1 - 18.12

Istun sohvalla täällä Matinkylässä omassa kodissamme!
Saavuimme Suomeen viime sunnuntaina illalla. Matka meni hienosti eikä turkkilainen lentoyhtiö ollut muuttanut aikatauluja, kuten kesällä. Silloin emme ehtineet jatkolennolle Istanbulista Helsinkiin ja jouduimme yöpymään hotellissa.

Palataan ajassa takaisin parin viime viikon tapahtumiin.
Sunnuntaina 1.12 lähdimme kauan kaivatulle breikille Zanzibarille. Ensin Samson vei meidät Kilimanjaron lentokentälle, josta lensimme Dar es Salaamiin. SIellä meitä oli vastassa Yohanna, taksikuski ja hän vei meidät lauttarantaan. Siellä oli kyllä ihan afrikkalainen  meininki, ihmisiä tungokseen asti ja laukkujen kantajia joka puolella tarjoamassa apuaan. Pääsimme onneksi nopeasti odotustilaan, meillä oli VIP liput. Niiden hinta oli 7 euroa enemmän kuin tavallisten!
Lauttamatka oli uusi kokemus meille ja todella mukava sellainen.
Zanzibarilla Nuru oli meitä vastassa. Hän on töissä Fidan maatalousprojektissa.
Zanzibarin satamassa oli vieläkin enemmän ihmisiä ja sillä n. 50 metrin matkalla ennenkuin näimme Nurun, ehti meille tarjota taksikyytiä ainakin kymmenen kuskia.
Pääsimme hotelliin hieman mutkien kautta, kun ei Nuru tiennyt ihan tarkkaa reittiä. Eikä mekään muistettu sitä, varsinkin kun ajettiin ihan pimeässä.
Melkein suoraan illalliselle päästiin ja ruoka oli jälleen ensiluokkaista, kaksi alkuruokaa, pääruoka ja jälkiruoka. NAMI NAMI!
Maanantaina vain löhöiltiin rannalla ja altaalla ja illalla nautittiin grillibuffeesta.

Tiistaiaamuna aikaisin lähdimme delfiiniretkelle. Ensin ajoimme autolla puolitoista tuntia saaren ihan eteläkärkeen ja sieltä sitten veneellä merelle. Veneelle piti kylläkin kahlata jonkin matkaa, kun oli laskuvesi. Ja siellähän ne defiinit olivat. Ihana katsella, kun ne tulivat pintaan hengittämään, niin sulavia liikkeitä. Meillä olisi ollut mahdollisuus hypätä uimaan niiden sekaan, mutta... jäykillä nivelilla ja muutamalla ylikilolla ei takaisin veneeseen kiipeäminen tuntunut kovin houkuttelevalta.
Retken jälkeen olimme niin väsyneitä, että piti käydä päiväunille hotellille päästyämme. Pari tuntia hurahti vikkelään.

Keskiviikkona oli taas löhöilypäivä. Rannalla puhalsi ihan virkistävä tuuli. Ilman sitä ei siellä olisikaan jaksanut kovin kauan. merivesi oli uskomattoman lämmintä.

Torstaina heräsimme hyvin aikaisin, kuuden maissa ja päätimme mennä rannalle katsomaan auringon nousua. Esko ui ja minä otin kuvia.
Aamiaisen jälkeen Esko lähti Nurun kanssa katsomaan projektin kohteita. Minä jäin hotellille rentoutumaan.

Perjantaina, Itsenäisyyspäivänä, olimme taas aamutuimaan rannalla uimassa. Nousuvesi oli korkeimmillaan kuuden maissa ja vesi oli virkistävää.
Edessä oli sitten matka takaisin Dariin. Satamaan oli rakennettu uusi odotustila VIP asiakkaille ja kyllä se oli hieno, kuin viiden tähden hotelli. Mahtavat nojatuolit, tarjolla kahvia, limua ja suolaista syötävää. Hyvä siellä oli odotella lautan lähtöä.
Darissa meitä oli vastassa Elisabeth taksin kanssa. Olimme sopineet, että pidämme työpalverin hänen kanssaan matkalla hotellille ja jatkoimme vielä jonkin aikaa hotelliin päästyämme.
Ehdimme vähän silittää vaatteita ennenkuin piti lähteä suurlähettilään Itsenäisyyspäivän vastaanotolle. Johanna ja Daniel olivat tulleet Arsuhasta torstaina ja yhdessä sitten menimme juhliin.
Siellä oli teemana saamelaisten ja maasaiheimon kohtaaminen. Kummatkin ovat paimentolaisia ja yhteistä asiaa oli riittänyt aiemmin päivällä olleessa tapaamisessa. Saimme nauttia saamelaisten perinteisestä joikaamisesta maasai miesten tanssista, siis hyppimisestä. Ruokatarjoilun teemana oli myös lappalaisuus, poronkäristystä, loimulohta, sienisalaattia ja keitettyä poronkieltä. Oli muuten todella hyvää!

lensimme Darista kotiin.

Sunnuntaina Esko piti hyvän puheen kirkossa.
Jouduimme myös valitettavasti tekemään töitä, koska edessä oli työmatka Tangaan.

Siis maanantaina lähdimme Tangaan. Tällä kertaa menimme lentokoneella Arushan kentältä.
Kaikki sujui hyvin siihen asti, kun meidän kone oli lähdössä. Olimme muuten ainoat matkustaja 13 paikkaisessa koneessa ja laukkuja tasan kaksi tulossa koneeseen. Kun tulimme koneen luoksen huomasimme, että toista laukkua ei ollutkaan koneen tavaratilassa. Voi ei! Siinä laukusa oli kaikki lääkkeet ja minun juhlavaatteeni. Kerroimme tämän lentäjälle ja hän otti asian vakavasti. Hieman aiemmin oli kone lähtenyt Manyaralle ja laukkumme oli mennyt siihen koneeseen. Lentäjä otti sen koneen kapteeniin ja sai koneen palaamaan Arushan kentälle. Aika hienoa, tunsi olevansa varsinainen VIP henkilö, kun lentokoneetkin kääntyvät takiani. Odottelimme n. 20 minuuttia koneen ja laukun tuloa ja sitten pääsimme lähtemään. Kaikenlaisia kokemuksia sitä kertyykin matkalla.
Tangassa meillä oli heti illalla parin tunnin kokous.
Johanna ja Daniel olivat tulleet Darista Tangaan vietettyään mukavan viikonlopun Panganissa.
Menimme yhdessä syömää intialaista ruokaa.

Tiistaina oli monta tilaisuutta. Ensin aamulla kummilasten ja vanhempien joulujuhla. Siellä oli paljon väkeä. Minulla oli vastuullani tilaisuuden avauspuhe! Ja se piti tietenkin pitää englanniksi. No, selvisin siitä ja juhla oli oikein mukava. Lopuksi perheille jaettin lahjaksi sokeria ja saippuaa.
Välillä teimme muita töitä ja päivän päätteeksi pidettiin koko projektin henkilökunnalle juhlat.
Seuraavana päivänä oli kaksi asiakokousta ja niiden välissä kävimme välipalalla läheisessä kuppilassa.

Torstaina matkasimme sitten kotiin autolla Johannan ja Danielin kanssa.

Perjantaina keittelin riisipuuroa, jota söimme Lilianin ja Jeremian kanssa. Leivoin heille myös joululimppua ja taatelikakkua joululahjaksi. Töitäkin piti tehdä siinä välissä, joten juoksin hiki hatussa keittiön ja työhuneen väliä. Eskollakin oli paljon hommia tehtävänä. Kaikki piti saada jonkinlaiselle mallille ennen Suomeen lähtöä ja siinä meni myös lauantai aika pitkälle.

Ja sitten n. 23.30 lauantaina lähdimme KIAn kentälle.

Maanantaina kävimme tervehtimässä äitejämme ja Maarit-siskoani.
Tiistaina olin kampaajalla ja Esko kävi Keravalla työpaikallaan.
Juha ja Raika tulivat illalla kylään ja kyllä oli kiva tehdä salaattia hyvistä aineksista. Niitä kun ei kovin usein Arsuhassa ole.

Nyt siis olemme Suomessa tai oikeastaan lähdemme huomenna Ruotsiin Pian perheen luokse ja tulemme jouluaattona takaisin.
Tansaniaan palaamme 4.1.2014.
Oikein rauhallista Joulua ja Siunausta Uudelle Vuodelle!



Auringonnousu Zanzibarilla

Aamiainen Zanzibarilla
 

Joulujuhlat Tangassa

11 - 30.11

Taisin viimeksi kirjoittaa, että edessä oli kolme kiireistä viikkoa. Ja todellakin sitä ne olivat, Huhhuh!
Onneksi ovat nyt takana.

Maanantaina 11.11 kävin taas hammaslääkärissä, nyt laitettiin pysyvä paikka ja siiä tuli todella hyvä.

Tiistaina olikin sitten lähtö Nairobiin Danielin ja Johannan kanssa.  Matka meni sujuvasti kaupungin laitamille saakka. Ruuhkat olivat kuitenkin vastassa, kuten melkein aina. Daniel luovi hienosti liikenteen seassa ja löysi vähemmän ruuhkaiset kadut.
Ruut oli taas laittanut hyvää ruokaa ja se maistuikin matkan jälkeen.

Keskiviikkona lähdimme Enkare nimiseen kylään. Matka kesti n. 2 tuntia. Maisemat matkan varrella ovat huikean hienot. Tie kulkee yli 2 km:n korkeudessa Rift Valleyn reunalla.
Enkaressa meitä oli vastassa pastori, jonka nimeä emme valitettavasti muista. Hän esitteli meille viljelypalstoja sekä muutakin toimintaa. Saimme hänen kotonaan lounasta, tosin olimme varustautuneet omilla eväillä, kun ei koskaan voi olla varma, löytyykö kylistä ruokapaikkoja, jossa me msungut ( valkoihoiset ) pystymme syömään. Retki oli kaikin puolin antoisa.

Torstaina autoin talouspäällikköämme raporttien tarkastamisessa ja Esko teki omia töitään.
Illalla menimme syömään isolla porukalla, yhteensä 10 suomalaista. Ravintolan nimi oli Bistro ja ruoka oli hyvää. Joku tilasi jälkiruoaksi Picasso nimisen annoksen ja se vasta olikin jotain erilaista. Hienon esityksen saattelemana isolle lasialustalle ilmestyi erilaisia suklaisia herkkuja ja lisukkeeksi mustikoita ja mansikoita.

Perjantaina Eskolla oli kokous ja minä menin Johannan ja Ruutin kanssa Fidan toimistolle postittamaan kummikirjeitä.

Lauantaina kävimme shoppailemassa ja sitten lounaalle Ollin kanssa. Hän tuli paikalle etiopialaisen pastorin kanssa. Myös Ruut ja Anne olivat mukana ja paikkana etiopialainen ravintola. Söimme taas samanlaista ruokaa, kuin edelliselläkin kerralla. Sitten tapahtui jotain hauskaa, yhtäkkiä pastori otti ison palan leipää ja soosia ja laittoi sen suoraan Ollin suuhun. Tällainen on jokin etiopialainen tapa ja saimme kaikki kokea sen vuorollamme. Ja tilanteesta tuli tosi hauskoja kuvia. Jlkiruuaksi joimme väkevää kahvia, on kuulemma maailman parasta ja tietenkin etiopialaista.
Lounaan jälkeen lähdimme kotimatkalle.

Sunnuntai oli lepopäivä.

Eskon matkan kohde olikin muuttunut Tazangwasta Dar es Salaamiin. Sinne Esko ja Severua menivät lentäen maanantai-iltana. Lähdin Samsonin kanssa viemään heitä lentokentälle. Matkalla joku ihminen yllättäen tuli auton eteen, mutta onneksi Eskolla on nopeat refleksit ja hän sai tehtyä nopean väistöliikkeen ja vältyttiin onnettomuudelta.
Tiistaina heillä oli kirkon päämajalla tärkeä kokous. Sillä välin me olimme Johannan kanssa täällä Arushassa shoppailemassa ja Daniel teki graduaan.
Illalla Daniel haki Eskon kentältä takaisin.

Keskiviikkona oli sitten taas lähtö tien päälle ja nokka kohti Tangaa. Siellä meillä oli tavanomaisia projekti asioita hoidettavana.
Torstain toimistopäivän jälkeen yritimme käydä vilvoittelemassa uima-altaalla, mutta eihän se onnistunut. Altaan vesi oli lämpimämpää kuin iho, luultavasti n. 40 asteista.
Tangasta kotiin palasimme lauantaina.

Sunnuntaina Esko lähti kuntosalille. Matka tyssäsi alkumetreille, kun auton ilmastointilaite paukahti hajalle. Maanantaille oli siis tiedossa lisä ohjelmaa, autokorjaamolle meno. Siinä tuhraantuikin muutama tunti.
Eskolla oli muutenkin todella hektinen viikko. Ulkoministeriöstä oli pari ihmistä tutustumassa Tansanian projekteihin ja Eskon piti olla keskiviikko heidän kanssaan. Torstai ja perjantai kului kumppanuusseminaarissa aamusta iltaan.
Minä taas yritin tehdä omia töitäni, mutta se ei oikein onnistunut, kun sähköä ei tullut Tanescolta ( Tansanian sähköyhtiö ) ja Habari Maalumin generaattori meni rikki. Yhtenäkin aamuna istuin ulkona kutomassa villasukkia. Koko loppuviikko oltiin iltaisin kynttilän valossa. Keskiviikko-iltana koimme kauhunhetkiä, ikkunan takana oli hirmuinen otus, tarantella karvaisine jalkoineen, n. 8 cm mittainen. Ensimmäisen kerran näin sellaisen täällä. HUH!
Perjantaina saatiin Tanescon sähköä ja rupesin pesemään pyykkejä, mutta sitten taas tuli sähkökatko ja pyykit jäivät koneeseen moneksi tunniksi. Onneksi sähköt palasivat illansuussa ja saatiin puhdasta pyykkiä.

Tänään olemme tehneet töitä koko päivän, vaikka onkin lauantai. Aamulla palaveerasimme Arin ja Ollin kanssa ja sitten minä olen tehnyt kirjanpitoa ja Esko omia töitään.
Huomenna on sitten se kauan kaivattu breikki, Zanzibarin matka.
Sielläkin kyllä tehdään töitä yhtenä päivänä. Käymme viljelypalstoilla ja palaveeraamme Nurun kanssa projektiasioiden merkeissä.

6.12 menemme Darissa suurlähettilään juhlavastaanotolle.

Toivotamme kaikille Hyvää 1. adventtia!
Hoosianna Daavidin pojalle!

Etiopialainen ruoka on hyvää.

Tutkailemassa vedenkeruujärjestelmää

Pastorin olohuoneessa Enkaressa

28.10 - 10.11

Tänään on Isänpäivä.
Hieman on haikea mieli, koska tämä on meille ensimmäinen isänpäivä ilman Ami-vaaria.

Pari mennyttä viikkoa on mennyt ihan hirveän nopeasti. On ollut niin paljon kaikenlaista tekemistä, ettei ajankulua ole ehtinyt huomata.

Maanantaina 28.10 alkoi Collegella ruokaturva- ja ympäristökoulutus, jota Esko oli jo aiemmin suunnitellut Samsonin ja Lomayanin kanssa. Ohjelma koostui luennoista ja kenttäretkistä. Heti maanantaina oli Eskon luennot. Danielkin piti yhtenä päivänä omat luentonsa kuten myös Lomayani ja Erwin. Hän on amerikkalainen ja hänellä on oma yhdistys, ECHO, jonka kautta hän tekee työtä täällä Tansaniassa.
Koulutus piti Eskon ja Danielin kiireisinä koko viikon, kun illatkin menivät seuraavan päivän valmisteluihin.
Maanantaina ehdimme kyllä käydä Nymaneilla kahvilla. Hanna ja Esko selvittelivät samalla KeKen asioita.

Tiistaina me Johannan kanssa teimme omia töitämme, kun miehet olivat collegella.
Illalla koulutukseen osallistuvat burundilaiset, Francois ja Fredrick tulivat meille käymään. Olimme nimittäin saaneet yllättäen tehtäväksemme auttaa heitä budjetin laatimisessa. Asia jäi kesken joten sovimme, että jatkamme vielä torstaina.

Keskiviikkona päätimme Johannan kanssa lähteä kenttäretkellä mukaan. Menimme lounaan jälkeen ensin tähän Habari Maalumin taimitarhassa olevalle ECHOn viljelmälle ja sitten Erwinin omalle pellolle. Saimme myös tehdä kierroksen Erwinin kotipihassa, jossa hänellä on hienoja vuohia ja paljon erilaisia kasveja, mm. orkidejoja.
Saimme maistaa vuodenmaidosta tehtyä feta-juustoa ja se oli todella maukasta. Erwin kertoi, että he myyvät juustoa ja päätimme heti ostaa kilon.

Torstaina kävin aamupäivällä Samsonin kanssa kaupungissa. Piti vaihtaa rahaa, ostaa bussilippuja ja käväisimme vielä vihannestorilla matkan varrella.
Illansuussa burundilaiset tulivat, kuten oli sovittu. Kävimme heidän kanssaan budjetin läpi.
Vaikka olikin torstai, emme lähteneet rukousiltaan. Se oli vähän kauempana, Sakinassa, joten päätimme jäädä kotiin, kun oli ollut kiireinen päivä ja vielä oli paljon tekemistä. Piti tehdä koulutukseen osallistujille sertifikaatit yms. Onneksi Eskolla oli koneella valmis malli, niin hän pääsi vähän helpommalla.

Perjantaina menin itsekin collegelle hoitamaan raha-asioita.
Palasin sieltä pian kotiin töitä tekemään. Jostain syystä meillä ei ollut sähköä, vaikka Habari Maalumin generaattori pauhasikin täysillä. No, istuskelin sitten ulkona jonkin aikaa ja katselin taivaalle ja huokailin tulisipa sade tänään.
Ja sitten se tuli! Iltapäivällä tuli oikein kunnon sade ja melkein teki mieli mennä ulos hyppimään sateeseen. Olimme kuistilla ja haistelimme sateen raikastamaa ilmaa. Ihanan virkistävää!
Mutta hetken päästä kuulimme, kuinka tulva tuli kovalla kohinalla kompaundilla olevaan notkoon. Lähdimme katsomaan, miltä tilanne näytti. Onneksi se ei ollut hirveän paha. Siltaa ei muuten ole vielä korjattu, joten ei tarvinnut pelätä sen hajoamista.

Lauantaina menimme kuntosalille. Pelasimme taas tennistä Johannan ja Danielin kanssa. Pelaaminen ei kylläkään tehnyt yhtään hyvää Eskon kipeälle lonkalle. Hänellä on nyt alkanut vihoitella toinenkin lonkka ja kävelystä näkee, että pian taitaa olla leikkaus tarpeen. Uiminen on minulle paras vaihtoehto liikkumiselle.

Sunnuntaina olimme kirkossa. Vietimme rauhallisen lepopäivän. Illalla skypeteltiin Pian perheen ja Tomin kanssa. Siinä hurahti jonkin verran yli kaksi tuntia.

Seuraava viikko olikin sitten aikalailla menemistä ja tulemista. Kaupungissa kävimme useana päivänä hoitelemassa pankkiasioita yms.
Keskiviikkona kävimme myös Meat Kingin lihakaupassa. Olin huomannut siellä ilmoituksen, että keskiviikkoisin siellä myydään kotitekoisia leipiä ja leivonnaisia vammaistyön hyväksi. Ostimme useamman leivän sekä pari muhkeaa pähknäpullaa ja ne olivat tosi hyviä.

Torstaina menimme yhdessä USA Riverin kaupunkiin katsomaan nuorisokeskushanketta. Vietimme siellä jonkin aikaa Severuan, entisen koordinaattorin kanssa. Lounaspaikaksi Severua suositteli Ngurduoto Lodgea. Se on tosi iso hotelli lähellä Arushan luonnonpuistoa. Kauniisti hoidettu alue, jossa oli myös golf kenttä. Ja ruokakin oli ihan OK. Presidenttikin kuulemma majoittuu siellä joskus.

Rukousilta oli Robertin ja Annetten luona muutaman kilometrin päässä. Ja kuten aina, ilta oli mukava ja oli hienoa viettää yhdessä aikaa.

Perjantaina Esko meni Jerikoon. Se on keskus, jossa orpolapset kokoontuvat muutaman kerran kuukaudessa. He saavat siellä ruokaa ja opetusta. Siellä järjestetään myös joitain kursseja ja tällä kertaa siellä oli ompelukurssin valmistujaisjuhla.

Lounastunnin aikana kuulimme melkoista ukkosen jylinää vähän kauempaa ja näimme todella tummia pilviä taivaalla. Meille sade ei tullut, mutta tulva tuli. Nytkään ei pahin mahdollinen, mutta monet ihmiset eivät päässeet palaamaan toimistolle, kun vesi ja muta vyöryivät sillan yli.

Illalla lähdimme ulos syömään. Se ei ole ollut meillä Eskon kanssa tapana. Emme näet pidä iltasyömisestä yhtään. Mutta ihan kiva oli lähteä nuorenparin kanssa ulos. Menimme jälleen Bay Leafiin, siellä kun on niin hyvät, mureat pihvit, painoa 350 g. Minä söin muuta ruokaa, joka sekin oli hyvää.

Eilen lauantaina oli siis syytä lähteä kuntoilemaan. Daniel meni pelaamaan golfia ja Johanna tuli meidän kanssamme kuntosalille. Aurinko paistoi ja oli kiva uida. Esko sen sijaan heilutteli painoja kuntosalin puolella. Ja taisi tuo juostakin jonkin verran matolla.

Tänään, siis Isänpäivänä olimme kirkossa ja Esko kävi vielä swahilinkielisessä kokouksessa,
jossa Samsonin ja Subiran pikkuinen Yossi poikaa siunattiin.

Edessä on kolme kiirestä viikkoa, tai ainakin nyt tuntuu siltä. Matkustamme ensi viikolla jälleen Nairobiin, seuraavalla viikolla ensin Esko menee Tazengwaan ja loppuviikolla menemme yhdessä Tangaan. Seuraavalla viikolla on tärkeä kokous, joka kestää useamman päivän.
Ja sitten toivottavasti helpottaa. Zanzibarin loma alkaa 1.12. Ihana päästä rentoutumaan.
Heti loman jälkeen pitää taas matkustaa Tangaan. Mutta niistä kirjoittelen tuonnempana.

Pikkujoulukausi on tainnut alkaa, mutta meillä sitä ei huomaa.
Lauleskelimme kyllä eilen Johannan kanssa pari joululaulua.

Mukavaa jatkoa.

Esko ja Daniel opettamassa

Tyytyväiset kurssilaiset sertifikaatteineen.

Kaunis orkidea Erwinin puutarhassa.

Samson, Subira, Sandra,  sekä Yossi pastorin sylissä siunattavana.

3 - 27.10

Meillä on varsin mielenkiintoiset 3 viikkoa takana sitten viimeisen kirjoituksen.

Daniel ja Johanna saapuivat myöhään perjantai-iltana 4.10 Kilimanjaron kentälle. He tulivat Nairobin kautta ja ikävä kyllä KAIKKI heidän matkatavaransa jäivät sinne. He olivat nähneet koneen ikkunasta laukkunsa, mutta koneen ruumaan niitä ei oltu laitettu.
Kesti jonkin aikaa täyttää kaikki tarvittavat lomakkeet kadonneista laukuista. Pääsimme kotiin vasta puolenyön jälkeen. Mutta oli todella ihana taas nähdä heitä ja vielä mukavampi saada heidät tänne työpariksi.
Ihme kyllä, kaikki heidän laukkunsa tulivat perille, mutta jouduimme käymään pari kertaa lentoyhtiön toimistossa kaupungissa niitä kyselemässä.

Alkuviikko pyörähti nuoren parin asioiden hoitamisessa.
Keskiviikosta lähtien Eskolla ja Danielilla oli tosi kiireisiä ja pitkiä työpäiviä projektisuunnitelmien parissa. Me Johannan kanssa kävimme läpi muita työasioita, kuten kirjanpitoa yms.
Torstaina leivottiin, koska rukousilta oli taas meillä. Tällä kertaa meitä oli vähemmän, koska osa ihmisistä oli matkoilla.
Perjantaina kävimme katsomassa taloja ympäri Arushaa. Johanna ja Daniel tarvitsevat tietenkin oman kodin ja oli hauskaa nähdä millaisia taloja on tarjolla. Todella hienoja ja todella huonoja, vaihtelu on suuri niin laadun kuin hinnankin suhteen.
Iltapäivä, pitkälle iltaan, menikin sittten yhdessä Tangan ym. ihmisten kanssa projektisuunnitelmien kimpussa.

Aiemmin olimme sopineet Ihanon kanssa, että menemme Tarangireen hänen perheensä kanssa, siis Stella-vaimon ja pikkumies, Bridenin kanssa.
Oli tosi kiva reissu ja näimme paljon eläimiä jopa leijoniakin tällä kertaa. Eläimet olivat levittäytyneet kaikkialle puistoon.

Sunnuntaina lähdimme yhdessä Nairobiin. Matka sujui joutuisasti ilman kommelluksia.
Ruut oli laittanut meille tosi hyvää ruokaa, vaikkakin hän oli joutunut muuttamaan suunnitelmiaan, kun sähköt oli mennyt poikki eikä generaattorin virta riittänyt uunin lämmittämiseen.
Illalla pidimme budejttipalaverin Askon kanssa.
Maanantaina palaveerasimme aamulla, mutta vietimme Johannan ja Danielin kanssa muutaman tunnin shoppaillen Nairobin ostoskeskuksissa. Turvatarkastukset olivat selvästi lisääntyneet West Gaten hyökkäyksen takia. Illalla kävimme syömässä etiopialaisessa ravintolassa. Danielin kaksosveli, David oli mukana. Ruoka oli erilaista, mutta hyvänmakuista. Taas yksi uusi, kiva elämys.

Tiistaina meillä alkoi Fidan vuotuinen seminaari Brackenhurstissa, lähellä Nairobia. Paikka on ihana, mutta melko viileä, koska se sijaitsee yli 2 kilometrin korkeudessa. Tällä kertaa ei kuitenkaan ollut niin kylmä kuin viime vuonna ja aurinko paistoi ihanasti joka päivä. Viikko oli todella hyvä ja antoisa kaikin puolin, asiallisesti, henkisesti, hengellisesti ja ystävien tapaaminen oli virkistävää.
Torstaina teimme retken läheiselle teefarmille. Saimme kuulla teen kasvattamisesta ja poimimisesta sekä eri tee laaduista. Lopuksi söimme todella maittavan illallisen.
Päärakennuksen pihalla oli kauniita kukkaistutuksia ja yönkuningattaren kukka oli upea.

Lauantaina matkustimme takaisin kotiin.

Sunnuntain vietimme Danielin ja Johannan kanssa ja valmistauduimme maanantain matkaan Dar es Salaamiin. Lähdimme aikaisin aamulla liikkeelle, koska edessä oli 11 tunnin ajomatka.
Dariin saavuimme illansuussa. Myöhemmin tapasimme pastorimme Irman ja Kyöstin. He olivat tulleet Suomesta pitämään semiaaria isolle joukolle paikallisia pastoreita.
Tiistaina ajoimme ruuhkaisen Darin läpi FPCT:n päämajalle, jossa meillä oli pari palaveria ja saimme esitellä uuden työparimme piispalle ja muille ihmisille.
Illalla hyppäsimme taas autoon ja matkasimme jälleen ruuhkassa ensin tapaamaan yhden Arushassa olevan talon omistajaa ja sitten Ruutin ja Joukon luokse syömään.
Pikavisiittimme Dariin oli ohi keskiviikkona, kun aamulla lähdimme takaisin kohti Arushaa, nyt kahdella autolla. Illalla olimme perillä Arushan kaupungissa ja päätimme poiketa syömään ennen kotiin menoa. Bay leaf-niminen ravintola oli tosi viihtyisä ja ruoka erinomaista. Siellä voisi käydä toisenkin kerran.

Loppuviikko on mennyt töiden merkeissä ja eilen, lauantaina pääsimme pitkästä aikaa kuntoilemaan. Pelasimme nelistään tennistä ja sen jälkeen menimme uima-altaalle. Oli kiva vähän rentoutua pitkän työrupeaman jälkeen.
Illalla tapasimme kaupungissa taas erään talon landlordin. Ja näyttää siltä, että Johanna ja Daniel saavat vuokrattua tosi kivan talon melko läheltä meitä, n. 10 min ajomatkan päästä.

Tänään aamulla olimme kirkossa, myöskin pitkästä aikaa, viimeksi olimme siellä 3 viikoa sitten.

Nyt ei onneksi ole pariin viikkoon, ehkä, tiedossa matkustamista.

Sateet eivät muuten ole vielä alkaneet ja kuivuus on vain pahentunut.
Mutta lämmintä riittää.

Mukavia syksyn päiviä kaikille!

Tällainen otus (pituus n. 8 cm) koputteli ovellamme eräänä iltana.

Tämä lisko puolestaan yritti kiivetä ikkunasta sisään.

Teepensaita

15.9 - 2.10

On aika kumma fiilis, kun ollaan jo lokakuussa. Eskon kannettavan työpöydällä on ikkuna, joka päivittää Helsingin sään ja sitä kun katselee, tajuaa toki syksyn tulleen Suomeen. Meillä täällä on päinvastoin ilmat lämmenneet. Tänäänkin oli 28 astetta. Sateet vain saisivat jo tulla pian. Pääsisi eroon kaikkialle tunkeutuvasta pölystä. Tiellä vastaan tulevat lapsetkin ovat kasvoiltaan ihan harmaita pölyn takia.

Viimeksi, kun kirjoitin, lähdimme kuntosalille. Siellä söimme lounaaksi pizzaa ja yhtäkkiä ikäväkseni huomasin, että hampaasta lähti iso paikka. En heti rynnännyt hammaslääkäriin, kun oli viikonloppu. Muuten oli todella mukavaa harrastaa liikuntaa. Esko juoksi matolla ja nosti puntteja ja minä kävelin matolla ja uin. Tuli oikein hyvä olo. Suosittelen kaikille pientä kuntoilua!

Sunnuntaina olimme aamuvarhaisella kirkossa, itse olin laulamassa. Juotuamme toiset aamukahvit lähdimme vielä kansainvälisen seurakunnan tilaisuuteen Arushaan. Siellä oli joitain tuttujakin. Ihan kiva tilaisuus. Sen jälkeen kävimme samalla kaupunkireissulla kaupassa.

Maanantaina menimme toki uudelleen kaupunkiin, kun piti saada hampaaseen uusi paikka. Löysimme hyvän filippiiniläisen naislääkärin, joka osasi hyvin työnsä. Täällä Afrikassa se ei ole itsestään selvää. Siis nyt laitettiin väliaikainen paikka, joka pitäisi vaihtaa kuuden viikon kuluttua pysyväksi paikaksi.

Keskiviikkona menimme jälleen kuntosalille ja johan taas paikka irtosi. Soitimme heti lääkärille ja pääsin samantien vastaanotolle. Tällä kerta lääkäri sanoi, että laitetaankin pysyvä paikka kahden viikon kuluttua. Ja on se väliaikainen pysynyt tähän asti paikoillaan.
Iltapäivällä olimme yhteydessä Markuksen perheen kanssa. Skypen yhteys oli tosi heikko, joten emme voineet pitää kuvaa näkyvissä. Saimme kuitenkin kuulla kaikkien pikkumiesten ääniä, ja se vasta hauskaa olikin. Kaikki yrittivät yhtäaikaa kertoa mitä olivat touhunneet.

Torstaina menimme Arusha Coffee Lodgeen lounaalle Ihanon ja hänen vaimonsa Stellan kanssa. Söimme puffeesta monenlaista ruokaa ja oli hyvää. Erityisesti jälkiruokatarjottimella olleet pienet mansikkaleivokset! Ihano ja Stella olivat myös hyvillään yhdessä vietetystä ajasta.
Sieltä kiiruhdimme kotiin. Illalla oli rukousilta meillä ja piti leipoa sitä varten. Olin pyytänyt Lilianin auttamaan ja teimme pieniä munkkeja, keksejä, mokkapaloja sekä juustokierteitä ( vähän kuin pullia juustotäytteellä ). Ilta oli kiva, näytimme yhden Fidan Lähetyspysäkki ohjelmista, Jonatanin kertomuksen. Hän on yksi Tangan projektimme vammaisista lapsista.
Sam tuli myös samana iltana Etiopiasta meille muutamaksi yöksi.

Samin ehdotuksesta lähdimme safarille lauantaina Manyaran luonnonpuistoon. Samsonkin lähti mukaan. Lähtö oli aamulla n. klo 8.30. Kiertelimme puitossa koko päivän ja näimme tietenkin jonkin verran eläimiä. Tähän aikaan vuodesta ei Manyaralla ole kovin paljon eläimiä, mutta saimme erittäin hyviä kuvia linnuista yms.
Illalla kävimme syömässä Mto Wa Mbuu kylässä. Sieltä saimme todella hyvää pizzaa. Ruokapaikassa oli jonkun tumman pikkutytön synttärit. Kyseinen tyttönen kävi meitäkin jututtamassa ja olisi kovin mielellään syönyt meidän pizzaamme. Oli hauskan näköistä, kun hän suu auki odotti, että Esko antaisi hänellekin palan.
Olimme yötä puiston sisällä olevassa majapaikassa, ei mikään hotelli, mutta siistit isot huoneet. Aamupalatarvikkeet meillä oli omasta takaa. Söimme jo klo 6 aamulla, että ehdimme auringon nousun aikaan liikkeelle puistoon. Ja kyllä se kannatti. Aamun kajon värit olivat hienot ja taas kamerat räpsyivät kovasti.

Tiistaina taas kuntosalille. Samat harkat kuin edellisilläkin kerroilla. Itse kylläkin olen lisännyt sekä kävely- että uintimatkaa joka kerta. Arvatkaapa miten kävi tällä kertaa? Ei, ei minulta irronnut paikka vaan Eskolta lähti ylähampaasta koko kruunu. Onneksi hampaaseen on tehty aiemmin juurihoito, eikä sitä nyt särje. Joten edessä siis on kummalkin hammaslääkärissä käynti.

Keskiviikkona yllättäen naapurin tanskalaisrouva tuli ovellemme ja alkoi puhua tanskaksi. Hetken olin ihan pihalla, mutta ymmärsin kuitenkin, että kyseessä oli kutsu tulla heille syömään pizzaa. Kun vastasin hänelle englanniksi, hän tajusi puhuneensa äidinkieltään ja vaihtoi englantiin. Eli kyseessä oli heidän poikansa, Jonaksen 12-vuotis synttärit ja he olivat kutsuneet lapsiperheet kylään, mutta halusivat vielä pyytää meidätkin. Tosi kiva ele! Menimme mielellämme. Pizza oli kaupungista ostettua ja tosi hyvää. Nyt meillä oli jo kolmas pizza kokemus lyhyen ajan sisällä. Lapsilla oli hurja show. Toisella naapurillamme on iso trampoliini pihalla ja lapset tekivät hurjia hyppyjä musiikin säestyksellä. Hauska ilta.

Seuraavana aamuna lähdimme Tangaan työmatkalle. Ja taas Samson oli mukana. Menomatka sujui hyvin lähes loppuun saakka. Kuten olen jo aiemmin maininnut, on matkalla useita tietöitä ja kiertoteitä. Yhtä ajaessamme, vastaantulevasta kuormurista lensi iso kivi tuulilasiimme ja ikkuna hajosi. Onneksi ei kuitenkaan säpäleiksi, joten jatkoimme matkaa. Tangassa saimme auton heti korjaamolle ja lasi vaihdettiin. Oli varjelus matkassa!
Mkonge hotellissa oli iso Investment-tapahtuma ja porukkaa oli paljon. Pääministeri ja muita ministereitä oli ollut paikalla, mutta ehtivät lähteä juuri ennen tuloamme.

Perjantaina olimme koko päivän YDCP:n toimistolla. Ja rankan työpäivän jälkeen menimme jahtiklubille uimaan. Merivedessä oli mukavan rentouttavaa. Auringon lasku Tangan lahdelle on todella hieno ja otettiinkin siitä useita kuvia. Iltapalaksi Esko kävi hakemassa hotellin vastapäätä olevasta ravintolasta pizzaa.
Myöhemmin illalla pidimme vielä palaverin hallituksen puheenjohtajan kanssa seuraavan päivän kokouksen asioista.

Lauantaina siis oli YDCP:n hallituksen tärkeä kokous. Sen aikana minä pystyin kyllä tekemään koneella muitakin työasioita, kun asiat käytiin läpi sekä swahiliksi ja englanniksi.
Illalla menimme yhdessä Samsonin kanssa syömään intialaista ruokaa. Paikka on Tangan keskustassa vastaapäätä Kemi-puistoa. Paikka ei ole kovin hieno ulkoisesti, mutta ruoka on erinomaista.
Ai, mikä on Kemi-puisto? Joskus aiemmin Kemin kaupunki on kustantanut ko puiston kunnostuksen ja siitä se on saanut nimensä.

Sunnuntaina matkasimme kotiin. Taukopaikaksi valitsimme uudehkon motellin ravintolan Korogvessa. Siellä saa todella edullisesti kahvit ja pientä purtavaa. Ostimme myös appelsiineja ja mandariineja sekä passion hedelmiä. Parhaillaan on menossa appelsiini kausi ja n. 5,5 kg pakkaus maksoi 1,5 euroa.
Väsyneinä, mutta tyytyväisinä matkan antiin, saavuimme illan suussa kotiin.
Olimme vielä skypen kautta yhteydessä Pian perheeseen ja Tomiin.

Alkuviikolla Esko on ehtinyt käydä kaksi kertaa kuntosalilla. Minä olen pakertanut kirjanpidon kimpussa. Ehdin kyllä tiistaina leipoa kahdenlaista leipää ja sitruunamuffinsseja.
Ja illalla olimme skypen kautta Pasin kanssa juttusilla.

Tässä kirjoituksessa olen kertonut niin monta kertaa pizzan syömisestä, että vielä on sanottava, että tein tänään itse lounaaksi pizzaa.  Ja hyväähän sekin oli, vaikka itse sanonkin.

Perjantaina odotamme tänne saapuvaksi nuorta pariskuntaa Suomesta. He tulevat tekemään työtä meidän kanssamme. Kiva saada tänne lähelle muitakin suomalaisia, varsinkin, kun  tunnemme heidät entuudestaan.

Tässä kaikki tällä erää, siis hyvää syksyä!



Taitaa sataa tuolla Manyara-järven toisella puolen.

Mikähän lintu tuolla on?



Hienoja kukkia tuossa pensaassa taukopaikalla matkalla Tangaan.

 

Auringon laskun kultaama meri jahtiklubilla.

 

15.8 - 14.9

Istun tässä Eskon työpöydän ääressa ja katselen ulos ikkunasta, kun pienet, upean kiiltävän siniset medestäjät lentelevät ympäriinsä pihalla mangopuussa ja oleanteripensaassa. Aurinko paistaa ja lämpötila on n. 20 astetta ja kello on 10.

On kulunut jo kuukausi viimeisestä kirjoituksesta, joten palataan elokuun tapahtumiin.

Olimme Nairobissa 21 -24 elokuuta. Minulla oli parin päivän treeni kummilapsi- työhön liittyvistä asioista. Esko puolestaan kävi tutustumassa pariin ruokaturvaohjelman paikkaan.
Lazarus oli kyydissämme molempiin suuntiin. Hän opiskelee Nairobissa yliopistossa ja pääsi sinne kätevästi meidän kanssamme. Meillä oli tapaaminen Ollin ja Tansanian helluntaikirkon hallintopäällikkö Munan kanssa yliopistoa vastapäätä olevassa hotellissa, joten meillekin oli hyötyä Lazaruksen mukana olosta, kun hän osasi sanoa, mistä risteyksestä käännytään ja mihin ajetaan.
Nairobissa vietetyt illat menivät melkeinpä kokonaan työasioista puhuessa Askon ja Ollin kanssa.

Kotimatkalla, lauantaina poikkesimme Nakumatt nimisessä isossa tavaratalossa täydentämässä ruokakaapin sisältöä. Täällä Arushan kaupoissa on paljon heikommat valikoimat ja hinnatkin ovat korkempia.

Sunnuntaina sitten tuli Nairobista autollinen suomalaisia tänne Habari Maalumiin.
Maanantaina alkoi collegella koko viikon mittainen lasten suojeluun liittyvä seminaari, johon osallistuimme Ruutin kanssa. Suomesta oli tullut Päivi vetämään seminaaria ja osallistujia oli Kenian ja Tansanian helluntaikirkoista pastoreita sekä lapsityössä mukana olevia miehiä ja naisia.
Esko, Asko ja Olli pitivät kokouksia collegen rehtorin ym. kanssa maanantaina ja tiistaina.
Loppuviikon Esko teki hurjasti töitä Samsonin ja Lomayanin kanssa uuden hankkeen suunnitelimien parissa. Siinä se viikko vierähti aika nopeasti.

Lauantaina lähdimme aamulla aikaisin Tarangiren luonnonpuistoon Samsonin ja Sandran kanssa.
Portilla kuulimme, että sinä aamuna oli joku turisti joutunut norsun tallaamaksi. Emme saaneet tarkempaa tietoa paikasta, mutta todennäköisesti lähellä jotain lodgea, koska tämä ihminen oli ollut kävelyllä, eikä puistossa saa kävellä muualla kuin lodgen lähellä tai picnic paikalla.
Joka tapauksessa meillä oli hieno safari. Näimme todella paljon seeproja ja gnuita ja tietenkin norsuja ja impaloita ym. Ainoa huono puoli oli, ettei yhtään leijonaa näkynyt.

Seuraavalla viikolla olikin taas edessä kirjapidon tekeminen. Lisäksi piti tehdä budjettien ensimmäiset versiot ensi vuodelle. Ja Eskolla jatkui hankesuunnitelman tekeminen. Olin itse auttamassa parina päivänä baseline studien ( perustutkimus ) tilastojen tekemisessä.
Perjantai-iltana naapurin miehet olivat katsomassa Irlanti- Ruotsi jalkapallo-ottelua, jonka Ruotsi onneksi voitti 2-1.
Lauantaina olin itse Ihanon kanssa Habari Maalumin studiolla koko päivän harjoittelemassa lauluja seuraavan viikon nauhoituksia varten. Esko kävi kuntokeskuksessa Samsonin kanssa.
Sunnuntain olimme ihan rennosti kotona.

 Maanantaina aamulla menin taas studiolle Ihanon kanssa harjoittelemaan.
Tiistaina sitten alkoi varsinainen nauhoitus. Niin, olen siis tehnyt jonkin verran lauluja, jotka nyt taltioidaan. Tiistai ja keskiviikko meni taustojen nauhoitukseen ja laulut pantiin purkkiin torstaina ja perjantaina. Studiolla on ihan uusi ohjelma, jonka Benjamin toi tullessaan Ruotsista.
Meillä oli tosi mukavaa ja välillä naurettin, kun jotain hassua sattui, kuten yhtäkkiä sähköt meni poikki ja tuli täydellinen pimeys. Tai kun Ihano luuli, että hänen piti laulaa aina vaan uudelleen, kun minun lauluni perään olin sanonut "Still one" ( vielä yksi ) ja se oli tullut taltiointiin.
Minulle viikko oli hieno kokemus, mutta Esko se vaan jatkoi hankesuunnitelman tekoa Samsonin ja Lomayanin kanssa.

Ensi viikolla torstaina Sam tulee Etiopiasta meille muutamaksi päiväksi.
Alkuviikko menee tiukasti töiden merkeissä.

Kesä on tullut ja ulkona on auringossa polttavan kuumaa ja pölyä joka paikassa.
Enää ei tarvitse palella, kuten vielä kuukausi sitten. Nyt odotellaan sateita, jotka tulevat yleensä lokakuun puolen välin paikkeilla, siis n. kuukauden päästä.

Aurinkoisia syyspäiviä toivotellaan kaikille.

Selusta varmistettu, ei näy leijonia.

Ei kannata tulla lähemmäksi!
 

Habari Maalumin Studiossa

15.6 - 14.8

Loma on sitten ohi ja olemme taas takaisin töissä täällä Tansaniassa. Tulimme tiistaina 6.8 klo 5 aamulla. Lentoamme oli tietenkin taas siirretty parilla tunnilla ja olimme Kilimanjaron kentällä klo 3.20 aamulla ja Samson oli meitä vastassa. Kotona purkasimme laukuista Suomi-tuliaiset jääkaappiin ja sitten kävimme nukkumaan muutamaksi tunniksi.

Suomessa viettämämme aika oli ihanaa vaikkakin taas kiireistä. Matkustelimme paljon ja tapasimme kummankin sisaruksia pari kertaa ja äitejä kävimme katsomassa useasti.

Heti alkuun kävimme Tomin kanssa Eskilstunassa Ruotsissa. Pian perhe muutti sinne kesäkuussa. Heillä on kiva asunto kaupungin keskustassa. Kaikki palvelut ovat kävelymatkan päässä. Itsekin voisi asua sellaisessa paikassa! Vietimme siellä pari päivää ja laivamatkoihin meni toiset pari päivää. Todella kiva reissu!

Käväisimme Juhannuksena Keuruulla konferenssissa ja näimme siellä paljon tuttuja Suomesta ja Afrikasta.

Seuraavalla viikolla matkustimme Tomin kanssa Berliiniin. Siellä oli todella paljon nähtävää eikä 4 päivää riittänyt kuin pintapuoliseen tutustumiseen. Ilmat eivät olleet kovin suosiolliset, vettä ei satanut paljon, mutta lämpöä oli ihan liian vähän, n. 14 - 16 astetta. Pitikin heti mennä vaateostoksille, koska emme olleet varautuneet niin kylmään ilmaan. Mutta muuten oli hieno matka!

Tomilla alkoi seuraavalla viikolla työt, joten oli kiva, että saimme reissata hänen kanssaan heti alkuun.

Me kävimme Eskon siskon luona Närpiössä ja vietimme siellä hänen ja hänen miehensä kanssa todella mukavat kaksi päivää. Viikonlopun olimme kotona ja taas alkuviikosta lähdimme matkaan. Vierailimme ystäviemme Sepon ja Mervin kesämökillä Kustavissa. Oli rentouttavaa olla meren rannalla pari päivää.

Sitten olimmekin pisimmän ajan kotona, 8 päivää. Toki kävimme useampana päivänä kyläilemässä. Eskolla oli myös Jorvissa poskessa olevan näppylän poisto. Myöhemmin selvisi, että kyseessä oli vaaraton verisuonikasvain, ONNEKSI!

Yllättäen pääsimme matkustamaan Markuksen perheen kanssa Lappiin. Markus oli vuokrannut sieltä mökin ja kun naapurin perhe, jota he olivat pyytäneet mukaan, ei voinutkaan lähteä, me pääsimme Eskon kanssa mukaan. Ja se vasta oli kiva reissu. Lapissa on aina hienoa, mutta nyt erityisen kivaa lastenlasten (5) kanssa. Teimme monenlaisia juttuja, kävelyretkiä, kotieläintilalle vierailun ja kylpylässäkin pääsimme käymään. Olemme todella kiitollisia tällaisen matkan järjestymisestä.

Parin päivän huilaamisen jälkeen matkasimme taas Ruotsiin, tällä kertaa Pasin ja Sannan kanssa Turusta. Söimme hyvät buffet illalliset sekä meno- että paluumatkalla. Eskilstunan lähellä oli mahtava linna, jota kävimme katsomassa. Teimme myös alennusmyynti ostoksia. Käväisimme myös Strängnäsissä tapaamassa Benjaminia ja Rebeccaa. Kiva, että Pia ja Vesa saivat tutustua heihin, kun asuvatkin niin lähellä, että autolla ajaa sinne vain puoli tuntia. Oli taas kiva viettää aikaa Pian perheen kanssa. Pojat jo odottelivat koulun alkua ja Miskalla oli alkamassa myös jalkapallokoulu.

Ruotsista paluun jälkeen meillä olikin sitten todella hektiset 4 päivää. Meillä kävi vieraita ja itse kävimme vielä tapaamassa sisaruksia ja äitejä ja pitihän saada kaupasta tuliaisetkin mukaan. 

Maanantaina 5.8 lähdimme takaisin tänne Tansaniaan aamupäivällä. Pasi heitti meidät lentokentälle.

Täällä pääsimme heti työn makuun, kun piti tehdä kvartaali 2 raportit. Ja matkustimme myös perjantaina 9.8 Tangaan. Siellä meillä oli palavereja ja lauantaina saimme osallistua häihin. Petro, joka on YDCP:n kirjanpitäjä, meni naimisiin Maryn kanssa. Ensin häät olivat kirkossa ja (pari tuntia) ja sitten vastaanotto toisessa paikassa, Railway Clubilla.  Siellä aikaa vierähti 5 tuntia. Aikataulu ei afrikkalaiseen tapaan pitänyt. Mutta ei se menoa haitannut. Ei meillä ollut mihinkään kiire ja saimme jutella Javanin, YDCP:n toisen kirjanpitäjän kanssa. Tärykalvot olivat tosi kovalla koetuksella, musiikin äänentoisto oli huikean kovalla ja meiltä meni korvat ihan lukkoon. Onneksi seuraavana päivänä ne olivat normalisoituneet. Mutta sellaista se on aina täällä Arfikassa. Pitäisi aina muistaa ottaa korvatulpat mukaan.

Sain Tangan matkalta tuliaisina kovan flunssan ja nyt olen potenut sitä pari päivää. Eskolla taas tuli selkään paha kramppi, kun meni nostelemaan 50 kg painavaa kassakaappia. Mutta kai näistä pian selvitään!

Kivaa kesän jatkoa ja aurinkoisia päiviä täältä vielä viileästä Arushasta!
 

26.5 - 14.6

Olemme tällä hetkellä Istanbulissa Garden Inn Hilton hotellissa.
Joten taidamme olla matkalla Suomeen lomalle.

Mutta palataampa hieman ajassa taaksepäin.
Teimme kaksi työmatkaa ennen lähtöä. Ensin menimme 28.5 Dar es Salaamiin ja olipa vain helppo matkustaa lentokoneella. Taisin kertoa aiemmassa kirjoituksessani, että Tansaniaan on tullut halpalentoyhtiö. Sillä meidän piti Pian perheen kanssa lentää Sansibarille, mutta lentomme oli silloin peruttu. Nyt käytimme ko yhtiön lentoa Dariin. Tuli edullisemmaksi mennä lentäen kuin autolla. Ja matka oli huomattavasti mukavampi kuin 10-12 tunnin ajomatka.
Työhön liittyvät palaverit menivät hyvin ja siitä olemme kiitollisia.

Yritimme panna myös hieman vauhtia oleskelulupien saamiseksi. Teimme anomukset jo viime vuoden elokuussa, koska kaikkien Arushassa oleskelevien ulkomaalaisten piti yllättäen viedä anomukset maahanmuuttovirastoon. Leonard, Habari Maalumin nykyinen johtaja, on käynyt monta kertaa niitä kyselemässä eikä mitään uutta ole kuulunut.
Eikä mitään edistystä nytkään tullut. Seuraavalla viikolla maksoimme luvat ja meille sanottiin, että saisimme ne mahdollisimman pian. Eipä kuitenkaan saatu ennen matkalle lähtöä. Onneksi meillä on passissa sellaiset leimat, että voimme vapaasti tulla ja mennä Tansaniaan, kunnes hakuprosessi on valmis.
Darissa tapasimme torstaina Ilarin. Hän ja Esko pitivät yhdessä palaverin FPCT hallintopäällikön kanssa. Kävimme syömässä lounaaksi hampurilaiset ja sitten meidän pitikin lähteä lentokentälle, jonne meidät vei Ellam. Hän on tehnyt Fidalle töitä jo yli 20 vuotta. Hän tuntee myös kaikki mahdolliset oikotiet lentokentälle ja kun ruuhka-aikaan oltiin liikkeellä, niitähän meidän piti ajaa. Oli kyllä aikamoista kyytiä. Mukanamme oli myös kirjanpitäjä Elisabeth, joka on viimeisillään raskaana. Kyllä välillä tuli mieleen, että toivottavasti synnytys ei nyt ala, sen verran pomppuista tietä mentiin.

Seuraavan viikon olimme kotona ja teimme tietenkin monenlaisia töihin liittyviä asioita kotitoimistossamme.
Yhtenä päivänä saimme kutsun apulaisemme pojan, Laurenzin synttäreille. Oli aivan mahtavat synttärit. Lapset lauloivat ylistyslauluja ja söimme kakkua.

Ilmat ovat jo kylmenneet Arushassa, yöllä on n. 10-13 astetta ja päivällä n. 18-24. Ja jos on pilvinen sää, ei talon sisällä lämpene ollenkaan ja sisälämpötila saattaa aamulla olla vain 16 astetta. Silloin ei kovin mielellään nouse lämpimän peiton alta.
Siis lähdimme ihan iloisin mielin sunnuntaina 9.6 Tangaan. Siellä on tähän aikaan vuodesta n- 25-30 astetta ja kun vielä tuuli vähän puhaltelee, on se aivan loistava sää.
Nyt teimme matkan taas autolla eikä mitään kommelluksia sattunut. Tietyöt vain ovat harmina melko pitkilläkin osuuksilla.

Tangassa Esko pääsi katsomaan jalkapalloa. Ilari oli järjestänyt työhönsä liittyen ( Peace Building )
turnauksen nuorille ja loppuottelu oli sunnuntaina. Minua ei jalkapallo kiinnostanut, joten jäin hotellille sälveltemään tietokoneella hieman uutta musiikkia.
Tapasimme siis taas Ilarin. Söimmekin sitten kolmistaan Ilarin läksiäisillallisen. Hän perheineen palaa Suomeen monen vuoden projektityön jälkeen.
Tangassa työhön liittynyt kokous oli erittäin hyvin onnistunut, kuten Darissakin.

Arushaan palasimme keskiviikkona ja kyydissämme olivat Kent, ruotsalaisen donorin edustaja sekä Josefat. Hän on Fidan projektissa työskentelevä albiino, josta on tullut maailmallakin kuuluisa CNN:n tekemän dokumentin ansiosta.

Torstaina sitten pakkasimme ja yöllä klo 00:30 lähdimme lentokentälle. Meidän piti lähteä jo aiemmin, mutta lentoamme oli siirretty kahdella tunnilla eteenpäin ja sitä syystä olemme nyt täällä Istanbulissa. Vaihtoaikaa Helsinkiin lähtevään koneeseen ei ollut riittävästi, joten lentoyhtiö majoitti meidät hotelliin ja tulemme Suomeen huomenna, 15.6. Joudumme lähtemään kentälle jo klo 5 aamulla, siis aikainen herätys tiedossa. Vaan eipä se haittaa, kotona sitten levätään.

Mukavaa kesän jatkoa!

 

12 - 25.5

Ensimmäinen vapaapäivä kahteen viikkoon!
Olimme siis reissussa 12 - 20.5 ja tuli istuttua autossa n. 3200 km.
Mukanamme oli Samson, joka tuntee Tansanian hyvin ja oli avuksi monissa tilanteissa.

Ensin sunnunaina ajoimme Kahama nimiseen kaupunkiin, jossa yövyimme kohtalaisen uudessa hotellissa. Ulkoa se näytti ihan hienolta, mutta viimeistely huoneissa hieman ontui. Emme ole Eskon kanssa vielä aiemmin käyneet siellä päinTansaniaa, joten oli tosi kiva nähdä uusia maisemia, mm. Shinyanga, joka on täynnä kivikoita ja kallioita, siis aivan erilaista kuin täällä Arushan kulmilla.

Maanantaina matkasimme Burundin rajalle. Siellä törmäsimme kummalliseen sääntöön. Olimme tietenkin vaihtaneet rahaa USAn dollareiksi viisumeita varten. Maksua suorittaessamme, rajavirkailija sanoi yhtäkkiä, ettei meidän dollarit kelpaa, koska ovat liian vanhoja, v. 2004! Esko sitten lähti juoksujalkaa etsimään rahanvaihtopaikkaa ja onhan niitä miehiä rahatukkojensa kanssa odottamassa asiakkaita. Siis saimme uudempia seteleitä ja pääsimme rajan yli. Meitä vastassa oli Francois ja Mika, joka oli tullut Nairobista. Lähdimme yhdessä jatkamaan matkaa. Burundi on valtavan kaunis maa, tuhansien vuorien maa. Tiet kulkivat pitkin vuorenrinteitä siksakkia ylös ja alas.
Francois oli aika hurja ajamaan ja välillä oli vaikea pysyä perässä.
Matkan tarkoituksena oli tutustua Burundin viljelypalstoihin ja pitää suunnittelupalaveri ensi vuoden uutta projektia varten. Siis kävimme katsomassa erästä viljelytilaa ( siis pientä farmia ). Sieltä ajoimme Gitega nimiseen kaupunkiin, jossa yövyimme kirkon vierastalossa. Ihan siisti, mutta hyvin vaatimaton paikka, suihkukin piti ottaa saavista kaatamalla. Saimme kyllä hyvää ruokaa ja aamupalakin on runsas, paljon hedelmiä.
Gitegasta matkasimme pariin kylään ja vierailimme UN:n leirillä, johon oli majoitettu Tansaniasta palaavia pakolaisia. Kävimme myös erään perheen kotona ( pihalla ). He olivat saaneet avustuksena pienen possun, jonka he möivät isona ja ostivat sitten lehmän, joka on tuottanut hyvin, kun perhe on myynyt vasikoita. Sitten alkoi matkan hankalin osuus! Ajoimme yli tunnin sellaista tietä, että huhuh! Pelkkää kuoppaa ja kivikkoa ja mäkeä ylös ja alas. Ihme, ettei auto hajonnut. Pääsimme kuitenkin onnellisesti majapaikkaamme kirkon omistamaan erityiskouluun, joka tarkoitettu vammaisille lapsille ja nuorille. Meille esiteltiin  muutama lapsi, joilla oli ongelmia jalkojen kanssa, näyttivät kyllä melko pahoilta. Koulu on joskus ruotsalaisten rakentama ja ruotsalaisuus kyllä näkyi vielä, kirjahyllyssä ruosinkielisiä kirjoja, Ruotsin lippu hyllyn päällä. Ja yhtä vaatimaton kuin edellinen paikka.
Burundissa kello on tunnin vähemmän kuin Tansaniassa joten illalla väsymys alkoi painaa ja piti lähteä nukkumaan.
Aamulla oli yllätys herätä 4.30 paikallista aikaa, kun joku hakkasi halkoja ikkunamme takana. Pitihän saada lämmintä vettä aamupesuja varten. Sitten ikkunan takaa alkoi kuulua puhetta tai ennemminkin kuulosti siltä, että joku luki äänen. Pari naista siinä istui lukemassa ilmeisesti Raamattua. Emme tietenkään ymmärtäneet paikallista kieltä.
Aamuplan jälkeen jatkoimme matkaa seuraavaa etappia, pääkaupunki Bujunburaa kohti. Alkumatka oli yhtä haastava kuin edellisenä päivänä, mutta ei onneksi ollut niin pitkä. Pistäydyimme myös katsastamassa paikan, josta Niili saa alkunsa Burundissa. Niilillä on toki useita alkulähteitä useissa maissa. Saavuimme kaupunkiin ja kirkon toimintakeskukseen klo 11.30 ja siellä pidettiin muutaman tunnin suunnittelupalaveri.
Hauska yllätys oli, että siellä oli myös Silja Ruandasta. Hän piti jotain koulutusta useista Afrikan maista tulleille ihmisille. Päätimme tavata illallisella hotellissa, jossa Silja oli majoittuneena.
Iltapäivällä palaverin jälkeen Fredrik näytti meille kaupunkia. Ajoimme ensin keskustaan, kun piti vaihtaa rahaa, koska tarvitsimme dollareita yöpymisten maksamiseen. Oli vaan kummallista, ettei dollarita tahtunut löytyä rahanvaihtopaikoista. Piti siis mennä pankkiin. Ja siellä Eskoa juoksutettiin luukulta toiselle, mutta saatinhan ne rahat lopulta vaihdettua. Sen jälkeen ajoimme kaupungin korkeimmalle paikalle ja olihan huikean hienot maisemat, Tanganyiga järvi ja kaupunki kaukana alapuolella ja kauniit vuoret ympärillä.
Hotellissamme oli pieni uima-allas, jossa ehdimme pulahtaa virkistäytymässä ennen illallista.
Hotelli, jossa Silja oli, sijaitsi ihan järven rannalla ja oli paljon suurempi kuin se, jossa itse olimme. Ruoka oli hyvää ja meillä oli hauska ilta yhdessä.

Torstai aamuna saimme huippuhyvän ranskalaistyylisen aamiaisen, croissantteja, patonkia, kahvia.
Ja sitten taas kiireellä tien päälle kohti rajaa. Viisumimme oli voimassa vain 72 tuntia ja rajalla piti olla ennen puoltapäivää. Ehdimme hyvin, vaikka matkalla piti vielä käydä yhden kirkon pastoria tervehtimässä. Samson tuntee ko pastorin hyvin, koska he opiskelevat yhtaikaa LEMATIssa ( Fidan johtajuuskoulutus ).
Yöksi ajoimme taas Kahamaan samaan hotelliin.

Perjantaina matka jatkui Mwanzaan. Siellä majoituimme kirkon kompaundilla olevaan vierastaloon. Paikka on suomalaisten rakentama. Talossa oli saunakin ja Esko otti kunnon löylyt Samsonin kanssa.
Oli ihan suomalaisen näköinen paikka vanhoja huonekaluja myöten. Siellä oli ihan samanlainen kukkapöytäkin, jollainen meillä itsellämme oli 80-luvulla.

Lauantaina tapasimme vihdoinkin helluntaikirkon johtavan piispan. Reilu vuosi ollaan oltu Tansaniassa ja aina on ajoitukset mennyt sen verran ristiin, ettei olla tavattu aiemmin.
Kävimme myös Mwanzan kummihankkeen toimistolla keskustelemassa ruokaturva-asioista.
Iltapäivällä luonaan jälkeen ajoimme Shinyangaan. Taas hotelli oli uudehko, mutta suunnittelu oli kyllä ihan afrikkalaista. WC:n ovi ei auennut kunnolla, kun pytty tuli vastaan ja pyttykin oli niin matala, että hyvä kun siitä ylös pääsi näin vanhoilla nivelillä. Mutta pääasia eli nukkuminen onnistui hyvin, sänky oli hyvä.

Sunnuntaina menimme Mhunzen kirkkoon. Kun tulimme autosta ulos, meinasi korvat särkyä. Kovaääniset olivat täysillä ja musiikki kaikui varmasti koko kylään. En pystynyt olemaan sisällä ollenkaan, sydänkin rupesi pomppimaan ihan kummallisella rytmillä. Onneksi Samson kävi sanomassa äänentoistosta vastaavalle miehelle, että voisi laittaa äänen hieman pienemälle. Lopputilaisuus menikin sitten ihan hyvin. Kirkkoväki ole innoissaan meistä ja olivat odottaneet kovasti vierailuamme. Sain heiltä lahjaksi hienon kitengen ( kankaan ). Tilaisuuden jälkeen vierailimme pastorin kotona ja keskustelimme erään opettajan kanssa ruokaturvaan liittyvistä asioista.
Sieltä ajoimme Tazengwaan ja vierailimme collegessa, jossa on asunut joitain suomalaisia lähettejä.
Uima-allasta ympäröivä aitakin oli maalattu sini-valkoiseksi. Samson on opettanut siellä englantia. Yöpaikaksi Samsonin ystävä oli löytänyt meille ihan uuden hotellin. Viehättävä paikka ja edullinen, 20 € huone.
Aamulla lähdimme vihdoin kohti kotia, tai oikeastaan koko ajan olimme tulleet lähemmäksi Arushaa, joten ajomatka ei ollut enää niin pitkä, vain 10 tuntia.

Mennyt viikko onkin ollut työntäyteinen eikä matkan jälkeen olla ehditty huilata.

Ensi viikolla lennämme tiistaina Dar es Salaamiin pariksi päiväksi tiukoissa työasioissa.
Seuraavan viikon olemme kotona ja vielä ennen Suomeen tuloa menemme Tangaan tärkeään kokoukseen.

Mukavaa ja aurinkoista kesän alkua!

Burundissa pellon reunalla.

Hauskannäköisiä kallioita Shinyangassa
 

Maissipellolla Burundissa

16.4 -11.5

Kylläpä on vaikea keksiä miten aloittaisi kirjoittamisen. Ehkäpä taas samalla tavalla kuin usein ennenkin, että onpa aikaa vierähtänyt.

Kaksi päivää sitten veimme Pian perheen Kilimanjaron lentokentälle, josta heidän kotimatkansa alkoi. Hieman haikein mielin palasimme itse kotiin, mutta pianhan me olemme Suomessa ja sitten taas nähdään.

Meillä oli todella mukavat pari viikkoa Pian perheen kanssa, vaikkakin aika lensi kuin siivillä, niin paljon oli menoa ja touhua.
Sunnuntai-iltana olimme  erään Miriamin valmistujaisjuhlassa ja Pian perhe sai heti kättelyssä tutustua afrikkalaiseen kulttuuriin ja ruokaan. Istuimme pihalla syömässä ja oli melko viileää. Juhliin oli kutsutta kaikki kompaundin ruotsalaiset ja me suomalaiset sekä muutama paikallinen ystävä.

Maanantain ja tiistain olimme safarilla Ngorongorossa ja Tarangiressä. Näimme tietenkin paljon eläimiä ja luonto oli kauniin vehreää näin sadekauden lopulla. Sateen jäljiltä Tarangiren tiet olivat hieman huonossa kunnossa paikoin ja kerran juutuimme mutaan toden teolla ja hetken mietimme, että tähänkö nyt jäätiin kun renkaat pyörivät aivan tyhjää. Kuskimme oli kuitenkin kokenut ja sai auton irti nelivedolla edestakaisin sompaamalla. Siis meillekin Eskon kanssa jotain uutta koettavaa.

Vappupäivänä kävimme lounaalla Coffee Lodgessa, joka Arushan hienoin Hotelli, tai ainakin kallein, mutta ruoka ei ole kovin kallista ja se on todella hyvää. Kotona söimme sitten vastapaistettuja munkkeja siman kanssa.

Torstaina lensimme Zanzibarille. Lentolippujen kanssa oli melko hässäkkä. Olimme ostaneet halvat lennot koko porukalle ja lennon piti lähteä Kilimanjaron kentältä, mutta sunnuntaina kuulimme naapurin Matsilta, että ko lentoyhtiö onkin perunut kaikki Zanzibarin lennot, koska on ns. low season eikä asiakkaita ole tarpeeksi. Meille ei ollut tullut mitään ilmoitusta peruutuksesta. No, laitoimme sitten Samsonin asialle vaihtamaan meidän lennot toiseen yhtiöön, joka lentää pienkoneilla Arushan kentältä. Ja lopulta monen mutkan kautta saimme lentoliput, jotka tosin olivat lähes kuusi kertaa kalliimmat alennuksen jälkeenkin kuin alkuperäiset.
Olihan se paljon jännittävämpää lentää 13 paikkaisella pienkoneella. Menomatkalla Vesa sai istua lentäjän vieressä.
Ilari oli meitä vastassa Zanzilla ja vierailimme heillä ensin ja sitten Ilari vei meidät hotellille.
Itse asiassa pari päivää matkasta oli meille Eskon kanssa työmatkaa, sillä keskustelimme projekti asioista Ilarin kanssa sekä kävimme katsomassa mitä maanviljelys palstoille kuuluu.

Perjantaina Pian perhe sai nauttia auringosta ja lämmöstä aamupäivän sateen jälkeen. Ihokin sai väriä, jopa liikaakin malarian estolääkkeen takia.
Illallista kävimme syömässä Ilarin perheen kanssa La Taverna nimisessä italialaisessa ravintolassa Stone Townissa.
Lauantai valkeni sitten ihan sateisena. Aamupalan jälkeen lähdimme toiveikkaina altaalle, mutta taivaalta tuli vettä välillä kuin saavista kaatamalla. Istuimme neljä tuntia odottamassa sateen loppumista. Joku oli katsonut sääennusteesta, että sade loppuu klo 14. Silloin suuntasimme altaalle ja kas kummaa, sade todellakin loppui. Sää jatkui pilvisenä, mutta kun lämpötila on n. 28 astetta, ei pilvet paljoa haittaa. Loppupäivän vietimme altaalla kunnes tuli aika lähteä valmistautumaan illalliselle, jonka söimme hotellin Sport Barissa, koska Low seasonin vuoksi parempi ravintola oli kiinni.

Sunnuntaina olikin jo aika palata Arushaan.
Leonard oli kutsunut meidät kylään tai oikeastaan Esko kutsui meidät heille sanomalla, että olisi mukava tavata heitä. Olihan meidän Pasi, Sanna ja Tomikin vierailleet Leonardin ja Fortunatan luona. Vastaanotto oli sydämellinen ja meillä oli oikein mukava ilta. Ja ruokakin oli maistuvaa, chapatia, makeaa perunaa, banaania, limua. Etukäteen hieman jännitti, että saadaan paikallista ugalia yms.
Maanantaina käytiin kaupungissa kaupassa ja muuten oltiin kotosalla, koska oli melko sateinen päivä.
Tiistaina olimme kaupungilla katselemassa "nähtävyyksiä" kuten Masai Marketia, jossa myydään kaikenlaista turisteille tarkoitettua tavaraa. Ja illalla olimme uudestaan Coffee Lodgessa illallisella.
Keskiviikkona olimme kuntosalilla ja uimassa. Sen verran aurinkokin näyttäytyi, että saatiin lisää väriä itsemme koko porukka.
Torstaina oli järjestetty Habari Maalumin johtajan DD:n eläkeelle jäämisen kunniaksi juhlat.
Olimme siellä Eskon kanssa, mutta Pian perhe meni taas kuntosalille.
Eskokin kävi siellä iltapäivällä, mutta minä jäin kotiin tekemään ruokaa, leivitetyjä tilapia(kala)fileitä ja lohkoperunoita ja jlkiruuaksi sitruunakiisseliä. Sitruunat sain Zanzibarilta suoraan puusta. Lilian oli leiponut antamillani ohjeilla sokerikakun, joka oli onnistunut hienosti. Tein siitä meille yhteisen synttäri- ja äitienpäiväkakun.
Iltapäivä ja ilta sitten kuluikin pakkaamisessa ja lentokentälle lähdettiin n. klo 23.
Siinä siis oli Pian perheen vierailu.

Nyt on lauantai-ilta ja kello 23.20, kun valmistaudumme työmatkalle Burundiin. Oikeastaan pitäisi olla jo nukkumassa. Aamulla on aikainen lähtö ja matkaa edessä n. 600 km ensin Kahamaan, jossa yövymme ja jatkamme maanantaina Burundiin. Vielä emme tiedä tarkalleen, kuinka monta päivää olemme reissussa. Käymme myös täällä Tansanian puolella muutamassa paikassa.


Kuvien lataaminen ei taaskaan onnistu heikon nettiyhteyden takia, harmi.

Toivotamme kaikille Hyvää Äitinpäivää!

Zanzibarilla kookospalmun alla

28.3 - 15.4

Pääsiäisen vietimme tosiaan kotona.
Esko saarnasi Pitkäperjantaina klo 7.30 alkaneessa Jumalanpalveluksessa ja olimme kirkossa myös samaan aikaan sunnuntaina. Minä lauloin kumpanakin aamuna ylistysryhmässä. Ryhmän vetäjä oli luvannut, etä lauletaan tuttuja lauluja, ettei tarvitse harjoitella. Toisin kuitenkin kävi perjantai-aamuna, kuudesta laulusta osasin vain kolme, mutta mukana oli pysyttävä, kun muita laulajia ei ollut. Ester tuli myöhässä kirkkoon ja onneksi hän tuli mukaan laulamaan.

Sunnuntai-iltana olimme kylässä Lasaruksen ja Lilianin kotona. Söimme melko myöhään, kun isäntäväellä oli kirkkoreissu hieman venähtänyt. Illallinen oli n. klo 21. Katselimme siinä yhdessä TV:stä paikallisia uutisia. Darissa oli romahtanut rakenteilla oleva kerrostalo. Uutisissa haastateltiin maa- ja rakennusasioista vastaavaa ministeriä, joka sattuu olemaan Lasaruksen veli. Heti uutisten jälkeen ministeri soitti veljelleen ja kun hän kuuli, että olemme siellä kylässä, hän halusi jutella Eskon kanssa. Ihan mielenkiintoinen ilta meillä siis oli.

Maanantaina sitten lähdimme reissuun määränpäänä ensin Tanga ja sitten Mombasa.
Matka sujui hyvin, pari lyhyttä pysähdystä huoltoasemalla. Eväitä syötiin vauhdissa, kuten yleensä.
Useimmiten matkan varrella olevat poliisit pysäyttävät jossain vaiheessa, mutta nyt vältyttiin siltäkin.

Tangassa majoituimme Mkonge Hotelliin, kuten aina ennenkin, mutta tällä kertaa halusimme huoneen ensimmäisetä kerroksesta. Muuten kiva huone, mutta se oli täynnä hyttysiä. Pyysimme siis myrkytyksen ja lähdimme syömään. Ystävämme Ruut ja Jouko sekä heidän tyttärensä Petra olivat myös saapuneet Darista. Olimme sopineet, että matkustamme yhdessä Mombasaan presidentin vaalien aiheuttamien mahdollisten levottomuuksien varalta. Aamulla joukkoomme liittyi vielä kolmas suomalaisperhe. He ovat tulleet tänne Tansaniaan Kanadasta.
Tiistaina siis ajoimme letkassa Kenian rajalle, jossa muodollisuudet kestivät tällä kertaa yllättävän kauan. Poliisikin halusi tarkistaa kaikki matkatavarat. Pääsimme kuitenkin hyvissä ajoin Mombasaan Diani Beachille Baobab Hotelliin.

Seminaaripäivät alkoivat illalla klo 17. Oli hienoa nähdä jo tutuksi tulleita ihmisiä eri puolilta Itä-Afrikkaa, Keniasta, Ugandasta, Ruandasta, Etiopiasta, Tansaniasta.

Päivät olivat todella hyvät ja saimme taas lisäpotkua töihin. Luentoja pitivät useat eri henkilöt ns. omasta porukasta ja Fidasta ( Suomesta ) oli päiville tullut Rauno Mikkonen. Rentoutumistakaan ei unohdettu. Kävimme myös veneretkellä merellä jonkin matkan päässä olevalla riutalla. Siellä uimme tai oikeastaan yritimme vain seisoskella vellovassa ristiaallokossa. Se oli kivaa.

Lauantaina aamulla lähdimme takaisin Tangaan. Osa porukasta jäi vielä viettämään vapaapäiviä hotelliin. Meillä oli kuitenkin jo klo 14 sovittu komitean kokous, joten matkaan oli lähdettävä.
Ehdimme hyvin ajoissa Tangaan ja söimme lounasta ennen kokouksen alkua.
Kokoukset täällä ovat pitkiä, kuten olen joskus aiemminkin kirjoittanut. Olimme toimistolla klo 21 asti. Kesken kokouksen Esko sai viestin Joukolta, että olivat jumissa jossain sillan luona matkalla Dariin. Kaksi rekkaa oli törmännyt ja tie oli ihan tukossa. Kiertoteitä täällä ei pahemmin ole joten Ruut ja Jouko päättivät kääntyä takaisin ja tulla Tangaan yöksi. Heille tuli suunnilleen 6 tuntia ylimääräistä ajoaikaa, huhuh.

Sunnuntaina Eskolla olikin saarnavuoro pienessä kirkossa, jossa olimme kerran aiemminkin.
Minä en pystynyt lähtemään, kun olin saanut ns. turistiripulin vaivoikseni.
Tein sitten töitä sen aikaa, kun Esko oli kirkossa.
Iltapäivällä rentouduimme uima-altaalla lukien uusia kirjoja, jotka Rauno oli tuonut Suomesta.

Maanantaina aamulla menimme toimistolle muutamaksi tunniksi ja lounasta söimme hotellilla.
Iltapäivällä oli tiedossa toinen kokous. Ja arvata saattaa, että edessä oli pitkä ilta, kyllä vain taas meni yhdeksään. Sähkötkin menivät ja tuli todella pimeätä, onneksi juuri, kun olimme jo lopettamassa.

Tiistaina pääsimme kotimatkalle. Ja jälleen matka sujui hienosti, kaksi pysähdystä, jne. Tällä kertaa poliisit pysäyttivät kerran ja halusivat tarkistaa, että kaikki vaadittavat tarrat ovat ikkunassa.

Arushaan tullessamme huomasimme, että taivaalla oli poikkeuksellisen tummia pilviä, lähes mustia,
näyttivät olevan lähella Habri Maalumia. Lähestyessämme kotia toivoimme, että ehdimme ennen sadetta kotiin, ettei tarvitsisi kastua, kun puramme tavaroita autosta. Ja toive toteutui, sade alkoi juuri kun ajoimme pihaan ja vain muutama pisara ehti pudota niskaamme. Muutaman minuutin päästä alkoi kuuluu kumeaa jylinää ja silloin tiesimme, että taas kompaundilla oleva pieni joki-uoma on pullollaan vettä. Kohina paheni ja sateesta huolimatta päätimme lähteä katsomaan tilannetta. Ja se oli aika katastrofaalinen. Vettä oli valtavat määrät ja sitä ryöppysi sillan yli hurjalla vauhdilla.
Tulva peitti alleen laajan alueen ja puita kaatuili vesimassojen voimasta. Tulvan aiheutti hurjat sateet n. 10 kilometrin päässä täältä. Kaikki se vesi kertyi yhdeksi virraksi, joka sitten tuli tänne meidän kompaundillemme. Myös Nairobiin johtava iso tie oli poikki, koska vesimassat vyöryivät sen yli pelloille. Autot eivät päässeet ko kohdan ohi vaan kertyivät pitkiksi jonoiksi kumpaankin suuntaan.
Tuhot olivat mittavat ei pelkästään Habari Maalumissa vaan pitkin tietä virrannut vesi aiheutti paljon vahinkoa muuallakin. Silta, joka on täällä kompaundilla, tuhoutui ajokelvottomaksi. Onneksi meillä on täällä toinenkin reitti, jota kautta pääsemme kotiin. Mutta tie, joka tulee tuolta ylhäältä, on myös vaurioitunut pahoin. Vesi oli uurtanut syviä rotkoja siihen eikä sitä enää oikeastaan voi tieksi sanoa tuolta alapäästä. Pelkkä mutapeltohan se on. Ei sinne ole henkilöautolla mitään asiaa.
Esko on sen verran rohkea kuski, että uskaltaa kuitenkin maastoautolla ajaa siitä.

Täällä pidettiin hätäkokous, jossa päätettiin, mitä tehdään ja kuka tekee mitäkin.
Sillan korjaukseen kuluu valtavasti rahaa ( jota ei ole ) ja aikaakin varmaan 3-6 kuukautta.

Sateet ovat jatkuneet, onhan sadekausi. Onneksi vettä ei enää tule sisälle, saivat siis silloin aiemmin katon korjattua.

Töiden merkeissä jatketaan tämä ja ensi viikko ja sitten Pian perhe tulee meille.
Ihanaa saada Suomi-vieraita, tai eihän oman tyttären perhe vieras ole.

Aurinkoista kevään jatkoa.
Pian pääskyset lähtevät täältä kohti Pohjolaa.



Laskuvesi Diani Beachillä Mombasassa

Laskussa oleva tulva, vesimassojen alla pitäisi olla tie.

4 - 27.3

Onpa jotenkin hurjaa, miten nopeasti aika rientää. Taas on ehtinyt kulua yli kolme viikko viimeisestä kirjoituksesta, vaikka kuinka olen päättänyt kirjoittaa useammin. Esko on sentään laittanut kuvia Picasaan pari kertaa.

Työmatka Tangaan ja Dariin sujui tavanomaisesti. Matkalla on taas useita tietyöosuuksia, joten jouduimme ajamaan pölyisellä kiertotiellä. Välillä pölyä oli niin paljon, ettei yhtään nähnyt eteensä ja piti lähes pysähtyä.

Tangassa viivyimme vain pari päivää ja ne kuluivat palavereissa istuessa.

Dariin menimme keskiviikkona 6.3 ja siellä piti tavata komponetti 1 koordinaattori. Olimme sopineet tapaamisen torstaiksi Onnelaan, jossa olimme majoittuneina. Lucas tulikin n. klo 14 aikaan ja Esko meni häntä tapaaman Onni-baariin ja minun piti mennä perässä. Kiiruhtaessani ulos korkeilla koroillani, en huomannut matalaa askelmaa ja tietenkin astuin suoraan sen päälle ja voitte arvata miten siinä kävi. Nilkka meni ihan nurin ja lähellä olleet suomalaistytötkin sanoivat kuulleensa sen rusahduksen, joka nilkasta lähti. Onneksi Onnelassa sattui majailemaan myös eräs suomalainen lääkäri ja hän tutki nilkan heti ja kehoitti menemään sairaalaan kuvattavaksi, sen verran oli nilkka arka. Lähdimme siis lähellä sijaitsevaan sairaalaan, joka oli todella hyvätasoinen ja palvelukin erinomaista. Nilkka tuli kuvattua eikä onneksi ollut murtunut, mutta lääkäri kielsi kävelyn kolmeksi päiväksi ja antoi tukisiteen ja kipulääkityksen ja käski pitää kylmää useaan otteeseen päivässä. Eli siis tavanomaiset hoidot ko vammaan.
Perjantaina siis olin koko päivän sängyssä jalka kohotettuna ja Lucaskin tuli uudestaan tapaamaan Eskoa ja he saivat käytyä työasiat läpi.

Lauantaina ajoimme taas koko päivän takaisin kotiin Arushaan.

Tänne palattuamme onkin ollut töiden  suhteen rauhallisempaa, koska Esko sai määräaikaan 10.3 mennessä tehtyä ensi vuoden projektien ns. konseptit eli ehdotukset hankesuunnitelmista.
 
Tuntuu suorastaan oudolta, kun ollaan oltu näin kauan aloillamme eikä ole tarvinnut lähteä mihinkään. Ai niin, olimme kylläkin yhden yön 15 -16.3 Arushan Moivaru Lodgessa ruotsinkielisten lähettien päivillä. Kyllä se taas oli raskasta yrittää ymmärtää sitä ruotsalaisten ruotsia. Suomalaisten ruotsi on niin erilaista. Muuten oli kyllä ihan mukavaa.
Maanantaina 18.3 minulla olikin sitten mahatauti, joka alkoi jo yöllä. Kuulimme sitten tiistaina, että useampi siellä Moivarussa olleista oli sairastunut samaan tautiin. Ehkäpä siis jostain ruuasta?

Joka viikkoinen torstain rukousilta oli viime viikolla meillä. Porukkaa ilmestyi paikalle 20 ja taas meidän pieni olohuoneemme oli tupaten täynnä. Tarjoilut saivat valtavat kehut, olin laittanut ruisleipiä kylmäsavulohitäytteellä. Kalan olimme tuonneet Suomesta. Lisäksi olin leiponut omena-mangopiirakan.

Esko on käynyt kuntosalilla muutaman kerran, mutta minun nilkkani ei vielä kestä pitempää kävelyä. Kävin kyllä kerran kokeilemassa untia ja se ei tuntunut pahalta.

Meillä on ollut suuria ongelmia nettiyhteyksien kanssa. Kuulimme, että ongelma on jossain kaapelissa Egyptissä ja vaikuttaa koko Afrikan alueella. IT henkilö täällä Habari Maalumissa on saanut jotenkin backupia Keniasta. Nytkin tätä kirjoittaessan netti tulee ja menee, joten toivon saavani tämän kuitenkin julkaistua.

Ensi maanantaina lähdemme taas tien päälle kohti Mombasaa, jossa on lähettipäivät.
On tässä sentään vielä Pääsiäinen, jonka vietämme rauhallisesti täällä kotona.

Toivotamme teille kaikille Siunattua Pääsiäistä!

Tangassa oleva vammaiskeskus

Pääsiäiskukkia takapihaltamme

3.2 -3.3

Takaisin Suomesta Tansaniaan.

Suomessa vietetty aika kului lapsia ja lastenlapsia tavatessa sekä
tietenkin molempien äitejä tapasimme useamman kerran.
Vierailimme myös molempien sisaruksien luona sekä ehdimme tavata myös
muutamia ystäviämme. Esko kyllä teki töitäkin.
Näin jälkeen päin ajatellen ehkä olimme liiankin paljon liikkeellä eikä ollut
aikaa tarpeeksi surulle, jota olisi ollut tärkeä käydä yhdessä läpi lähiperheen kanssa.
Jälkiviisaus ei kuitenkaan auta.

Isän hautajaiset ja muistotilaisuus olivat hienot.
Äiti jaksoi olla mukana, kun sai olla omassa sängyssään. Muistotilaisuus pidettiin
Johannisbergin vanhainkodissa, jossa äiti on ollut useamman vuoden aivoinfarktin
aiheuttaman halvauksen vuoksi.

Nyt siis olemme takaisin täällä lämpimässä Afrikassa.
Tulimme sunnuntaina 24.2 klo 3.20 aamuyöllä. Meitä vastassa olivat
Samson ja Ihano, meidän ihanat ystävämme.

Työntäyteisen maanantain jälkeen lähdimme safarille Serengetiin.
Olimme varanneet matkan 35-vuotis hääpäivämme ( 11.2 ) kunniaksi, mutta jouduimme
siirtämään sen Suomi-matkan vuoksi.

Heti kun olimme päässeet Ngorongoron luonnonpuistoon ( ei alas graateriin ), näimme ison,
lähes leijonan  kokoisen leopardin juoksevan tien yli. Se on kuulemma hyvin harvinainen
ja meillä kävi siis hyvä tuuri, että näimme sen. Jopa oppaamme oli innoissaan.
Matkalla näimme myös ison lauman kirahveja. Niitä oli selvästi eri ikäisiä,
ehkä se oli emo ja poikaset.
Matka jatkui Serengetiin, joka on valtavan kokoinen savanni, jonne eläimet hyvin levittäytyvät.
Siellä oli todella paljon eläimiä, tuhansia gnuita ja seeproja, monenlaisia antilooppeja,
norsuja, puhveleita.
Illansuussa majoituimme Seronera Lodgeen, joka on rakennettu hienojen kallioden väliin,
villin luonnon keskelle.
Mennessämme syömään illallista näimme kallioiden väliin lönköttelevän hyeenan,
siis ihan siinä muutaman metrin päässä.
Myöhemmin illalla kuulimme jotain outoa ääntä ikkunan takaa.
Avasimme verhot ja kas kummaa, virtahepohan se siinä rouskutteli ruohoa
n. 10 metrin päässä. Pian se kuitenkin hävisi pimeään, mutta palasi taas jonkin ajan päästä.
Sitten keskellä yötä n. klo 3 aikaan se jälleen oli ikkunan takana,
tällä kertaa parin kolmen metrin päässä.
Nousimme ylös sängystä ja menimme ihan ikkunan eteen, jolloin virtahepo käänsi päätään
ja katsoi suoraan meitä kohti. Oli kyllä aika huikea tilanne. Emme ihan viitsineet avata ikkunaa ottaaksemme kuvia. Salamavalokin olisi saattanut ärsyttää hippoa.
Loppu yö oli rauhallisempi, jos ei ota lukuun jatkuvaa hyeenan haukahtelua
( vaikeasti kuvailtava ääntely ).

Keskiviikkona aamupalan jälkeen lähdimme ajelemaan pitkin savannia risteileviä teitä.
Oppaamme oli tietenkin jatkuvasti yhteydessä muihin oppaisiin, joten pian saimmekin
näköpiiriin n. 10 safariauton letkan, joka oli parkkeerannut tien sivuun.
Siellä siis oli jotain mielenkiintoista.
Saavuttuamme paikalla, saimme kuulla, että siellä on leijonia. Ensin näimme yhden emon
ja pari nuorta yksilöä ja olimme tietenkin innoissamme. Mutta kun pari autoa hieman siirtyi,
näimme lisää leijonia. Toinen emo poikasineen makasi siinä tien vieressä ruohikkoisella penkalla.   
Yritimme laskea niitä ja saimmekin tulokseksi 8. Mutta kun tarkastelimme ruohikkoa tarkemmin,
löytyikin sieltä lisää nuoria jellonia. Kaiken kaikkiaan näimme niitä 12.
Kuulimme kyllä jonkun sanovan, että niitä olisi ollut 14.
Emme ole vielä koskaan nähneet niin montaa leijonaa yhtäaikaa.
Mutta silti jotain jäi puuttumaan, eli se komea, mustaharjainen uros.
Joka tapauksessa olimme tyytyväisiä siihen asti näkemäämme.
Samana päivänä näimme vielä puun oksalla makaavan leopardin sekä ruohikossa,
jonkin matkan päässä oleilevan gepardin.
Olimme jo matkalla poispäin, kun yhtäkkiä näimme edessämme pysäköidyn auton.
Tottakai mekin pysähdyimme ja siinä ihan tien vieressä oli yksinäinen, matalahko puu,
jonka alla makasi toinen gepardi. Wau!

Toisen yön olimme Rhino Lodgessa, joka on melko lähellä Ngorongoron graateria.
Sinne saapuessamme, oli portin ulkopuolella valtavan kokoinen norsu eikä matkaa hotellin rakennuksiin ollut kuin n. 20 metriä!
Paikka oli melko viileä, koska se sijaitsee n. 2200 m korkeudessa.

Torstai aamuna menimme sitten alas graateriin, jossa olemme olleet jo kolme kertaa aiemmin.
Oli vähän sellainen fiilis, että mitä uutta siellä nyt voisi olla, samat eläimet, kuin aeimminkin.
Toki kaikki villit eläimet ovat hienoja ja jotkin antiloopit todella kauniita.
Ei siis mitään valittamista.
Tulimme taas kerran paikalle, johpon oli pysähtynyt lukuisa määrä muitakin autoja.
Oppaamme sanoi, että siellä ruohikon reunassa makaa urosleijona. Tähystelimme hänen näyttämäänsä suuntaan, ja siellä se oli. Siis se mustaharjainen komea urosleijona!!!! 
Nyt voimme sanoa, että matka oli täysin onnistunut. Olimme nähneet kaiken!
Mutta ei siinä kuitenkaan vielä kaikki.
Näimme vielä toisen lähes samanlaisen uroksen kahden naaran kanssa.
Myöhemmin osuimme paikalle ( jälleen monen muun auton kanssa ), kun meitä kohti tuli
8 nuorta leijonaa, täysikasvuisia, mutta selvästi vielä nuoria yksilöitä.
Niistä neljä asettui makaamaan ihan automme taakse. Yrittivät kaikki etsiä vähäistäkin varjoa. Saimme otettua paljon kuvia ja videota.
Eikä siinäkään vielä kaikki, näimme 3 sarvikuonoa, kaksi melko kaukaa, mutta yhden sen verran lähellä, että saimme siitä hyvä kuvan.
Siis olimme onnistuneet bongaamaan kaikki "Big five" eläimet:
norsu, sarvikuono, leijona, puhveli ja leopardi.
Hieno juttu ja hieno safari!

Huomenna lähdemme taas tien päälle, ensin Tangaan ja sieltä Dariin.
Edessä paljon autossa istumista.Takaisin tulemme lauantaina 9.3.

Mukavaa maaliskuun jatkoa, aurinkoisia päiviä, jotta lumet sulaisivat!



Tässä se upea, mustaharjainen urosleijona!

Tässä taitaa olla edessä kaksi naarasta ja takana urokset.