4 - 27.3

Onpa jotenkin hurjaa, miten nopeasti aika rientää. Taas on ehtinyt kulua yli kolme viikko viimeisestä kirjoituksesta, vaikka kuinka olen päättänyt kirjoittaa useammin. Esko on sentään laittanut kuvia Picasaan pari kertaa.

Työmatka Tangaan ja Dariin sujui tavanomaisesti. Matkalla on taas useita tietyöosuuksia, joten jouduimme ajamaan pölyisellä kiertotiellä. Välillä pölyä oli niin paljon, ettei yhtään nähnyt eteensä ja piti lähes pysähtyä.

Tangassa viivyimme vain pari päivää ja ne kuluivat palavereissa istuessa.

Dariin menimme keskiviikkona 6.3 ja siellä piti tavata komponetti 1 koordinaattori. Olimme sopineet tapaamisen torstaiksi Onnelaan, jossa olimme majoittuneina. Lucas tulikin n. klo 14 aikaan ja Esko meni häntä tapaaman Onni-baariin ja minun piti mennä perässä. Kiiruhtaessani ulos korkeilla koroillani, en huomannut matalaa askelmaa ja tietenkin astuin suoraan sen päälle ja voitte arvata miten siinä kävi. Nilkka meni ihan nurin ja lähellä olleet suomalaistytötkin sanoivat kuulleensa sen rusahduksen, joka nilkasta lähti. Onneksi Onnelassa sattui majailemaan myös eräs suomalainen lääkäri ja hän tutki nilkan heti ja kehoitti menemään sairaalaan kuvattavaksi, sen verran oli nilkka arka. Lähdimme siis lähellä sijaitsevaan sairaalaan, joka oli todella hyvätasoinen ja palvelukin erinomaista. Nilkka tuli kuvattua eikä onneksi ollut murtunut, mutta lääkäri kielsi kävelyn kolmeksi päiväksi ja antoi tukisiteen ja kipulääkityksen ja käski pitää kylmää useaan otteeseen päivässä. Eli siis tavanomaiset hoidot ko vammaan.
Perjantaina siis olin koko päivän sängyssä jalka kohotettuna ja Lucaskin tuli uudestaan tapaamaan Eskoa ja he saivat käytyä työasiat läpi.

Lauantaina ajoimme taas koko päivän takaisin kotiin Arushaan.

Tänne palattuamme onkin ollut töiden  suhteen rauhallisempaa, koska Esko sai määräaikaan 10.3 mennessä tehtyä ensi vuoden projektien ns. konseptit eli ehdotukset hankesuunnitelmista.
 
Tuntuu suorastaan oudolta, kun ollaan oltu näin kauan aloillamme eikä ole tarvinnut lähteä mihinkään. Ai niin, olimme kylläkin yhden yön 15 -16.3 Arushan Moivaru Lodgessa ruotsinkielisten lähettien päivillä. Kyllä se taas oli raskasta yrittää ymmärtää sitä ruotsalaisten ruotsia. Suomalaisten ruotsi on niin erilaista. Muuten oli kyllä ihan mukavaa.
Maanantaina 18.3 minulla olikin sitten mahatauti, joka alkoi jo yöllä. Kuulimme sitten tiistaina, että useampi siellä Moivarussa olleista oli sairastunut samaan tautiin. Ehkäpä siis jostain ruuasta?

Joka viikkoinen torstain rukousilta oli viime viikolla meillä. Porukkaa ilmestyi paikalle 20 ja taas meidän pieni olohuoneemme oli tupaten täynnä. Tarjoilut saivat valtavat kehut, olin laittanut ruisleipiä kylmäsavulohitäytteellä. Kalan olimme tuonneet Suomesta. Lisäksi olin leiponut omena-mangopiirakan.

Esko on käynyt kuntosalilla muutaman kerran, mutta minun nilkkani ei vielä kestä pitempää kävelyä. Kävin kyllä kerran kokeilemassa untia ja se ei tuntunut pahalta.

Meillä on ollut suuria ongelmia nettiyhteyksien kanssa. Kuulimme, että ongelma on jossain kaapelissa Egyptissä ja vaikuttaa koko Afrikan alueella. IT henkilö täällä Habari Maalumissa on saanut jotenkin backupia Keniasta. Nytkin tätä kirjoittaessan netti tulee ja menee, joten toivon saavani tämän kuitenkin julkaistua.

Ensi maanantaina lähdemme taas tien päälle kohti Mombasaa, jossa on lähettipäivät.
On tässä sentään vielä Pääsiäinen, jonka vietämme rauhallisesti täällä kotona.

Toivotamme teille kaikille Siunattua Pääsiäistä!

Tangassa oleva vammaiskeskus

Pääsiäiskukkia takapihaltamme

3.2 -3.3

Takaisin Suomesta Tansaniaan.

Suomessa vietetty aika kului lapsia ja lastenlapsia tavatessa sekä
tietenkin molempien äitejä tapasimme useamman kerran.
Vierailimme myös molempien sisaruksien luona sekä ehdimme tavata myös
muutamia ystäviämme. Esko kyllä teki töitäkin.
Näin jälkeen päin ajatellen ehkä olimme liiankin paljon liikkeellä eikä ollut
aikaa tarpeeksi surulle, jota olisi ollut tärkeä käydä yhdessä läpi lähiperheen kanssa.
Jälkiviisaus ei kuitenkaan auta.

Isän hautajaiset ja muistotilaisuus olivat hienot.
Äiti jaksoi olla mukana, kun sai olla omassa sängyssään. Muistotilaisuus pidettiin
Johannisbergin vanhainkodissa, jossa äiti on ollut useamman vuoden aivoinfarktin
aiheuttaman halvauksen vuoksi.

Nyt siis olemme takaisin täällä lämpimässä Afrikassa.
Tulimme sunnuntaina 24.2 klo 3.20 aamuyöllä. Meitä vastassa olivat
Samson ja Ihano, meidän ihanat ystävämme.

Työntäyteisen maanantain jälkeen lähdimme safarille Serengetiin.
Olimme varanneet matkan 35-vuotis hääpäivämme ( 11.2 ) kunniaksi, mutta jouduimme
siirtämään sen Suomi-matkan vuoksi.

Heti kun olimme päässeet Ngorongoron luonnonpuistoon ( ei alas graateriin ), näimme ison,
lähes leijonan  kokoisen leopardin juoksevan tien yli. Se on kuulemma hyvin harvinainen
ja meillä kävi siis hyvä tuuri, että näimme sen. Jopa oppaamme oli innoissaan.
Matkalla näimme myös ison lauman kirahveja. Niitä oli selvästi eri ikäisiä,
ehkä se oli emo ja poikaset.
Matka jatkui Serengetiin, joka on valtavan kokoinen savanni, jonne eläimet hyvin levittäytyvät.
Siellä oli todella paljon eläimiä, tuhansia gnuita ja seeproja, monenlaisia antilooppeja,
norsuja, puhveleita.
Illansuussa majoituimme Seronera Lodgeen, joka on rakennettu hienojen kallioden väliin,
villin luonnon keskelle.
Mennessämme syömään illallista näimme kallioiden väliin lönköttelevän hyeenan,
siis ihan siinä muutaman metrin päässä.
Myöhemmin illalla kuulimme jotain outoa ääntä ikkunan takaa.
Avasimme verhot ja kas kummaa, virtahepohan se siinä rouskutteli ruohoa
n. 10 metrin päässä. Pian se kuitenkin hävisi pimeään, mutta palasi taas jonkin ajan päästä.
Sitten keskellä yötä n. klo 3 aikaan se jälleen oli ikkunan takana,
tällä kertaa parin kolmen metrin päässä.
Nousimme ylös sängystä ja menimme ihan ikkunan eteen, jolloin virtahepo käänsi päätään
ja katsoi suoraan meitä kohti. Oli kyllä aika huikea tilanne. Emme ihan viitsineet avata ikkunaa ottaaksemme kuvia. Salamavalokin olisi saattanut ärsyttää hippoa.
Loppu yö oli rauhallisempi, jos ei ota lukuun jatkuvaa hyeenan haukahtelua
( vaikeasti kuvailtava ääntely ).

Keskiviikkona aamupalan jälkeen lähdimme ajelemaan pitkin savannia risteileviä teitä.
Oppaamme oli tietenkin jatkuvasti yhteydessä muihin oppaisiin, joten pian saimmekin
näköpiiriin n. 10 safariauton letkan, joka oli parkkeerannut tien sivuun.
Siellä siis oli jotain mielenkiintoista.
Saavuttuamme paikalla, saimme kuulla, että siellä on leijonia. Ensin näimme yhden emon
ja pari nuorta yksilöä ja olimme tietenkin innoissamme. Mutta kun pari autoa hieman siirtyi,
näimme lisää leijonia. Toinen emo poikasineen makasi siinä tien vieressä ruohikkoisella penkalla.   
Yritimme laskea niitä ja saimmekin tulokseksi 8. Mutta kun tarkastelimme ruohikkoa tarkemmin,
löytyikin sieltä lisää nuoria jellonia. Kaiken kaikkiaan näimme niitä 12.
Kuulimme kyllä jonkun sanovan, että niitä olisi ollut 14.
Emme ole vielä koskaan nähneet niin montaa leijonaa yhtäaikaa.
Mutta silti jotain jäi puuttumaan, eli se komea, mustaharjainen uros.
Joka tapauksessa olimme tyytyväisiä siihen asti näkemäämme.
Samana päivänä näimme vielä puun oksalla makaavan leopardin sekä ruohikossa,
jonkin matkan päässä oleilevan gepardin.
Olimme jo matkalla poispäin, kun yhtäkkiä näimme edessämme pysäköidyn auton.
Tottakai mekin pysähdyimme ja siinä ihan tien vieressä oli yksinäinen, matalahko puu,
jonka alla makasi toinen gepardi. Wau!

Toisen yön olimme Rhino Lodgessa, joka on melko lähellä Ngorongoron graateria.
Sinne saapuessamme, oli portin ulkopuolella valtavan kokoinen norsu eikä matkaa hotellin rakennuksiin ollut kuin n. 20 metriä!
Paikka oli melko viileä, koska se sijaitsee n. 2200 m korkeudessa.

Torstai aamuna menimme sitten alas graateriin, jossa olemme olleet jo kolme kertaa aiemmin.
Oli vähän sellainen fiilis, että mitä uutta siellä nyt voisi olla, samat eläimet, kuin aeimminkin.
Toki kaikki villit eläimet ovat hienoja ja jotkin antiloopit todella kauniita.
Ei siis mitään valittamista.
Tulimme taas kerran paikalle, johpon oli pysähtynyt lukuisa määrä muitakin autoja.
Oppaamme sanoi, että siellä ruohikon reunassa makaa urosleijona. Tähystelimme hänen näyttämäänsä suuntaan, ja siellä se oli. Siis se mustaharjainen komea urosleijona!!!! 
Nyt voimme sanoa, että matka oli täysin onnistunut. Olimme nähneet kaiken!
Mutta ei siinä kuitenkaan vielä kaikki.
Näimme vielä toisen lähes samanlaisen uroksen kahden naaran kanssa.
Myöhemmin osuimme paikalle ( jälleen monen muun auton kanssa ), kun meitä kohti tuli
8 nuorta leijonaa, täysikasvuisia, mutta selvästi vielä nuoria yksilöitä.
Niistä neljä asettui makaamaan ihan automme taakse. Yrittivät kaikki etsiä vähäistäkin varjoa. Saimme otettua paljon kuvia ja videota.
Eikä siinäkään vielä kaikki, näimme 3 sarvikuonoa, kaksi melko kaukaa, mutta yhden sen verran lähellä, että saimme siitä hyvä kuvan.
Siis olimme onnistuneet bongaamaan kaikki "Big five" eläimet:
norsu, sarvikuono, leijona, puhveli ja leopardi.
Hieno juttu ja hieno safari!

Huomenna lähdemme taas tien päälle, ensin Tangaan ja sieltä Dariin.
Edessä paljon autossa istumista.Takaisin tulemme lauantaina 9.3.

Mukavaa maaliskuun jatkoa, aurinkoisia päiviä, jotta lumet sulaisivat!



Tässä se upea, mustaharjainen urosleijona!

Tässä taitaa olla edessä kaksi naarasta ja takana urokset.