26.22-16.12.2020

 Tänään on SE päivä! Matkustamme Suomeen Joulua viettämään.

Check in lennolle on tehty ja illalla lähtö kotoa klo 19.30 - 20.00 välillä. Suomessa olemme huomenna n. klo 13. Lentokentällä koronatestiin ja seuraava testi maanantaina. Näin selviämme lyhyemmällä karateenilla... siis jos testit ovat negatiiviset 😰.

Viimeksi kirjoitin, että menemme Annen luo saunomaan. Olimme sopineet myös, että Mary tulee hieromaan meitä. Ja VAU. Kumpikin saimme tunnin kokovartalohieronnan. Sen jälkeen olo oli aivan mahtava (joskin hieman olivat paikat hellinä seuraavana päivänä). Sormet ja varpaatkin vetreytyivät hoidossa! Ja sitten vielä saunaan rentoutumaan! Ihanaa! Mainitsemani selkäkipukin oli pois seuraavana aamuna.

Eskolla on pitänyt töiden kanssa kiirettä. On ollut nettipalavereita ja seuraavan hankekauden suunnitteluun liittyviä kirjoittamisia, lomakkeita yms. 

Oma arkeni on kulunut käsitöiden ja leipomisen merkeissä. Lista on pitkä, mitä kaikkea olen näillä kätösilläni väsännyt syksyn (3 kk) mittaan. Virkkasin mm. päiväpeiton, useita eri kokoisia pöytäliinoja (12 kpl) ja torkkupeiton sekä kudoin villasukkia.

Olemme käyneet useampana  viikonloppuna Paulan ja Samin kanssa sunnuntailounaalla eri ravintoloissa. Suomessa emme juurikaan harrasta ravintoloissa käymistä, joten on ollut tosi kivaa maistella erilaisia ruokia.

Sähköjen kanssa on ollut tavallista enemmän ongelmia. Eräänä päivänä katko alkoi illalla ja kesti aamuun saakka, yhteensä 11tuntia. Ja sitten taas viime viikon torstaina uudelleen 10 tunnin katko. Ja lisäksi muita lyhyempiä katkoksia. Myös vesikatkoja on ollut.

Sadetta on tullut riittävästi, mutta nyt viikko on mennyt ilman. Ja lämpötila on päivällä kivunnut n 25-27 asteeseen.

Se tietää sitä, että pihalla pitää heilua vesiletkun kanssa, etteivät meidän kauniit kukat kuole. Tämäkin canna on kasvanut  2 metrin korkuiseksi. Kukkia siinä on tällä hetkellä paljon enemmän kuin kuvaushetkellä.

Linnutkin tykkäävät kirkkaan punaisten kukkien medestä. Ensimmäisessä kuvassa kutoja ja toisessa kyläpulpuli. Myös medestäjä pariskunta on vieraillut ahkerasti kukissa.

 

Itsenäisyyspäivänä meillä oli muutama ystävä vieraana ja sitä varten oli kiva tehdä valmisteluita, laittaa vähän joulukoristeita ja tietenkin leipoa. Vietimme oikein mukavan iltapäivän yhdessä. (kuva juhlapöydästä alempana)

Nyt kun aurinko on paistanut, olemme päivittäin pyrkineet istumaan pihalla. Tiedetään, että jo 10-15 minuutin kasvojen ja käsivarsien altistuminen (siis ilman aurinkovoiteita) auringon säteilylle riittää siihen, että saamme tarpeeksi D-vitamiinia, joka suojaa mm. korona-viiruksen pahoilta oireilta. Esko luki juuri, että THL:kin suosittelee ikääntyneille ihmisille D-vitamiinin lisäämistä koronan vuoksi. D-vitamiini säilyy kehossa muutaman viikon, joten meillä on nyt hyvät annokset vitamiinia varastossa koko Suomessa olon ajaksi. Palaamme tänne lauantaina 9.1, jos ei mitään mutkia tule matkaan.

Jatkan sitten kuulumisten päivittämistä, kunhan olemme takaisin täällä Nairobissa.

Nyt siis kaikille oikein  

                                                HYVÄÄ JOULUA ja UUTTA VUOTTA 2021!

Pöytä on katettu, vieraita odotellaan.

 

Cannan kukat ovat todella upeita.

Kasvimaalla on tilliä, persiljaa, ruohosipulia ja lehtikaalia. Mielenkiintoista nähdä reilun kolmen viikon kuluttua, kuinka ovat kasvaneet.

Pihallamme on kolme eri kokoista hass-avocadopuuta, yhdessä n. 10 avocadoa. Kestää vielä tovin ennenkuin ovat valmiita poimittaviksi.

Kukkapenkissä laventelivat ovat viihtyneet ja kasvaneet hyvän kokoisiksi puskiksi.

5 - 26.11.2020

 Kolme viikkoa on taas hurahtanut siitä, kun viimeksi kirjoitin. Nyt joudun kirjoittamaan vain lyhyesti, koska eilen kramppiin mennyt selkä ei kestä pitkää istumista kovalla tuolilla ja tässä sohvalla kirjoittaminen on vähän hankalaa😓.

Viime viikko yllättäen vietettiin rannikolla Malindissa. Esko sai kutsun tulla mukaan henkilökunnan kanssa tekemään töitä ja tottahan minä mukaan halusin. 

Edeltävät pari viikkoa menivät taas tavaalliseen tapaan, mutta vaihtelua arkeen saimme Isänpäivänä. Lähdimme retkelle Nairobin luonnonpuistoon Paulan ja Samin kanssa. Pakkasimme kylmälaukkuun eväitä koko päivää varten ja lähdimme liikkeelle aikaisin aamulla klo 6. Ajomatka oli vain puoli tuntia. Olimme ollet puistossa Esko kanssa kahdestaan huhtikuun alkupuolella, mutta silloin vain muutaman tunnin.

Sää oli hyvä, osittain pilvistä, mutta ei satanut vaikka muuten olikin satanut joka päivä. Tiet puistossa olivat siis joten kuten kunnossa. Eläimiä oli todella hyvin. Sami oli ratissa, joten Eskon oli helpompi tarkkailla lintuja. Niitä tuli tallennettua kamerallakin melko hyvin. Sarvikuonoja, krokotiilejä, antilooppeja, seeproja, kirahveja, leijonia. Piknik-paikalla, jossa söimme eväitä, teimme pienen kävelyretken aseistetun vartijan kanssa. Kävelimme joen vartta pitkin ja yhtäkkiä mies kehoitti olemaan ihan hiljaa. Joen penkalla, parin metrin päässä meistä loikoili kookas krokotiili. Hui, olipa hurja tunne olla niin lähellä villiä, vaarallista matelijaa. Oli kaiken kaikkiaan todella kiva retki ja kotona olimme vähän yli viisi. Illalla katsoimme vielä yhdessä futista, englantilaista sellaista. 

Viime viikon maanantaina lensimme siis Malindiin yhdessä Annen kanssa. ( Hän on myös Fidan projektissa neuvonantajana.) Kaikki paikalliset työntekijät olivat saapuneet eri puolilta Keniaa Turtle Pay Hotelliin. Aiemmin kerroin, että Esko työkavereineen oli tehnyt ongelmapuita ja tarpeiden kartoitusta uutta hankekautta varten eri puolilla. Nyt oli vuorossa koko henkilökunnan ( 15 hlöä ) kanssa tietojen kokoaminen yhteen ja tehdä analyysit niistä. Kolme päivää aamusta illansuuhun porukka paiski töitä. Hotellilla oli onneksi ilmastoitu konferenssitila. Minä itse en ollut koko aikaa mukana. Parina aamupäivänä ja perjantai-iltana olin ja oli tosi mukavaa!

Iltaisin klo kuuden aikaan nousuvesi oli korkeimmillaan ja monet meistä olimme meressä hyppimässä aalloissa. Siinä sai kyllä koko kroppa hyvää vesijumpaa. Vesikirput tosin purivat muutaman kerran hyvin äkäisesti.

Lauantaina palasimme Nairobiin.

Tänään Esko meni Jacobin kanssa Immigration toimistoon antamaan sormenjäljet, jotta henkilönumeron saanti edistyisi. Sitten vasta on mahdollisuus saada koodi, joka tarvitaan mm. siihen, että saisimme rahtilaakot tänne. No niitä emme kuitenkaan aio enää tänne tuottaa. Olemmehan pärjänneet ilman jo maaliskuusta lähtien niin miksi emme selviäisi vielä yhtä vuotta😃. Olemme ostaneet välttämättömiä tavaroita täältä. Aikomuksemme on tulla Suomeen jouluksi ja tuoda sitten joitain tavaroita matkalaukussa. Saa nähdä miten onnistuu. Ainakaan vielä ei lentoja ole peruttu!

Iltapäivällä pääsemme saunaan. Anne kutsui meidät heille. Ari tosin on matkoilla, mutta kiva viettää aikaa yhdessä Annen kanssa.

Sunnuntaina onkin jo ensimmäinen Adventti, joten sen myötä hyvää Joulun odotusta!💗

Nyt vielä muutamia kuvia ilman selostuksia.

 

14.10 - 4.11.2020

 Tänään on sitten se koko maailmaa paljon puhututtanut päivä, USAn presidentin vaalipäivä. Aika näyttää miten siinä käy. Siitä huolimatta me täällä teemme edelleen omia juttujamme.

14.10 lähdimme yhdessä Paula ja Samin kanssa rannikolle, Malindiin. Taksi tuli aamulla klo 6.15. Liikennettä ei ollut kovin paljon, joten pääsimme lentokentälle hyvissä ajoin. Aina kuitenkin pitää varata runsaasti aikaa, jos vaikka olisi ruuhkaa. Ehdimmepä nauttia aamiaista ennen lennon lähtöä, kahvia ja croissantia. Lento oli mukava ja lyhyt, vain tunnin verran, joten perillä olimme jo 10.30. Koneesta ulos tullessa meitä vastassa oli aivan toinen ilmasto kuin Nairobista lähtiessä. Lämpötila ja kosteus olivat korkeat. Meitä hakemaan olikin sitten tullut tuttu mies ja tuttu auto. Jacob oli Elishan kanssa ajaneet meidän autolla edellisenä päivänä Nairobista Malindiin ja matka oli kestänyt n.13 tuntia monine pysähdyksineen. 😓

Majoituimme Marine Holiday House nimiseen hotelliin. Kohtuuhintainen ja kiva hotelli, joka ei ollut meren rannalla. Uima-allas oli, mutta emme ehtineet sitä testata. Kiirettä piti aamusta iltaan. Aamiaiset olivat ihan hyvät. Erikoisuutena tosin oli, että meille tuotiin myös jäätelöä!

Tulopäivänä söimme hotellilla lounasta, joka oli melko vaatimaton, mutta ajoi asiansa. Ei tarvinnut nälkäisenä lähteä "kylille".

Lounaan jälkeen lähdimme tapaamaan yhteistyökumppaneita. Ensimmäisenä menimme opetusviraston Magariinin sub countyn, Marafan toimipisteeseen. Siellä tapasimme viraston johtajan ja muita työntekijöitä. He ottivat meidät vastaan hyvin mielellään ja yhteistyötä odottaen.

Seuraava kohde oli World Visionin toimisto. Siellä minun huomioni kiinnittyi vähän harhapoluille, kun sisällä lenteli melko iso otus (2 -3 cm). En tiedä mikä se oli, mutta ikävästi se muistutti isoa ampiaista tai jotain muuta pistävää otusta. Onneksi en varsinaisesti ollut asianosainen, vain mukana kulkeva sivusta katsoja 😀, joten ei haitannut, vaikka en ollut ihan kärryillä, mistä puhuttiin.

Vielä meidän piti mennä jonkin matkan päässä olevalle kylälle. Matka sinne piti kestää n. 40 min, mutta osoittautuikin ihan muuksi. Kesken matkaa totesimme, että se on ihan liian kaukana, ainakin Paulalle, jolla oli palaveri kaupungissa klo 17. Päätimme lähteä Paulan ja Samin kanssa toisella autolla, Jacob kuskina, takaisin hotellille ja Esko muun porukan kanssa jatkoi matkaa. Matkan varrella oli iso joki ja siltaa ylittäessämme näimme keskellä jokea muutamia virtahepoja. Ensimmäinen kerta, kun näin hippoja luonnonpuiston ulkopuolella. Hotellilla otin pienet nokoset. Aamulla herätys oli ollut sen verran aikaisin, että iltapäivällä jo väsytti. Esko saapui takaisin n. klo 19. Sitten olikin aika lähteä illalliselle. Onneksi meidän ei tarvinnut haeskella ravintolaa , koska Paula ja Sami tunsivat paikkakunnan hyvin. Melko lähellä oli toinen hotelli ja italialainen ravintola, Osteria. Pääsimme rannalla olevaan pöytään. Tosin olihan jo pimeä eikä merta näkynyt, kuului vain aaltojen kohina. Ja ruoka oli hyvää!

Seuraavana päivänä aamiaisen jälkeen lähdimme lentokentän lähellä sijaitsevaan hotelliin, jossa oli stakeholder- ja yhteistyökumppanien tapaaminen. Heidän kanssaan tehtiin samanlaista kartoitusta kuin Loitassakin tulevaa hankekautta varten. Lounaan jälkeen Jacob vei minut ja Samin takaisin hotellille. Muulla porukalla päivä kesti noin klo 18 asti. Illalliselle aiottiin mennä johonkin toiseen ravintolaan, mutta... Korona oli tehnyt hallaa bisneksille ja monta ravintolaa oli suljettu. Päädyttiin siis samaan Osteriaan kuin edellisenä iltana. Tällä kertaa tilasimme tonnikalaa, joka oli kuulemma aiemmin samana päivänä pyydetty ja tuotu ravintolaan. Ja olihan se hyvää!

Perjantaina Sami ja Esko lähtivät vesitoimistoon, jossa piti kokouksen alkaa klo 9, mutta... aloitus venyi 45 minuuttia ja kesti vain vähän aikaa. Minä ja Paula jäimme hotellille pakkaamaan laukut ja menimme sitten perässä kaupunkiin. Vesitoimistolta lähdimme Marafaan maataloustoimistolle tapaamaan toimiston johtajaa (on nainen). Hän oli hyvin kiinnostunut yhteistyöstä. Sieltä kiirehdimme kaupunkiin, koska Samilla oli tapaaminen anglikaanikirkon maajohtajan kanssa (myös nainen). Olimme kaikki tavallaan mukana kokouksessa, koska olimme ravintolassa ja söimme yhdessä lounasta.

Seuraavaksi suuntasimme toiseen hotelliin, Medina Palms rantahotelliin, jossa vietimme viikonlopun Paulan ja Samin kanssa ennen Nairobiin palaamista maanantai- aamuna.

Perjantai-iltana oli vielä viereisessä hotellissa yhteinen ilta, jossa mukana oli yhteensä 23 henkilöä, kumppanin eli kirkon edustajia ja kaikki alueen projektityöntekijät.

Oli ihanan rentouttava viikonloppu. Ja koska ystävämme olivat mukana, emme ainoastaan löhöilleet altaalla, vaan teimme retkiä rannalle laskuveden aikaan ja veneretken korallipuistoon. Emme itse olisi edes osanneet ajatella tällaisia juttuja.

Laskuveden aikaan rannalle, jossa on kovaa "kuollutta" korallia, muodostuu pieniä lätäköitä, joissa on vaikka minkälaisia otuksia. Näimme mm. mustekalan, todella paljon vaarallisia merisiilejä, merimakkaroita, erilaisia kaloja kuten mureena. Yksi kala, pallokala, oli tosi hauska, muistutti ihan sellaista lelukalaa, jonka vieteri vedetään ja lasketaan veteen ja sitten se mennä pyristelee eteenpäin. Lauantaina iltapäivällä nousuveden ollessa korkeimmillaan menimme rannalle. Aallokko oli kova ja muut menivät mereen hyppimään aaltoihin. Minulle se näytti liian hurjalta ja jäin rannalle naureskelemaan, kun välilla aallot hyökyivät porukan yli.

Esko teki aikaisin sunnuntai-aamuna Paulan kanssa pitkän kävelyretken oppaan kanssa rannalle ja Arochan (kristillinen luonnonsuojelujärjestö) talolle. Opas tunsi lintuja ja muutaman linnun Esko onnistuikin näkemään. N. klo 10 maissa lähdimme veneretkelle korallipuistoon. Se on köysillä eristetty alue meressä, jossa kasvaa vielä elävää korallia. Pääsimme snorklaamaan ja kyllä ne kalat olivat upeita. Veneeseen takaisin pääsy oli haasteellista, koska tikkaiden alin askelma oli hyvin korkealla. Onneksi veneen kuljettaja sai vedettyä minua tarpeeksi, että sain jalkani askelmalle ja on näissä minun käsissäni vielä sen verran voimaa, että pystyin vetämään itseni ylös. HUHUH. 

Maanantaina sitten taas arki koitti ja lensimme taikaisin Nairobiin. Olimme kotona  yhden maissa. Sää oli viileä ja sateinen. Sellaisena se jatkui koko viikon. Seuraavat päivät olivat tavallista arkea eikä siis paljon mainittavaa. Vähän siirreltiin  kasveja pihalla paikasta toiseen ja Eskolla tietenkin työjuttuja tavalliseen tapaan. Meidän piti alunperin lähteä Kakamegaan marraskuun alkupuolella, mutta Elisha ja muut päättivätkin mennä sinne aiemmin, eli 20.10, joten emme lähteneet mukaan.

Seuraavana maanantaina 26.10 Esko lähti Marsabitiin yhdessä Jacobin ja Elishan kanssa. Jäin kotiin, koska kuulin, että ilmasto on hyvin kuuma ja paikka muutenkin hieman karu. Matkalta Esko lähetti hienoja kuvia maisemista. Välillä korkeutta oli lähes 2500 m ja alimmillaan vähän yli. 400 m. Vuoristossa lämpötilä 18 ja laaksossa 35 astetta.

 Ja tavoitteena oli taas kerran tehdä ongelmapuita sekä kartoitusta tarpeista  paikallisten ihmisten kanssa. Kokoontumiset olivat kirkossa, jonne päästääkseen piti antaa henkilötiedot ja mitata kuume sekä desinfioida kädet ja laittaa kasvomaski. 

Esko palasi kotiin torstaina Jacobin kanssa ja muut jäivät vielä loppuviikoksi tekemään töitä.

Minun viikkoni kului kotona ihan hyvin leipoessa ja käsitöitä tehdessä. Keskiviikko-iltana Paula käväisi kysymässä, miten voin ja se oli oikein mukavaa. 

Perjantaina ja lauantaina meillä oli yhteiset virtuaaliset lähettipäivät. Meitä oli kolme pariskuntaa kokoontuneena yhteen Samin ja Paulan kotiin. Kaiken kaikkiaan porukkaa oli netin äärellä arviolta n. 100 henkeä. Saimme molempina päivinä hyvää, kattavaa opetusta monenlaisista asioista.

Tänään 4.11 Esko on Maisha Poassa, keskellä isoa slummia Nairobissa. Siellä on keskus, jossa tehdään työtä lasten parissa. Lauantaina olisi vielä matka toiseen slummiin. 

Tässä kuvia matkan varrelta. Mukavaa marraskuuta!

Malindissa
Suolaa saadaan kuivattamalla merivettä matalissa altaissa.

Nämä otukset nähtiin matkalla Marafasta Malindiin.

Upea, valkoinen hiekkaranta Malindin Watamussa.

Merisiili, ei niin  myrkyllinen kuin musta, jolla on pitkät piikit.

Tämän nimeä en muista, mutta on vaarallinen, osterin näköinen ja jos erehtyy laittamaan sormensa tämän sisään, voi se napsaista sormen poikki.

Tämä on se hauska pallokala, joka muistuttaa lelukalaa.

Ei ole sellainen myrkyllinen, josta japanilaiset tekevät ruokaa.

Esko snorklaamassa.

Lasipohjaveneen puhdistaminen käynnissä. Nämä upeanväriset kalat söivät jotain sammalta, mitä kasvaa veneen pohjassa.

Tähän väliin tupsahti meidän omalla pihalla Eskon ottama kuva East African Paradise flycatcherista. On hyvin vilkas liikkumaan ja ensimmäisen kerran istahti vähäksi aikaa puun oksalle.

Eilen sain itse kuvan naaraasta, joka on muuten samanlainen, mutta pyrstö on lyhyempi. Kuva on vielä kamerassa.

Näitä liskoja näkee usein, mutta on se vaan niin hauskan näköinen ja muuttaa väriä tilanteen mukaan.

Tämä rapu olikin jo melko vonkale, lähes 15 cm kokoinen.

Tässä hotellissa Esko oli Marsabitissa.

Ja tämän kyyhkyn hän kuvasi Logologossa.

Matkalla oli kuulemma paljon kameleita. Myös joitain strutseja, paviaaneja sekä ensimmäistä kertaa Esko näki kirahviantiloopin. Kuva, jonka Esko vauhdissa auton ikkunasta otti, ei ollut kovin hyvä.

24.9 -13.10.2020

Suunnitelmat tapaavat usein muuttua. Ensimmäinen matkamme projektin yhteen kohteeseen olikin vasta viime viikolla. Edellinen viikko meni ihan tavalliseen tapaan. Esko teki töitä tällä kertaa toimistolla kolme täyttä päivää ja kotona parina päivänä etänä. 

Hypätään kuitenkin vielä sitä edelliseen viikkoon. Lauantaina 26.9. lähdimme Samin ja Paulan kanssa tutustumaan Nairobin toiselle laidalle Karenin kaupunginosaan. Siellä on useita kivoja kohteita kuten norsujen orpokoti, kirahvipuisto, Karen Blixen museo. Teemme joku kerta koko päivän retken noihin paikkoihin.

Nairobissa on monia hienoja ostoskeskuksia ja kävimme yhdessä niistä lounaalla italialaisessa ravintolassa. Ruoka oli todella maittavaa ja maistoin ensimmäistä kertaa polentaa ja se oli hyvää.😋 Iltapäivällä oli kunnon ukkonen ja sade. Yllättäen sateen seassa oli melko isoja rakeita, jotka tosin sulivat heti kuumalle pihakivetykselle iskeytyessään. Vesisadetta jatkui n. 2 - 3 tuntia ja ukkonen jylisi yhtäjaksoisesti tunnin ajan, ei sillä tavalla kuin Suomessa on tottunut - salama ja vähän ajan päästä jyrinä. Sunnuntai oli aurinkoinen ja rentouduttiin pihalla aurinkoa ottaen. Vähän tosin piti puutarhahommia tehdä, laitoin tillin- ja kukkien siemeniä maahan. Eikä auringonpaisteessakaan voinut kovin  kauan olla. Sen verran vain, että sai päivän D-vitamiini annoksen.🌞

Su 4.10 kävimme taas Paulan ja Samin kanssa lounaalla. Tällä kertaa Village Market ostoskeskuksessa oikein hyvässä ravintolassa. Ja jälleen kerran ruoka oli aivan mahtavan hyvää. Hintataso oli jonkin verran Suomen hintoja alempi. Ostoskeskuksessa oli ihania herkkukauppoja ja muitakin kivoja kauppoja, joihin emme tällä kertaa poikenneet, mutta ehkä joskus...

Maanantaina 5.10 valmisteltiin lähtöä Loitaan. Jääkaapista piti tyhjentää kaikki vihannekset. Siis yritin valmistaa monenlaista ruokaa pakkaseen. En ole koskaan tykännyt heittää ruokaa roskiin, joten pakastin on erinomainen keksintö! Eikä tarvitse ostaa valmiita pakastevihanneksia, kun kiehauttaa esim. ylimääräiset porkkanat kuutioina ja pistää pussissa pakkaseen. No nyt tämä kirjoitus alkaa olla täynnä ruokajuttuja! Annoin myös osan vihanneksista Roselle, joka ilahtui kovasti. ( Rose käy meillä 3 kertaa viikossa siivoamassa )

Tiistaina lähdettin kotoa matkaan lounaan jälkeen. Toimistolta piti lähteä klo 13, mutta eihän täällä aikataulut pidä. 

Siinä odotellessa sain kuvattua pari nättiä lintua. 

Lopulta pääsimme lähtemään klo 14.30. 

Elisha ( mies, joka on Eskon työpari ) ja Jacob lähtivät mukaan, Jacob kuskiksi.

Nairobissa on isoja tienrakennusprojekteja, joten Jacob ajoi jotain kiertotietä Ugandaan johtavalle tielle. 

Olimme Eskon kanssa joskus vuosia sitten ajaneet ko tietä ja tiesimme, että siellä yleensä on paljon rekkoja eikä tämäkään kerta ollut poikkeus. Jono kuitenkin eteni vaikkakin hitaasti.

Tie kulkee vuorenrinteellä ja ylhäältä alas on n. 400 metrin pudotus,    korkein piste n. 2000 m ja alin n. 1600m.

Narokin kaupunkiin matka kesti  3 tuntia. Sieltä otimme kyytiin     Janetin, joka on toinen Loitassa työskentelevistä naisista.

Narokista matka Loitaan on reilu 100 km ja lähes kokonaan todella heikkokuntoista hiekkatietä. Siinä kyllä saimme me takapenkkiläiset pidellä kiinni auton kahvoista, huhuh. Matkalla näimme villieläimiä jonkin verran juuri ennenkuin pimeä laskeutui, seeproja, gnuita ja pieniä antilooppeja. Välillä tien nousi yli 2 km korkeudelle, 2140 auton mittarin mukaan. Jä välillä näkyvyys oli nolla, kun edellä ajanut auto nosti jälkeensä valtavan pölypilven. 

Perille Loitan kylään (paikalliset sanovat town ) pääsimme n. klo 20. Nancy oli siellä meitä vastassa.

Aamulla heräsimme ajoissa ja ihastelimme maisemia ennen 

aamupalalle menoa. Olimme n. 1900 m korkeudella ja sen 

kyllä huomasi. Ei tahtonut happi riittää edes pienen mäen kiipeämiseen. Majoituimme oikella olevaan pieneen kahden makuuhuoneen taloon. Kivan näköinen ulospäin, mutta toivomisen varaa oli sisätiloissa, erityisesti patjoissa ja kylppärissä. Mutta en sen enempää halua valittaa ja postiivista oli se, ettei saimme olla ihan kahdestaan talossa. 

Ympärillämme oli joka suuntaan vuoria ja kukkuloita. Kuvat eivät kerro koko totuutta. Pitäisi olla joku huippukamera.😀

Jakarandat olivat upeasti kukassa ja kukkien väri oli todella intensiivisen liila. 

Aamisen jälkeen lähdimme lähikylälle. Sinne ei kunnon tietä ollut ollenkaan, mutta onneksi matka oli lyhyt, n. 10 min.

Siellä oli alakoulun pihalle kertynyt jo muutamia oppilaita, vanhempia ja opettajia. Oppilaat hakivat tuolit koulun sisältä valtavan akasiapuun alle. Siinä oli hyvä paikka istua varjossa.

Yhteisön jäsenten kanssa tehtiin ryhmätyönä ongelmapuita, joiden         analysoinnin perusteella suunnitellaan seuraavaa hankekautta.

Lounaan jälkeen Elisha, Janet Joyce ja Jacob lähtivät toiselle kylälle tekemään nuorten ryhmän kanssa samanlaista kartoitusta. Koska kello oli jo yli kolme, lähes neljä, jäimme Eskon kanssa majapaikkaamme. Esko teki töitä läppärillä ja minulla oli tietenkin käsityöt mukana.

Porukka palasi kylältä illalla vasta klo 8 jälkeen.

Torstaina aamupäivällä oli vuorossa kokous stakeholderien kanssa, jossa paikalla oli erään toisen järjestön edustaja ja kirkon työntekijöitä. Ja jälleen kerran olimme puun alla, tällä kertaa jakarandan.

Ilma oli erittäin hyvä. Joskin varjossa tuulen puhaltaessa tarvitsi villatakin. Yöllä lämpötila laski n. 10 asteeseen johtuen tietenkin siitä että olimme korkealla, mutta  auringon paisteessa tarkeni mainiosti.

Iltapäivällä oli vielä yksi kokous kumppanin, eli kirkon edustajien kanssa. Tilaisuus venähti klo 18.30 saakka, jonka jälkeen söimme yhdessä illallista.

Perjantaina aamupäivällä paikallisen terveyskeskuksen henkilökunta esitteli työtään. 

Majapaikkamme oli ko terveyskeskuksen yhteydessä. Koko iltapäivän Esko ja muut työstivät kerättyä materiaalia. Illalla pakkasimme laukut kotimatkaa varten.

Lauantaina lähdimme aamulla klo 7.00 kohti Narokia, jossa oli vielä kokous piispan kanssa.

Söimme aamiaista Mara Frontier Hotellissa n.klo 9 aikaan ja sen jälkeen kokoustettiin hotellin uima-altaan vieressä. Taustamusiikki oli melko kovalla ja lisäksi altaalta kantautui uimisen riemun ääniä.

Siispä toisten puheen kuuleminen oli hieman vajavaista.😀

Piispan lisäksi kokoukseen oli tullut pastori ja seurakunnan vanhimmistoon kuuluva yliopiston opettaja.

Oli hienoa kuulla, miten pastori oli itse ilman minkään järjestön tukea aloittanut auttamaan tyttöjä, jotka pakenivat ympärileikkausta. Hän oli ensin majoittanut tyttöjä omaan kotiinsa, ja myöhemmin tytöille oli rakennettu asuntola kirkon tontille.

Kokouksen jälkeen kävimme tutustumassa kirkon tiloihin. 

Kirkolla on myös oma gospel-rekka.

Kirkko on rakennettu v. 1980-luvun alussa suomalaisten 

avustuksella ja on Narokin FGCK:n (Full Gospel Church of Kenya) äitikirkko.

Kirkossa oli vähennetty tuoleja, jotta tilaisuuten tulevat ihmiset 

voivat pitää etäisyyttä koronan takia.

Tyttöjen asuntolassakin  oli tällä hetkellä vähemmän asukkaita, 

kuin normaalisti.

Pihalla kasvoi kaunis jakaranda ja keskellä pihaa oli

avoin rakennus ( maja ), jonka alla oli iso vesitankki. 

               

Meille oli valmistettu lounas, jonka nautimme piispan entisen kotitalon tiloissa, jotka oli muutettu toimistoiksi. Sen jälkeen Elisha ja Jacob tekivät yhteenvetoa matkan annista Joycen ja Janetin  kanssa. Me Eskon kanssa keskustelimme pastorin kanssa kaikenlaisista mielenkiintoisista asioista.

Narokista lähdimme Nairobia kohti klo 16. 

Kun pääsimme Uganda - Nairobi-tien risteykseen, oli näky aika lohduton. Rekkajono oli valtava eikä liikkunut mäen rinteellä mihinkään. Viereinen kuva on menomatkalta.

Jacob ei kauaa miettinyt vaan päätti kokeilla toista reittiä Kijaben kautta. Se oli hyvä päätös, ainakin pääsimme eteenpäin. Tie tosin oli vielä huonompi kuin Loitaan johtava tie. Elisha naurahtikin, että nyt tanssitaan 😂 Sai siinä myös ilmaisen selkähieronnan.

Korkein kohta saavutettiin asfalttitielle päästyämme, 2440 m, nousua n. 700 m. Matka ei kestänyt kuin ehkä puoli tuntia kauemmin kuin menomatkalla. 

Jos olisimme jääneet jonoon, olisi aikaa voinut mennä pelkästään parin kilometrin matkalla rinnetiellä 3 tuntia. No... kotona olimme lopulta klo 20.

Reissu oli rankka, mutta erittäin antoisa.

Nyt sitten odotellaan seuraavaan matkaa, joka alkaa jo huomenna aamulla klo 6.15. Lennämme Malindiin, joka sijaitsee rannikolla. Tiedossa siis muutama hikinen päivä töitä tehdessä Malindin kaupungissa. Jäämme viikonlopuksi toiseen hotelliin rannalle ja palaamme maanantaina Nairobiin.

Siitä vajaan viikon päästä on seuraava matka ja senkin jälkeen tiedossa on vielä yksi reissu.

Tällaisia kuulumisia tällä erää ja alla vielä lisää kuvia.

Auringonlasku matkalla Narokista Loitaan.

Rock-martin pääsky ja alla oleva tinkerbird olivat 

uusia lajeja meille.

Lisäksi Esko näki ensimmäistä kertaa vihreän kyyhkyn,

African Green Bigeon, josta ei onnistuttu saamaan kuvaa.

Red Fronterd Tinkerbird, pikkuseppä

Valitettavasti punainen otsa ei näy näin takaapäin.

Tässä odotellaan kokouksen alkamista.

Tässä maisemassa oli keskiviikkona 7.10 ensimmäinen kokoontuminen.

Upeasti vihreänä loistava medestäjä.

 Tämän alakoulun pihalla istuttiin akasiapuun varjossa.

 Pari kovaäänistä barbettia hyöri pihalla.

Ring-necked-kyyhky kujerteli kaiken päivää.

Näitä ei kaupungissa tapaa.

White-eyed slaty Flycatcher, hopeasieppo

Speke´s weawer eli kutoja.

Kutojia on todella monenlaisia, mutta tämänkin saimme tunnistettua

lintukirjan avulla.

Iso sudenkorento istuskeli pihalla kukan nupussa.

Sateinen maisena Nairobi-Uganda tieltä.