Voi miten hienoa olla taas kotona Suomessa!
Kyllähän se meidän lentomme 9.7 toteutui. Lähdimme matkaan iltapäivällä n. klo 16.
Sitä ennen olin tehnyt Roselle kirjalliset ohjeet siivoamisesta ja Esko sopi Geoffreyn kanssa pihan hoidosta ja kasvien kastelusta. Myös Jacobin kanssa sovittiin turvallisuuteen liittyvät asiat.
Meitä lähti matkaan kymmenen hengen ryhmä suomalaisia, meidän lisäksemme Matti ja Kaarina ja heidän pojantyttärensä miehensä ja pikkupoikansa kanssa, Sami ja Paula sekä heidän poikansa. Matka sujui siis mukavasti tuttujen ihmisten seurassa. Amsterdamin kentällä meillä oli edessä n. 11tunnin vaihtoaika ja Sami oli etukäteen ottanut selville, että voimme mennä loungeen. Tosin pitihän siitä maksaa, mutta hinta oli kohtuullinen sisältyihän siihen runsas aamiainen, maittava lounas ja virvokkeita sai niin paljon kuin halusi. Nukkumaankin päästiin mukaville leposohville.
Perjantaina illalla Suomeen saavuttuamme haimme auton keskimmäiseltä pojaltamme ja porhalsimme moottoritietä n. puolen tunnin matkan Söderkullaan, missä uusi kotimme on. Ehdimme asua täällä pari kuukautta ennen Keniaan lähtöä.
Kyllähän tämä Nairobin kotimme maisema sohvalta katsottuna on
ihan kiva. Tässä istuin torstai aamuna.
Sitten piti pakata laukut. Aika kevyitä nämä olivat.
Kun palataan takaisin on painoa kaksinkertaisesti ja pitää vielä ostaa yksi laukku lisää.
Lentokone oli ihan täynnä, joten turvavälit saattoi unohtaa heti. Maskit piti pitää tiukasti kasvoilla. Joku nuori mies yritti olla ilman ja stuertti tuli hyvin vihaisesti asiasta huomauttamaan. Siitä syntyi kunnon suukopu.
Lauantaina oli sateinen päivä ja kävimme ruokaostoksilla.
Sunnuntaina teimme kävelyretken lähimaastoon...eikä tarvinnut pitää maskeja, joten oli helppo hengittää raikasta ilmaa.
Ihan maaseutua tämä Söderkulla on. Lehmiäkin on laitumella parin kilometrin päässä. Toisaalta moottoritie on lähellä. Sen huminan voi kuulla meille, jos ikkuna ( ja korvat ) on auki. Itikseen ajaa n. 15 minuuttia ja Porvooseen saman verran.
Karanteenissa siis ollaan vielä seuraavat 11 päivää.
Näitä maisemia katsellaan parvekkeelta.
Toki voimme tehdä retkiä autolla ja liikkua luonnossa.
Nytkin Esko tutkailee mihin voisimme mennä.
Kovasti odotamme rakkaiden lasten ja lastenlasten sekä muiden läheisten ja ystävien näkemistä.
Nyt nautimme Suomessa olosta, varmuutta paluun ajankohdasta ei vielä ole. Seuraamme korona tilannetta. Jatkan sitten Keniasta tätä kirjoittelua.
Oikein hyvää kesän jatkoa kaikille!
Eskon ja Marjon ystävien, sukulaisten sekä yhteistyöosapuolten Kenia- ja Tansania-blogi
tiistai 14. heinäkuuta 2020
sunnuntai 5. heinäkuuta 2020
17.6 - 5.7.2020
Viimeksi aloitin kertomalla meidän lentoihin liittyvästä vuoristoradasta. No sehän tietenkin jatkui ja vielä kahdet lennot peruttiin. Päätimme jäädä seuraamaan tilannetta, koska presidentti oli jatkanut maan sulkua 6.7 asti. Meillä on siis peruttuna kahdet lentoliput ja rahat saadaan takaisin vasta joskus syksyllä. Luottokortti on siis täynnä!
Ulkoministeriö on kyllä välillä ilmoittanut ns kotiutuslennoista ja ajattelimme sen olevan varteen otettava vaihtoehto vaikkakin lippu on vain yhdensuuntainen ja hinta näin ollen lähes tupla.
Sami olikin saanut selville, että 4.7 olisi tällainen lento. Varasimme siihen liput, mutta alkuun näytti, että jatkolento Amsterdamista Helsinkiin oli täynnä. Viime maanantaina aamuna saimme kuitenkin viestin, että meille oli löytynyt tilaa jatkolennolta. Voi sitä riemun tunnetta!
Sitä kesti n. 2 tuntia.....kunnes saimme ilmoituksen , että ko lentoa ei olekaan ja se on siirretty 8.7. Eikä siinä vielä kaikki. Sitäkin siirrettiin vielä yhdellä päivällä. Mutta nyt pitäisi olla varma, että meillä on lento Suomeen to 9.7. Ainakin liput on printattu eikä vielä ole peruutusta tullut.
Nämä kotiutuslennot ( repatriation ) ovat kuitenkin melko varmoja. Tavallisia reittilentoja ei ole näköpiirissä vielä.
Kerroin viimeksi kuinka kylmää meillä oli. Ostettiin siis lämmityslaite eikä enää tarvitse palella. Tosin välillä on ollut taas lämpimiä päiviä eikä joka päivä ole tarvinnut lämmityslaitetta.
Juhannuskin meni siinä sivussa. Oli meillä Suomesta tuodut grillimakkarat,jotka olivat odotelleet pakastimessa. Ja Juhannuspäivänä tein lohikiusausta ja salaattia kun ei uusia perunoita saatu.
Meidän talossa on ollut korjattavia asioita alusta alkaen. Ne piti olla tehtynä ennenkuin tulimme tänne maaliskuussa. Olen kirjoittanut tästäkin asiasta aiemmin. Nyt oli vuokraisännälle annettu vaatimus, että asiat pitää hoitaa ennenkuin seuraava vuokra maksetaan. Ja johan alkoi tapahtua.
Itse isäntä tuli korjaajan kanssa tarkistamaan viat ja jo samana päivänä ne korjattiin!
Nyt saimme uuden suihkun ja wc-pönttojen takaa isot putket vaihdettiin, ovien kahvat korjattiin ja vähän maalaushommiakin tehtiin. Mahtava juttu!
Itse hankimme keittiöön veden lämmittimen. Tähän asti hanasta on tullut vain kylmää vettä ja tiskivedet on keitetty hellalla. Nyt on helppo tiskata ja kädetkin saa pestyä ruuanlaiton tai leipomisen lomassa lämpimällä vedellä. Ihanaa!
30.6 aamulla puhelin soi ja Paula ilmoitti, että Eskon työlupa on myönnetty 3 vuodeksi. Hienoa!
Siihen liittyen on vielä muutamia asioita, jotka pitää hoitaa ennenkuin paperi on kädessä. Tuskin on valmis ennen 9.7 mutta on kuitenkin hyvä fiilis tietää, että asiat etenevät.
Voidaan viimeinkin saada myös meidän tavarat Suomesta tänne, kunhan itsekin palataan joskus.
Tosin on välillä tullut sellaisiakin ajatuksia, että tarvitaanko niitä tavaroita, olemmehan tulleet toimeen aika vähillä nytkin 4 kuukautta. No onhan se kiva olla enemmän kuin yhdet lakanat ja yhdet pyyhkeet ja omat peitot sekä tyynyt. Nythän meillä on ollut lainapeitot. Saimme ne Matilta ja Kaarinalta lainaksi. He ovat nyt muuttamassa Suomeen ja saimme ostaa heiltä vierashuoneeseen sängyt ja joitain muitakin tavaroita. Neljä kuukautta on yksi huone ollut täysin tyhjänä. Pikkuhiljaa koti alkaa näyttää kodilta.
Elämä on kulkenut samoissa uomissa kuin jo reilun 3 kuukautta. Siihen on jo totuttu, vaikka muutosta kaipaakin. Ja sitä toivottavasti saamme, kun tulemme koti Suomeen.
Mukavaa heinäkuun jatkoa!
Vielä muutamia kuvia täältä
Tämä on sama laji, joka kerran eksyi sisälle.
Cabe robin chat
Täällä on monenlaisia kutojalajeja. Useat ovat mustakeltaisia,
joillain on kokokaan musta pää, joillain kokonaan keltainen. Variaatioita on monia.
Tällä on todella terävä katse.
Tässä haarahaukka vähän hätisteli kotkaa.
Eräänä päivänä, kun olin ripustamassa pyykkiä ulkona, kuulin taivaalta kiljuvia huutoja. Pari samanlaista kotkaa siellä lenteli ja sain kuvattuakin ne. (ei ole tämä kuva)
Perhosia on myös monenlaisia ja ne ovat yleensä tosi nopeita lentelijöitä. Tämän sain vauhdissa kuvattua. Nimeä en tiedä, mutta aika suuri tämä oli, n. 8 cm siipien kärkiväli.
Tämän perhosen Esko bongasi talomme seinältä.
Mansikat ovat alkaneet tehdä kukkia sen jälkeen, kun katkaisimme kaikki rönsyt pois. Luultavasti marjat jäävät meiltä nauttimatta, koska olemme Suomessa. Onneksi saamme siellä ihania mansikoita.
Tämän ja muutaman muun kasvin ostimme Matilkta ja Kaarinalta.
Tämä taitaa olla jokim vehkalaji.
Eilen yllättäen haarahaukka istuskeli katulampun päällä. Yleensä ne lentävät tässä talojen yllä. Tällä oli jokin saalis, jota se tuossa mutusteli.
Meillä on välillä herkuttelupäivä. Täältä saa hyvää mustikkajäätelöä ja pensasmustikoita. Lisukkeena Oreo-keksejä. NAM!
Ulkoministeriö on kyllä välillä ilmoittanut ns kotiutuslennoista ja ajattelimme sen olevan varteen otettava vaihtoehto vaikkakin lippu on vain yhdensuuntainen ja hinta näin ollen lähes tupla.
Sami olikin saanut selville, että 4.7 olisi tällainen lento. Varasimme siihen liput, mutta alkuun näytti, että jatkolento Amsterdamista Helsinkiin oli täynnä. Viime maanantaina aamuna saimme kuitenkin viestin, että meille oli löytynyt tilaa jatkolennolta. Voi sitä riemun tunnetta!
Sitä kesti n. 2 tuntia.....kunnes saimme ilmoituksen , että ko lentoa ei olekaan ja se on siirretty 8.7. Eikä siinä vielä kaikki. Sitäkin siirrettiin vielä yhdellä päivällä. Mutta nyt pitäisi olla varma, että meillä on lento Suomeen to 9.7. Ainakin liput on printattu eikä vielä ole peruutusta tullut.
Nämä kotiutuslennot ( repatriation ) ovat kuitenkin melko varmoja. Tavallisia reittilentoja ei ole näköpiirissä vielä.
Kerroin viimeksi kuinka kylmää meillä oli. Ostettiin siis lämmityslaite eikä enää tarvitse palella. Tosin välillä on ollut taas lämpimiä päiviä eikä joka päivä ole tarvinnut lämmityslaitetta.
Juhannuskin meni siinä sivussa. Oli meillä Suomesta tuodut grillimakkarat,jotka olivat odotelleet pakastimessa. Ja Juhannuspäivänä tein lohikiusausta ja salaattia kun ei uusia perunoita saatu.
Meidän talossa on ollut korjattavia asioita alusta alkaen. Ne piti olla tehtynä ennenkuin tulimme tänne maaliskuussa. Olen kirjoittanut tästäkin asiasta aiemmin. Nyt oli vuokraisännälle annettu vaatimus, että asiat pitää hoitaa ennenkuin seuraava vuokra maksetaan. Ja johan alkoi tapahtua.
Itse isäntä tuli korjaajan kanssa tarkistamaan viat ja jo samana päivänä ne korjattiin!
Nyt saimme uuden suihkun ja wc-pönttojen takaa isot putket vaihdettiin, ovien kahvat korjattiin ja vähän maalaushommiakin tehtiin. Mahtava juttu!
Itse hankimme keittiöön veden lämmittimen. Tähän asti hanasta on tullut vain kylmää vettä ja tiskivedet on keitetty hellalla. Nyt on helppo tiskata ja kädetkin saa pestyä ruuanlaiton tai leipomisen lomassa lämpimällä vedellä. Ihanaa!
30.6 aamulla puhelin soi ja Paula ilmoitti, että Eskon työlupa on myönnetty 3 vuodeksi. Hienoa!
Siihen liittyen on vielä muutamia asioita, jotka pitää hoitaa ennenkuin paperi on kädessä. Tuskin on valmis ennen 9.7 mutta on kuitenkin hyvä fiilis tietää, että asiat etenevät.
Voidaan viimeinkin saada myös meidän tavarat Suomesta tänne, kunhan itsekin palataan joskus.
Tosin on välillä tullut sellaisiakin ajatuksia, että tarvitaanko niitä tavaroita, olemmehan tulleet toimeen aika vähillä nytkin 4 kuukautta. No onhan se kiva olla enemmän kuin yhdet lakanat ja yhdet pyyhkeet ja omat peitot sekä tyynyt. Nythän meillä on ollut lainapeitot. Saimme ne Matilta ja Kaarinalta lainaksi. He ovat nyt muuttamassa Suomeen ja saimme ostaa heiltä vierashuoneeseen sängyt ja joitain muitakin tavaroita. Neljä kuukautta on yksi huone ollut täysin tyhjänä. Pikkuhiljaa koti alkaa näyttää kodilta.
Elämä on kulkenut samoissa uomissa kuin jo reilun 3 kuukautta. Siihen on jo totuttu, vaikka muutosta kaipaakin. Ja sitä toivottavasti saamme, kun tulemme koti Suomeen.
Mukavaa heinäkuun jatkoa!
Vielä muutamia kuvia täältä
Tämä on sama laji, joka kerran eksyi sisälle.
Cabe robin chat
Täällä on monenlaisia kutojalajeja. Useat ovat mustakeltaisia,
joillain on kokokaan musta pää, joillain kokonaan keltainen. Variaatioita on monia.
Tällä on todella terävä katse.
Tässä haarahaukka vähän hätisteli kotkaa.
Eräänä päivänä, kun olin ripustamassa pyykkiä ulkona, kuulin taivaalta kiljuvia huutoja. Pari samanlaista kotkaa siellä lenteli ja sain kuvattuakin ne. (ei ole tämä kuva)
Perhosia on myös monenlaisia ja ne ovat yleensä tosi nopeita lentelijöitä. Tämän sain vauhdissa kuvattua. Nimeä en tiedä, mutta aika suuri tämä oli, n. 8 cm siipien kärkiväli.
Tämän perhosen Esko bongasi talomme seinältä.
Mansikat ovat alkaneet tehdä kukkia sen jälkeen, kun katkaisimme kaikki rönsyt pois. Luultavasti marjat jäävät meiltä nauttimatta, koska olemme Suomessa. Onneksi saamme siellä ihania mansikoita.
Tämän ja muutaman muun kasvin ostimme Matilkta ja Kaarinalta.
Tämä taitaa olla jokim vehkalaji.
Eilen yllättäen haarahaukka istuskeli katulampun päällä. Yleensä ne lentävät tässä talojen yllä. Tällä oli jokin saalis, jota se tuossa mutusteli.
Meillä on välillä herkuttelupäivä. Täältä saa hyvää mustikkajäätelöä ja pensasmustikoita. Lisukkeena Oreo-keksejä. NAM!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)