Reilu kolme viikkoa on ehtinyt kulua viimeisestä kirjoituksesta. Olisin kirjoittanut jo aiemmin, mutta joltain reissulta sain tuliaisiksi malarian ja sen myötä voimat ovat olleet vähissä. Tauti puhkesi, kun olimme Marsabitin matkalla, mutta onneksi vasta viimeisenä iltana. Ihmettelin, kun olimme syömässä illallista Isiolossa ja lämpötila ulkona oli n. 28 astetta ja minua alkoi palella kovasti. No kuumehan se nousi ja koko yö meni sen tiimoilta palellen ja sitten hikoillen, kun lääke alkoi vaikuttaa. Silloin en tietenkään vielä tiennyt, että kyse oli malariasta. Se selvisi vasta sunnuntaina, kun pääsin vihdoin lääkäriin. Olimme nimittäin koko lauantain autossa matkalla takaisin Nairobiin. Eikä se matka ollut minulle mukavimmasta päästä. Kuume kun tuli ja meni. Sanoin kyllä muille autossa olleille, että tämä taitaa olla malaria.
Nairobi Hospitalin klinikalla sunnuntaina otettiin verikokeet ja lääkäri totesi taudin olevan malarian. Sain lääkkeet ja ohjeeksi tulla tiistaina takaisin jos olo ei parane. No eihän se olo parantunut vaan päinvastoin. Olin tiistaina jo todella sairas. Kävelykään ei enää oikein sujunut. Menimme takaisin klinikalle ja siellä lääkäri määräsi minut sairaalaan sisään. Lähdin sitten ambulanssikyydillä Aga Khanin sairaalaan ja siellä vietin sitten seuraavat kaksi yötä. Malaria-loiset saatiin hävitettyä suonensisäisellä lääkityksellä. Olo on ollut aika heiveröinen ja toipuminen kestää kuulemma jopa kuukauden. Sitä odotellessa.....
Meidän matka Marsabitin oli oikein hyvä. Mukana oli Dickson ja toimistolta Helen. Olimme minulle uusilla paikoilla, mutta Esko oli siellä viime syksynä Dicksonin kanssa. Kahtena päivänä, ma-ti 31.5 ja 1.6, koulutukset olivat Loglogossa ja 2-3.6 Merillessä. Jälleen koulutuksen sisältö oli suunnilleen sama kuin aiemmin, ilmastonmuutos, viljely ja puunistutus. Paikalle oli tullut n. 40 henkilöä. Samburu- heimon naisten koristeet olivat todella kauniita. Perjantaina 4.6 vietimme muutaman tunnin n. 30 km päässä Merillestä ihan ns. puskassa, Lontoliossa. Se on pieni kylä, jossa on kuitenkin mm. terveyskeskus ja apteekki. Siellä kokoontuminen oli kirkon pihalla ja siellä oli n. 40 aikuista ja 60 lasta. Tietenkin pienet lapset kulkevat aina äidin mukana. Kirkko oli ison akasiapuun varjossa risuilla aidattu alue, siis ei mitään rakennusta. Mukavampi siinä oli istua ulkona, kun kävi pieni tuulenvire lämpötilan ollessa n. 35 astetta. Sisätiloissa edellisinä päivinä oli paljon tukalampaa.
Perjantaina emme enää palanneet yöksi Marsabitin vaan jatkoimme etelään Isioloon. Sieltä oli paljon lyhyempi matka Nairobiin. Ja mitä sitten tapahtui, siitä jo kirjoitinkin.
Meillä oli varattuna kolmen yön safari to 10.6 - su 13.6, mutta varmaan arvaattekin, ettei siitä mitään tullut. Olinhan vielä sairaalassa torstaina. Saatiin onneksi siirrettyä safari elokuulle.
Viime viikonloppuna saimme vihdoinkin Samsonin ja Subiran Tansaniasta meille kylään. Oli kiva viettää aikaa yhdessä.
Tänään illalla meillä on lento Suomeen kesälomalle ja palataan tänne Nairobiin elokuussa. Joten nyt pitäisi jaksaa pakata matkalaukut. Lähtö kentälle on klo 17.30. Nairobin liikenne on ihan järkyttävän ruuhkaista joten aikaa matkaa varten pitää varata pari tuntia.
Oikein ihanaa Juhannusta ja kesän jatkoa! Palataan asiaan elo-syyskuussa.
Tässä vielä muutama kuva.
Hieno pää-koruPienet koululaiset halusivat koskettaa valkoista ihoa. Oli ehkä ensimmäinen kerta, kun näkivät valkoisia ihmisä.
Tämä upeaan pukuun sonnustautunut helmikanalaji nähtiin matkalla Lontolioon.
Samburu-heimo on paimentolaisheimo ja asumukset näyttävät hyvin väliaikaisilta. Kuitenkin he asuvat pysyvästi näissä majoissa, joissa seinät ja katto on tehty risuista ja kepeistä ja peitetty kankailla, jotkut ovat laittaneet peltiä seiniksi. Sateella ( siis harvoin ) katto suojataan muoveilla. Satelliittilautanen toki täytyy olla.
Tässä ollaan "kirkon" pihallaEsko opetusvuorossa Loglogon kirkossa. Kun yheistyökumppani on kirkko, niin useimmiten koulutuksetkin ovat kirkon tiloissa.