Niin se aika vaan rientää ( kliseinen aloitus ). Tämä syyskuu on tosiaankin kulunut ripeästi, enää viikko jäljellä.
Säät ovat olleet vähän kummallisia. Nyt pitäisi oikeastaan olla melko lämmintä ja aurinkoistakin ja luulimme niin jo olevan, mutta sitten tuli taas viileämpää ja sisälläkin oli niin kylmä, että piti ottaa lämppäri uudelleen käyttöön. Pari kertaa on ollut sadetta ja ukkosta, joten toivottavasti sadekausi alkaisi. Olemme kuulleet ( ja nähneet Samburun retkellä ), että jossain päin Kenia on todella kuivaa. Onneksi lämpötila on noussut hieman, eilen auton mittari oli näyttänyt 29 astetta ja sisälläkin on jo 22 astetta.
Taisin mainita viimeksi katon hilseilystä ja että meillä on käynyt putkimies korjaamassa vuotavia putkia. Alakerran katosta putoili pitkään maalia. Vasta tällä viikolla näyttäisi laasti vähän kuivuneen ja toiveita siis on, että katto voidaan maalata pian. Olisi ihan kiva saada matot lattialle.
Tällä viikolla on taas ollut vedet katkaistuna, koska täällä vaihdetaan vesimittareita. Miehet kävivät eilen meillä ja kun illalla vesi tuli takaisin, oli paineet niin alhaiset, ettei vedenlämmitin toiminut. Tiskivesi piti siis lämmittää hellalla. Tänään varauduttiin katkoon ja laitettiin aamulla vettä astioihin.
Viimeksi kerroin myös suunnitelmistamme käydä Tansaniassa. Jacob sai leiman passiini, joten enää ei tarvitse maksaa viisumia rajalla Keniaan tullessa. Koronatestissä piti käydä ja sehän on meille jo tuttua joten no problmen. Ennen pitkää ajomatkaa Esko kävi myös hieronnassa. Mary, joka hieroi meitä Annen ja Arin luona oli nyt sopivasti Pekan ja Leenan luona tuossa ihan lähellä ( 100 m ).
Perjantaina 11.9 lähdimme matkaan aamulla jo klo 5.30, jotta vältyttäisiin ruuhkilta. Ja melko sujuvaa Nairobin liikenne olikin. Vain muutamassa paikassa oli pientä jonoutumista johtuen tietöistä. Nairobin ulkopuolelle päästyämme ei ollut mitään ongelmia. Pysähdyttiin ennen rajalle saapumista "hotelli helpotukselle" Paradice Garden nimisellä, pienellä turistipaikalla, jossa voi myös juoda kahvia ja ostaa matkamuistoja yms.
Rajalla oli vähän jännitystä, koska netistä hakemamme ja maksamamme viisumit eivät olleet vielä tulleet. Jouduimme odottamaan tunnin verran, kun yksi virkailijoista soitti ilmeisesti Dar es Salamiin ja sai lopulta hyväksytyt viisumit meille. Joten sekin meni ihan hyvin. Rajalta matka Habari Maalumiin kestää vähän reilun tunnin. Oli järkyttävää nähdä miten hirveän kuivaa joka paikassa oli. Isot pölypatsaat pyörivät kaikkialla. Siitä huolimatta karjalaumat yrittivät nyhtää jotain syömistä maasta, jossa ei näyttänyt kasvavan mitään. Nähtiin myös muutama seepra aluella, jossa usein ennenkin ollaan nähty villieläimiä. Ajettiin suoraan Ngaramtoniin pankkiautomaatille nostamaan Tansanian Shillinkejä. Siellä törmäsimme Päiviin ja vaihdettin muutama sana. Siitä jatkettiin vielä Kimemo Coffee Lodgelle. Paikka on muuten kokonaan suljettu koronan takia, mutta kahvia voi käydä ostamassa. Ja se on meidän mielestä ihan parasta kahvia ikinä! Ostetiin 10 pakettia ja se riittänee koko Kenniassa olon ajaksi.
Olimme sopineet, että syömme lounasta yhdessä Tansanian projektien koordinaattoreiden ja hallituksien puheenjohtajien kanssa Habari Maalumin Guest Housessa. Oli ihana nähdä tuttuja ihmisiä. Sieltä menimme Arushan keskustaan Kibo Palace-hotelliin. Olimme aiemmin käyneet siellä pari kertaa syömässä. Hyvä hotelli!
Lauantaina menimme ihanien ystäviemme, Hannan ja Jan-Erikin luokse kylään. Nautimme yhdessä olosta ja heidän upeasta, paratiisimaisesta puutarhastaan.
Habari Maalumiin palattuamme saimme kutsun pihalla oleviin synttärikemuihin. Benjaminin ( Hannan ja Jan-Erikin poika ) ja Rebeccan pojalla oli syntymäpäivä. Päivi teki meille kahvia ja saimme syödä ihanaa kakkua. Tapasimme myös Jeremian, joka oli meillä HM:ssa puutarhurina kolmena päivänä viikossa. Tarjottiin hänelle aina lounasta ja söimme sen yhdessä. Hän aina siunasi ruoan masai-kielellä!
Takaisin hotellilla olimme kuuden jälkeen. Illallista ei tarvittu enää, keitimme vain teetä ja talon puolesta oli meille tuotu keksejä.
Sunnuntaina aamulla Arushassa satoi reippaasti vettä. Lähdimme kohti Keniaa aamupalan jälkeen klo 9. Poikkesimme matkalla Habari Maalumia vastapäätä olevalle kirkolle ja tapasimme siellä Didin ja hänen vaimonsa Marian. Juttelimme hetken ja jatkoimme matkaa. Rajamuodollisuudet sujuivat hienosti ja kotona perillä olimme klo 15.30. Matka Tansaniaan oli siis kaikin puolin onnistunut ja tuli sellainen fiilis, että voisihan tuon tehdä toisenkin kerran. Tosin meidän aika ei ehkä siihen enää riitä. Ensi kuussa on paljon ohjelmaa, odotetaan ystäviä Suomesta! Eskolla alkaa myös koulutuksia, joiden vuoksi pitää matkustaa kolmeen paikkaan. Siksi marraskuukin näyttää kiireiseltä.
Viime ja tämä viikko on kulunut samoissa merkeissä ja rutiineissa kuin yleensäkin. Esko on ollut toimistolla useampana päivänä. Ja etäkokouksiakin on ollut ( kenelläpä ei nykyään ). Vaihtelua arkeen toi, kun Eskon työkaveri, Elisha oli meillä sunnuntaina syömässä ja katsomassa jalkapalloa. Hänen perheensä asuu muualla. Tapaavat vain silloin tällöin, kuten Afrikassa tilanne monilla perheillä on.
Esko kävi ostamassa kuntosalikortin ja kuuli, että taas saa kertamaksullakin käydä uimassa. Kunhan ilmat lämpenevät niin minäkin menen mukaan. Kuun alusta FIDAlaisilla on ollut haaste ja tavoite, 10 000 askelta päivässä. Aika hurjia lukemia monet ovat saaneet aikaan. Eskokin on tainnut päästä tavoitteeseen lähes joka päivä. Paitsi silloin, kun nyrjäytti nilkkansa portaissa ja nilkka oli kipeä pari päivää.
Tällaisia kuulumisia tällä kertaa. Hyvää syksyn jatkoa!🌻
