tiistai 5. elokuuta 2014

Vihdoin kotona Suomessa

Kylläpä olemme olleet kiireisiä, ensinnäkin kaksi viimeistä viikkoa Tansaniassa ja
nyt jo neljä viikkoa Suomessa.


Muutto Tansaniasta takaisin Suomeen sujui hyvin.
Rahtilaatikot tulivat jo ennen meitä perille ja meidän matka sujui ongelmitta.


Suomessa alkoi heti oman kodin järjestely. Piti jotenkin saada tavarat kaappeihin.
Ostoksilla juostiin ahkearasti. Meiltä puuttui jopa sänky ja muitakin huonekaluja piti hankkia.


Pari viikkoa paluumme jälkeen tuli Samson Tansaniasta meille kylään.
Hänen kanssaan kului pari viikkoa humahtamalla. Kävimme kyläilemässä sukulaisten luona ja mökkeilemässä ystäviemme Juhan ja Riitan luona.


Tällä viikolla alkaa Eskolla opettajan työt ja minulla loppuu virkavapaa 15.8.


Tällä erää on tämän blogin aika jäädä historiaan, joten paljon kiitoksia kaikille teille,
jotka jaksoitte seurata elämäämme Tansaniassa.


Kaikkea hyvää elämäänne!

sunnuntai 22. kesäkuuta 2014

30.5 - 22.6

Viimeksi aloitin kirjoituksen, että pari kolme viikkoa on ollut rauhallista.
Nyt voin hyvinkin aloittaa, että viimeiset kolme viikkoa ovat olleet täynnä kaikenlaista ohjelmaa.

Sansibarin matka oli oikein onnistunut. Työtunteja kertyi keskimäärin 8 joka päivälle, mutta saimme myös nauttia meressä uimisesta ja rannalla kävelystä. Työt ajoittuivat iltoihin ja maanantaipäivälle.
Yhtenä iltana söin elämäni ensimmäisen kokonaisen hummerin. Oli aika hienon näköinen annos.

Maanantaina tosiaan kiersimme projektikohteissa katsastamassa, kuinka työt sujuvat.
Teimme myös lyhyen kierroksen maustefarmilla ja Stone Townissa. Löysimme kivan paikallisen ravintolan, jossa söimme lounasta, chapatia ( ohutta leipää ) sekä mandazia, joka on hieman munkin tapainen leivonnainen.
Kävimme myös katsomassa erään kirkon esikoulua ja siellä tapasimme pastori Edwardin, jota
oma kotiseurakuntamme tuki hänen opiskeluaikanaan.

Tiistaina palasimme kotiin.
Loppuviikko meni talousasioiden parissa, olihan talouspäällikkömme meillä sunnuntaihin asti.
Tosin pidimme perjantaina vapaapäivän, koska viikonloppuna kertyi niin paljon työtunteja.
Menimme Askon ja Ruutin kanssa Tarangiren luonnonpuistoon.
Piknik brunchia syödessämme marakatit kävivät röyhkeiksi. Yksi hyökkäsi kovalla vauhdilla Eskon reissumiesleivän kimppuun ja vei sen mennessään.
Muuten safari oli onnistunut vaikka minulla alkoi reissun aikana flunssan oireet, valitettavasti.

Illalla Esko, Asko, Ruut ja Daniel menivät KIAn lentokentälle hakemaan uutta suomalaisperhettä.
On tosi kiva saada tänne Tero, Virpi ja lapset!
Samalla myös Juha ja Klaus tulivat tänne lyhyelle työmatkalle.

Lauantaista kehkeytyikin pitkä työpäivä. Käytiin läpi budjetteja ja muita asioita.

Sunnuntaina minulla oli hieman lämpöä ja tosi kurja olo.
Juha ja Klaus piipahtivat meillä ja myöhemmin myös Tero, Virpi ja lapset.

Maanantaina tauti jatkui, mutta silti piti paiskia töitä 10 tuntia.

Tiistaina olin täällä ekan kerran kampaajalla. Olin käynyt siellä 2011 pari kertaa, joten tunsin kampaajan. Hän on kai englantilainen nainen ja siis tietää, miten valkoisen naisen hiuksia käsitellään.
Esko ja Juha kävivät Osiligin koululla. Olimme käyneet siellä aiemmin ja näimme kirjanpitäjän toimiston. Se oli melko kaoottinen huone. Siellä ei ollut hyllyjä mappeja ja muita papereita varten.
Kaikki lojuivat lattialla. Sain silloin ajatuksen, että voimme lahjoittaa meiltä pari hyllyä. Ne otettiin riemulla vastaan.

Keskiviikkona pidimme palaveria Teron, Virpin, Danielin ja Johannan kanssa.
Ja iltapäivällä kävimme Hannan ja Jan-Erikin luona kahvilla Juhan ja Klauksen kanssa.
Illalla Juhan vaimo Riitta tuli myös tänne.

Torstaina aamulla lähdimme viimeiselle matkalla Tangaan yhdessä Juhan ja Riitan kanssa.
DD, Habari Maalumin entinen johtaja oli myös kyydissämme.
Matka sujui ongelmitta ja pääsimme perille klo 18.30.

Perjantaina hektinen meno jatkui. Ensin tapaaminen tilintarkastajan kanssa. Sitten muita projektiasioita koordinaattorin ja kirjanpitäjän kanssa. Sitten kävimme pikaisesti vaihtamassa vaatteita ja takaisin YDCP:lle lähtöjuhlaa varten.
Juhla alkoi lounaalla ja jatkui monenlaisten puheiden ja laulujen merkeissä.
Ja tietenkin saimme kivoja lahjoja ja hienon kortin, jonka Cathy oli ajatuksella tehnyt.
Juhlan jälkeen ehdimme piipahtaa Petron kotona katsomassa parin viikon ikäistä tyttövauvaa.
Kyllä hän olikin pieni ja suloinen! Juha ja Ritta olivat tuoneet ( minun pyynnöstäni ) Suomesta ihanan vaaleanpunaisen mekon ja potkuhousut.

Lauantaina oli hallituksen kokous. Tällä kertaa se kesti vain n. 2.5 tuntia, koska meillä oli kiire lähteä. Ulos tullessamme huomasimme, että parkkipaikka oli täynnä autoja ja meidän auto oli tietenkin muiden takana. Onneksi kuski löytyi helposti ja pääsimme lähtemään valokuvien ottamisen jälkeen.
Tangasta ajoimme Lushotoon. Olimme monta kertaa miettineet, että siellä pitäisi käydä, koska olimme kuulleet sen olevan valtavan kaunista seutua. Eikä pettyä tarvinnut.
Lushoto sijaitsee Usambara vuoristossa. Maisema oli täynnä vuoren huippuja ja rotkoja ja kaikkialla oli ihanan rehevää.
Olimme yötä Mullerin lodgessa, ihan saksalaistyylinen, punatiilinen rakennus joskus 30-luvulla rakennettu. Illalla oli melko kylmä ja istuimmekin takkatulen loimussa muutaman tunnin jutellen ystäviemme kanssa.

Sunnuntaina aamupalan jälkeen lähdimme kohti Arushaa. Ostimme lounaspaketit matkaevääksi.
Kerran poliisi pysäytti meidät ja harvinaista kyllä, myös maahanmuuttoviraston virkailija oli paikalla ja halusi nähdä kaikkien  passit. No, eipähän niissä mitään vikaa ollut ja niin matka jatkui ongelmitta.
Olimme luvanneet hakea samalla matkalla Francoisen KIAn lentokentältä. Hän on yksi ruokaturvaprojektin hallituksen jäsenistä ja oli tulossa Burundista kokoukseen ja meidän toiseen lähtöjuhlaamme. Kone oli myöhässä ja jouduimme hieman odottelemaan, ei sentään enempää kuin 50 minuuttia.
Ja vielä samana iltana olimme luvanneet mennä Leonardin ja Fortunatan luokse illalliselle.
Toisaalta se helpotti minua, kun ei tarvinnut matkan jälkeen itse ruveta kokkaamaan.

Maanantai-päivä alkoi palautekeskustelulla johtajamme Arin kanssa.
Klo 11 oli hallituksen kokous, joka venähti pitkäksi ja pääsimme lounaalle vasta klo 14.
Lähtöjuhlan piti alkaa klo 15, mutta myöhästyttiin n. puoli tuntia.
Niin, meillä siis oli kaksi lähtöjuhlaa, kun projektejakin on kaksi, Tangassa ja täällä Arushassa.
Puheita pidettiin ja lauluja laulettiin. Johanna ja kaksi muuta suomalaistyttöä sekä amerikkalainen Brian olvat yhdessä harjoitelleet ja esittivät meille hienoja lauluja.
Kahvitarjoilu oli mahtava, pullaa, samosoja ja Johannan tekemää upeaa marenkikakkua.
Ja tietenkin saimme myös lahjoja, ajatuksella Samsonin ja Ellamin ostamia.
Illalla olimme isolla porukalla, 14 henkeä, syömässä Coffee Lodgessa.

Tiistaina pidimme taas vapaapäivän ja menimme taas Tarangireen Juhan, Riitan ja Hannan kanssa.
Esko ja Hanna ovat lintubongaajia ja oli hauska seurata takapenkiltä, kun kiikarit heiluivat joka suuntaan. Sain otettua muutaman erinomaisen kuvan linnuista ja toki isommistakin otuksista.
Ja taas apinat olivat paikalla, kun olimme kahvilla. Hanna oli tuonut pussillisen pullia kahvitaukoa varten ja kuinka ollakaan, tällä kertaa iso paviaani kävi nappaamassa pullat. Siis saimme pelkkää kahvia. Se ei toisaalta haitannut, kun maha oli vielä täynnä puffee lounaasta, jonka nautimme Tarangire Safari Lodgessa.

Keskiviikko oli hieman rauhallisempi päivä.
Esko kävi Teron kanssa viemässä Danielin ja Johannan kissan hoitoon ja minä olin Riitan kanssa kotona, koska Juha oli kaupungissa Klauksen ja Leonardin kanssa hoitamassa heidän bisneksiään.
Iltapäivällä ystävämme lähtivät takaisin Suomeen.

Torstaina Tero ja Virpi olivat meillä perehdytyksessä. Lapset katselivat telkkarista lastenohjelmia.

Juhannusaattona teimme jonkin aikaa töitä.
Iltapäivällä oli kaikkien naapureidan kanssa sovittu pihakekkerit. Jokainenn toi sinne jotain syömistä. Minä tein valkosipuli- ja lohkoperunoita.
Alkupaloiksi nautimme silliä, keitettyjä perunoita, salaatteja, kananmunia, joissa oli mätitahnaa päällä. Sitten miehet grillasivat useita naudan sisäfileitä ja Cristine oli tuonut gnu-antilooppi pihvejä.
Oli aivan mahtavaa viettää Juhannusaattoa yhdessä ja sääkin oli meillä parempi, kuin Suomessa. Täällä sentään oli n. 18 astetta lämmintä, vaikka onkin "talvi".

Juhannuspäivän vietimme täällä kotosalla.
Pakkasin vielä viimeiset kaksi rahtilaatikkoa valmiiksi.
Tero ja Alvari oli meillä katsomassa jalkapallon MM-kisoja.

Sää on vähän kummeksuttanut meitä. Sadekausi on ohi ja pitäisi olla vuoden kylmin aika. Kuitenkin eilen aamulla ja tänään myös on satanut eikä ole läheskään niin kylmä kuin viime vuonna. Kai se ilmastonmuutos vaikuttaa täälläkin!

Vielä meillä on täällä kaksi viikkoa jäljellä ennen Suomeen paluuta.
Kaikenlaista puuhaa riittää ja toivottavasti aika kuluu nopeasti. On jo ikävä kotiin!

Hyvää kesän jatkoa!
Upea hummeriannos!
 



Pastori Edwarin kotiovella

Mahtavat eukalyptus puut reunustavat kiemuraista vuoristotietä Lushotossa
 

Läksiäiskahvit
ja aivan mahtavan hyvä marenkikakku!



torstai 29. toukokuuta 2014

12 - 29.5

Viimeiset pari kolme viikkoa on ollut melko rauhallista aikaa meille, kun kollegat ovat matkustelleet milloin mihinkin.
Esko on saanut vähennettyä vähän ylitöitään, joita kyllä vieläkin ihan liikaa.

Entinen naapurimme, Paula, on ollut täällä pari viikkoa. Hän on editoinut lastenohjelmia.
Olemme  olleet hänen kanssaan työpäivän jälkeen muutaman kerran kuntoilemassa ja viikonloppuna myös shoppailemassa. Hänen perheensä on Ruotsissa, joten on ollut mukavaa hänellekin saada seuraa. Eilen kävimme n.7 km päässä olevalla Kimemo-nimisellä kahviplantaasilla. Joimme erinomaiset cappucinot ja ostimme pari pakettia kahvia kotiin tuomisiksi.
Tiistaina olimme Paulan kanssa illallisella Bay Leaf- ravintolassa. Siellä saa mahtavan 350g pihvin n. 10€:lla

Mutta jospa palaisimme ajassa taaksepäin.

Leikkasin Eskon hiukset 18.5 sunnuntaina. Hanna halusi, että leikkaan myös hänen hiuksensa, joten sovimme ajan tiistaiksi. Sitä ennen olimme Osiligin koululla katsomassa, miten koulun remontti oli sujunut. Hanna oli saanut kerättyä lahjoitusrahoja siihen tarkoitukseen. Näytti oikein hyvältä.

Maanantaina 19.5 leivoin viimeisistä ruisjauhoista hapanleipää. Tein myös suolaisia muffinsseja ja Lilian leipoi pullaa. Torstain rukousilta oli meillä ja kun samana päivänä oli minun syttärini leivoin keskiviikkona myös kakkuja.
Keskiviikkoiltana naapurin Stig ilmestyi ovella ja sanoi kuulleensa, että leikkaan hiuksia ja kai oli nähnyt Eskon tukan. Hänkin halusi minut parturiksi.
Torstaina aamulla sitten leikkasin hänenkin hiuksensa. Joten olihan aikamoinen parturointi viikko.
Illalla meidän pieneen taloomme ahtautui yhteensä 24 ihmistä. Ei meille kaikille riittänyt tuoleja, mutta nuoret istuivat lattialla. Ja ilta oli oikein onnistunut.

Olemme myös alkaneet pakata tavaroitamme, jotka lähtevät lentorahtina Suomeen. Taitaa tulla yhteensä 5 laatikkoa , n. 100 kiloa.

Lauantaina 24.5 TV:stä tuli Championsliigan loppuottelu, siis jalkapalloa. Pari naapuriamme oli sitä katsomassa ja ilta venähti yli puolenyön. Lopulta Real Madrid voitti ottelun jatkoaikamaalilla.

Sunnuntaina saimme pitkästä aikaa nauttia auringonpaisteesta kotipihallamme. Täällä on ollut todella pilvistä ja sateitakin on vielä tullut.
Päivä oli myös ruotsalaisten Äitienpäivä ja naapurimme olivat tehnyt kakkua meille kaikille. Oli kiva kahvitella yhdessä ja kakkukin oli ihanan raikasta.

Huomenna matkustamme Sansibarille talouspäällikkömme ja hänen vaimonsa kanssa. Matka on työmatka, mutta eiköhän viikonloppuna ehditä rannallakin loikoilemaan.

Mukavaa kesän odotusta!
Torstai-illan tarjoilut 22.5

Hannalta ja Jan-Erikiltä saadut synttäriruusut



sunnuntai 11. toukokuuta 2014

19.4 - 11.5

Viikot vierähtävät vauhdilla ja  pian ollaan jo toukokuun puolivälissä.

Pääsiäissunnuntaina Samson perheineen oli  meillä syömässä. Laitoin heille suomalaista retroruokaa, kananmunilla täytettyä lihamureketta ja perunamuusia, lisukkeena vihanneksia ja salaattia.
Olemme viime aikoina saaneet nauttia pihapiirissämme olevan avokadopuun hedelmistä. Olen laittanut niitä salaattiin ja sekoittanut appelsiinimehun kanssa. Tosi hyvää!

Toisena Pääsiäispäivänä ajoimme Tangaan.
Syömme harvoin Mkonge hotellissa, mutta koska pizzeria tien toisella puolen on maanantaisin suljettu, jouduimme tyytymään hotellin tarjontaan. Istuimme ulkosalla ja kun oli jo pimeää ja valot päällä, oli ilmassa hirveän isoja hyönteisiä. Taisi olla jonkin olennon siivekkäitä toukkia, kun näyttivät ihan madoilta, joilla on siivet. Ne sitten lentelivät ympäriinsä ja törmäilivät välillä meihinkin. Siinä huiskeessä syöminen ei ollut miellyttävää, joten siirryimme sisälle. Tosin sinnekin niitä siivekkäitä eksyi, kun yksi seinä on auki ulos terassille. Ulkona oli myös esiintymislavalla elävää musiikkia, mies ja kitara. Eräs kappale sattui tarttumaan korviin, kuulosti niin tutulta. Mieshän soitteli ylistysmusiikkia. Herra Sua mä koroitan kappale ei ehkä ole kovin yleinen suomalaisissa ravintoloissa. Rannikon ei kristityllä alueella se myös oli aivan poikkeuksellista, kun yleensä saamme kuulla vain moskeijasta kuuluvaa rukoushuutoa. Soitteli hän välillä myös jotain tallennemusiikkia ja sitten siihen päälle lauleskeli itse.

Tangassa ilma oli mukava, n. 27 - 29 astetta, mikä on n. 6 -8 astetta vähemmän kuin alkuvuodesta.
Tiistain työpäivän jälkeen keskiviikkona ajoimme Dar es Salaamiin.
Edellisellä viikolla rannikolla oli ollut tosi rajut sateet ja tulva oli noussut teille ja sillat olivat rikkoutuneet ja kulkuyhteydet Dariin olivat poikki pari päivää. Nyt onneksi tie oli auki ja pääsimme perille. Tulvan jäljet olivat kyllä vielä näkyvissä ja yhdellä alavalla paikalla oli kuin isot järvet tien kummallakin puolella.
Darissa oli torstaina kokous piispan kanssa, jonka jälkeen ajoimme takaisin Tangaan.
Matkalla oli melko kova sadekuuro ja yhtäkkiä auton tuulilasin yläreunasta alkoi tulla vettä Eskon syliin. Lasi oli korjattu viime syksynä Tangassa, kun lasi oli hajonnut siihen lentäneestä kivestä. Silloin lasiin laitettiin pariinkin otteeseen silikonia. Onneksi sadekuuro kesti vain vähän aikaa eikä vettä tullut sisään loppumatkasta. Tangassa auto vietiin taas korjaamolle ja sen jälkeen ei ole vuotoa enää ollut.
Perjantai sujuikin työn merkeissä YDCP:n toimistolla. Esko kävi myös vierailulla parilla koululla.

Lauantaina sitten suuntasimme kohti kotia. Matkalla Samson soitti Eskolle ja kyseli missä päin menemme. Hän itse oli Moshin kaupungissa ja me n. 40 minuutin päässä sieltä. Oli siis mukava yhteensattuma, että Samson pääsi kyydissämme kotiin.
Kotona oli harmillisesti lämminvesivaraaja tyhjentynyt, kun vesipumppu ei ollut ollut päällä. Täytyi siis tyytyä kylmään suihkuun. Se ei ollut kovin mukavaa, kun muutenkin kotona tuntui kylmältä 5 päivän etelän lämmön jälkeen.
Täällä onkin ollut sateista ja pilvistä aika pitkään. Sisällä on melko viileää ja kosteaa, joten kävimme ostamassa pienen lämmityslaitteen, ettei ihan hirveästi tavitsisi palella.

Seuraavat 3 päivää olimme taas melko heikon sähkön varassa. Täällä on kummallisella tavalla viritetyt sähköt, eri huoneisiin tulee eri linjoista sähköä. Nytkin siis jouduimme jatkojohdoilla tekemään järjestelyitä, että saimme pakastimeen ja jääkaappin virtaa, tärkeintä unohtamatta televisioon. Parina iltana tuli jalkapalloa ja pitihän ne ottelut nähdä. Naapurin  miehiäkin oli katsomassa Mestareiden liigaa.

Vappuaaton vietimme yhdessä Johanna ja Danielin kanssa. Söimme tortilloja ja donitseja ja katsoimme DVD:ltä Hercule Poirot elokuvan. Meillä oli oikein mukava ilta. Edelliset kolme Vappua olemmekin viettäneet Eskon kanssa kahdestaan täällä Tansaniassa.

Perjantaina käväisimme katsomassa uutta kauppakeskusta, joka valmistuu Arushan lentokentän lähelle. Meiltä sinne on n. 11 km. Ei siellä vielä ollut kuin pari kauppaa, mutta pian tulossa useita sekä ravintoloita ja elokuvateatteri. Paikasta tulee varmaan kiva ja asiakkaitakin luulisi riittävän, kun on ihan kansainvälisen koulun vieressä.

Sunnuntaina Eskolla paukahti selässä joku lihas pahasti kramppiin ja se oli pari päivää melko kipeä. Onneksi ei kestänyt pitempään.
Viikko kului muuten työn merkeissä, ensimmäinen raportointi kausi päättyi huhtikuun lopussa.
Joten pakersimme siis raporttien kimpussa.

Kuten jo mainitsin pihapiirissämme kasvaa iso avokadopuu. Olemme sitä katselleet ja harmitelleet, kun kaikki hedelmät ovat melko korkealla. Alaoksat on tyhjennetty jo aiemmin. Yhdessä sitten keksimme, että jos auton ajaisi puun alle, voisi katolta ylettyä hedelmiin. Johanna ja Daniel olivat meillä torstaina ja Daniel hurautti autolla puun alle. Heidän autossaan on kattoteline ja sinne molemmat nuoret kiipesivät. Saimme hyvän saaliin ja nyt avokadoja on sisällä kypsymässä.
Esko laittoikin tilanteesta kuvan naamakirjaansa.

Eilen, lauantaina aamulla saimme kuljetusfirmasta pahvilaatikoita, joihin alamme pikkuhiljaa pakata Suomeen tulevia tavaroitamme. Kesäkuu on meillä melko kiireinen, joten haluamme aloittaa pakkaamisen ajoissa.
Olemme siis palaamassa kotiin!
Tasan kahdeksan viikon kuluttua meillä on koti Suomeen lähtöpäivä. Tuntuu lyhyeltä ajalta, kun puhutaan viikoista eikä kuukausista, joita on siis alle kaksi jäljellä.

Hyvää Äitienpäivää kaikille!
Samson, Subira, Sandra ja Yossi meillä syömässä.


Kukkapenkissä kasvava kalla sateen jälkeen.

Lilianin leipomia ihania sämpylöitä.

perjantai 18. huhtikuuta 2014

31.3. - 18.4

Kuukauden ensimmäinen viikko meillä, tai oikeastaan minulla menee aina kirjanpidon parissa.
Pitää ensinnäkin tehdä oma kirjanpito ja sitten tarkastaa Tangan projektin raportit ja budjettiseuranta.

Eskolla oli 2.4 koko päivän mittainen suunnittelukokous. Me Johannan kanssa teimme töitä meillä kotona. Puolenpäivän aikaan alkoi aivan hirvittävä sade. Vettä tuli kirjaimellisesti kuin saavista kaatamalla, edes sateenvarjo ei olisi auttanut. Lounasta oli tarkoitus syödä Quest Housessa yhdessä kokousporukan kanssa (12 henkilöä) ja onneksi sade hellitti juuri ennen klo yhtä ja pääsimme lähtemään kotoa. Tamari ( Quest Housen johtaja ja emäntä) oli jälleen kerran tehnyt todella hyvää ruokaa.

Perjantaina aamulla oli Eskolla kaupungissa palaveri ja minä lähdin mukaan, koska meillä oli muitakin asioita kaupungilla.
Lauantaina iltapäivällä menimme kaupunkiin katsomaan miltä näyttää Lastenkomitean kokoontuminen. YDCP:n ( vammaishankkeen ) Dar es Salaamin yksikkö on perustanut ympäri Tansaniaa Lastenkomiteoita, joiden tarkoituksena on ajaa ja pitää esillä vammaisten lasten ja nuorten asioita yhteiskunnassa. Kokoontuminen oli tällä kertaa tarkoitettu sekä vammaisille että terveille lapsille yhdessä. Iltapäivän tilaisuudessa oli kunniavieraana Arushan läänin maaherra(tar).
Tilaisuudessa oli myös tanssiesitys, jossa kolme poikaa esitti jonkilaisen "heimotanssin". Juuri aiemmin päivällä oli satanut vettä ja paikka oli kurainen ja tietenkin poikien hyppiessä kura lensi joka paikkaan, mm. minun kasvoilleni ja mekolle. Kivaa!!
Ja kuten kaikissa afrikkalaisissa juhlissa, nytkin pidettiin monta puhetta. Oli hienoa kuulla, miten innostuneita lasten puheet olivat. Sisällöstä emme ymmärtäneet mitään, koska he puhuivat swahilia, mutta äänensävy kertoi paljon.

Sunnuntain vietimme taas kotosalla rentoutuen.
Sadekausi on jatkunut ja sateita on tullut lähes joka päivä, varsinkin öisin. Hienoa, kun maa saa vettä ja ympäristö kukoistaa ja pelloilla maissit ja pavut kasvavat.

Maanantai 7.4 oli täällä vapaapäivä. Sitä vietetään Sansibarin entisen johtajan, Karumen muistoksi.
Hän oli Sansibarin hallitsija ennen kuin Tansania ja Sansibar yhdistyivät.

Pari seuraavaa päivää tehtiin töitä. Meillä oli hieman rauhallisempi tahti, kun meidän projektin muut työntekijät olivat matkalla Burundissa. Se on kaunis ja siisti maa. Olimme käymässä siellä viime vuonna toukokuun lopulla Samsonin kanssa.

Torstaina käytiin Arushan lentokentällä varaamassa lentoliput Sansibarille. Menemme sinne touko-kesäkuun vaihteessa työmatkalle.
Iltapäivällä leivoin sitruunapiirakkaa. Oli muuten aika hassu juttu. Olin syönyt ravintolassa Key lime pie:ta ja halusin etsiä netistä sen ohjeen. Istahdin kuitenkin olohuoneen sohvalle reseptikansioni kanssa ja rupesin selailemaan ruokaohjevihkosia, joita olin tuonut Suomesta mukanani. Ja kuinkas ollakaan, heti ensimmäisessä oli kyseisen piirakan ohje! Wau! Ja tarvikkeetkin löytyivät kaapista, paitsi tietenkin Key lime, koska se on lime lajike, jota kasvaa Key Westissä, Floridassa. Käytin sitten näitä paikallisia pieniä, vihreitä sitruunoita. Tuli hyvä piirakka niistäkin.
Perjantaina kävimme vierailulla parilla koululla Hannan ja kahden suomalaistytön kanssa.

Viikonloppu oli mukavan leppoisa. Käyskentelimme pihamaalla ja kuvasimme lintuja ja kukkia.
Ja tietenkin katsoimme Englannin liigaa, siis jalkapalloa.

Olemme myös käyneet nyt ahkerammin kuntosalilla ja uimassa. Yritämme saada edes hieman kuntoa kohennettua ennen Suomeen paluuta. Ja ehkä pari kiloakin tippumaan.

Tiistaina olin pari tuntia Habari Maalum Median studiolla. Viimeistelimme levyni ja nyt se sitten on vihdoin  valmis.

Nyt sitten on Pitkäperjantai ja Pääsiäisviikonloppu edessä.
Sain eilen eräältä kenialaiselta työtoverilta Nairobista aivan mahtavan hienon Pääsiästervehdyksen. Tuli todella hyvä ja kiitollinen mieli.

Hyvää ja Siunattua Pääsiäistä!


Tällaisia pääsiäistipuja meillä on.
Vasemmalla kutoja ja
oikeilla keltakurkkufrankoliini.




sunnuntai 30. maaliskuuta 2014

6 - 30.3


Oliviipaviaanin poikanen
Kukkulan kuningatar Tarangiressa










Kolme viikkoa ja risat ovat kuluneet taas ihan hurahtamalla.
Meillä oli ensinnäkin töiden kanssa paljon tekemistä ja sitten saimme Suomesta hyvät ystävämme kylään ja sen jälkeen vielä nuori pariskunta, joka tulee kesäkuussa jatkamaan Fidan töitä täällä meidän jälkeen.

Torstaina 6.3 kävimme jälleen kerran maahanmuuttovirastossa kyselemässä minun oleskelulupani perään. Valitettavasti mitään uutta tietoa ei saatu. Olen siis maassa ilman lupaa, mutta onneksi passissani on leima, joka oikeuttaa oloni täällä siihen asti, kunnes varsinainen lupa tulee. Jo vuoden 2012 elokuussa jouduimme anomaan jatkolupaa Arushan toimistosta kaikkien muiden ulkomaalaisten tavoin ja se taisi olla liian suuri määrä hakemuksia käsiteltäväksi, olemme nimittäin kuulleet, että todella monen ihmisen paperit ovat ”kadonneet” jonnekin. Esko sai oman lupansa viime syyskuussa, siis vuoden jälkeen ja minä vielä odottelen omaani. Olen tosin menettänyt toivoni, että saisin sen ennen Suomeen paluuta.

Meillä oli n. kaksi viikkoa ollut mahavaivoja ja päätimme aloittaa antibioottikuuriin. Täällä saa apteekista kaikenlaisia lääkkeitä ilman reseptiä, joten kävimme ostamassa lääkkeet  ja jo parin päivän jälkeen mahavaivat olivat hävinneet. 

8.3, vaikka olikin lauantai, pidimme palaverin parin työntekijämme kanssa ja tapasimme Tangan projektin koordinaattorin kaupungissa.

Sunnuntaina Esko piti ympäristöaiheisen puheen kirkossa. Puhe oli erittäin hyvä!
Ilma oli mainio ja saimme nauttia auringosta ja lämmöstä pihalla. Minä kudoin ja Esko lueskeli ja taisi vähän pomputella jalkapalloakin.

Maanantaina 10.3 alkoi sitten se ensimmäinen uuden ruokaturvaprojektin koulutus. Osallistujia oli Keniasta ja täältä Tansaniasta yhteensä 16. He antoivat erittäin hyvää palautetta kaikesta, järjestelyistä, opetuksesta, retkistä jne.
Me Johannan kanssa pakersimme kirjanpitoon liittyvien asioiden parissa koko viikon. Olimme joissakin koulutuksen tapahtumissa mukana kuten vierailulla Julius-pastorin tilalla. Hän on rakentanut hyvät sadevedenkeruujärjestelmät kotiinsa ja käy opettamassa niistä monissa paikoissa. Ainoa huono puoli vierailussa oli se, että siellä pihalla oli tosi paljon pieniä hyttysiä. Sain n. 14 pistosta, jotka sitten kutisivat aivan mahdottomasti pari päivää.
Koulutus kesti perjantaihn asti, jolloin osallistujille jaettiin hienot sertifikaatit ( todistukset ).

Ja taas lauantaina jouduimme tekemään hieman töitä, mutta sunnuntain saimme rentoutua kotona.

Seuraavana yönä ystävämme, Seppo ja Mervi tulivat Suomesta vierailulla. Haimme heidät Kilimanjaron lentokentältä klo 3 aamuyöllä. Luulimme olevamme hyvissä ajoin, mutta he olivatkin tulleet hieman etuajassa ja kun koneesta ei ollut jäänyt kovin montaa ihmistä KIA:lle, olivat Seppo ja Mervi saanet viisumit ja matkalaukkunsakin nopeasti.  Nolostutti, kun olivat joutuneet odottamaan meitä, onneksi ei sentään kauempaa kuin n. 5 minuuttia.
Seuraavaan viikkoon mahtui todella pajon kaikenlaista mukavaa. Kävimme  Monduli Juussa tutustumassa yhteen sairaalaan ja pariin kouluun. Kävimme tietenkin safarilla. Yhden yön olimme Kirurumu-teltta Lodgessa. Siellä oli yöllä pari norsua kuljeskellut ihan telttamme vieressä, Esko oli siihen herännyt, mutta minä nukuin sikeästi. Havahduin vasta, kun olivat jo hieman kauempana. Kuulin kyllä norsujen tuhahtelun ja pahkasikojen kiljumisen. Luultavasti myös hyeenat pitivät ääntä lähistöllä.
Kirahveja oli paljon Arushan luonnonpuistossa
Norsut päiväunilla Manyaralla











Safarit ovat aina hienoja ja joka kerta saamme uudenlaisia kokemuksia kuten paluumatkalla puhjennut autonrengas. Kuskimme vaihtaessa rengasta me jouduomme kaupustelijoiden uhriksi ja olihan se pakko jotain pientä ostaa. Renkaan vaihto kesti n. 20 minuuttia ja meillä oli hikiset oltavat, koska ulkona oli todella kuuma. Onneksi paikalla oli akaasiapuu, jonka varjossa pystyimme odottelemaan.

Lauantaina veimme vieraamme tietenkin shoppailemaan ja tarttui sieltä jotain omaankin käteen.
Sunnuntaina teimme vielä omatoimiretken Arushan luonnonpuistoon. Tällä kertaa sielläkin oli paljon eläimiä ja ilma aamun sateen jälkeen kirkastui aivan ihanaksi.
Maanantain ja tiistain välisena yönä ystävämme lähtivät kotiin. Haikea mieli, mutta hyvät muistot jäivät.

Keskiviikosta lähtien täällä on ollut nuori pariskunta Suomesta lyhyellä tutustumiskäynnillä. He tulevat kesäkuussa perheineen tänne jatkamaan näitä Fidan hommia . Tämä loppuviikko onkin siis mennyt heidän kanssaan. 

Viime yönä siirryttiin kesäaikaan ja nyt meillä on kello samassa ajassa, kuin Suomessa, täällä nimittäin ei kesäaikaa tunneta.
MOP projektin tukemia oppilaita

Oikein mukavaa kevättä toivotellaan täältä Arfikan lämmöstä!
Oppilaita Monduli Juussa  



keskiviikko 5. maaliskuuta 2014

13.2 - 5.3

Meillä on taas ollut nettiongelmia.
Olisin viime viikolla kirjoittanut blogiin, mutta emme päässeet edes sinne sivulle.
Esko otti yhteyttä IT kaveriin, joka kertoi tehneensä muutoksia reitittimeen ( tai jotain, mitä en ymmärrä ). Oli siis laittanut jotain estoja, ettei päästäisi latailemaan esim. leffoja ja jostain syytä tämä myös plokkaa meidän bloginkin, kivaa!

IT kaveri kävi tekemässä jotain meidän koneillemme ja nyt päästään siis blogiin, mutta
vain langan kautta. Vieläkin meidän langattomassa reitittimessä on jotain vikaa.

Siis 13.2 menimme Nairobiin ja olimme ystäviemme luona illan ja lyhyen yön, ennenkuin lähdimme n. klo 02 lentokentälle hakemaan Suomi-vieraitamme. Iloisissa tunnelmissa tapasimme ja matka oli sujunut hyvin. Kentältä ajoimme sitten rajan yli Tansaniaan ja kohti meidän kotiamme Habari Maalumissa. Saavuimme perille n. klo 7.30. Kävimme tietenkin melko pian nukkumaan pariksi tunniksi, mikä oli meille kaikille tarpeen.

Perjantai päivä menikin sitten lähiympäristöön tutustuessa.

Lauantaina teimme oman safarin Arushan luonnonpuistoon. Arto on kovan luokan lintumies ja uusia lajeja löytyi yhtenään. Kyllä siinä Eskollekin taisi muutama uusi laji tulla päivän aikana.
Näimme toki muitakin eläimiä ja mielenkiitoinen kokemus oli, kun puistossa olevan museon lähellä ollut opas vei meidät metsään katsomaan queretsa-apinoita. Ne ovat tosi hienoja, mustavalkoisia ja pitkäkarvaisia. Emme tietenkään olisi yksin saaneet mennä metsään kävelemään, joten oli kiva kokemus tehdä jotain uutta.
Kotimatkalla menimme Bay Leaf ravintolaan syömään illallista.

Sunnuntaina kävimme tutustumassa Cultural Heritage taidenäyttelyyn sekä putiikkiin, joka on melko valtavan kokoinen ja täynnä afrikkalaisia tavaroita.
Me olemme Eskon kanssa siellä jo vakioasiakkaita ja ystävämme saivatkin hyvät alennukset, kun omistaja rouva näki meidät.

Maanantaina lähdimme aamulla safarille. Odottelimme autoa pihalla ja viimein kuski tuli ja kertoi auton olevan Habari Maalumin portilla. Hän ei ollut saanut viestiä pomoltaan, että sitä kautta ei meille pääse, vaikka Esko oli edellisenä päivänä asiasta soittanut. No, onneksi matka ei ole pitkä joten päätimme kantaa laukut ja kävellä portille.
Mutta tällaista täällä usein on, että varmistaa pitää asioita monta kertaa, eikä ne sittenkään suju.

Safarimme oli oikein onnistunut. Heti alkuun näimme vanhan urosleijonan kulkevan yleisellä tiellä ja saimme siitä hyviä lähikuvia. Me kyllä Annen kanssa vähän mietimme, mitä mahtaa tapahtua, kun lähellä olevat jalankulkijat ja leijona kohtaavat.
Kävimme Ngorongorossa, Manyaralla ja Tarangiressa ja jokaisessa puistossa oli erittäin hienoja lintuhavaintoja sekä kaikkia muitakin eläimiä, kuten sarvikuonoja, virtahepoja, kirahveja, leijonia, gnuita, seeproja, norsuja, monenlaisia antilooppeja.

Torstaina kävimme kylässä Nymaneilla. He asuvat tuolla hieman korkeammalla, kuin me. Sieltä on upeat maisemat ja puutarha on aivan ihana.

Illansuussa minulle iski kova mahatauti kuumeineen päivineen, HUHUH!

Perjantai aamuna Esko ja Arto lähtivätt aamuvarhaisella ennen aamiaista linturetkelle lähimaastoon.
Aamupalan jälkeen Esko vei ystävämme Masai markettiin tekemään ostoksia. Ja taisi sieltä löytyäkin kaikenlasta kivaa.
Minä jouduin olemaan koko päivän vuoteessa, oli se sen verran kova mahatauti.

Ja vielä lauantainakin miehet menivät linturetkelle. Ja vieläkin tuli uusia lajeja listaan.
Ja sitten iltapäivällä ystävämme lähtivät takaisin Suomeen. Veimme heidät kaupunkiin, josta bussi Nairobiin lähti klo 14. Hieno viikko oli nopeasti takana.

Katselimme viikon varrella jonkin verran myös talviolympialaisia. Aika hassua, että ollaan Afrikassa ja katsellaan talviurheilua. Tuntui ihan kotoiselta. Vaikkin lajit, joita täällä näytettiin olivat meille vähemmän tuttuja, kuten kelkkailu, curling, lumilautailu.
Lauantai iltana sain ajatuksen, että skypetellään Tomille ja katsotaan  lätkän pronssiottelu Suomi-USA yhdessä  suorana Tomin telkkarista. Ja hyvinhän se onnistui, melkein kuin oltaisi oltu samassa huoneessa.
Ja Suomi voitti pronssia!

Viime viikolla olimme taas työmatkalla Tangassa. Säde oli tullut Nairobista ja matkustimme yhdessä.
Tangassa olikin paljon puuhaa ja kaikki meni hyvin.

Sunnuntaina oli kirkolla erikoinen juhla. Seurakuntalaiset olivat keränneet kaksi vuotta rahaa, jotta pastorille voitaisi ostaa auto. Nyt se sitten oli saatu ja juhlamenoin luovutettin pastorille.
Esko oli juhlimassa pari tuntia, mutta kun juhla kesti 4-5 tuntia, ei Esko jaksanut olla koko aikaa paikalla. Samson otti meidän kameralla hyviä kuvia tilanteesta.

Alkuviikko on mennyt työtouhussa.
Tänään leivoin siinä lomassa Lilianin avustuksella, kun huomenna torstain rukouskokous on pitkästä aikaa meillä. Huomenna leipominen jatkuu.
Ehdin kyllä tänään olla stuodiollakin tunnin verran. Kuuntelimme Ihanon kanssa, miltä lauluni vaikuttavat ja annoimme pari vinkkiä, mitä pitää korjata. Siis vihdoin, puolen vuoden päästä nauhoituksesta alkaa laulut olemaan valmiina.

Sateet ovat taas alkaneet. Täällähän satoi pari viikkoa, vaikka oli lyhyt kuivakausi menossa ja nyt parin viikon tauon jälkeen satelee taas. Toissa päivänä oli tosi raju sade. Mutta täällä ei valiteta sateista, päinvastoin.

Aurinkoisia kevättalven päiviä!



Vanha jellona Ngorongoron tiellä

Uhittelevia nuoria uroksia Tarangisessa


keskiviikko 12. helmikuuta 2014

29.1 - 12.2

29.1 tuli kuluneeksi vuosi Ami-vaarin kuolemasta. Oli hieman haikea päivä, vaikka pahin suru ja ikävä onkin jo hellittänyt.
Samana päivänä oli toki iloisiakin juttuja, meidän Markuksen 32-vuotissynttärit.

Työkiireet olivat pahimmillaan, kun piti saada talousraportit lähtemään talouspäällikölle ja viimemetreillä huomattiin, että piti tehdä korjauksia jo hyväksyttyihin papereihin. Huhhuh!
Meidän kirjanpitäjä lähetti sitten uudet paperit Tangasta bussilla. Se on täällä hyvin yleinen tapa lähettää tärkeää postia, kirjeitä ja paketteja. Se on myös luotettava tapa, ainoa riski on, jos bussi sattuu ajamaan ojaan, mikä sekään ei ole harvinaista.
Saimme siis paperit ajoissa ja raportit valmiiksi.

Sitten se tosi pitkältä tuntunut tammikuu oli viimein ohi.

Olimme pitkästä aikaa lauantaina 1.2 kuntoilemassa. Se oli todella virkistävää muuten, mutta
paikka oli täynnä n. 10 - 13-vuotiaita, joista jollain oli synttärikekkerit. Ja senhän tietää, että sen ikäiset voivat olla melko äänekkäitä ja vielä uima-altaan reunalla ääni moninkertaistuu. Mutta muuten oli hauska katsella lasten ilakointia.

Sunnuntaina oltiin rennosti kotona. Käväistiin Johannan ja Danielin kanssa Cultural Heritagessa katselemassa upeita tansaniitteja ym. jalokiviä. Paikka on turisteille tarkoitettu ja siellä on pieniä kauppoja ja ravintola sekä iso taidemuseo.

Tiistaina 5.2 Esko ja Danielin lähtivät Nairobiin jo klo 4.30 aamulla. Siellä oli kokous, johon heidän piti osallistua. Samson ja Lomayani lähtivät heidän mukaansa. Heillä taas oli edessään tutustuminen Kenian ruokaturvaohjelmaan. Me Johannan kanssa teimme kirjapitoa.

Meidän kasvimaalla on ollut kasvamassa punajuuria, joista tein etikkapunajuuria.
Pihalla olevan mangopuun mangotkin ovat viimein kasvaneet tarpeeksi ja Lilian teki meille ihanaa mangomehua.Ja meidän kasvimaan omituisten kasvisten tarina jatkuu. Nyt olemme saaneet ihan hassun näköisiä kesäkurpitsoita. Ne ovat muhkuraisia, mutta täysin käyttökelpoisia.

Sää on ollut hieman kummallinen, on satanut paljon ja ukkostanut. Se ei ole ihan tavallista tähän aikaan, kun ei pitäsi olla sadekausi menossa. Onhan se tietenkin mukavaa, ettei ole pölyä!

Esko ja Daniel palasivat Nairobista torstaina 6.2 n. klo 15.30. Esko oli ajanut hyvää vauhtia ja teki ennätyksen matka-ajassa, vain 3.5 tuntia. Rajamuodollisuudet olivat sujuneet nopeasti eikä Nairobissakaan ollut ruuhkaa.

Sähköt reistailivat useampana päivänä ja meille tuli virtaa vain kylppäriin, makuuhuoneeseen ja keittiön yhteen pistorasiaan. Teimme siis järjestelyitä jatkojohdoilla, jotta saimme virtaa  keittiön pistorasiasta mm. TV:hen ja pakastimeen. Netti ongelmat ovat myös jatkuneet. Tällaista on Afrikassa.

Viikonloppuna oli pilvistä ja satoi taas.
Sunnuntaina oli taas ihmettelyn aihetta aamulla. Naapurissa oli eläinlääkäri pihalla ja Habari Maalumin vahtikoira oli nostettu pöydälle. Siinä lääkäri sitten puhdisti ja ompeli 5 isoa haavaa, jotka koira oli saanut tappelussa vieraiden koirien kanssa. Olivat kuulemma yöllä tunkeutuneet kompaundille, mutta eivät kyllä tule toista kertaa, meidän vahtikoira oli onnistunut tappamaan ne. Ihan hirveää!

Iltapäivällä oli ihan hurja sade ja ukkonen.
Meillä ei ollut nettiä koko viikonloppuna, mutta päästiin nettiin Habari Maalumin yhden toimiston langasta. Saatiin skypetettyä Tomin kanssa ja Esko tarkasti, oliko tullut eräs odotettu tärkeä työsähköposti.

Maanantaina olimme  kaupungissa ja saatiin hoidettua useita asioita.
Naapurin Stig oli meillä katsomassa olympialaisia. Hän on norjalainen ja riemua riitti, kun Norja sai useita mitalleja.

Tiistaina sama meno jatkui kisojen kanssa. Norjalle tuli taas 2 kultaa ja 1 hopea sprinttihiihdossa.
Ester kävi pesemässä meidän mattoja, mutta nyt on hirveän kosteaa ja voi kestää monta päivää, ennenkuin matot kuivuvat.
Meillä oli 36-vuotishääpäivä ja sen kunniaksi menimme illalla syömään Coffe Lodgeen. Otimme sellaisen Tasting menuun, eli 6 lajin illallisen. Annokset olivat pieniä, mutta kyllä lopulta maha tuli ihan täyteen. Viimeiseksi chef oli tehnyt meille yllätyksen, käsin tehtyjä konvehteja ja keksejä lautasella, johon oli suklaalla kirjoitettu: Happy 36 anniversary. Ihanaa!

Tänään 12.2 Lilian leipoi taas meille ihania sämpylöitä. Oli ihan pakko ottaa kuva niistä, kun olivat niin  hyvän näköisiä.

Huomenna menemme käymään Nairobissa. Meille tulee Suomesta rakkaita ystäviä sopivasti Ystävänpäivänä. Haemme heidät lentokentältä aamuyöllä. Vietämme seuraavan viikon heidän kanssaan.

Hyvää Ystävänpäivää 14.2!
Hassun näkösiä kesäkurpitsoita


tiistai 28. tammikuuta 2014

19.12.2013 - 28.1.2014



Täällä taas ollaan, siis Tansaniassa. Itseasiassa olemme olleet jo 3 viikkoa. 

On ollut monena päivänä mielessa kirjoittaa blogia, mutta neitti on pätkinyt viime aikoina pahasti. Joka päivä tällä viikolla kuuden ja seitsemän välillä meiltä on netti hävinnyt ja nyt se on ollut poissa myös viikonlopunkin. Ja sähköt katkeaa usein ja silloin siis myös netti.

Suomessa ja Ruotsissa vietetty aika oli todellista lomaa ja nautimme täysillä joka hetkestä.
Parin kotona vietetyn päivän jälkeen lähdimme Ruotsiin Turun kautta laivalla.
Pian perheen kanssa kävimme Eskilstunan isossa kirkossa joulukonsertissa ja Tukholmassa vanhan kaupungin joulumarkkinoilla. Tukholmaan menimme junalla ja matka kesti vain tunnin ja viisi minuuttia.
Aatonaattona matkasimme yhdessä laivalla Suomeen ja nautimme monipuolista jouluruokaa laivan buffee-ravintolassa. Saavuimme aattoaamuna Helsinkiin.
Joulunaikana tapasimme kaikkia lapsia ja lastenlapsia sekä tietenkin äitejämme. Oli hienoa, että meillä oli myös aikaa vierailla sisarustemme luona. Ja nyt jo on ikävä heitä kaikkia!

Tänne Tansaniaan tulimme 4.1 illallla. Sunnuntai menni toipuessa matkan rasituksista vaikkakin vitimme useamman tunnin Danielin ja Johanna kanssa. Johanna oli tehnhyt meille tosi hyvää ruokaa!

Maanantaista alkoi sitten työkiireet, kirjanpitoa ja raporttien tekoa. Eskon piti tehdä työsopimuksia ja paljon muita paperihommia.

Seuraavalla viikolla maanantaina oli Eskon synttäripäivä ja tein hänelle kakun, jota syötiin yhdessä Lilianin, Jeremian, Samsonin, Lomayanin, Danielin ja Johannan kanssa. Kahvittelun jälkeen lähdimme taas kohti Tangaa ja Dar es Salaamia. Piti saada kirjanpito tilintarkastajalle ja työsopparit kirkon hallintojohtajan allekirjoitettavaksi. Olimme ensin yhden yön Tangassa ja seuraavat kaksi yötä Darissa, josta taas menimme Tangaan. Kaikki asiat saatiin hoidettua ja kotiin, Habari Maaluminn tulimme perjantai-illalla.

Sunnuntaina Päivi ja Sam tulivat meille yöksi. Olimme jo aiemmin sopineet, että käymme safarilla Tarangiressa ja yövymme Kirurumun teltta Lodgessa. Olimme  siellä Eskon kanssa v. 2011 ja paikka oli silloin erilainen, teltat oli oikeasti telttoja ilman lisäkatoksia ja ravintolakin vain iso teltta. Kolmessa vuodessa paikka oli muuttunut tosi hienoksi, ihan luksukseksi. Ruokakin oli gourmeeta. Kolmen lajin illalliseen kuului alkukeitto, tosi hyvää kukkakaalikeittoa, pääruokana oli lammasta ja jälkkäriksi kakkua vaniljakastikkeella. Näistä saimme nauttia puistossa ajelun jälkeen. Siellä näimme pari leijonaa ja  gepardia ja tietenkin valtavasti norsuja ja impaloita. Tähän aikaan suuret laumat ovat muualla, mutta näimme silti useita lajeja. Yön jälkeen menimme vielä muutamaksi tunniksi puistoon ja taas kerran näimme jotain, mitä emme olleet vielä ennen nähneet ja saimme sen videollekin. Pysähdyimme ihmettelemään kruunuhyyppien kummallista käyttäytymistä. Ne hyppelivät ja pitivät metakkaa. Sitä kuvatessamme Sam yhtäkkia huomasi, että käärme se säikytteli kruunuhyyppiä ruohikossa.  Muitakin kivoja videonpätkiä saimme kuvattua. 

Tiistain jälkeen ollaan taas painettu töitä tukka putkella.

Lauantaina saimme tehdä hienon retken yhdessä Hanna ja Jan-Erikin sekä heidä ystäviensä kanssa Monduli Juuhun. Siellä on KeKen ( Keravan kehitysmaayhdistyksen ) AIDS orpoprojekti.  Monduli on todella kaunista seutua, korkealla n. 1900 m korkeudessa. Siellä on paljon kukkuloita ja maasai kyliä.  Nyt siellä oli ihanan vihreää. Sinne on rakennettu uusi toimisto Thomakselle, joka hoitaa projektia. Olimme jonkin aikaa toimistossa ja kävimme läpi projektiin liittyviä asioita. Sitten saimme kahvia. Se ei nyt välttämättä ole mainitsemisen arvoinen asia, mutta kun Africafe pikakahvijauhetta tarjotaan kuuman vuohenmaidon kanssa, niin olihan se aikamoinen elämys! Tämän jälkeen vierailimme parissa kodissa, ihan perinteissä maasai majassa. Lopuksi menimme vielä piknik-paikalle syömään omia eväitämme. Sielläkin on maisemat aivan huikeat.

Sunnuntaina Sam ja Päivi tulivat taas meille paluumatkalla Nairobiin. Yhdessä kävimme Samsonin perheen luona kylässä. Ja kuten täällä on aina tapana, saimme illallista, kanaa ja riisiä.
 
Mukavaa talven jatkoa!
Kuvia en saa nyt ladattua, kun edelleen meillä on netin kanssa ongelmia =(