12 - 25.5

Ensimmäinen vapaapäivä kahteen viikkoon!
Olimme siis reissussa 12 - 20.5 ja tuli istuttua autossa n. 3200 km.
Mukanamme oli Samson, joka tuntee Tansanian hyvin ja oli avuksi monissa tilanteissa.

Ensin sunnunaina ajoimme Kahama nimiseen kaupunkiin, jossa yövyimme kohtalaisen uudessa hotellissa. Ulkoa se näytti ihan hienolta, mutta viimeistely huoneissa hieman ontui. Emme ole Eskon kanssa vielä aiemmin käyneet siellä päinTansaniaa, joten oli tosi kiva nähdä uusia maisemia, mm. Shinyanga, joka on täynnä kivikoita ja kallioita, siis aivan erilaista kuin täällä Arushan kulmilla.

Maanantaina matkasimme Burundin rajalle. Siellä törmäsimme kummalliseen sääntöön. Olimme tietenkin vaihtaneet rahaa USAn dollareiksi viisumeita varten. Maksua suorittaessamme, rajavirkailija sanoi yhtäkkiä, ettei meidän dollarit kelpaa, koska ovat liian vanhoja, v. 2004! Esko sitten lähti juoksujalkaa etsimään rahanvaihtopaikkaa ja onhan niitä miehiä rahatukkojensa kanssa odottamassa asiakkaita. Siis saimme uudempia seteleitä ja pääsimme rajan yli. Meitä vastassa oli Francois ja Mika, joka oli tullut Nairobista. Lähdimme yhdessä jatkamaan matkaa. Burundi on valtavan kaunis maa, tuhansien vuorien maa. Tiet kulkivat pitkin vuorenrinteitä siksakkia ylös ja alas.
Francois oli aika hurja ajamaan ja välillä oli vaikea pysyä perässä.
Matkan tarkoituksena oli tutustua Burundin viljelypalstoihin ja pitää suunnittelupalaveri ensi vuoden uutta projektia varten. Siis kävimme katsomassa erästä viljelytilaa ( siis pientä farmia ). Sieltä ajoimme Gitega nimiseen kaupunkiin, jossa yövyimme kirkon vierastalossa. Ihan siisti, mutta hyvin vaatimaton paikka, suihkukin piti ottaa saavista kaatamalla. Saimme kyllä hyvää ruokaa ja aamupalakin on runsas, paljon hedelmiä.
Gitegasta matkasimme pariin kylään ja vierailimme UN:n leirillä, johon oli majoitettu Tansaniasta palaavia pakolaisia. Kävimme myös erään perheen kotona ( pihalla ). He olivat saaneet avustuksena pienen possun, jonka he möivät isona ja ostivat sitten lehmän, joka on tuottanut hyvin, kun perhe on myynyt vasikoita. Sitten alkoi matkan hankalin osuus! Ajoimme yli tunnin sellaista tietä, että huhuh! Pelkkää kuoppaa ja kivikkoa ja mäkeä ylös ja alas. Ihme, ettei auto hajonnut. Pääsimme kuitenkin onnellisesti majapaikkaamme kirkon omistamaan erityiskouluun, joka tarkoitettu vammaisille lapsille ja nuorille. Meille esiteltiin  muutama lapsi, joilla oli ongelmia jalkojen kanssa, näyttivät kyllä melko pahoilta. Koulu on joskus ruotsalaisten rakentama ja ruotsalaisuus kyllä näkyi vielä, kirjahyllyssä ruosinkielisiä kirjoja, Ruotsin lippu hyllyn päällä. Ja yhtä vaatimaton kuin edellinen paikka.
Burundissa kello on tunnin vähemmän kuin Tansaniassa joten illalla väsymys alkoi painaa ja piti lähteä nukkumaan.
Aamulla oli yllätys herätä 4.30 paikallista aikaa, kun joku hakkasi halkoja ikkunamme takana. Pitihän saada lämmintä vettä aamupesuja varten. Sitten ikkunan takaa alkoi kuulua puhetta tai ennemminkin kuulosti siltä, että joku luki äänen. Pari naista siinä istui lukemassa ilmeisesti Raamattua. Emme tietenkään ymmärtäneet paikallista kieltä.
Aamuplan jälkeen jatkoimme matkaa seuraavaa etappia, pääkaupunki Bujunburaa kohti. Alkumatka oli yhtä haastava kuin edellisenä päivänä, mutta ei onneksi ollut niin pitkä. Pistäydyimme myös katsastamassa paikan, josta Niili saa alkunsa Burundissa. Niilillä on toki useita alkulähteitä useissa maissa. Saavuimme kaupunkiin ja kirkon toimintakeskukseen klo 11.30 ja siellä pidettiin muutaman tunnin suunnittelupalaveri.
Hauska yllätys oli, että siellä oli myös Silja Ruandasta. Hän piti jotain koulutusta useista Afrikan maista tulleille ihmisille. Päätimme tavata illallisella hotellissa, jossa Silja oli majoittuneena.
Iltapäivällä palaverin jälkeen Fredrik näytti meille kaupunkia. Ajoimme ensin keskustaan, kun piti vaihtaa rahaa, koska tarvitsimme dollareita yöpymisten maksamiseen. Oli vaan kummallista, ettei dollarita tahtunut löytyä rahanvaihtopaikoista. Piti siis mennä pankkiin. Ja siellä Eskoa juoksutettiin luukulta toiselle, mutta saatinhan ne rahat lopulta vaihdettua. Sen jälkeen ajoimme kaupungin korkeimmalle paikalle ja olihan huikean hienot maisemat, Tanganyiga järvi ja kaupunki kaukana alapuolella ja kauniit vuoret ympärillä.
Hotellissamme oli pieni uima-allas, jossa ehdimme pulahtaa virkistäytymässä ennen illallista.
Hotelli, jossa Silja oli, sijaitsi ihan järven rannalla ja oli paljon suurempi kuin se, jossa itse olimme. Ruoka oli hyvää ja meillä oli hauska ilta yhdessä.

Torstai aamuna saimme huippuhyvän ranskalaistyylisen aamiaisen, croissantteja, patonkia, kahvia.
Ja sitten taas kiireellä tien päälle kohti rajaa. Viisumimme oli voimassa vain 72 tuntia ja rajalla piti olla ennen puoltapäivää. Ehdimme hyvin, vaikka matkalla piti vielä käydä yhden kirkon pastoria tervehtimässä. Samson tuntee ko pastorin hyvin, koska he opiskelevat yhtaikaa LEMATIssa ( Fidan johtajuuskoulutus ).
Yöksi ajoimme taas Kahamaan samaan hotelliin.

Perjantaina matka jatkui Mwanzaan. Siellä majoituimme kirkon kompaundilla olevaan vierastaloon. Paikka on suomalaisten rakentama. Talossa oli saunakin ja Esko otti kunnon löylyt Samsonin kanssa.
Oli ihan suomalaisen näköinen paikka vanhoja huonekaluja myöten. Siellä oli ihan samanlainen kukkapöytäkin, jollainen meillä itsellämme oli 80-luvulla.

Lauantaina tapasimme vihdoinkin helluntaikirkon johtavan piispan. Reilu vuosi ollaan oltu Tansaniassa ja aina on ajoitukset mennyt sen verran ristiin, ettei olla tavattu aiemmin.
Kävimme myös Mwanzan kummihankkeen toimistolla keskustelemassa ruokaturva-asioista.
Iltapäivällä luonaan jälkeen ajoimme Shinyangaan. Taas hotelli oli uudehko, mutta suunnittelu oli kyllä ihan afrikkalaista. WC:n ovi ei auennut kunnolla, kun pytty tuli vastaan ja pyttykin oli niin matala, että hyvä kun siitä ylös pääsi näin vanhoilla nivelillä. Mutta pääasia eli nukkuminen onnistui hyvin, sänky oli hyvä.

Sunnuntaina menimme Mhunzen kirkkoon. Kun tulimme autosta ulos, meinasi korvat särkyä. Kovaääniset olivat täysillä ja musiikki kaikui varmasti koko kylään. En pystynyt olemaan sisällä ollenkaan, sydänkin rupesi pomppimaan ihan kummallisella rytmillä. Onneksi Samson kävi sanomassa äänentoistosta vastaavalle miehelle, että voisi laittaa äänen hieman pienemälle. Lopputilaisuus menikin sitten ihan hyvin. Kirkkoväki ole innoissaan meistä ja olivat odottaneet kovasti vierailuamme. Sain heiltä lahjaksi hienon kitengen ( kankaan ). Tilaisuuden jälkeen vierailimme pastorin kotona ja keskustelimme erään opettajan kanssa ruokaturvaan liittyvistä asioista.
Sieltä ajoimme Tazengwaan ja vierailimme collegessa, jossa on asunut joitain suomalaisia lähettejä.
Uima-allasta ympäröivä aitakin oli maalattu sini-valkoiseksi. Samson on opettanut siellä englantia. Yöpaikaksi Samsonin ystävä oli löytänyt meille ihan uuden hotellin. Viehättävä paikka ja edullinen, 20 € huone.
Aamulla lähdimme vihdoin kohti kotia, tai oikeastaan koko ajan olimme tulleet lähemmäksi Arushaa, joten ajomatka ei ollut enää niin pitkä, vain 10 tuntia.

Mennyt viikko onkin ollut työntäyteinen eikä matkan jälkeen olla ehditty huilata.

Ensi viikolla lennämme tiistaina Dar es Salaamiin pariksi päiväksi tiukoissa työasioissa.
Seuraavan viikon olemme kotona ja vielä ennen Suomeen tuloa menemme Tangaan tärkeään kokoukseen.

Mukavaa ja aurinkoista kesän alkua!

Burundissa pellon reunalla.

Hauskannäköisiä kallioita Shinyangassa
 

Maissipellolla Burundissa

16.4 -11.5

Kylläpä on vaikea keksiä miten aloittaisi kirjoittamisen. Ehkäpä taas samalla tavalla kuin usein ennenkin, että onpa aikaa vierähtänyt.

Kaksi päivää sitten veimme Pian perheen Kilimanjaron lentokentälle, josta heidän kotimatkansa alkoi. Hieman haikein mielin palasimme itse kotiin, mutta pianhan me olemme Suomessa ja sitten taas nähdään.

Meillä oli todella mukavat pari viikkoa Pian perheen kanssa, vaikkakin aika lensi kuin siivillä, niin paljon oli menoa ja touhua.
Sunnuntai-iltana olimme  erään Miriamin valmistujaisjuhlassa ja Pian perhe sai heti kättelyssä tutustua afrikkalaiseen kulttuuriin ja ruokaan. Istuimme pihalla syömässä ja oli melko viileää. Juhliin oli kutsutta kaikki kompaundin ruotsalaiset ja me suomalaiset sekä muutama paikallinen ystävä.

Maanantain ja tiistain olimme safarilla Ngorongorossa ja Tarangiressä. Näimme tietenkin paljon eläimiä ja luonto oli kauniin vehreää näin sadekauden lopulla. Sateen jäljiltä Tarangiren tiet olivat hieman huonossa kunnossa paikoin ja kerran juutuimme mutaan toden teolla ja hetken mietimme, että tähänkö nyt jäätiin kun renkaat pyörivät aivan tyhjää. Kuskimme oli kuitenkin kokenut ja sai auton irti nelivedolla edestakaisin sompaamalla. Siis meillekin Eskon kanssa jotain uutta koettavaa.

Vappupäivänä kävimme lounaalla Coffee Lodgessa, joka Arushan hienoin Hotelli, tai ainakin kallein, mutta ruoka ei ole kovin kallista ja se on todella hyvää. Kotona söimme sitten vastapaistettuja munkkeja siman kanssa.

Torstaina lensimme Zanzibarille. Lentolippujen kanssa oli melko hässäkkä. Olimme ostaneet halvat lennot koko porukalle ja lennon piti lähteä Kilimanjaron kentältä, mutta sunnuntaina kuulimme naapurin Matsilta, että ko lentoyhtiö onkin perunut kaikki Zanzibarin lennot, koska on ns. low season eikä asiakkaita ole tarpeeksi. Meille ei ollut tullut mitään ilmoitusta peruutuksesta. No, laitoimme sitten Samsonin asialle vaihtamaan meidän lennot toiseen yhtiöön, joka lentää pienkoneilla Arushan kentältä. Ja lopulta monen mutkan kautta saimme lentoliput, jotka tosin olivat lähes kuusi kertaa kalliimmat alennuksen jälkeenkin kuin alkuperäiset.
Olihan se paljon jännittävämpää lentää 13 paikkaisella pienkoneella. Menomatkalla Vesa sai istua lentäjän vieressä.
Ilari oli meitä vastassa Zanzilla ja vierailimme heillä ensin ja sitten Ilari vei meidät hotellille.
Itse asiassa pari päivää matkasta oli meille Eskon kanssa työmatkaa, sillä keskustelimme projekti asioista Ilarin kanssa sekä kävimme katsomassa mitä maanviljelys palstoille kuuluu.

Perjantaina Pian perhe sai nauttia auringosta ja lämmöstä aamupäivän sateen jälkeen. Ihokin sai väriä, jopa liikaakin malarian estolääkkeen takia.
Illallista kävimme syömässä Ilarin perheen kanssa La Taverna nimisessä italialaisessa ravintolassa Stone Townissa.
Lauantai valkeni sitten ihan sateisena. Aamupalan jälkeen lähdimme toiveikkaina altaalle, mutta taivaalta tuli vettä välillä kuin saavista kaatamalla. Istuimme neljä tuntia odottamassa sateen loppumista. Joku oli katsonut sääennusteesta, että sade loppuu klo 14. Silloin suuntasimme altaalle ja kas kummaa, sade todellakin loppui. Sää jatkui pilvisenä, mutta kun lämpötila on n. 28 astetta, ei pilvet paljoa haittaa. Loppupäivän vietimme altaalla kunnes tuli aika lähteä valmistautumaan illalliselle, jonka söimme hotellin Sport Barissa, koska Low seasonin vuoksi parempi ravintola oli kiinni.

Sunnuntaina olikin jo aika palata Arushaan.
Leonard oli kutsunut meidät kylään tai oikeastaan Esko kutsui meidät heille sanomalla, että olisi mukava tavata heitä. Olihan meidän Pasi, Sanna ja Tomikin vierailleet Leonardin ja Fortunatan luona. Vastaanotto oli sydämellinen ja meillä oli oikein mukava ilta. Ja ruokakin oli maistuvaa, chapatia, makeaa perunaa, banaania, limua. Etukäteen hieman jännitti, että saadaan paikallista ugalia yms.
Maanantaina käytiin kaupungissa kaupassa ja muuten oltiin kotosalla, koska oli melko sateinen päivä.
Tiistaina olimme kaupungilla katselemassa "nähtävyyksiä" kuten Masai Marketia, jossa myydään kaikenlaista turisteille tarkoitettua tavaraa. Ja illalla olimme uudestaan Coffee Lodgessa illallisella.
Keskiviikkona olimme kuntosalilla ja uimassa. Sen verran aurinkokin näyttäytyi, että saatiin lisää väriä itsemme koko porukka.
Torstaina oli järjestetty Habari Maalumin johtajan DD:n eläkeelle jäämisen kunniaksi juhlat.
Olimme siellä Eskon kanssa, mutta Pian perhe meni taas kuntosalille.
Eskokin kävi siellä iltapäivällä, mutta minä jäin kotiin tekemään ruokaa, leivitetyjä tilapia(kala)fileitä ja lohkoperunoita ja jlkiruuaksi sitruunakiisseliä. Sitruunat sain Zanzibarilta suoraan puusta. Lilian oli leiponut antamillani ohjeilla sokerikakun, joka oli onnistunut hienosti. Tein siitä meille yhteisen synttäri- ja äitienpäiväkakun.
Iltapäivä ja ilta sitten kuluikin pakkaamisessa ja lentokentälle lähdettiin n. klo 23.
Siinä siis oli Pian perheen vierailu.

Nyt on lauantai-ilta ja kello 23.20, kun valmistaudumme työmatkalle Burundiin. Oikeastaan pitäisi olla jo nukkumassa. Aamulla on aikainen lähtö ja matkaa edessä n. 600 km ensin Kahamaan, jossa yövymme ja jatkamme maanantaina Burundiin. Vielä emme tiedä tarkalleen, kuinka monta päivää olemme reissussa. Käymme myös täällä Tansanian puolella muutamassa paikassa.


Kuvien lataaminen ei taaskaan onnistu heikon nettiyhteyden takia, harmi.

Toivotamme kaikille Hyvää Äitinpäivää!

Zanzibarilla kookospalmun alla