Viikko 25 / 20 - 26.6

Tamperelaisille löytyi oma suklaapatukka TGT-kuntokeskuksen kaupasta
( Se on nääs MORO )

Maanantaiaamuna Hanna ja Niina lähtivät takaisin Nairobiin ja saatoimme heidät Habari Maalumin portille. Hytisimme n. puoli tuntia viileässä ja tuulisessa säässä odotellessamme bussia. Samsonkin ilmestyi paikalle juttelemaan kuulumisia. Tulihan se bussi viimein ja tytöt pääsivät turvallisesti matkaan. Meitä taas työt odottivat, olimmehan olleet vapaalla edellisen viikon keskiviikosta lähtien. Iltapäivällä tosin livahdimme kaupunkiin ruokaostoksille ja kysyimme Esteriä mukaamme ja mielellään hän lähti. Maanantaista ei paljon muuta mainittavaa olekaan.

Tiistaina Eskolla jatkui edellisellä viikolla aloitettu budjetin vääntö Leonardin kanssa ja Marjokin piti pyytää toimistosta avuksi. Lounaaseen asti teimme töitä kotona. Iltapäivä meni työn merkeissä, Esko pakersi opinto-oppaan kimpussa ja Marjo kirjoitti toimistossa Habari Maalumin autojen käytöstä kirjanpitoa varten tiliöintilomakkeita. Illalla Eskolle iski väsymys ja vilu. Olotila paheni ja yöllä tuli todellinen horkka ja päänsärky, joten pilleriä poskeen ja sen jälkeen alkoi kova hikoilu.

Keskiviikon aamuna Esko otti taas lisää pillereitä, olihan edessä ohjelmaa täynnä oleva päivä: ensin oli swalihin oppitunnit, sen jälkeen menimme vierailulle TPRI tutkimuslaitokseen, joka tutkii mm. tuholaismyrkkyjä. Kuulimme mielenkiintoisia asioita ja kävimme katsomassa geenipankkia, jossa oli kaikkien mahdollisten puiden ja viljelykasvien siemeniä isoissa pakastamisissa. Lounaan jälkeen Eskolla oli todella tärkeä kokous Collegen tiimoilta ja klo 16 ( klo 10 täkäläisen ajanlaskun mukaan: aurinko nousee klo 0, keskipäivä on klo 6 ja illalla kello on 12, kun meillä on 18 ) olimme saaneet kutsun juhlaan, joka oli järjestetty suomalaisen Daisy Grönqvistin kunniaksi. Hän on aloittanut täällä koulutuksen näkövammaisille tarkoitettujen kirjojen ym. tekemiseen. Työ alkoi v.1980 Taborassa ja siirtyi muutaman vuoden jälkeen tänne Arushaan. Aluksi Daisyllä oli vain pöytä ja tuoli, joka oli säästetty Daisyn pyynnöstä ja vielä ihan hyvässä kunnossa. Juhla oli hieno ja kesti kauan, kuten täällä aina. Luokkahuone oli kauniisti koristeltu, puheita riitti ja ruoka oli hyvää ja sitä oli paljon. Loppuilta sujuikin ruokaa sulatellessa.

Seuraavana aamuna Eskon olotila oli muuttunut vielä huonommaksi, joten edessä oli lääkärissä käynti. Tiesimme, että kaupungissa on yksi klinikka, jossa tehdään malariatestejä 24/7. Esko soitti Samsonille, joka lähti Eskon mukaan klinikalle. Siellähän oli tietysti hirveä jono, mutta taisi Esko päästä ainoana paikalla olleena valkoisena vähän jonon edelle. Lääkärin mukaan verinäyte osoitti selvän malarian ja siihen Esko saikin parhaan mahdollisen lääkityksen, jota tosin piti jonottaa tunti. Apteekista sen olisi saanut ilman reseptiä jonottamatta ja vieläpä halvemmalla. Mutta eihän sitä voinut tietää, vasta jälkeenpäin kuultiin.

Marjollakin oli ilmennyt mahassa jotain ongelmia, pientä kipuilua, joka jatkui perjantaina. Siitä huolimatta hän meni toimistolle, mutta eipä siellä ollut juuri mitään tekemistä ja Leonardkin ilmoitti olevansa poissa aamupäivän eikä ollut kertomassa, mitä pitäisi tehdä. Esko lepäili kotona tai ainakin yritti, kunnes Lazarus ilmestyi kyselemään vointia. Siinähän sitten pitivät tunnin mittaisen palaverin työasioista. Meillä ei täällä Juhannusaattoa juhlittu, soitimme kuitenkin Suomeen, Esko äidilleen ja Marjo Porvooseen, jossa Marjon äiti oli kotona viettämässä Juhannusta perheen kanssa. Oli ihana kuulla äidin ja Kirsin laulua ja terkkuja kaikilta; Hannalta Amerikasta, Pialta ja Tomilta ym. Pasikin soitti illalla ja toivotteli Jussia. Tällaiset jutut tekevät, täällä kaukana kotoa, päivästä juhlapäivän!

Lauantai valkeni yhtä pilvisenä kuin koko viikko oli ollut, sekä sään että olotilan suhteen. Esko oli edelleen huonovointinen ja Marjolla oli erittäin heikko olo. Jo edellisenä iltana oli lievän lämmönnousun merkkejä. Särkylääkkeiden voimalla päivään lähdettiin. Käytiin jopa ulkoilemassa, kun aurinko tuli esiin. Illaksi meidät oli kutsuttu Nymaneille syömään ja oli sovittu, että Marjo tekee perunasalaatin ja viemme makkarat mukanamme. Meitä oli 8 hengen porukka koolla: meidän ja Nymanien lisäksi oli Robert ja Netta Hector, jotka ovat olleet kauan täällä Tansaniassa, mutta nyt vain käymässä, sekä Benjamin ja Rebecca, Hannan ja Jan-Erikin poika ja miniä. Ilta oli erittäin onnistunut ja illan päätteeksi rukoilimme toistemme puolesta ja se oli tietysti illan paras osuus!

Marjon olotila heikkeni ja kova vilu jatkui pitkälle yöhön. Mutta tulihan lämminkin, siis kuume, vihdoin. Ja eikun aamulla lääkäriin. Kysyimme Nymaneilta neuvoa, mikä paikka olisi hyvä ja he kertoivat, että kaupungissa on klinikka, jossa on hyvä, intialainen johtava lääkäri. Se on myös auki 24/7. Menimme sinne eikä siellä ollut ketään muita potilaita ja itse johtava lääkärikin oli työvuorossa. Marjon malariatesti näytti onneksi miinusta ja saimme molemmat lääkityksen mahapöpöön: antibioottia, vitamiineja ja jotain mahalääkettä. Ihmetyksen aihe meille on, mistä olemme moisen taudin saaneet, kyseessä ei ole tavallinen mahatauti vaan keittämättömästä ruoasta tuleva bakteeri. Olimme tosin edellisenä sunnuntaina olleet ravintolassa syömässä lounasta ja siellä oli paljon erilaisia salaatteja, mutta olemme syöneet ennenkin ko paikassa? No, eipä sillä väliä ja täytyyhän kai tämä ”turistiripuli” ennemmin tai myöhemmin kokea. Iltapäivän olisimme voineet viettää kirkolla, jos olisimme jaksaneet istua yli 4 tuntia kestäneessä konsertissa. Matka kotoamme kirkolle ei ole pitkä ja saimmekin kuunnella musiikkia omalta kuistiltamme. Korvat eivät olisi luultavasti kestäneet lähempänä olemista, sen verran kovalla äänentoisto oli.

Hyvillä mielin ja pikaista paranemista odotellen päätimme tämän viikon.

Viikko 24 / 13 - 19.6

Mukava viikko edessä, odotimme vieraita Nairobista.
Kaksi suomalaistyttöä on ollut siellä harjoittelujaksolla liittyen opiskeluihin ja he olivat tulossa meille keskiviikkona. Heiltä tuli sitten viesti, että tulevat vasta torstaina. Tutustuimme tyttöihin viime kesänä kurssilla Isossa Kirjassa.

Ensin piti tehdä kaksi työntäyteistä päivää, maanantai toimistolla ja tiistaina Leonard oli meillä kotona ja teimme yhdessä collegelle ensi vuoden budjettia koko päivän.

Keskiviikkona piti jatkua swahilin opinnot, mutta Alfons, opettajamme, ilmoitti olevansa heikossa kunnossa otettuaan lääkettä malariaan. Kävimme sitten asioilla kaupungissa ja Samson oli mukanamme. Iltapäivän vietimme kuntosalilla ja uima-altaalla. Talvesta huolimatta täällä on lämmin, jos aurinko paistaa.

Torstaina pidimme swahilin tunnit ja taas opimme monta uutta asiaa, mm. Tansanian historiasta, saksalaisten valloitusajasta ja englantilaisten mandaattiajasta.
Lounaan jälkeen odottelimmekin sitten Ninaa ja Hannaa saapuvaksi, he olivat tulossa Keniasta bussilla ja nehän pysähtyvät sopivasti Habari Maalumin portilla, ei tarvitse mennä kaupunkiin asti. Kun tytöt oliva saaneet hieman syötävää, teimme pienen kävelylenkin täällä Habari Maalumin kompaundilla ja oli todella mukava nähdä tree nurseryllä naisia töissä. Aiemmilla käynneillämme täällä ei ole ollut taimien istutusaika ja taimitarha on näyttänyt kovin tyhjältä. Mutta nyt siellä oli täysi tohina päällä, naiset istuivat maassa multakasan vieressä ja täyttivät muovisia istutuspusseja ja hauskaa heillä kuulosti olevan, varsinkin kun kysyimme, voimmeko ottaa kuvia heistä. (kuva)
Kävelimme myös collegelle katsomaan , miten ruokalan rakentaminen on edistynyt. Tie oli todella pölyinen, pakoitellen pölyä oli lähes 10 cm. Ruokalarakennus oli jo harjakorkeudessa.
Illalla menimme yhdessä tyttöjen kanssa ruotsinkielisten lähettien iltaan Aldebaldeille.

Perjantaina oli sitten vuorossa Arushan kaupungin esittely ja iltapäivällä tutustuminen Ilkidingan yläkouluun.

Lauantaina lähdimme aamulla varhain Tarangiren luonnonpuistoon safarille.
Näin kuivalla kaudella siellä oli taas paljon eläimiä, jotka vaeltavat sinne etsimään vettä Tarangirejoesta. Tosin aika vähän siinäkin vettä oli. Näimme tosi paljon seeproja, gnuita, impala-antilooppeja, norsuja ym., jopa leijoniakin. Ne olivat kyllä aika kaukana, mutta oli meillä kiikarit. Yksi leijonista oli ihan harmaa, erikoinen. Puistossa reihui myös maastopaloja ja jouduimmekin ihan lähelle niitä. Lieskat olivat n. 5 m päässä ja kuumuus tuntui auton sisälle asti. Päivä oli kuitenkin kaikin puolin onnistunut, kunnes kotimatkalla erään kylän kohdalla pari aasia ryntäsi tielle. Esko joutui pysähtymään, että ne voisivat ylittää tien, mutta joku fiksu safarikuski tuli todella kovalla vauhdilla ohitsemme ja törmäsi toiseen aaseista. Se oli erittäin ikävä juttu. Aasi pomppasi nopeasti pystyyn, mutta sillä oli selvästi jalka poikki. No eipä siinä auttanut jäädä ihmettelemään, jatkoimme nopeasti matkaamme.

Sunnuntaina menimme Hannan ja Ninan kanssa kuntokeskukseen, ensin kävimme nauttimassa monipuolisen buffet- lounaan ravintolassa ja sitten menimme uima-altaalle. Aurinko ei näyttäytynyt montaa kertaa, joten emme viipyneet siellä kovin kauan.
Ilta kului mukavasti jutustellessa.

Tämäkin viikko täällä Afrikan mantereella oli tapahtumia täynnä.

Viikko 23 / 6 - 12.6

Sadekausi alkaa olla ohi, kuivuus alkaa jo näkyä maisemassa pölypilvinä.
Aamukastekaan ei enää kastele kenkiä nurmikon yli kävellessä kohti Mount Meru Hall-nimistä luokka/kokoustilaa yhteiseen aamunavaukseen.
Kuten jo edellisessäkin tekstissä oli, on täällä talvi joten Joulutähtikin kukkii, tosin jonkin verran suurempana kuin olemme tottuneet näkemään, eli aikamoinen pensas se täälläpäin on. ( kuva )

Maanantaina iltapäivällä yllättäen Floora, Aldebladien 7-vuotias tytär, ilmestyi ovellemme ja pyysi meitä tulemaan illalla synttärikahville. Ulrik, perheen isä, täytti 41 vuotta ja perhe järjesti hänelle yllätyskutsut. Menimme sinne hieman etuajassa eikä Ulrik ollut vielä paikalla, joten menimme pienelle kävelylenkille. Se ei ollut kovin mukava retki, kun ym. erittäin hienojakoista pölyä oli n. 5 cm kerros tienpinnassa. Lopulta pääsimme synttärikekkereille ja siellä oli ihan mukavaa, vaikka jouduimmekin jälleen kerran ruotsinkielen kanssa koetukselle.

Keskiviikkona aloitimme uudelleen swahilin opinnot. Kaksi tuntia aamupäivällä. Eka kerta oli kertausta, koska edellisestä tunnista oli kulunut jo 3 kk.
Ninataka kula mandazi na kunywa chai. Haluan syödä munkkeja ja juoda teetä.
Oli tosi kiva huomata, että jotain oli jo jäänyt muistiin!!
Iltapäivällä oli taas kuntoilun aika. Kunto alkaa kohentua vauhdilla, jee!
Tosin Eskon kipeä ranne hieman rajoitti punttien nostelua.

Torstaina Eskolla oli palavereita "pomojen" kanssa ja Marjo ahkeroitsi toimistossa.
Toki olimme muinakin päivinä töissä, mutta se on jo sellaista rutiinia, ettei sitä viitsi joka päivälle mainita. Keskiviikkoisin pidämme vapaapäivän.
Illalla ruotsinkielisten lähettien tapaaminen muuttui englanninkieliseksi, kun paikalla Nymanien kauniissa kodissa oli vain Nymanit ja me. Kävimme keskustelua monista tärkeistä asioista ja ilta venyikin pitkäksi. Yleensä lopetamme n. klo 20.30, nyt 21.30.

Työn ohessa Esko opiskelee Global Universityn BA tutkintoa ja perjantaina sen parissa vierähti pari tuntia.
Illalla yritimme taas sytyttää takkaan tulta, mutta eihän me saatu edes paperia palamaan.
Ester tulla tupsahti tuomaan ostamiamme kanoja ( ei eläviä, vaan valmiiksi kynittyjä ja paloteltuja ) ja hänhän sai tulen syttymään muutamassa minuutissa. ( kuva )

Aldebladin Paulan veli, Per, on on ollut täällä muutaman kuukauden lapsenvahtina ja lähti takaisin Ruotsiin sunnuntai-aamuna. Lauantai-iltana olimme yhdessä isolla porukalla syömässä.
Olimme tilanneet sea food illallisen. Istuimme sellaisen paistopöydän ympärillä ja kokki valmisti siinä kaiken meidän nähden. Oli useita erilaisia ruokia: alkupaloina raakaa tonnikalaa ja lohta,
tonnikalapihvejä, paistettua kalaa, jättikatkaravun pyrstöjä, mustekalaa, kasviksia ja riisiä.
Ja syömävälineinä oli puikot. Se oli uusi kokemus, mutta onnistuimme jotenkin saamaan ruoan suuhun ja kun syöminen kesti pari tuntia, sujui se lopulta ihan hienosti.
Tunnelma oli mitä hienoin samettisen tropiikin taivaan alla.

Sunnuntaina meille tuli käymään Samweli, nuorimies, johon tutustuimme v. 2008 Bougainville hotellissa, jossa hän oli esittämässä akrobatiaa. Söimme yhdessä ja katselimme safarikuvia, jotka olivat Samwelille mieluisia. Hän on juuri valmistunut safariopaskurssilta.
Veimme hänet kotiin Arushan toiselle puolelle, Lemaran kylään, joka näytti todella köyhältä alueelta. Piipahdimme hänen kotonaan ja siiltä Samweli tuli mukaamme ja näytti meille oikotien Njiroon kauppakeskukseen. Tie oli, lähinnä kärrypolkua muistuttava, kapea ja kuoppainen.
Ostimme kaupasta Samwelille kotiin viemiseksi ruokatarvikkeita ja saimmekin myöhemmin häneltä kiitollisen viestin, että olivat keittämässä ruoaksi riisiä = ).

Viikko 22 / 30.5 - 5.6.

Jo joutui armas aika ja suvi suloinen... sinne Suomeen, mutta tänne on tullut talvi ja KYLMÄ. Sisällä on aamuisin n. 18 astetta ja varpaat meinaa jäätyä. Ulkona on yön jälkeen koleaa ja usein kosteaa, lämpötila n. 14 - 16, mutta onneksi päivällä lämpenee n. 22 - 23 asteeseen ja jos aurinko paistaa, on todella lämmin.

Maanantaina kävimme kaupungissa BP huoltoasemalla Samsonnin kanssa tasapainottamassa auton eturenkaat, maksoi vain n. 10 euroa. Käväisimme myös kaupassa, kun ei sitä viitsi joka päivä ajella ruuhkaisilla kaduilla ja edelleen keskeneräisellä Nairobi-tiellä. Illalla saimme vihdoinkin luovutettua Lasarukselle Ulrikin ystävän tänne viime vuoden lopulla jättämän moottoripyörän. Kiitos kaikille, jotka olitte mukana projektissa auttamassa.

Tiistaina Eskolla oli puhe morning devotionissa. Aiheena oli hanhi-oppitunti, katsoimme hienon pp-esityksen hanhien muutosta, kuinka yhteispelillä v-muodostelmassa päästään varmimmin ja nopeimmin perille. Perusajatuksena oli, että luonto puhuu Luojastaan, Job. 12. Päivän Esko vietti Lasaruksen kanssa täyttäen opetusviranomaisille hakemuskaavakkeita, olikin aikamoinen nippu!

Marjolla oli "kansallinen" vapaapäivä, kun Tanesco ei jakanut sähköä ja generaattorikin sanoi itsensä irti jo aamulla. Esterkään ei voinut laittaa meille lounasta, joten päätimme lähteä yhdessä pizzalle. Ester ei ollut ikinä nähnytkään pizzaa, joten kokemus oli hänelle uusi eikä ehkä ihan mieleinen.

Keskiviikkona aamupäivä kului toimistossa ja lounaan jälkeen menimme jo perinteeksi tulleen tavan mukaan kuntoilemaan. Naapurin rouva oli illaksi pyytänyt meitä vierailulle. Söimme erittäin maukkaan, luultavasti sveitsiläisellä reseptillä valmistetun illallisen: kotitekoisia pastamykeröitä ja pikkuruisia lihapullia. Ilta kului mukavasti keskustellen monenlaisista asioista.

Torstai oli Eskolla intensiivinen työpäivä collegen asioiden tiimoilta ja Marjo lopetti työpäivän aikaisin ja valmisteli kotona illan svenka talande tapaamista. Ilta oli jälleen kerran mukava ja lämminhenkinen.

Perjantai oli molemmilla työviikon päätteksi täysimittainen päivä.

Lauantaina teimme pitkän kävelylenkin, n. 4 km, jonka jälkeen menimme kuntosalille ja uimaan.
Aurinko porotti kuumasti ja saimme nauttia sen lämmöstä uima-altaan reunalla ihan kahdestaan. Ihmiset olivat kaiketikin suunnistaneet turismimessuille. Meilläkin oli aikomus käväistä siellä, mutta Esko loukkasi ranteensa liukastuessaan pukuhuoneessa. On luultavasti venähtänyt.

Sunnuntaina Esko kuskasi vieraita Losikiton kirkkoon ja kävi hakemassakin heidät sieltä.
Marjo paistoi kotona leipää. Illalla päätimme laittaa ensimmäitä kertaa takkaan tulen. Se osoittautuikin aika kovaksi hommaksi. Puut eivät millään meinanneet syttyä, kytivät vaan vähän aikaa, mutta lopulta kuitenkin syttyivät ja paloivat ihan nätisti. Joten päätimme viikon mukavasti takkatulen loimussa.