Se matka oli kaikin puolin onnistunut, ei kommelluksia liikenteessä, tapaamiset YDCP:n työntekijöiden kanssa menivät hyvin, samoin työn merkeissä pidetyt kokoukset.
Tuntuu, että saatiin paljon aikaan työkuvioissa.
Sunnuntaina 16.9 olimme pienessä kirkossa Tangan kaupungin laidalla, jäseniä ehkä n. 15.
Esko piti siellä puheen. Oli hieno nähdä, miten innostuneita ja sitoutuneita ihmiset olivat!
Tilaisuuden jälkeen söimme lounasta pastorin kotona.
Iltapäivällä pidimme työpalaverin hotellilla talousasioiden merkeissä. Siinä meni muutama tunti, kuten arvata saattaa.
Maanantaina, 17.9 meillä oli YDCP Tangan hallituksen kokous, joka venyi melko pitkäksi, arfikkalaiseen tyyliin. Käsiteltäviä asioita oli tosi paljon.
Tiistaina, 18.9 Tangaan tuli toisen donorin edustajia tutustumaan YDCP:n toimintaan. Heidän kanssaan vierähti pari päivää, jonka jälkeen torstaina 20.9 ajoimme heidän kanssaan Dariin. Perjantaina esittelyvuorossa oli YDCP:n toisen komponentin päämajan toiminta.
Perjantai-iltana tapasimme Joukon ja Ruutin, jotka ovat olleet Tansaniassa yli 20 vuotta.
Illastimme heidän kanssaan Sea Cliffillä Spurr-nimisessä ruokapaikassa. Oli tosi mukava ilta!
Lauantaina meillä piti olla työpalaveri, mutta se pidetiinkin jo perjantaina, joten meillä oli sitten aikaa vääntää ensi vuoden budjettia. Olimme maksaneet majoittumisemme jo etukäteen sunnuntaihin asti.
Siis lähdimme kotiin sunnuntaina aamulla n. klo 7.30. Edessä oli aika pitkä matka Darista Arushaan. Kymmenen tunnin ajomatka sujui ihan mukavasti, jos täällä nyt mikään ajomatka voi kovin mukava olla. Tie on välillä tosi heikkokuntoista, joka kylän kohdalla 30 km/tunnissa nopeusrajoitus ja hidastustöyssyjä, edessä paljon rekkoja, kuorma-autoja ja muita hitaita kulkuneuvoja, jotka suorastaan pysähtyvät ylämäessä. No, ollaanhan siihen jo totuttu eikä hermoja menetetä sen takia.
Kotona Habari Maalumissa vietetty viikko meni nopeasti seuraavaa matkaa valmistellessa.
Eskon piti tehdä luento Nairobin kummiseminaariin aiheena -vesi ja ruokaturva.
Esko kävi Keravan kehitysmaayhdistyksen puheenjohtajan ominaisuudessa Hannan kanssa Ekenyvan alakoululla tapaamassa rehtoria ja opettajia. Ja perjantaina, 28.9 tapasimme Ilkidingan yläkoulun rehtorin ja 5 opettajaa Hanna ja Jannen luona. Yllä mainittu yhdistys (KeKe) on tukenut jo kauan ko. koulujen toimintaa.
Sunnuntaina 30.9 lähdimme matkaan kohti Nairobia. Siihen suuntaan on todella hyvä tie ja ajomatkaa kertyy n. 270 km. Rajan ylityskin oli tosi nopea, vain n. 10 min. Pääsimme kaupungina laidalle n. 3 tunnissa, mutta... Siihen se sujuvuus sitten päättyikin. Jostain syytä jo muutenkin ruuhkainen liikenne seisoi paikoillaan, autoja oli joka puolella eikä järjestyksestä ollut tietoakaan. Pikkubussit, matatut, porhalsivat vastaantulijoiden kaistaa ja aiheuttivat monta vaaratilannetta. Pääsimme kuitenkin perille ilman kolhuja. Jälkeen päin kuulimme, että kaupungissa oli jotain erikoista meneillään koko viikon.
Maanantaista torstaihin olimme FIDAn Itäisen Afrikan kummiseminaarissa. Osallistujia oli Ugandasta, Etiopiasta, Keniasta ja Tansaniasta. Seminaari oli erinomainen ja Eskonkin luento onnistui tietenkin hienosti.
Yhtenä iltana kävimme syömässä neljän FIDAlaisen kanssa ranskalaisessa ravintolassa. Ruoka oli erinomaista. Torstaina päätimme Eskon kanssa, että käymme kaupassa ostamassa vain jotain pientä purtavaa illaksi, mutta kun lähdimme liikenteeseen, oli autojono ihan hirveä eikä liikkunut mihinkään. Esko teki U-käännöksen ja päädyimme samaan ranskalaiseen ravitolaan kuin edellisenä iltana. Ei se hullumpi päätös ollut, ruoka oli edelleen erinomaista.
Perjantaina 5.10 tulimme jälleen kotiin. Toimme YDCP:n kummityötekijät, Paulin ja Catherinen Arushaan, josta he jatkoivat sitten Tangaan lauantaina.
Kasvimaamme, josta aiemmassa jutussa kerroin, on alkanut tuottaa "hedelmää", siis vihanneksia.
Retiisejä ollaan syöty ja muillekin jaettu. Kiinankaali on kasvanut valtavaksi, tosin hieman erilaiseksi, kuin odotimme. Olen netistä etsinyt uusia reseptejä, jotta voisin hyödyntää ihanat vihanneksemme. Uusiakin siemeniä on istutettu, paprikaa, vesimelonia, kukkakaalia ja basilikaa.
Ovat jo työtäneet pieniä versoja maan pinnalle. Tomaatteja ja kurkkuja näyttäisi tulevan paljon ja porkkanat sekä punasipulit ovat hyvässä kasvuvauhdissa.
Kunpa sateet tulisivat pian niin päästäisi eroon pölystä, joka aiheuttaa meille yskää ja nenän tukkoisuutta. Muuten olemme olleetkin hyvässä kunnossa, jos ei lasketa selkävaivoja, joita kummallakin on välillä.
Jakaranda on alkanut kukkia joka puolella, on siis kevät! Puussa ei ole lehtiä, mutta oksat ovat täynnä ihanan liiloja kukkia.
Viikon päästä 14.10 lähdemme jälleen Nairobiin, KYT seminaariin.
Sen jälkeen toivottavasti saamme viettää muutaman viikon kotona, ellei jotain yllättävää tule.
Siis kiitollisin mielin täällä jatkamme ja toivotamme
teille kaikkea hyvää, vaikkakin syksyn synkeys ainakin sinne Suomeen on koittaut.
 |
| Esko luennoimassa seminaarissa |
 |
| Kasvimaan satoa, kiinankaali |
 |
| Trombin nostattamia pölypatsaita |
 |
| Jakarandan ihana kukinta |
