Joulu meni ja Uusi Vuosi on tullut.
Tänään on Loppiainen, jota ei täällä Tansaniassa tunneta.
Huomenna laitetaan joulukoristeet ja kuusi odottamaan ensi joulua.
Niin.. oli todella kivaa, että Tomi oli täällä meidän luonamme. Tuntui paljon enemmän joululta.
Tämä oli meille ensimmäinen joulu pois Suomesta ja aika oudolta tuntui, kun ulkona oli 28 astetta lämmintä ja ihanan vihreää joka paikassa. Toisaalta pimeän tultua ei sitä eroa Suomeen kovin hyvin huomaa, kun laittaa verhot kiinni ja kynttilät palamaan.
Ja jouluruoka oli lähes samanlaista, kuten jo edellisellä kerralla kirjoitin.
Joulutortut toki puuttuivat. Löysin kyllä kaupasta yhden voitaikinan, josta tein omenaisia torttuja, mutta eivät ne olleet samanlaisia kuin suomalaisesta taikinasta. No, ei kaikkea voi saada.
Jouluaattona soitimme Kirsin puhelimeen, kun hän oli äitiäni katsomassa. Saimme toivottaa hyvää joulua kuten myös Eskon äidille. Illalla minulla oli lauluryhmän harjoitus. Ei taida aatto olla täällä niin tärkeä kuin monessa muussa maassa. Harkat eivät onneksi kestäneet kovin kauan, kunhan käytiin läpi Jouluaamun laulut.
Myöhemmin illalla oltiin skypen kautta yhteydessä Pian perheeseen. He olivat juuri syöneet aattoillan aterian ja pojat odottivat malttamattomina lahjojen jakamista.
Eskolla oli saarnavuoro Jouluaamun englanninkielisessä jumalanpalveluksessa. Se meni hyvin kovasta flunssasta huolimatta. Olimme itse asiassa kaikki flunssaisia. Eskolle se oli puhjennut jo viikkoa aiemmin ja Tomi ja minä saimme sen juuri ennen joulua.
( minulta se ei ole vieläkään mennyt ohi )
Joulupäivän vietimme sitten vaan täällä kotona Tomin kanssa. Ja suomalainen sulkaa maistui meille kaikille!!
Tapaninpäivänä oli melko kiireistä. Toivoteltiin skypellä hyviä jouluja Pasille ja Sannalle Turkuun. Iltapäivällä meille tuli Zanzibarilta Ilarin perhe ja hänen vanhempansa lounaalle. Esko oli hakemassa heitä Arushan lentokentältä ja minä laitoin ruokaa.
Oli mukava tavata Ilarin vanhemmat yli 30 vuoden jälkeen. He ovat meille tuttuja jo 1970-luvulta.
Illalla sitten Tomi lähti takaisin kotiin..nyyh. Oli vähän haikeata katsella Kilimanjaron kentällä lasi-ikkunoiden läpi hänen lähtöään.
Matka meni hyvin, mitä nyt hieman kärventynyt iho oli kipristellyt. Sateista huolimatta Tomi ehti hiukan paistatella auringossa ja saada väriä iholleen.
Eskolla flunssa oli jo paranemaan päin joten hän oli aloittanut torstaina työnteon, mutta minulla se oli todella pahana. Kova yskä ja nuha veloittivat sen verran voimia, että pidin pari päivää sairaslomaa.
Pyysimme joulun jälkeen vielä Samsonin perheen meille syömään. Oletuksena oli, että hän tulee vaimonsa ja tyttärensä kanssa, siis kolme henkilöä. Samson oli luvannut ilmoittaa, keitä tulee, mutta kun hänestä ei ollut kuulunut mitään, Esko laittoi viestin ja sai vastaukseksi, että heitä tuleekin 6 henkeä. Huhuh! Siihen en ollut varautunut, tietenkään, eikä pakastimessakaan ollut mitään sellaista, joka olisi valmistunut lyhyessä ajassa. Ja arvatkaa vain tuliko sähkökatko? Kyllä vain. Mutta ei hätää, olimmehan hankkineet muutama viikko sitten kaasuhellan! No, tuli ne sähkötkin takaisin ja ruokakin riitti kaikille. Jätimme kylläkin Eskon kanssa syömisen väliin.
29.12 vaihdettiin kuulumisia Markuksen perheen kanssa. Pikkupojat näyttivät innolla meille saamiaan lahjoja. Vilskettä riitti, ihanaa...! On se hyvä, että netti toimii, ainakin joten kuten, niin saadaan pitää yhtyttä kaikkiin lapsiimme ja myös vanhempiimme.
Lauantaina 30.12 veimme Ilarin perheen lentokentälle. Matkalla alkoi sataa kaatamalla ja kentälle saavuttuamme sade vaan yltyi. Kun Esko avasi auton oven, kastui hän parissa sekunnissa, ennenkuin ehti avata sateenvarjon. Samanlaisia sadekuuroja on ollut epätavallisen paljon vaikka sadekauden pitäisi olla loppumassa. Vaan on se hyvä, että sataa, niin karja saa syötävää ja kasvit kasvavat pelloilla paremmin. Meidänkin kasvimaalla on upeat kesäkurpitsan alut, punajuuret ja lantut kasvavat hienosti ja kurkkuja tulee paljon jo toista satsia.
Uuden vuoden aattona lounasaikaan ( n. klo 13 ) eräs ruotsalaisista naapureistamme, Janet, tuli kertomaan, että kaikki tutut ruotsalaisperheet ja heidän vieraansa kokoontuvat viettämään iltaa yhdessä. Meitä oli kaikkiaan n. 30-40 henkeä. Grilli oli kuumana n. klo 19 ja miehet grillasivat lihaa ja sitä riitti kaikille. Meidän tuomat nakit tekivät hyvin kauppansa. Pöytään oli ilmestynyt myös monenlaisia salaatteja ja leipiä. Jälkiruokia oli myös useita, kakkuja, piirakkaa, jäätelöä.
Mukavaa yhdessä oloa, emme tosin jaksaneet olla keskiyöhön asti.
Tiistaina Lomayani, entinen Habari Maalumin työntekijä oli luonamme vaimonsa, Edithin kanssa. Edith työskentelee Habari Maalum Mediassa. Hän vastaa TV- ja radiohjelmiin tulleisiin palautteisiin.
He ovat hyviä ystäviämme ja näemme heitä myös joka sunnuntai kirkossa.
Loppuviikko menikin työn merkeissä. Nyt on vuoden tärkein aika. Pitää tehdä talous- ja narratiiviraportit viime vuodelta. Niiden tekeminen jatkuu vielä ainakin ensi viikon.
Tulevana sunnuntaina, joka on muuten Eskon 55-vuotissyntymäpäivä, lähdemme työmatkalle Tangaan ja Dar es Salaamiin. Viivymme matkalla viikon verran.
Oikein hyvää jatkoa tälle Uudelle Vuodelle 2013!
