Lomalla Suomessa

Voi miten hienoa olla taas kotona Suomessa!

Kyllähän se meidän lentomme 9.7 toteutui. Lähdimme matkaan iltapäivällä n. klo 16.
Sitä ennen olin tehnyt Roselle kirjalliset ohjeet siivoamisesta ja Esko sopi Geoffreyn kanssa pihan hoidosta ja kasvien kastelusta. Myös Jacobin kanssa sovittiin turvallisuuteen liittyvät asiat.

Meitä lähti matkaan kymmenen hengen ryhmä suomalaisia, meidän lisäksemme Matti ja Kaarina ja heidän pojantyttärensä miehensä ja pikkupoikansa kanssa, Sami ja Paula sekä heidän poikansa. Matka sujui siis mukavasti tuttujen ihmisten seurassa. Amsterdamin kentällä meillä oli edessä n. 11tunnin vaihtoaika ja Sami oli etukäteen ottanut selville, että voimme mennä loungeen. Tosin pitihän siitä maksaa, mutta hinta oli kohtuullinen sisältyihän siihen runsas aamiainen, maittava lounas ja virvokkeita sai niin paljon kuin halusi. Nukkumaankin päästiin mukaville leposohville.

Perjantaina illalla Suomeen saavuttuamme haimme auton keskimmäiseltä pojaltamme ja porhalsimme moottoritietä n. puolen tunnin matkan Söderkullaan, missä uusi kotimme on. Ehdimme asua täällä pari kuukautta ennen Keniaan lähtöä.

 Kyllähän tämä Nairobin kotimme maisema sohvalta katsottuna on
ihan kiva. Tässä istuin torstai aamuna.

 Sitten piti pakata laukut. Aika kevyitä nämä olivat.
Kun palataan takaisin on painoa kaksinkertaisesti ja pitää vielä ostaa yksi laukku lisää.

 Lentokone oli ihan täynnä, joten turvavälit saattoi unohtaa heti. Maskit piti pitää tiukasti kasvoilla. Joku nuori mies yritti olla ilman ja stuertti tuli hyvin vihaisesti asiasta huomauttamaan. Siitä syntyi kunnon suukopu.

 Lauantaina oli sateinen päivä ja kävimme ruokaostoksilla.
Sunnuntaina teimme kävelyretken lähimaastoon...eikä tarvinnut pitää maskeja, joten oli helppo hengittää raikasta ilmaa.
Ihan maaseutua tämä Söderkulla on. Lehmiäkin on laitumella parin kilometrin päässä. Toisaalta moottoritie on lähellä. Sen huminan voi kuulla meille, jos ikkuna ( ja korvat ) on auki. Itikseen ajaa n. 15 minuuttia ja Porvooseen saman verran.

Karanteenissa siis ollaan vielä seuraavat 11 päivää.
Näitä maisemia katsellaan parvekkeelta.
Toki voimme tehdä retkiä autolla ja liikkua luonnossa.
Nytkin Esko tutkailee mihin voisimme mennä.
Kovasti odotamme rakkaiden lasten ja lastenlasten sekä muiden läheisten ja ystävien näkemistä.






Nyt nautimme Suomessa olosta, varmuutta paluun ajankohdasta ei vielä ole. Seuraamme korona tilannetta. Jatkan sitten Keniasta tätä kirjoittelua.

Oikein hyvää kesän jatkoa kaikille!