire Safari Lodgessa ja teimme vielä lyhyen kierroksen ns pikku Serengetiksi kutsuttuun ruohosavannialueeseen puiston pohjoiskolkassa. Siellä saimme ihailla kirahveja ja apinanleipäpuita. Palasimme tänne kotiin Arushaan klo 18 aikoihin eilen illalla.

keskiviikko 2. maaliskuuta 2011

8.viikko - taudin kourissa

Viime viikon Darissa käynnin jälkeen tauti iski meihin, ensin Eskolle nousi lievä kuume lauantai-iltana ja maha meni sekaisin. Sunnuntaina olo oli heikko, mutta aamulla klo 7.30 menimme kirkkoon. Illalla Ester äitinsä kanssa tuli meille syömään. Marjo leipoi ja laittoi ruokaa. Maanantaina Eskon vointi ei ollut yhtään parempi ja Marjokin sairastui. Työviikko sujuikin sitten vaihtelevasti töissä, kotona, töissä, kotona. Torstaina tänne saapui FIDAn Itä-Afrikan aluejohtaja Juha Virtanen ja Suurlähetystöstä 2. sihteeri Antti Putkonen. Juhan seurueeseen kuuluivat lisäksi Juhan isä, Allan, ja Nokian pastori Mika. Esko yhdessä johtoryhmän kanssa esitteli heille Habari Maalum Collegen toimintaa ja suunnitelmia. Illalla menimme syömään intialaiseen ruokapaikkaan ja siitähän ei maha pitänyt! Mutta ruoka oli hyvää!!

Siinä iltaa istuessa saimme Juhalta kutsun tulla mukaan seuraavana päivänä USA River nimiseen kaupunkiin n. 30 km päähän. Siellä on rakenteilla Youth Center. FIDA on mukana projektissa rakennusvaiheessa. Perjantaina oli peruskiven muurausjuhla.

Lähdimme tietenkin innolla mukaan taudista huolimatta. Vähän pillereitä poskeen ja menoksi. Matkalla saimme nähdä Kilimanjaron vuoren, joka komeasti kylpi kirkkaassa auringon valossa Perillä meitä vastassa oli upea joukko hienosti puettuja ihmisiä, jotka lauloivat ja tanssivat. Osa heistä tuli halaamaan meitä eikä se halaus ollut mikään suomalaisille tyypillinen ”kaukohalaus” vaan kunnon rutistus. Siinä sai kokea olevansa todella tervetullut!

Juhlallisuudet sisälsivät tietenkin laulu- ja tanssiesityksiä sekä juhlapuheita. Ohjelma kesti n. 2 tuntia. Sen jälkeen menimme lounaalle.

Saatuamme vatsamme täyteen hyvää ruokaa suuntasimme kohti tansaniittikaivoksia. Tansaniitti on jalokivi, jota esiintyy vain täällä Tansaniassa. Oli mielenkiintoista kuulla ja nähdä, minkälaisissa olosuhteissa nuoret miehet työskentelevät. Antti joutui kiiruhtamaan lentokentälle ja kohti Daria, kotia. Me muut jatkoimme vielä kohti Arushaa ja menimme illalliselle hyvään hotelliin.

Lauantaina Marjolla oli kovasti kipeä kurkku, Eskollakin oli ilmennyt flunssan oireita. Siitä huolimatta hän kävi puntttisalilla ja uimassa. Sillä aikaa Marjo rentoutui kampaajalla.

Sunnuntaina Marjo olikin sitten jo tosi taudissa eikä päässyt kuuntelemaan, kun Esko saarnasi Losikiton kirkossa. Eskolla maha oli todella sekaisin ja kuume nousussa. Jaksoi kuitenkin puheensa pitää ja kuulimme myöhemmin Lasarukselta ( pastorilta ), että kuulijat olivat tykänneet kovasti ja pyysivät tulemaan uudestaan.

Koko viikko kului siis aikalailla taudin kourissa, mutta eiköhän elämä tästä valkene.