tiistai 31. heinäkuuta 2012

10 - 31.7

Tulimme n. viikko sitten Ugandan reissulta ja nyt on saatu tarpeeksi puhtia blogin kirjoittamiseen.
Torstai aamuna 12.7 lähdimme kohti Kenian rajaa määränpäänä Nairobi. Rajan ylitys alkaa sujua jo rutiinilla, ensin auton papereiden kanssa yhteen toimistoon ja sitten passien kanssa toiseen.
Aikaa kului n. 30 min. Nairobissa Danielin luona olimme iltapäivällä. Johanna, Danielin morsian oli myös tullut Suomesta vierailulle. Illalla kävimme hieman urheilemassa erään koulun tiloissa. Saimme Eskon kanssa kokeilla squassia. Se oli ihan hauska kokemus.

Perjantaina Eskolla ja Danielilla oli täysi työpäivä, 2 vierailua ruokaturva-asioiden tiimoilta.
Marjo ja Johanna viettivät päivän isossa kauppakeskuksessa.

Lauantai otettiin rennosti, kuten vapaapäivänä pitääkin. Käytiin ulkona syömässä ja sen jälkeen hienossa Windsor-golf hotellissa uimassa altaassa, jonka veden lämpötila oli 29 astetta. Ilma oli viileä, joten lämpimässä altaassa oli mukava kellotella.

Sunnuntaina oli sitten  edessa rankka ajomatka Kampalaan, Ugandaan, n. 700 km. Ei kuulosta kovin pitkältä matkalta, mutta rajan ylityksen ja afrikkalaisten teiden takia matka kesti 13 tuntia.
Matkasimme yhdessä Danielin ja Johannan sekä Hannun ja Millan kanssa ( kahdella autolla ).
Arto ja Lea olivat tarjonneet kotiaan meille yöpymispaikaksi koska he itse olivat Suomessa.
Oli paljon mukavampaa nukkua siellä kuin hotellissa.

Maanantaina kävimme parissa paikassa tutustumassa Ugandan ruokaturva-asioihin. Toinen paikoista oli yksityisyritys ja toinen YK:n FAO:n toimisto, jonne piti mennä metallinpaljastimien läpi. Iltaa vietimme Heidin ja Pertin luona. Sauna oli kuumana ja ruoka mahtavan hyvää ja seura vieläkin parempaa!

Tiistaina ajoimme taas monta tuntia katsomaan Farmer´s School toimintaa Sorotissa.
Tie oli melko huono ja pari viimeistä kilometriä ajoimme kävelypolkua pitkin.
Vastaanotto oli tosi mahtava ja ystävällinen. Mukanamme oli Bob, joka on työn koordinaattori.
Saimme hyvän esittelyn, miten kyläläisiä oli opetettu viljelemään erilaisia kasveja.
Keskiviikkona tehtiin samanlainen retki toiseen kylään.
Uganda on selvästi rehevämpi ja vihreämpi kuin Tansania ja Kenia. Ei sitä turhaan kutsuta Afrikan helmeksi.

Matkalla takaisin Nairobiin yövyimme Kakamegassa keskellä sademetsää sijaitsevassa Rondo Retreat Resortissa. Paikka oli huikean kaunis. Ja huone, joka meille oli varattu, nimeltään
Rosebud, oli niin suloinen, sängyssä virkattu, pitsinen päiväpeitto, ikkunoissa ruusukuviolliset verhot, seinillä ruusutauluja.
Paikan ruoka oli myös todella hyvää ja palvelu pelasi, iltapäiväkahvikin tuotiin huoneeseen.
Aamulla teimme Eskon kanssa kävelyretken ja saimme hienoja kuvia, kun aurinko nousi ja sen säteet tuikkivat puiden välistä. Ja sitten yhtäkkiä kuulimme karmaisevan äänen viidakosta. Mikä ihme se mahtaa olla? Sitten  näimme liikettä puiden latvoissa; kolumbus apinat siellä  harjoittivat äänenavausta. Eräässä korkeassa puussa pesi harvinainen "suuri sininen turako"-lintu.
Harmi, ettemme voineet jäädä pidemmäksi ajaksi.

Perjantaina jouduimme  kuitenkin lähtemään Nairobiin. Matkalla poikkesimme Danielin lapsuuden kodissa Kisumun lähellä. Siellä oli vielä 17 vuoden jälkeen samoja ihmisiä töissä ja jälleennäkeminen oli riemua täynnä. Saimme mekin lämpimät halaukset.

Lauantaina 21.7 tulimme takaisin kotiin Habari Maalumiin.
Iltapäivällä tapasimme YDCP:n koordinaattorin ja fysioterapeutin, jotka olivat olleet lähiseudulla työmatkalla. Pidimme parin tunnin palaverin meillä kotona.
Marjo meni vielä päivän päätteeksi lauluharkkoihin kirkolle.

Eskolle puhkesi matkan päätteeksi flunssa, mutta siitä huolimatta viime viikon tiistai ja keskiviikko meni collegen opintosuunnitelmien läpikäymisessä yhdessä tiimin kanssa.
Muuten viikko vierähti sekalaisten juttujen parissa, ostimme mm. siemeniä omaa kasvimaata varten: kurkkua, tomaattia, kiinankaalia, retiisiä, sipulia, porkkanaa. Ja kukkiakin hankittiin kukkapenkkeihin. Työtunteja tuli tehtyä hieman vähemmän,  yritetään saada saldoa vähän pienemmäksi.

Lauantaina 28.7 oli koko päivän sähköt poissa eikä tullut syötyä lounasta eikä illallista. Ei sentään nälkää nähty, olihan meillä kaapissa leipää ja juustoa.

Sunnuntaina Samson ja Subira tulivat iltapäiväkahville. Subira oli tehnyt meille lahjaksi sambusoja, jotka ovat todella hyviä.
Illalla menimme hyvien ystäviemme Leonardin ja Fortunatan luo afrikkalaiselle illalliselle.

Maanantai istuttiin kotitoimistossa ja tänään, tiistaina kävimme pallottelemassa tenniskentällä.
Ulrik möi meille ennen kotiin lähtöä vanhat mailansa, joita hän ei viitsinyt enää viedä takaisin Ruotsiin. Ovat tosin erittäin hyvät mailat ja nyt virittelemme entisiä "taitojamme". Viime kerrasta on
vierähtänyt muutama vuosi, ehkä n. 15. Liikkuvuus ei ole kovin korkealla tasolla tässä iässä ja näillä kiloilla =).

Mukavaa elokuun alkua täältä kuivasta ja pölyävästä Tansaniasta.


Iloinen vastaanotto Sorotissa
Kolumbus-apinoita viidakossa
Rosebud-huone Kakamegassa

maanantai 9. heinäkuuta 2012

18.6 - 9.7.2012

Juhannusviikolla meillä oli vieraana Daniel Nairobista. Kävimme kahtena päivänä useammassa paikassa tutustumassa ruokaturva projektiin liittyvissä paikoissa, maataloustutkimuskeskuksessa ( Seliani ), yliopistolla ( Forestry Training Institute ) sekä tuholaistorjuntatutkimuslaitoksessa ( T.P.R.I ). Lisäksi kävimme Cultural Heritagessa, jossa on valtava määrä kaikenlaista turisteille tarkoitettua tavaraa, sekä upea taidemuseo. Illat kuluivat porukalla naapureiden kanssa EM-jalkapalloa katsellessa.

Täällä Habari Maalumissa asuvat ruotsalaislähettiperheet ovat viettäneet jo pitkään torstaisin yhteistä rukousiltaa. Olemme olleet mukana aina, kun olemme olleet paikalla. Illat ovat tosi mukavia, pikkupurtavaa ja laulua ja yhdessä asioiden jakamista. Eli nytkin 21.6 olimme mukana.
Mutta kyllä siitä ruotsinkielestä on vaikea ottaa tolkkua.

Juhannusaattona saimme jälleen yllätyskutsun naapuriin ruotsalaisperheen luo. Meitä oli siellä iso porukka, lapsia 8 ja aikuisia 6. Söimme perunaa ja silliä, grillattua lihaa ja makkaraa... mmm, ihan kuin olisimme olleet kotona Suomessa.

Muuten Juhannuksena tuli tehtyä töitä, kun piti järjestellä muuttoa Tangasta Arushaan. Eli piti tyhjentää laatikostoja ja merkata kaikki huonekalut, jotka saivat väistyä Tangasta tulevien tavaroiden tieltä.

Maanantai-aamuna suuntasimme jälleen kohti Tangaa. Matka sujui hyvin. Heti Tangaan saavuttuamme menimme YDCP:n toimistolle. Vietimme siellä jonkin aikaa ennenkuin pääsimme Raskazonen talolle. Ilta sujuikin työn merkeissä iltamyöhään asti ( n. klo 22 ).

Keskiviikkona lähetimme sitten Harryn ( puhuva papukaija, joka on ollut vuosia suomalaisten kotieläin ) uuteen kotiin, saksalaisperheen luo.
Iltapäivällä Samson tuli Tangaan, koska hän oli luvannut auttaa muuttopuuhissa.
Heti samana päivänä aloitimmekin pakkaamaan tavaroita, mappeja, toimistotarvikkeita.

Torstaina puuhaa riitti lisää, Judica ( apulainen ) auttoi pakkaamaan kaikki astiat ja toimiston puolella tuli monta pahvilaatikkoa täyteen kaikenlaista tavaraa. Hikisin homma oli Eskolla kun hän  irroitti puiset hyttysverkon raamit runkopatjoista, joihin raamit oli pultattu kiinni. Illalla lastasimme oman automme täyteen särkyviä tavaroita ja tärkeitä mappeja.

Perjantaina varhain aamulla kaikki oli valmiina kuorma-autoa varten, jonka piti tulla ennen klo 7.
Odotimme, odotimme... Soitimme Bakarille, joka oli vastuussa autosta. Hän sanoi, että tulevat ihan pian. Odotimme, odotimme... Soitimme uudestaan. Vastaus oli hieman erilainen, eivät olleet päässeet lähtemään, kun auto oli varikolla jumissa toisten autojen takana. No tulihan se auto lopulta pari tuntia myöhässä ja pääsivät miehet tosi hommiin eli kantamaan painavia, puisia huonekaluja kadun varrella olevaan autoon. Loppujen lopuksi pääsimme lähtemään kohti Arushaa, tosin kuorma-auton kuljettajalla oli asiaa vielä pomolleen, joten matkan teko venähti vielä vähän. Itse lähdimme edellä ja Samson ( ja 3 muuta matkustajaa kahdelle tarkoitetulla penkillä ) tulivat kuorma-autolla perässä. Oli hyvä, että Samson oli mukana, näin saimme väliaikatietoja, missä lastimme oli menossa. Ja aikaahan kului huomattavasti kauemmin, kuin meillä. Aamiastaukokin kesti 40 min. ja tievaa'alla meni pitkästi toista tuntia. Lopulta n. klo 21 auto tuli perille Habari Maalumiin. Lastin purkaminen sujui joutuisasti. Pöytiin oli kyllä tullut aika rumia naarmuja, mutta mitään ei varsinaisesti ollut mennyt rikki. Joten olimme kaiken kaikkiaan tyytyväisiä muuttoon.

Viikonloppu ja alkuviikko sitten menikin tavaroiden paikoilleen laittamisessa. Nyt meillä on tosi kiva toimisto Habari Maalumissa ja olohuoneessa hiottu ja uudelleen lakattu sohvapöytä. Teetimme myös puusepällä pienen pöydän televisiota varten. Siitä tuli oikein kiva.

Ensimmäinen tosi koitos työn merkeissä oli neljännesvuoden talousraportin tekeminen. Karin opeilla ja Eskon hyvillä muistiinpanoilla Marjo onnistuikin siinä hienosti. Esko alkoi työstää narratiivista ( kirjallista ) raporttia. Työtunteja tuli kuitenkin tehtyä hieman vähemmän kertyneiden saldotuntien takia.

Sunnuntaina oli aivan mahtava ilma ja päätimme vihdoinkin lähteä ottamaan vähän väriä pintaan. Esko kävi toki kuntosalilla, mutta Marjo jätti sen väliin, kun oli potenut koko viikon flunssaa.

Maanantaina talomme vieressä oleva mänty kaadettiin. Oli aikamoinen operaatio!
Puutarhurimme Jeremia ja toinen puutarhatyöntekijä asensivat omatekoisen ansan pihallamme myllänneelle myyrälle. Oli aika tehokasta, kun pari tuntia ansan laittamisen jälkeen myyrästä tuli entinen.

Tiistaina tarjoamme Paulan ja Ulrikin perheelle illallisen kotonamme. He palaavat Ruotsiin ensi viikon tiistaina. Marjo valmistaa Christineltä saadun impalan paistin. On kuulemma erittäin pehmeää lihaa. Toivottavasti onnistuu.

Torstaina lähdemme Nairobin kautta Ugandaan. Matka liittyy ruokaturvahankkeeseen. Nairobista matkaamme mukaan tulevat Daniel ja Johanna sekä Ugandassa asuvat Hannu ja Milla perheineen.
Palaamme tänne kotiin 21.7.

Heinäkuisia helteitä toivottaen!
Kylmin aamu tähän mennessä meillä oli eilen sunnuntaina 10,5 astetta.
Muuttoauton lastaus 29.6















Uusi työhuone Habari Maalumissa







Peltipurkista tehty ansa myyrälle