torstai 23. syyskuuta 2021

1 -23.9.2021

 Niin se aika vaan rientää ( kliseinen aloitus ). Tämä syyskuu on tosiaankin kulunut ripeästi, enää viikko jäljellä. 

Säät ovat olleet vähän kummallisia. Nyt pitäisi oikeastaan olla melko lämmintä ja aurinkoistakin ja luulimme niin jo olevan, mutta sitten tuli taas viileämpää ja sisälläkin oli niin kylmä, että piti ottaa lämppäri uudelleen käyttöön. Pari kertaa on ollut sadetta ja ukkosta, joten toivottavasti sadekausi alkaisi. Olemme kuulleet ( ja nähneet Samburun retkellä ), että jossain päin Kenia on todella kuivaa. Onneksi lämpötila on noussut hieman, eilen auton mittari oli näyttänyt 29 astetta ja sisälläkin on jo 22 astetta. 

Taisin mainita viimeksi katon hilseilystä ja että meillä on käynyt putkimies korjaamassa vuotavia putkia. Alakerran katosta putoili pitkään maalia. Vasta tällä viikolla näyttäisi laasti vähän kuivuneen ja toiveita siis on, että katto voidaan maalata pian. Olisi ihan kiva saada matot lattialle.

Tällä viikolla on taas ollut vedet katkaistuna, koska täällä vaihdetaan vesimittareita. Miehet kävivät eilen meillä ja kun illalla vesi tuli takaisin, oli paineet niin alhaiset, ettei vedenlämmitin toiminut. Tiskivesi piti siis lämmittää hellalla. Tänään varauduttiin katkoon ja laitettiin  aamulla vettä astioihin.

Viimeksi kerroin myös suunnitelmistamme käydä Tansaniassa. Jacob sai leiman passiini, joten enää ei tarvitse maksaa viisumia rajalla Keniaan tullessa. Koronatestissä piti käydä ja sehän on meille jo tuttua joten no problmen. Ennen pitkää ajomatkaa Esko kävi myös hieronnassa. Mary, joka hieroi meitä Annen ja Arin luona oli nyt sopivasti Pekan ja Leenan luona tuossa ihan lähellä ( 100 m ).

Perjantaina 11.9 lähdimme matkaan aamulla jo klo 5.30, jotta vältyttäisiin ruuhkilta. Ja melko sujuvaa Nairobin  liikenne olikin. Vain muutamassa paikassa oli pientä jonoutumista johtuen tietöistä. Nairobin ulkopuolelle päästyämme ei ollut mitään ongelmia. Pysähdyttiin ennen rajalle saapumista "hotelli helpotukselle" Paradice Garden nimisellä, pienellä turistipaikalla, jossa voi myös juoda kahvia ja ostaa matkamuistoja yms. 

Rajalla oli vähän jännitystä, koska netistä hakemamme ja maksamamme viisumit eivät olleet vielä tulleet. Jouduimme odottamaan tunnin verran, kun yksi virkailijoista soitti ilmeisesti Dar es Salamiin ja sai lopulta hyväksytyt viisumit meille. Joten sekin meni ihan hyvin. Rajalta matka Habari Maalumiin kestää  vähän reilun tunnin. Oli järkyttävää nähdä miten hirveän kuivaa joka paikassa oli. Isot pölypatsaat pyörivät kaikkialla. Siitä huolimatta karjalaumat yrittivät nyhtää jotain syömistä maasta, jossa ei näyttänyt kasvavan mitään. Nähtiin myös muutama seepra aluella, jossa usein ennenkin ollaan nähty villieläimiä. Ajettiin suoraan Ngaramtoniin pankkiautomaatille nostamaan Tansanian Shillinkejä. Siellä törmäsimme Päiviin ja vaihdettin muutama sana. Siitä jatkettiin vielä Kimemo Coffee Lodgelle. Paikka on muuten kokonaan suljettu koronan takia, mutta kahvia voi käydä ostamassa. Ja se on meidän mielestä ihan parasta kahvia ikinä! Ostetiin 10 pakettia ja se riittänee koko Kenniassa olon ajaksi.

Olimme sopineet, että syömme lounasta yhdessä Tansanian projektien koordinaattoreiden ja hallituksien puheenjohtajien kanssa Habari Maalumin Guest Housessa. Oli ihana nähdä tuttuja ihmisiä. Sieltä menimme Arushan keskustaan Kibo Palace-hotelliin. Olimme aiemmin käyneet siellä pari kertaa syömässä. Hyvä hotelli!

Pienen levon jälkeen Samson tuli hakemaan meitä illan juhliin, jotka oli järjestetty Danielin lähdön ja uuden pariskunnan tulon kunniaksi.
Puheita riitti ja ruoka oli hyvää. Kivat juhlat! Ja meille erityisesti oli upeaa tavata rakkaita ystäviä. Juhlapaikan, hotellin katolta oli kivat maisemat Meru-vuorelle ja Arushan kaupunkiin. 

Lauantaina menimme ihanien ystäviemme, Hannan ja Jan-Erikin luokse kylään. Nautimme yhdessä olosta ja heidän upeasta, paratiisimaisesta puutarhastaan. 

Sieltä menimme Päivin ja Marian kanssa lounaalle. Paikka oli yllättävä, ihan uusi Shamba Logde lähellä Habari Maalumia. Päivi oli löytänyt paikan sattumalta kävelylenkillään. Siellä oli muutama " mökki ", uima-allas ja ravintola. Tosi kiva paikka hienolla maisemalla kukkuloille ( kuva alla ). Omistajalla on suunnitelmia rakentaa lisää. Vähän ihmetyttää, kenelle paikka on suunnattu. Päätieltä pari kilometriä ihan ns. puskaan ( vaikka kukkulat ovatkin ihan paljaita ). Ei sinne kukaan vahingossa eksy, ainakaan turistit.....Ruoka oli hyvää ja sitä kannatti odottaa tunti. Sää oli kyllä turhan viileä, tuuli oli kova. 

Habari Maalumiin palattuamme saimme kutsun pihalla oleviin synttärikemuihin. Benjaminin ( Hannan ja Jan-Erikin poika ) ja Rebeccan pojalla oli syntymäpäivä. Päivi teki meille kahvia ja saimme syödä ihanaa kakkua. Tapasimme myös Jeremian, joka oli meillä HM:ssa puutarhurina kolmena päivänä viikossa. Tarjottiin hänelle aina lounasta ja söimme sen yhdessä. Hän aina siunasi ruoan masai-kielellä! 

Takaisin hotellilla olimme kuuden jälkeen. Illallista ei tarvittu enää, keitimme vain teetä ja talon puolesta oli meille tuotu keksejä.

Sunnuntaina aamulla Arushassa satoi reippaasti vettä. Lähdimme kohti Keniaa aamupalan jälkeen klo 9. Poikkesimme matkalla Habari Maalumia vastapäätä olevalle kirkolle ja tapasimme siellä Didin ja hänen vaimonsa Marian. Juttelimme hetken ja jatkoimme matkaa. Rajamuodollisuudet sujuivat hienosti ja kotona perillä olimme klo 15.30. Matka Tansaniaan oli siis kaikin puolin onnistunut ja tuli sellainen fiilis, että voisihan tuon tehdä toisenkin kerran. Tosin meidän aika ei ehkä siihen enää riitä. Ensi kuussa on paljon ohjelmaa, odotetaan ystäviä Suomesta! Eskolla alkaa myös koulutuksia, joiden vuoksi pitää matkustaa kolmeen paikkaan. Siksi marraskuukin näyttää kiireiseltä.

Viime ja tämä viikko on kulunut samoissa merkeissä ja rutiineissa kuin yleensäkin. Esko on ollut toimistolla useampana päivänä. Ja etäkokouksiakin on ollut ( kenelläpä ei nykyään ). Vaihtelua arkeen toi, kun Eskon työkaveri, Elisha oli meillä sunnuntaina syömässä ja katsomassa jalkapalloa. Hänen perheensä asuu muualla. Tapaavat vain silloin tällöin, kuten Afrikassa tilanne monilla perheillä on. 

Esko kävi ostamassa kuntosalikortin ja kuuli, että taas saa kertamaksullakin käydä uimassa. Kunhan ilmat lämpenevät niin minäkin menen mukaan. Kuun alusta FIDAlaisilla on ollut haaste ja tavoite, 10 000 askelta päivässä. Aika hurjia lukemia monet ovat saaneet aikaan. Eskokin on tainnut päästä tavoitteeseen lähes joka päivä. Paitsi silloin, kun nyrjäytti nilkkansa portaissa ja nilkka oli kipeä pari päivää.

Tällaisia kuulumisia tällä kertaa. Hyvää syksyn jatkoa!🌻


tiistai 31. elokuuta 2021

31.8.2021

 No niin!

Täällä ollaan taas Keniassa kesäloman jälkeen. Saavuimme 2 viikkoa sitten suununtai-iltana. 

Kesä Suomessa oli ihana vaikkakin vähän liian lämmintä oli muutama viikko. Nautittiin perheen kanssa yhdessäolosta ja saimme kyläillä useiden, ihanien ystäviemme luona. 

Kahden viikon aikana onkin jo ehtinyt tapahtua monenlaista. 

Kun saavuimme Nairobiin, huomasimme, että  vesihanoista tulee vettä todella huonosti ja lämmintä vettä ei ollenkaan. Jäi suihkut väliin 😞. Kun olimme Suomessa, putkimies oli käynyt korjaamassa vaatekaapin seinän takana vuotavan putken ja vedentulo oli jotenkin jäänyt tarkistamatta. Ja vasta torstaina saimme veden takaisin. 

Perjantaina 20.8 sähköt oli pois yli 6 tuntia, koska sähköjohtoja uusittiin.

Lauantai oli ensimmäinen päivä, kun ei tarvinnut lämmityslaitetta. Koko viikko oli ollut todella kylmää, sisällä vain n. 17 astetta ja ulkona alle 20 ja pilvistä. Muutama pieni sadekuurokin oli ja ukkonen jyrähteli parina päivänä. Sunnuntaina oli jo aamusta niin lämmin, että söimme aamupalan terassilla. 

Maanantaina olikin taas kiva yllätys huomata, että vaatekaapin lattialla oli vettä ja seinäkin märkänä. Soitto putkimiehelle, joka lupasi tulla tiistaina. Mutta ei hän päässytkään, koska oli loukannut kätensä. Kauhuksemme huomasimme myös, että ruokailutilan kattoon oli ilmestynyt läiskä, josta maali hilseili. Jäimme odottelemaan putkimiestä......

 Tiistaina kävimme maahanmuuttovirastossa yhdessä Jacobin kanssa. Minun piti antaa sormenjäljet ja valokuvat henkilökorttia varten. Olimme myös siinä luulossa, että saisin viimeinkin passiini leiman, mutta taas oli tullut uudet säännöt eikä leimaa tullut. Saan sen vasta sitten, kun olen matkustamassa täältä ulkomaille. No, se tilanne tuleekin vastaan jo ensi viikolla, kun olemme menossa Tansaniaan Danielin lähtöjuhliin. Jacob menee passini kanssa virastoon ja saa toivottavasti siihen leiman. 

Torstaina aamulla klo 7 lähdimmekin sitten safarille. Sehän jouduttiin perumaan kesäkuussa sairastuttuani malariaan, josta olen onneksi jo täysin toipunut. Kyllä se kuitenkin vaivasi minua vielä Suomessa ollessa pari ensimmäistä viikkoa. Pikkuhiljaa kuitenkin voimat palasivat normaaleiksi.

Sweet Water´s oli ensimmäinen kohteemme. Se on yksityinen puisto ja siellä on mm. simpanssien suojelualue, jonka on perustanut Jane Goodall. Oppaat onnistuivat houkuttelemaan paikalle yhden simpanssin. Eipä oltu sitäkään ennen nähty. Puitossa oli myös mahdollisuus syöttää kesyä, sokeaa savikuonoa. Sen nimi oli Baraka, joka tarkoittaa siunausta. Aika jännä kokemus oli olla niin lähellä sellaista mahtavaa otusta ja silitellä sen päätä ja sarvea! Näimme paljon puhveleita, gaselleja, norsuja ja suippohuuli- ja leveähuulisarvikuonoja. Yösafarikin järjestyi ja sepä vasta oli kiva kokemus. Pimeässä, valonheittimen avulla nähtiin mm. gebardi saaliineen, valkohäntämagnusti, paljon jäniksiä, pari hyeenaa ym. Yö oli kylmä, ehkä vain 15 astetta, koska paikka oli 1852 m korkeudessa. Teltassa tarvittiin kuumavesipullot sänkyyn ja pitkähihaiset paidat ja legginsit. Aamulla oli vaikea tulla pois peiton alta. Mutta sanotaanhan - joka leikkiin ryhtyy, se leikin kestäköön 😄. Aamupala oli monipuolinen ja erittäin hyvä, kuten kaikki muutkin seisovan pöydän ateriat.

Seuraava kohde oli Samburun luonnonpuisto. Olimme käyneet ko alueella kesäkuun  alussa Eskon työmatkalla, joten tiesimme, että sää oli siellä ihan erilainen. Lämpöä riitti liiankin kanssa, n. 35 astetta.

Samburussa on oma Big Five: kirahviantilooppi ( Gerenuk ), keihäsantilooppi ( Oryx ), Grewyn seepra, verkkokirahvi ( Reticulated giraffe ) ja somalistrutsi. Näimme tietenkin kaikki em eläimet ja paljon muuta.  Esko sai lintuhavaintolistaansa 4 uutta lajia. Näimme myös isokuduja, joita ei kuulemma kovin usein näe. Olimme siis onnekkaita! Puisto on tähän aikaan vuodesta todella kuiva ja karu. Pölyä on ilmassa paljon. Yksi trombin muodostama pölypatsas tuli suoraan autoa kohti, mutta onneksi kääntyi auton  nokan kohdalla sivulle ja säästyimme pölysuihkulta 😅!

Saimme nauttia myös uima-altaan viileydestä. Olimme siellä sellaiseen aikaan päivästä, että muut olivat ajelulla, eli siis ihan kahdestaan saatiin uiskennella ennen lounaalle menoa. Tässä paikassa ruoat tarjoiltiin pöytään ja itse sai valita listalta, mitä haluaa syödä alkupalaksi, pääruoaksi ja jälkkäriksi. Ja oli muuten erittäin hyvää ja jälkkärit kuin gourmet-ravintolassa 👌. 

Teltassa päivällä lämpötila oli ihan hirveä, arviolta reilusti yli 40 astetta. Yöksi sentään viileni, joten tuulettimen avulla oli ihan siedettävä nukkua. Mutta kyllä kaiken kaikkiaan sellaisessa ilmastossa oleskelu oli uuvuttavaa ja oli kiva päästä takaisin Nairobiin. Matka toki oli myöskin uuvuttava, kesti n. 6,5 tuntia. Muuten safari oli hieno jälleen kerran.

Kotiin saavuttuamme olikin sitten taas kiva huomata, että aiemmin mainitsemani katon hilseily oli suurentunut ja lattialle oli tippunut valkoista maalia. Muitakin kosteita läiskiä oli ilmestynyt kattoon. Esko soitti talon vuokraisännälle, joka lupasi, että putkimies tulee maanantaina. Hän todellakin tuli eilen ja aloitti heti vuotavan putken korjaamisen. Työ jatkuu tänään katon hiomisella ja tutkimisella.

Tulimme Eskon kanssa pölyä karkuun tänne toimistolle aamulla. Eskolla on pari kokousta ja minä kirjoitan tätä blogia. Tästä se viimeinen kolme kuukautta täällä Keniassa alkaa. 

Oikein mukavaa alkusyksyä!

Tässä joitain kuvia safarilta

Tämä norsu oli todella iso kokoinen, etujalat erityisen pitkät!

 

 

 


Grewyn seepra, jonka raidat ovat ohuemmat, korvat ja pää isommat, kuin tavallisella.

Verkkokirahvin kuviot ovat isommat kuin muilla kirahveilla.

Kirahviantilooppi eli Gerenuk


Keihäsantilooppi eli Oryx

 Näistä naarassomalaistrutseista on vaikea havaita eroa tavalliseen. Koiraalla on kaula erivärinen, sinertävä ja jaloissa musta " legginssit". Nähtiin 3 kaukaa, mutta kameran zuumi ei riittänyt kuvaamiseen.

 

 

 


 Isokudu

Vielä muutama värikäs lintu

Tämä on pikkumehiläissyöjä

Papukaija, tarkempaa nimeä en muista.



Cut troaht finch, viiltopeippo

Valkopäähiiro


Barbetti ( joku puna-oranssi )

Eastern Violet-backed Sunbird oli nukkumassa pensaan suojassa.

Joku tikka




Auringon nousu sunnuntai-aamuna



tiistai 22. kesäkuuta 2021

30.5 - 22.6.2021

 Reilu kolme viikkoa on ehtinyt kulua viimeisestä kirjoituksesta. Olisin kirjoittanut jo aiemmin, mutta joltain reissulta sain tuliaisiksi malarian ja sen myötä voimat ovat olleet vähissä. Tauti puhkesi, kun olimme Marsabitin matkalla, mutta onneksi vasta viimeisenä iltana. Ihmettelin, kun olimme syömässä illallista Isiolossa ja lämpötila ulkona oli n. 28 astetta ja minua alkoi palella kovasti. No kuumehan se nousi ja koko yö meni sen tiimoilta palellen ja sitten hikoillen, kun lääke alkoi vaikuttaa. Silloin en tietenkään vielä tiennyt, että kyse oli malariasta. Se selvisi vasta sunnuntaina, kun pääsin vihdoin lääkäriin. Olimme nimittäin koko lauantain autossa matkalla takaisin Nairobiin. Eikä se matka ollut minulle mukavimmasta päästä. Kuume kun tuli ja meni. Sanoin kyllä muille autossa olleille, että tämä taitaa olla malaria.

Nairobi Hospitalin klinikalla sunnuntaina otettiin verikokeet ja lääkäri totesi taudin olevan malarian. Sain lääkkeet ja ohjeeksi tulla tiistaina takaisin jos olo ei parane. No eihän se olo parantunut vaan päinvastoin. Olin tiistaina jo todella sairas. Kävelykään ei enää oikein sujunut. Menimme takaisin klinikalle ja siellä lääkäri määräsi minut sairaalaan sisään. Lähdin sitten ambulanssikyydillä Aga Khanin sairaalaan ja siellä vietin sitten seuraavat kaksi yötä. Malaria-loiset saatiin hävitettyä suonensisäisellä lääkityksellä. Olo on ollut aika heiveröinen ja toipuminen kestää kuulemma jopa kuukauden. Sitä odotellessa.....

Meidän matka Marsabitin oli oikein hyvä. Mukana oli Dickson ja toimistolta Helen. Olimme minulle uusilla paikoilla, mutta Esko oli siellä viime syksynä Dicksonin kanssa. Kahtena päivänä, ma-ti 31.5 ja 1.6, koulutukset olivat Loglogossa ja 2-3.6 Merillessä. Jälleen koulutuksen sisältö oli suunnilleen sama kuin aiemmin, ilmastonmuutos, viljely ja puunistutus. Paikalle oli tullut n. 40 henkilöä. Samburu- heimon naisten koristeet olivat todella kauniita. Perjantaina 4.6 vietimme muutaman tunnin n. 30 km päässä Merillestä ihan ns. puskassa, Lontoliossa. Se on pieni kylä, jossa on kuitenkin mm. terveyskeskus ja apteekki. Siellä kokoontuminen oli kirkon pihalla ja siellä oli n. 40 aikuista ja 60 lasta. Tietenkin pienet lapset kulkevat aina äidin mukana. Kirkko oli ison akasiapuun varjossa risuilla aidattu alue, siis ei mitään rakennusta. Mukavampi siinä oli istua ulkona, kun kävi pieni tuulenvire lämpötilan ollessa n. 35 astetta. Sisätiloissa edellisinä päivinä oli paljon tukalampaa.

Perjantaina emme enää palanneet yöksi Marsabitin vaan jatkoimme etelään Isioloon.   Sieltä oli paljon lyhyempi matka Nairobiin. Ja mitä sitten tapahtui, siitä jo kirjoitinkin.

Meillä oli varattuna kolmen yön safari to 10.6 - su 13.6, mutta varmaan arvaattekin, ettei siitä mitään tullut. Olinhan vielä sairaalassa torstaina. Saatiin onneksi siirrettyä safari elokuulle.

Viime viikonloppuna saimme vihdoinkin Samsonin ja Subiran Tansaniasta meille kylään. Oli kiva viettää aikaa yhdessä.

Tänään illalla meillä on lento Suomeen kesälomalle ja palataan tänne Nairobiin elokuussa. Joten nyt pitäisi jaksaa pakata matkalaukut. Lähtö kentälle on klo 17.30. Nairobin liikenne on ihan järkyttävän ruuhkaista joten aikaa matkaa varten pitää varata pari tuntia.

Oikein ihanaa Juhannusta ja kesän jatkoa! Palataan asiaan elo-syyskuussa.

Tässä vielä muutama kuva.

Hieno pää-koru
Pienet koululaiset halusivat koskettaa valkoista ihoa. Oli ehkä ensimmäinen kerta, kun näkivät valkoisia ihmisä.
Tämä upeaan pukuun sonnustautunut helmikanalaji nähtiin matkalla Lontolioon.
Samburu-heimo on paimentolaisheimo ja asumukset näyttävät hyvin väliaikaisilta. Kuitenkin he asuvat pysyvästi näissä majoissa, joissa seinät ja katto on tehty risuista ja kepeistä ja peitetty kankailla, jotkut ovat laittaneet peltiä seiniksi. Sateella ( siis harvoin ) katto suojataan muoveilla. Satelliittilautanen toki täytyy olla.

 Tässä ollaan "kirkon" pihalla
Esko opetusvuorossa Loglogon kirkossa. Kun yheistyökumppani on kirkko, niin useimmiten koulutuksetkin ovat kirkon tiloissa.

lauantai 29. toukokuuta 2021

9-29.5.2021

 Kolme viikkoa takana ja siitä 12 päivää reissussa.

Ensimmäinen matka alkoi Äitienpäivänä 9.5 ja määränpäänä Kakamega. Lähdimme liikkeelle aikaisin aamulla ja ensimmäinen etappi oli Nakuru, jossa tapasimme Dicksonin. Hän tuli sinne kotoaan Kerichosta poikansa kanssa. Poika jäi Nakuruun yliopiston opiskelun tiimoilta.

Matkalla Kakamegaan oli aivan upeat maisemat, kukkula toisensa perään ja välillä oltiin aika korkealla, 2580 m taisi olla tien korkein kohta. Matkan loppupuolella Ahero nimisessä paikassa oli tiellä pitkä autojono. Kuulimme, että silta suljettu, mutta muuta tietoa ei ollut. Kun jono ei liikkunut yhtään ja taaksekin kertyi autoja, päätti Dickson kääntyä takaisin ja mennä toista kautta. Päädyimme tielle sokeriruokopeltojen keskelle. Ja se tie oli ehkä vähän samanlainen kuin pelto, täynnä isoja kuoppia ja kun yhtä väisti, toinen oli edessä. Vähän reilu 40 km matka kesti kaksi tuntia. No päätös kääntyä oli oikea, koska autojono toisella tiellä oli kertynyt 10 km mittaiseksi. Ja seuraavana päivänä kuultiin syykin. Poliisi oli jahdannut vierasmaalaisia terroristeja ja sillalle pääsy oli estetty. Pääsimme kuitenkin turvallisesti perille Kakamegaan ja majoituimme Golf Hotelliin, jossa meitä vastassa oli Protas, joka on projektin työntekijä.

Seuraavana päivänä Esko opetti nuorille ilmastonmuutoksesta. Kokoontuminen oli tarkoitus olla ulkona. Matungu niminen  paikka ihan puskissa, hyvä että juuri ja juuri autolla mahduttiin paikalle ajamaan. Olimme talon pihalla, jossa Youth Clubin johtaja, nuorimies asui perheensä kanssa. Emme ehtineet edes kunnolla istahtaa alas, kun taivas repesi ja alkoi hurja sadekuuro. Juoksimme kipin kapin pihalla olevan keskeneräisen talon suojiin. Siellä sitten koko päivän koulutukset pidettiin. Minulla oli ihan mukavat oltavat istua sohvalla. Sade taukosi välillä ja aurinko pääsi pilkistämään pilvien lomasta. Paikalle tuli myös eräs korkea-arvoinen viranomainen, nainen, alueen apulaishallintojohtaja. Hän oli todella tyytyväinen siihen työhön, jota Fidan projektin kautta tehdään.

Lounaaksi, tai oikeasataan teetauolla, saatiin leipää, teetä ja kahvia. Oli tosi mukava, että laittoivat syötävää. Olisi ehkä muuten tullut vähän heikko olo.

Paikalle ilmaantui jossain vaiheessa nainen, joka oli toimittaja. Hän haastatteli Youth Clubin johtajaa, Dicsonia ja Eskoa ja kuvasi tilaisuutta muutenkin. Seuraavalla viikolla kuultiin, että olimme olleet Länsi-Kenian uutisissa. Saatiin myös ko lähetyksestä video. Kaikkea sitä sattuukin😄!

Iltapäivällä tuli uusi sadekuuro ja se oli vielä kovempi kuin aamullinen. Onneksi oltiin suojassa ja opetus pääsi jatkumaan. Alkuun paikalla oli n. 40 nuorta, mutta muutaman täytyi lähteä teetauon jälkeen. Lopuksi nuoret esittivät meille 2 draamaa. Näittivät ja kuulostivat hyviltä, mutta eihän tätä paikallista murretta ( swahilia ) ymmärrä. Onneksi joku vähän selitti meille, mistä oli kyse.

Toisena päivänä minä jäin hotellille. Esko meni Dicksonin ja Protaksen kanssa vielä samaan paikkaan. Koska koulut olivat nyt päässeet lockdownin jälkeen alkamaan, oli paikalla vain 15 nuorta. Mutta se toimi paremmin, koska Esko näytti omalta läppäriltään mm. videoita.

Kolmantena päivänä lähdimme yhdessä Pelastusarmeijan erityiskoululle ( vammaisille lapsille tarkoitettu ). Siellä opetus jatkui, tällä kertaa opettajille ja muutamalle vanhemmalle. Esko pääsi nyt oikein luokkahuoneeseen, ihan kuin ennen vanhaan. Sää oli taas sateinen ja sade välillä niin kova, ettei ääntä meinannut saada kuuluville, kun peltikatto ropisi. 


Koululta lähdimme Rondo Retreat Centeriin lounaalle. Paikka aivan Kakamega-metsän keskellä. Olimme siellä kerran yhden yön, taisi olla n. 9 vuotta sitten. Pihapiiriin kuuluu useita taloja, joissa on majoitustiloja, idyllisiä huoneita ja päärakennuksessa on ihania huoneita ja oleskelutiloja sekä ravintola. Söimme oikein hyvää kalaa ja ranskalaisia ja jälkkäriksi jäätelöä. Kiertelimme pihalla ja voi miten upeita kukkia ja monenlaisia puita siellä kasvaakaan. Paikalla ei muuten ole puhelinkenttää kuin yhdessä tietyssä kohtaa, joten siellä voi viettää todellista, rauhoitavaa lepoaikaa ilman puhelinta ja nettiä.

Torstaina lähdimme Eskon kanssa kotimatkalle, kun Dickson ja Protas vielä jatkoivat lauantaihin asti koulutuksia. Nyt menimme vähän eri reittiä ja maisemat sen kuin vain paranivat. Ja tie kulki vieläkin korkeammalla, lähes 2700 metrissä. Matka sujui hyvin ja pysähdyimme jälleen Nakurussa lounaalle. Jacob tuli sinne ja ajoi loppumatkan, että Esko sai vähän taukoa ajamisesta. Nakurun jälkeen on alue, jossa olemme joka kerta nähneet villieläimiä, seeproja, Thompsonin- ja Grantingaselleja, impaloita, paviaaneja ja tällä kertaa myös 5 kirahvia. 

Kotona oli sitten vuorossa pyykinpesua ja seuraavalle matkalle valmistautumista.

Lauantaina oli pitkä sähkökatko illalla. Jossain lähialueella oli jotain mennyt rikki. Pimeäkin ehti tulla, joten oltiin koko ilta kynttilänvalossa. Sunnuntaina vielä pari kertaa sähköt menivät pois, mutta nyt katkot olivat lyhyemmät.

Maanantaina 17.5 lähdimme sitten seuraavaalle matkalle. Tällä kertaa meitä oli matkassa kaksi autollista porukkaa, Ari ja Anne, Ruth, Jacob, Elisha ja me. Matkan tarkoutus oli vierailla Fidan psykososiaalisen tuen ohjelman paikoissa. Ja taas ensimmäinen pysähdys oli Nakurussa. Tapasimme uuden, vasta valitun FGCK:n johtavan piispan. Sen jälkeen söimme lounasta ja matka jatkui Kisiin. Kaupunki on kukkulan laella kauniissa maisemassa, kuten myös hotellimme. 

Tiistaista eteenpäin kävimme useammassa paikassa ja ohjelma oli vähän samanlainen kaikissa paikoissa. Oli mielenkiintoista kuunnella kaikkia Annen ja Arin esityksiä kuten myös Ruthin, Elishan ja Jacobinkin. Kaikki tapahtumat olivat FGCK kirkoilla ja osallistujina projektin vapaaehtoistyöntekijöitä ja kirkon edustajia. Oli kyllä upea nähdä miten sitoutuneita ihmiset olivat PSS työhön. 

Olimme myös yötä eri paikkakunnilla. Toinen ja kolmas yö Homabayssä, johon aikoinaan v. 1958 Annen  vanhemmat tulivat perheineen lähetystyöhön. Homabay on Afrikan suurimman, Victoria-järven rannalla. Kävimme myös katsomassa Annen kodin raunioita. Vähän surullista, miten kirkon omistama paikka oli päästetty rapistumaan. 

Viereinen kuva on hotellin ikkunasta.

Neljännen yön vietimme Busiassa, n. 5 km päässä Ugandan rajalta. Ja seuraavaksi matkasimme Kisumuun, jossa olimme kaksi viimeistä yötä. Launtaina aamupalalla minut yllätettiin kakulla, olihan syntymäpäiväni. Tosin yllätys vähän meni ohi, kun aamupalalle saavuttuamme tarjoilija kysyi, olinko minä se, joka oli tilannut kakun.😂

Viimeinen tilaisuus oli kaikin puolin ikimuistoinen. Ohjelma oli hieno ja lounaan jälkeen koin toisen yllätyksen. Kauniiden saatesanojen ja laulujen kera paikalle kannettiin synttärikakku, jota minun piti sitten leikata ja syöttää Eskolle ja Eskon piti syöttää sitä minulle. Niin täällä on tapana. Ja sitten oli Arin ja Annen vuoro ja pastorin vaimonsa kanssa jne. Ihan kaikki eivät voineet toistaa seremoniaa, siihen olisi kulunut loppupäivä. Lisäksi sain vielä lahjaksi kivan norsutaulun. Olipa ihan synttäripäivä!

Illalla vierailimme Georgen luona. Hänen vaimonsa oli menehtynyt syöpään pari kuukautta sitten. Heillä on kohta 9 vuotta täyttävä Immanuel poika. George oli tilannut kaupungista pari kokkia laittamaan meille ruokaa. Hänen pomonsa oli myös paikalla vaimonsa kanssa sekä naapuri, jonka vaimo on opiskelmassa Helsingin Yliopistossa. Aika hauska sattuma. Georgen pomo on muuten koko Kenian Anglikaanisen kirkon johtaja. Vietimme mukavan illan yhdessä.

Sunnuntaina 23.5 matkustimme sitten takaisin Nairobiin. Jacob oli nyt meidän autossa kuskina, koska Esko oli ajanyt kaikki muut päivät. Kilometrejä kertyi n. 1300, edellisellä reissulla n. 1100 km.

Huomenna lähdemmekin sitten vielä yhdelle matkalle Marsabitiin Dicksonin kanssa. Olemme siellä koko viikon ja palaamme 6.6.

No nyt tätä juttua kertyikin aika paljon ja jos kaiken olisi kirjoittanut, olisi siihen mennyt koko päivä. 

Mukavaa kesän jatkoa!

 
 



lauantai 8. toukokuuta 2021

26.4-8.5.2021

 Tänään kirjoitan lyhyen tilannekatsauksen. 

Lockdown on ohi ja muitakin koronarajoituksia purettiin viikko sitten. Ravintolat ovat auki ja koulut pääsevät alkamaan loman jälkeen.

Pääsemme siis vihdoin lähtemään niille aiemmin perutuille matkoille. Huomenna suuntaamme Kagamegaan ja sieltä palattuamme olemme pari päivää kotona ja lähdemme seuraavalle matkalle. On tosi kiva päästä näkemään projektin työtä. Erityisesti Eskolle on tärkeä päästä kentälle tapaamaan ihmisiä ja näkemään muutakin kuin läppärin näyttöä.

No oli meillä mukavia juttuja viime kirjoittamisen jälkeen. Sami ja Paula olivat yhtenä iltana meillä ja katsottiin yhdessä jalkapalloa. 

Viime lauantaina Esko oli muutamien ystävien kanssa patikkaretkellä Nkong Hills kukkuloilla. Olisi ollut minulle aivan liian rankkaa kiivetä lähes pystysuoria rinteitä ja varsinkin alastulo olisi ollut hankalaa kipeille polville ja lonkille. Matkaa oli lähes 10 km ja nousua n. 2 kilometristä n. 2,460 kilometriin. Oli tuo ollut Eskollekin kova suoritus vaikka hän kävelylenkkejä onkin tehnyt ja jopa juossut matolla salilla. Omien sanojensa mukaan hyvä, kun selvisi hengissä.

Viikko sitten sunnuntaina Anne ja Ari olivat meillä kylässä ensimmäistä kertaa. Vietimme ihanaa aikaa yhdessä. 

Kävimme ottamassa koronarokotukset maanantaina 26.4. Emme menneet mihinkään hienolle klinikalle vaan ihan paikalliseen terveyskeskukseen. Jacob oli sopinut ajan ja menimme sinne yhdessä. Odotimme n. 15 min odotustilassa ja hoitajan luona meni suunnilleen saman verran aikaa. Hoitaja täytti sellaiseen isoon kirjaan kaikki mahdolliset tiedot mm. mihin uskontokuntaan kuulumme. Pistos itse oli nopea ja huomaamaton. Koko juttu toimi hyvin. Ja seuraavana päivänä saimme kännykkään viestin, että olimme saaneet ensimmäisen rokotuksen. Ja myöhemmin pääsimme vielä tulostamaan terveysviranomaisten nettisivuilta virallisen todistuksen. Kyllä täällä toimii hienosti nämä asiat, vaikka kehitysmaassa ollaankin.

Tiistaina minä olin ihan rätti, selkää ja muitakin paikkoja särki ja oli huono olo. Ja pistoskohta oli tosi arka. Päivällä ajattelin mitata kuumeen, kun oli ihan sellainen olo...Olihan sitä lämpöä vähän, juuri sen verran, että nuo yo oireet selittyivät sillä. Otin parasetamolia ja olo koheni ihan normaaliksi. Sillä viikolla vielä perjantaina ja lauantaina lämpö nousi vähän, mutta sen jälkeen on olo ollut ihan normaali. Kolme eri henkilöä ( 2 lääkäriä ja 1 hoitaja) on sanonut, että kun noita oireita tulee rokotuksesta, se on merkki siitä, että rokotus tehoaa. Aika näyttää....Eskolla ei ollut mitään haittavaikutuksia, edes käsi ei ollut kipeä.

Säät ovat olleet vaihtelevia. Sadetta on saatu ja ensimmäisen kerran satoi keskellä päivää viikko sitten. Viime yönä oli ukkonen ja satoi niin kovaa, ettei ukkosen jyrinää meinannut kuulla sateen pauhun läpi. Nytkin tuli yhtäkkiä tosi pimeää ja valtavan musta pilvi on ihan kohdalla. Taitaa tulla sade...TV:kin pimeni. Sateella yhteys satelliittiin häviää. 

Tulihan se sade ja ukkonen. Eskokin tuli lenkiltä kotiin aikamoisen märkänä!

Tämä riittänee tällä kertaa. Seuraavalla kerralla on taas uutta kerrottavaa.

Oikein ihanaa Äitienpäivää kaikille äideille, isoäideille ja isoisoäideille jne. Ja tietenkin kaikille lapsille!🌹💗🌹

Loppuun vielä kuvia pihapiirin linnuista, kukista ja Eskon retkeltä.

Tällä medestäjäpariskunnalla on ollut pesä pihan jakarandassa.

Ovat ahkerasti käyneet imemässä mettä mehikasvien pitkulaisista kukista. Tuo pitkä ja käyrä nokka näyttää oleva varsin tarpellinen siinä puuhassa.

Jakarandassa on yllättäen ollut vielä muutama kukka.

Monenlaiset pörriäiset viihtyvät punaisissa kukissa.

Avokadoja on tulossa reilusti, lajike hass.

Kerrankin sain hyvän kuvan tästä pienemmästä medestäjästä ( sun bird ). Se on varsin vilkas liikkeissään, joten kuvat ovat usein epätarkkoja.

Purple grenadier oli pihatiellä yhtenä päivänä, kun tultiin kaupasta.

Nkong Hillsiltä oli upeat maisemat

Jos tarkaan katsoo, näkee ihmisiä kuvassa kauempana kiipeämässä rinnettä ylös

Ylänkökutoja vierailee pihalla silloin tällöin.

Alemmasa kuvassa Eskon retkeltä Afrikan pensastasku. Eskolle ns. elis, eka kerta elämässä nähty lintu.






maanantai 26. huhtikuuta 2021

31.3 - 26.4.2021

 Olen tässä viimeisen parin viikon aikana monta kertaa miettinyt, että pitäisi kai kirjoittaa tänne blogiin jotain. Sitten on iskenyt se tietoisuus, ettei taida olla paljon kirjoittamisen aihetta. Mutta ainahan jotain voi kirjoittaa, kuten retkestämme Amboselin puistoon.

Lähdimme sinne siis Pitkäperjantaina aamulla. Matka kesti reilu 5 tuntia. Hotellimme oli puiston sisällä ja sinne meni portilta lähes tunti. Jo matkalla sinne näimme paljon eläimiä ja lintuja. Heti alkuun näimme minulle uuden eläimen, gerenukin eli kirahviantiloopin. Tosi hauskan näköinen, pitkäkaulainen antilooppi. Esko oli nähnyt sellaisen kerran aiemmin. Lounaan jälkeen lähdimme ajelulle. Näimme tietenkin kaikki tavanomaiset eläimet. Erilaisia lintuja oli paljon, koska alueella on järvi. Puisto sijaitsee lähellä Tansanian rajaa, joten Kilimanjaro-vuori näkyy selkeällä säällä upeasti. Otin siitä tosi paljon erilaisia kuvia, eri suunnista, eri eläimiä edustalla. Oli kiva nähdä maisemat, jotka Eskon isä oli jo 70-luvulla maalannut tauluun, joka on meillä Suomessa ja odottaa ripustamista  työhuoneen seinälle.

Illan suussa nuoret norsut villiintyvät kisailemaan keskenään ja satuimmekin paikalle todistamaan moista menoa. Oli siinä katselemista, ryntäilyä sinne tänne, toisten puskemista, töräyttelyä ja uhittelua. Eräskin melko iso yksilö pysähtyi ihan automme eteen keskelle tietä ja katsoi meitä tuimasti jonkin aikaa, kunnes ehkä tuli siihen tulokseen, ettei meistä ole sille mitään harmia.

Olin asettanut itselleni tavoitteen tälle retkelle. Olen kuvannut viimeisillä retkillä jonkin verran lintuja, enkä ole koskaan laskenut kuinka monta eri lintulajia on tallentunut kameran linssin läpi. Tavoitteeni oli siis, että saisin kuvan vähintään 30 eri lintulajista. Se tavoite ylittyi reilusti. Kun kuvat saatiin ladattua retken jälkeen läppärille ja kävin ne läpi, sain tulokseksi 85 eri lajia. Kaksi niistä vieläpä vahingossa, kun kuvaushetkellä en huomannut niitä. Olin todella yllättynyt. Toki Eskon lajilista on paljon pitempi, yli 120 lajia. Mutta eihän kaikista lentävistä tai kaukana olevista linnuista kuvia saa, vaikka kamerassa onkin pitkä zoomi.

Ennen aamupalaa sekä lauantaina, että sunnuntaina teimme parin tunnin ajelun ja erityisesti lauantaina aamu oli upea. Kilimanjaro näkyi kokonaan, koska taivaalla ei ollut pilviä. Kyllä oli ihana katsella ja nauttia luomakunnan kauneudesta! Ja kaikesta sen monimuotoisuudesta.

Tälläkin retkellä pääsimme näkemään sellaisia asioita, joita ei ennen oltu nähty. Esko sai omaan lintulistaansa useamman uuden lajin. Lauantai-iltana näimme kaksi gebardia, jotka lähtivät ajamaan takaa antilooppia. Se se vasta hurjaa menoa oli. Vauhtia riitti, tosin vain hetken, kun toinen gebardeista putosi vesilammikkoon niin , että loiskahti ja jahti päättyi siihen. Ja päivällä näimme hyeenaemon, jolla oli monta pientä poikasta. Ne olivat ihan koiran pennun näköisiä, söpöjä. Toisin kuin emonsa. Ja sunnuntaina, kun olimme jo ajamassa puistosta pois, oli tien vieressä hyeena, joka yritti jäystää antiloopin päätä ja toinen hyeena kokeili onneansa, josko saisi riistettyä saaliin itselleen.

Tästä tulisi tosi pitkä kirjoitus, jos kaikki ihanuudet kirjoittaisi. Retki oli taas kerran aivan ihanaa vaihtelua tähän meidän arkeen. 

Täällä on edelleen koronarajoitukset päällä, eikä niiden loppumisesta tiedetä. Presidentti ilmoittanee tämän viikon lopulla jotain. 

Arki siis on ollut sitä samaa kuin aiemminkin. Esko istuu työhuoneessa tietokoneen äärellä joko nettikokouksessa tai koulutuksessa. Pientä vaihtelua on työhön tullut siitä, että Esko on itse tehnyt henkilökunnalle koulutuksen, jota käy maanantaisin läpi.

Minä puolestani istun sohvan nurkassa ja teen käsitöitä. Rannekin on siinä touhussa päässyt kipeytymään. Ehkä pitäisi pitää taukoa ja vaikka lukea jotain. Kirjoja olisi tuolla hyllyssä 😊

Eskolta päättyi kolmen kuukauden kuntosalikausi ja koronarajoitusten takia salille pääsee vain, jos on jäsen. Esko jatkaa lenkkeilylinjalla, koska hänen ei kannata nyt hankkia kolmen kk korttia. Olemmehan tulossa Suomeen kahden kuukauden päästä ( toivottavasti ). Minäkään en siis pääse sinne uimaan.

Öisin olemme heränneet muutaman kerran hirveään kissojen rääkymiseen. Ne eivät mourua vaan ihan oikeasti rääkyvät kuin syötävät. Kammottava ääni niistä lähtee.

Sadekausi on kaiketi alkanut, mutta erikoista on se, että sateita on ollut lähinnä öisin. Vain pari kertaa on satanut illansuussa. Viime viikolla kahtena päivänä oli tuolla kauempana MUSTIA pilviä ja ukkonen jyrisi puolitoista tuntia, mutta ei se meille asti tullut. 

Olihan meillä viime viikolla keskiviikkona tosi kiva päivä, kun Eskon työkaveri oli meillä kylässä. Hänellä oli mukana kaksi lasta, 14-vuotias poika ja 6 vuotias tyttö. Hänen kotinsa on jossain melko kaukana ja toinen puoli perheestä, vaimo ja kaksi lasta, on siellä. Kävi siis niin, että lapsilla oli koulusta lomaa ( huhtikuun loppuun asti ) ja kun Nairobi suljettiin, ei täältä päässyt pois ja nämä kaksi lasta jäivät tänne isänsä luokse. Mutta täällä ovat ihmiset tottuneet siihen, että perhe on erillään. Lapset ovat yläasteella useimmiten sisäoppilaitoksissa ja miehet ja vaimot eri paikkakunnilla töissä.

Tänään olemme menossa ottamaan ensimmäisen koronarokotusannoksen. Vähän se on mietityttänyt, mutta toivotaan, ettei mitään sivuvaikutuksia tule. Onhan meidän turvamme ikiaikojen Jumalassa!

Tulihan tähän nyt kuitenkin jonkin verran tekstiä ja kuvia laitan tähän loppuun muutaman.

Hyvää kevättä ja Hauskaa Vappua!🍩🌺🎈


Kirahviantilooppi

Paksujalka pariskunta seisoskeli paikoillaan kuin patsaat.

Viheltäjäsorsia

Avosettejä oli paljon kuten muitakin kahlaajia ja sorsalintuja.

Jalohaikara

Vesi oli todella tyyni tässä kohtaa ja kauniit, valkoiset pilvet heijastuivat hienosti veden pinnasta kuin kuvastimesta (peilistä)

 Nämä gebardit nähtiin la aamulla. Olivat aktiivisia ja juoksentelivat toistensa perässä ja välillä lepäilivät ja nuoleskelivat toisiaan.
Afrikan korkein vuori, Kilimanjaro, korkein huippu 5895 m
 Mustia hyeenan pentuja ja emo
 Hyeena saaliineen. Aika vahvat täytyy leuat olla, jos tuosta kallosta jotain haluaa irti saada.

Kilimanjaron molemmat huiput näkyivät hienosti täysin pilvettömänä aamuna.

 

Tässä kaukana siintää Meru-vuori, jonka rinteellä asuimme Tansanian vuosina. Korkeus 4565 m, sijaitsee 70 km Kilimanjarosta länteen

 Jumalalta saatu liitonmerkki, upea sateenkari (1. Moos. 9:1-17)

Maisema kuin postikortti 😊