Joten taidamme olla matkalla Suomeen lomalle.
Mutta palataampa hieman ajassa taaksepäin.
Teimme kaksi työmatkaa ennen lähtöä. Ensin menimme 28.5 Dar es Salaamiin ja olipa vain helppo matkustaa lentokoneella. Taisin kertoa aiemmassa kirjoituksessani, että Tansaniaan on tullut halpalentoyhtiö. Sillä meidän piti Pian perheen kanssa lentää Sansibarille, mutta lentomme oli silloin peruttu. Nyt käytimme ko yhtiön lentoa Dariin. Tuli edullisemmaksi mennä lentäen kuin autolla. Ja matka oli huomattavasti mukavampi kuin 10-12 tunnin ajomatka.
Työhön liittyvät palaverit menivät hyvin ja siitä olemme kiitollisia.
Yritimme panna myös hieman vauhtia oleskelulupien saamiseksi. Teimme anomukset jo viime vuoden elokuussa, koska kaikkien Arushassa oleskelevien ulkomaalaisten piti yllättäen viedä anomukset maahanmuuttovirastoon. Leonard, Habari Maalumin nykyinen johtaja, on käynyt monta kertaa niitä kyselemässä eikä mitään uutta ole kuulunut.
Eikä mitään edistystä nytkään tullut. Seuraavalla viikolla maksoimme luvat ja meille sanottiin, että saisimme ne mahdollisimman pian. Eipä kuitenkaan saatu ennen matkalle lähtöä. Onneksi meillä on passissa sellaiset leimat, että voimme vapaasti tulla ja mennä Tansaniaan, kunnes hakuprosessi on valmis.
Darissa tapasimme torstaina Ilarin. Hän ja Esko pitivät yhdessä palaverin FPCT hallintopäällikön kanssa. Kävimme syömässä lounaaksi hampurilaiset ja sitten meidän pitikin lähteä lentokentälle, jonne meidät vei Ellam. Hän on tehnyt Fidalle töitä jo yli 20 vuotta. Hän tuntee myös kaikki mahdolliset oikotiet lentokentälle ja kun ruuhka-aikaan oltiin liikkeellä, niitähän meidän piti ajaa. Oli kyllä aikamoista kyytiä. Mukanamme oli myös kirjanpitäjä Elisabeth, joka on viimeisillään raskaana. Kyllä välillä tuli mieleen, että toivottavasti synnytys ei nyt ala, sen verran pomppuista tietä mentiin.
Seuraavan viikon olimme kotona ja teimme tietenkin monenlaisia töihin liittyviä asioita kotitoimistossamme.
Yhtenä päivänä saimme kutsun apulaisemme pojan, Laurenzin synttäreille. Oli aivan mahtavat synttärit. Lapset lauloivat ylistyslauluja ja söimme kakkua.
Ilmat ovat jo kylmenneet Arushassa, yöllä on n. 10-13 astetta ja päivällä n. 18-24. Ja jos on pilvinen sää, ei talon sisällä lämpene ollenkaan ja sisälämpötila saattaa aamulla olla vain 16 astetta. Silloin ei kovin mielellään nouse lämpimän peiton alta.
Siis lähdimme ihan iloisin mielin sunnuntaina 9.6 Tangaan. Siellä on tähän aikaan vuodesta n- 25-30 astetta ja kun vielä tuuli vähän puhaltelee, on se aivan loistava sää.
Nyt teimme matkan taas autolla eikä mitään kommelluksia sattunut. Tietyöt vain ovat harmina melko pitkilläkin osuuksilla.
Tangassa Esko pääsi katsomaan jalkapalloa. Ilari oli järjestänyt työhönsä liittyen ( Peace Building )
turnauksen nuorille ja loppuottelu oli sunnuntaina. Minua ei jalkapallo kiinnostanut, joten jäin hotellille sälveltemään tietokoneella hieman uutta musiikkia.
Tapasimme siis taas Ilarin. Söimmekin sitten kolmistaan Ilarin läksiäisillallisen. Hän perheineen palaa Suomeen monen vuoden projektityön jälkeen.
Tangassa työhön liittynyt kokous oli erittäin hyvin onnistunut, kuten Darissakin.
Arushaan palasimme keskiviikkona ja kyydissämme olivat Kent, ruotsalaisen donorin edustaja sekä Josefat. Hän on Fidan projektissa työskentelevä albiino, josta on tullut maailmallakin kuuluisa CNN:n tekemän dokumentin ansiosta.
Torstaina sitten pakkasimme ja yöllä klo 00:30 lähdimme lentokentälle. Meidän piti lähteä jo aiemmin, mutta lentoamme oli siirretty kahdella tunnilla eteenpäin ja sitä syystä olemme nyt täällä Istanbulissa. Vaihtoaikaa Helsinkiin lähtevään koneeseen ei ollut riittävästi, joten lentoyhtiö majoitti meidät hotelliin ja tulemme Suomeen huomenna, 15.6. Joudumme lähtemään kentälle jo klo 5 aamulla, siis aikainen herätys tiedossa. Vaan eipä se haittaa, kotona sitten levätään.
Mukavaa kesän jatkoa!