Nyt se loma sitten vihdoin koitti. Perjantaiaamuna pakkasimme itsemme autoon ja suuntasimme kohti rannikkoa. Ensin ajoimme Tangaan. Matka sujui mutkattomasti, maisemat olivat upeat, Kilimanjarokin näyttäytyi ilman pilviverhoa, tosin aamuvarhaisella oli sen verran utuista, että näimme vain tumman hahmon mahtavasta vuoresta. Matkaa Tangaan on n. 450 km ja ajoaika n. 7 h 20 min. Matkan varrella pidettiin pari evästaukoa. Perille saavuimme n. klo 15.
Olimme illan ja yön ystävämme Kari J:n luona. Hänen perheensä on Australiassa, jonne Karikin suuntaa marraskuussa lomalle. Tulevat sitten vaimonsa kanssa takaisin Tangaan alkuvuodesta 2012.
Lauantaina saimme kyydin lentokentälle, josta lensimme pienellä 12 paikkaisella Cessna Caravanilla Zanzibarille. Siellä meitä oli vastassa hotellin autonkuljettaja.
Matkaa hotellille Matemween oli n. 50 km. Hotelli oli mukavan pieni, 10 huonetta, ja ihan Intian valtameren rannalla, meidän huoneestamme oli n. 20 m rantaan. Tosin veden raja oli laskuveden aikaan n. 100 m päässä. Perille päästyämme söimme myöhäisen lounaan ja asetuimme taloksi. Kävimme tutkailemassa millaiseen paikkaan olimme tulleet ja teimme pienen kävelylenkin rannalla ja illalla nautimme vielä illallisen taustamusiikkina aaltojen kohina.
Sunnuntaina aamupäivän otimme levon kannalta ja iltapäivällä suunnittelimme tulevaa viikkoa. Hotellin puolesta oli tarjolla monenlaisia retkiä ja päätimme mennä parille: maanantaina maustefarmille sekä kaupunkiin ja tiistaina snorklaamaan, jota varten meidän piti käydä sovittamassa märkäpuvut, räpylät ja snorkkelit sukellusfirman tiloissa. Sinne oli matkaa n. 1,5 km rantaa pitkin. Rannalla oli tosi mukava kävellä, kun hiekka oli laskuveden aikaan kovaa eikä upottanut ollenkaan. Saimme puvut sovitettua ja samalla hieman liikuntaa.
Maanantaina siis menimme maustefarmille, joka olikin todella mielenkiintoinen paikka, ei mikään mahtava viljelyfarmi vaan näytti lähinnä jonkun kotipihalta. Mutta siellä oli monenlaisia maustekasveja ja hedelmäpuita. Saimme haistella ja maistella ja arvailla mikä mikäkin on. Meille oli myös esitys, miten kookospähkinöitä kerätään, nuori mies kiipesi tosi korkeaan palmuun jalkoihin laitetun narun avulla ilman mitään turvaköysiä. Ja suit sait sukkelaan se kävi. Viidakkoveitsellä pari huitaisua ja pähkinät putoilivat maahan. Siinä saimme myös tuoretta kookoksen nestettä ( Zanzibar cocacolaa) ja hedelmän valkoista lihaa. Lopuksi meille tarjoiltiin maustettua teetä ja hedelmiä. Kiertomatkan aikana yksi nuori mies näperteli palmun lehdistä meille hienot päähineet, pienen kassin ja kravatin sekä sammakkokorun. Farmilta lähdimme tutustumaan kaupunkiin, Stone Towniin ym. Portugalilaiset ovat rakentaneet kaupungin joskus kauan sitten ja sehän näkyy tietenkin, paikka on melko poikkeava muista Tansanian kaupungeista kapeine kujineen pienten kerrostalojen välissä. Kaupungilla on myös hyvin synkkä historia orjakaupan keskuksena. Palasimme hotellille iltapäivällä ja nautimme olostamme uima-altaassa.
Tiistaiaamuna aikaisin, klo 7.45, oli lähtö snorklaamaan. Söimme pikaisen aamupalan ja lähdimme ripeästi kävelemään rantaa pitkin sukellusfirmalle. ”Nimenhuudon” jälkeen lähdimme paikallisella pikkubussilla 40 min. kestävälle pomppuiselle matkalle kohti niemenkärkeä, josta jatkoimme veneellä merelle. Snorklasimme n. 45 min. Kalat ja korallit olivat upeita. Veneessä saimme välipalaa: teetä, pikkusuolaista ja hedelmiä. Sitten jatkoimme toiselle paikalle ja jälleen n. 45 min. vedessä pulikointia. Paluumatkalla tuuli oli yltynyt ja välillä isot aallot heiluttivat venettä aikalailla ja vettä tuli laitojen yli. Onneksi päällä oli jo valmiiksi märät vaatteet. Rantaan päästiin pikkuveneellä ja vielä piti jaksaa 1,5 km kävely takaisin hotellille. Kaiken kaikkiaan reissu oli todella mahtava!
Keskiviikosta perjantaihin rentouduimme rannalla ja nautimme gourmet tason illallisista. Ja lauantaina oli paluu Tangaan. Tosin olimme ennen lentoa kaupungissa pari tuntia ja istuimme katukahvilassa kauniilla rantaboulevardilla. Ystävämme Ilari tuli meitä tapaamaan ja heitti meidät lentokentälle.
Sunnuntain ja maanantain vietimme Karin kanssa ja tutustuimme hänen työhönsä vammaiskeskuksessa.
Tiistaina oli jälleen pitkä ajomatka kotiin Asurhaan, niin kotihan tämä meille on ollut kohta 7kk. Matka sujui muuten hyvin, mutta Esko sai elämänsä ensimmäiset ylinopeussakot =( . Matkan varrella on paljon osuuksia, joilla on 30 km/h rajoitus, jonka hyvin tiesimme ja Esko yritti tunnollisesti niitä noudattaa jo senkin takia, että ko. paikoilla on myös sellaisia isoja pomppuja tiessä, ettei niistä voi kovaa ajaa. Mutta yksi kyltti jäi huomaamatta, ehkä siksi, että sillä kohtaa oli poikia tien varressa innokkaasti myymässä hedelmiä ja aikomuksemme oli ostaa jotain. Sakko oli peräti 20 000 (onneksi Tshillinkiä, eli n. 8 € )!
Perjantaina 22.7 menemme vielä kerran safarille Tarangireen. Otamme Esterin mukaamme, koska hän ei ole kertaakaan eläessään nähnyt norsuja tai muita isoja eläimiä. Haluamme tarjota hänelle toivottavasti mukavan safarin. Ester on ollut meille kuin taivaan lahja!
Ensi viikko onkin sitten viimeinen täällä kaukaisessa Afrikassa. Suunnitelmissa on kestitä ystäviämme täällä kotonamme ja käydä vähän filmaamassa KeKen ( Keravan Kehitysmaayhdistys )projekteja. Ystävämme Samson on ammattikuvaaja ja hän lupasi tehdä lyhyen elokuvan KeKen käyttöön.
Sunnuntaina 31.7 illalla on sitten lähtö kotimatkalle Suomeen ja perillä olemme maanantaina n. klo 13.10.
Kiitos teille kaikille, jotka olette jaksaneet seurata elämäämme täällä Tansaniassa ja tavataan pian!!
