maanantai 28. toukokuuta 2012

15 - 28.5.2012

Matka Nairobiin tiistaina 15.5 alkoi aamulla klo 8.20.  Tie on todella hyvä, onhan se viime vuonna valmistunut. Matkalla yritimme kovasti katsella, josko Kilimanjaron huippu näkyisi, mutta ei se suostunut tulemaan esiin. Näin sadekaudella se on aina pilvien peitossa ja muulloinkin useimmiten. Maisemat olivat kyllä muuten hienot, vihreätä ja rehevää sateiden ansiosta.

Rajan ylitys sujui ongelmitta vaikka se olikin ensimmäinen kerta Namangasta. Kun liikkuu autolla, pitää käydä kolmessa toimistossa kummallakin puolella rajaa. Tosin nyt jäi poliisin toimistossa käynti väliin, kun kukaan ei sitä ollut vaatimassa. Aikaa kului vain n. puoli tuntia.
Olimme saaneet hyvät ajo-ohjeet reitille, joka ohitti Nairobin ruuhkat, mutta tie oli huonossa kunnossa, kuin perunapellossa olisi ajettu. Löysimme kuitenkin hyvin perille.
Palaveerattiin työasioita 3 tuntia ja sitten jatkettiin matkaa jälleen hyvien ohjeiden mukaan Brackenhurst nimiseen konferenssikeskukseen. Tie sinne kulki Limuru nimisen kaupungin ( kylän ) kautta. Aika hurjan näköinen paikka ja vielä hurjempi oli tie, kuin pommituksen jäljiltä. Pimeästä ja sateesta huolimatta löydettiin suoraan perille. Keskus sijaitsee n. 2,1 km:n korkeudessa ja ilma oli todella viileä. Meille tultiin onneksi sytyttämään takkaan tuli muuten olisi varpaat jäätyneet. Aamulla, kun lähdimme ajamaan kohti Kijabea, lämpötila ulkona oli 13 astetta. Ja ne maisemat!!! Oli henkeä salpaavaa, kun nousimme n. 2,5 km:n korkeuteen ja kaukana alapuolella, n. 1 km pudotus, näkyi hautavajoama, Drift Valley. Kurssipaikkaan laskeuduimme n. 500 m serpentiinitietä. Ja paluumatkalla nousu oli paikoitellen hyvin jyrkkää.
Kurssi, jolle osallistuimme liittyi ruokaturvaohjelmaan ja käsitteli maanviljelystä ja mehiläisten kasvattamista. Oli erittäin mielenkiintoista, ihan oikeesti.     
Kurssin jälkeen menimme vielä Nairobiin yhdeksi yöksi ja pidimme taas palavereita. Arushaan suuntasimme lauantaina. Päätimme kuitenkin käydä vielä leipäostoksilla Nakumatt nimisessä kaupassa, joka on isossa kauppakeskuksessa. Sinne ei niin vain autolla mennäkään, kaikki tarkastetaan oikein pohjaa myöten, siis ihan sellaisen varren päässä olevan peilin kanssa. No päästiin sisään ja kassalla jonossa huomasimme, että oli siellä muitakin suomalaisia. Se ei sinänsä ole ihme, mutta perheen äiti sattui olemaan Eskon entinen kollega Keravalta. Se oli kiva kohtaaminen!

Kotiin Habari Maalumiin päästiin taas turvallisesti ja sunnuntai sitten kuluikin ”puhallellessa”.
Maanantaina taas tien päälle ja nokka kohti Tangaa. Se matkaa alkaa jo sujua rutiinilla, mutta oli kaunis ilma ja tuli napsittua maisemakuvia, ihan kuin olisimme turisteja. 
Tiistaina matkasimme Karin ja Mariannan kanssa Dar es Salaamiin. Illalla menimme syömään Onnelan lähellä sijaitsevaan Spurriin, meksikolais-amerikkalais-tyylinen ravintola Sea Cliff ostoskeskuksessa. Marjolla oli synttäripäivä ja Marianna oli sisään mennessä vihjannut asiata tarjoilijalle. Kun söimme jälkiruokaa, alkoi yhtäkkiä kuulua kovalla laulua ja koko henkilökunta marssi pöytämme luo onnittelemaan ilmapallon ja sädetikkujen kera. Aikamoinen hauska yllätys!!! 
Kaksi päivää vietimme FPCT:n ( FIDAn yhteistyökumppani ) toimistolla palavereissa, jotka hvyin pitkälle olivat meidän tutustumista ja toiminnan esittelyä. Eskolla ja Karilla oli vielä perjantaina 6 tuntia kestänyt kokous. Sinä aikana Marjo ja Marianna veittivät aikaa kauppoja kierrellessä. Lauantaina kävimme kylässä Joukon ja Ruutin luona. Sinne matka kesti normaalin 25 minuutin sijaan n. 1 tunti ja 15 minuuttia.  Ruut oli laittanut meille illallista ja pöytä oli katettu todella kauniisti. Muutenkin ilta oli mukava.
Sunnuntaina tulimme takaisin Tangaan ja täällä jatkamme taas projektiin perehtymistä.
Aamulla kävimme kävelylenkillä ja näimme meren rannalla ainakin 5 kirjokuningaskalastajaa.
Nyt on hyvä jatkaa aamulenkkejä, kun lämpötila on aamuisin vain 25 astetta ja aurinko ei vielä kuumota.
Toivotamme teille myös aurinkoisia päiviä!!

                                                                                 



maanantai 14. toukokuuta 2012

21.4 - 14.5.2012


Perjantaina 27.4 oli Habari Maalum Collagella valmistujaisjuhla, Graduation. Täällä Afrikassa osataan järjestää mahtavia juhlia! Olimme kutsuvieraiden joukossa, koska Esko edusti FIDAa. Collagen ruokala – ja keittiörakennus ovat juuri valmistuneet ja niiden avajaiset olivat myös samana päivänä. Ensin siis marssimme torvien soidessa ruokalarakennuksen luo ja oven edessä olevan nauhan sai leikata poikki apulaispiispa Marandu. Sitten kaikki menimme sisään tutustumaan tiloihin. Keittiössä on todella hienot ja modernit laitteet. Ja sitten taas marssimme torvien tahdissa ylös Collagelle.

Kunniavieraan, kansanedustaja, apulaisministeri Laizerin piti saapua paikalle klo 13, mutta… pitkän odottelun ja tanssi- ja musiikkiesitysten uusintojen jälkeen hän saapui n. klo 15.30. Oli ollut kriittinen kokous hallituksen asioissa. Virallisten puheiden jälkeen opiskelijat lopulta saivat hattunsa ja diplominsa. Pitkän päivän päätteeksi menimme kaikki syömään uuteen ruokalaan.

Sunnuntaina 29.4 ajoimme jälleen tuon pitkän matkan Tangaan. Kun ajoimme lentokentän ohi, huomasimme, että tien kummallekin puolelle oli laitettu Tansanian lippuja riviin. Marjo heitti arvauksen –Onkohan presidentti kylässä? – Eihän meillä ollut sellaisesta mitään tietoa, mutta arvaus osui harvinaisen oikeaan. Seuraavana päivänä, kun teimme töitä kotitoimistossa Karin ja Mariannan kanssa, Kari yhtäkkiä ihmetteli, miten siihen aikaan kuului lentokoneen ääni, joka kaiken lisäksi oli selvästi suihkukone. Reilun puolen tunnin kuluttua alkoi kadulta kuulua kummaa ujellusta. Marianna sanoi heti, että se on presidentin auto. Ja siinä me kaikki neljä sitten kurkittiin ikkunasta, kun n. 20 auton saattue ajoi n. 10m päästä ohi. Tangan asunnon lähellä on maaherran virkatalo, jonne presidentti seurueineen oli matkalla. Sitä rumbaa sitten riittikin parin päivän ajan, kunnes kuulimme taas suihkukoneen äänen ja tiesimme, että presidentti oli poistunut kaupungista.

Muuten viikko kului uuden opiskelussa aamusta iltaan. Siitä ei paljon puhuttavaa ole, kun pää on ihan pyörällä kaikesta tietomäärästä! Perjantaina kävimme YDCP toimistolla, jossa meidät esiteltiin koko henkilökunnalle. Varsinainen meidän tulo- ja Karin sekä Mariannan lähtöjuhla on myöhemmin.

Lauantaina 5.4 päätimme lähteä ulkoilemaan ja ajoimme Amanin luonnonpuistoon, joka on n. 70 km päässä Tangasta. Se on vuoristossa oleva sademetsäalue. Siellä on useampi patikointireitti ja tietenkin valitsimme helpoimman ja lyhyimmän. Marianna oli mukanamme, mutta Kari jäi kotiin tekemään rästissä olevia töitänsä. Sadekauden takia tie oli HIEMAN mutainen, joten oli hyvä päätös olla menemättä pitemmälle puistoon. Yksi auto olikin juuttunut mutaan vähän matkan päässä. Teimme n. tunnin kierroksen helppokulkuisessa maastossa ja paikan opas kertoi meille kasveista ja paikan historiasta. Palattuamme autolle söimme retkieväät paviaanien katsellessa vähän matkan päässä, josko pääsisi osingolle. Esko kierteli vielä ulkona ja huomasi useamman suomalaisen istuttaman puun, mm. erään Pekka Haaviston v. 1996 istuttama puu oli jo n. 20-30 m korkea.

Maanantaina jatkui opiskelu ja perjantaina ajoimme taas Arushaan. Jo alkumatkasta huomasimme, että auton ilmastointi ei oikein toiminut kunnolla. Se ei tietenkään ole 30 asteen helteellä ihan mukavaa. Kun lähestyimme Arushaa, Esko soitti Simon Severualla, joka on FIDAn työntekijä, ja hän sanoi osaavansa tehdä asialle jotain. Tapasimme hänet kaupungissa ja yhdessä menimme erään korjaajan luo, joka lupasi hoitaa auton kuntoon seuraavana aamuna. Ja niinhän siinä kävikin, joten AC toimii taas.

Huomenna tiistaina 15.5 lähdemme aamulla kohti Nairobia, Keniaan. Osallistumme siellä eräälle kurssille, joka liittyy Eskon rooliin ruokaturvaneuvonantajana. Kurssi kestää keskiviikosta lauantaihin ja sen jälkeen tulemme taas pariksi päiväksi Arushaan ja taas maanantaina 21.5 ajamme Tangaan. Tämä alkaa jo tuntua jotenkin yksitoikkoiselta – ajamme Tangaan, ajamme Arushaan, mutta yritetään kirjoittaa jotain siihen väliinkin. 

Mukavaa kesän odotusta, meille on tulossa ”talvi”, vuoden viilein aika.
Samson ja Marjo
Vastavalmistuneet, opettajat ja kunniavieraat