Olen tässä viimeisen parin viikon aikana monta kertaa miettinyt, että pitäisi kai kirjoittaa tänne blogiin jotain. Sitten on iskenyt se tietoisuus, ettei taida olla paljon kirjoittamisen aihetta. Mutta ainahan jotain voi kirjoittaa, kuten retkestämme Amboselin puistoon.
Lähdimme sinne siis Pitkäperjantaina aamulla. Matka kesti reilu 5 tuntia. Hotellimme oli puiston sisällä ja sinne meni portilta lähes tunti. Jo matkalla sinne näimme paljon eläimiä ja lintuja. Heti alkuun näimme minulle uuden eläimen, gerenukin eli kirahviantiloopin. Tosi hauskan näköinen, pitkäkaulainen antilooppi. Esko oli nähnyt sellaisen kerran aiemmin. Lounaan jälkeen lähdimme ajelulle. Näimme tietenkin kaikki tavanomaiset eläimet. Erilaisia lintuja oli paljon, koska alueella on järvi. Puisto sijaitsee lähellä Tansanian rajaa, joten Kilimanjaro-vuori näkyy selkeällä säällä upeasti. Otin siitä tosi paljon erilaisia kuvia, eri suunnista, eri eläimiä edustalla. Oli kiva nähdä maisemat, jotka Eskon isä oli jo 70-luvulla maalannut tauluun, joka on meillä Suomessa ja odottaa ripustamista työhuoneen seinälle.
Illan suussa nuoret norsut villiintyvät kisailemaan keskenään ja satuimmekin paikalle todistamaan moista menoa. Oli siinä katselemista, ryntäilyä sinne tänne, toisten puskemista, töräyttelyä ja uhittelua. Eräskin melko iso yksilö pysähtyi ihan automme eteen keskelle tietä ja katsoi meitä tuimasti jonkin aikaa, kunnes ehkä tuli siihen tulokseen, ettei meistä ole sille mitään harmia.
Olin asettanut itselleni tavoitteen tälle retkelle. Olen kuvannut viimeisillä retkillä jonkin verran lintuja, enkä ole koskaan laskenut kuinka monta eri lintulajia on tallentunut kameran linssin läpi. Tavoitteeni oli siis, että saisin kuvan vähintään 30 eri lintulajista. Se tavoite ylittyi reilusti. Kun kuvat saatiin ladattua retken jälkeen läppärille ja kävin ne läpi, sain tulokseksi 85 eri lajia. Kaksi niistä vieläpä vahingossa, kun kuvaushetkellä en huomannut niitä. Olin todella yllättynyt. Toki Eskon lajilista on paljon pitempi, yli 120 lajia. Mutta eihän kaikista lentävistä tai kaukana olevista linnuista kuvia saa, vaikka kamerassa onkin pitkä zoomi.
Ennen aamupalaa sekä lauantaina, että sunnuntaina teimme parin tunnin ajelun ja erityisesti lauantaina aamu oli upea. Kilimanjaro näkyi kokonaan, koska taivaalla ei ollut pilviä. Kyllä oli ihana katsella ja nauttia luomakunnan kauneudesta! Ja kaikesta sen monimuotoisuudesta.
Tälläkin retkellä pääsimme näkemään sellaisia asioita, joita ei ennen oltu nähty. Esko sai omaan lintulistaansa useamman uuden lajin. Lauantai-iltana näimme kaksi gebardia, jotka lähtivät ajamaan takaa antilooppia. Se se vasta hurjaa menoa oli. Vauhtia riitti, tosin vain hetken, kun toinen gebardeista putosi vesilammikkoon niin , että loiskahti ja jahti päättyi siihen. Ja päivällä näimme hyeenaemon, jolla oli monta pientä poikasta. Ne olivat ihan koiran pennun näköisiä, söpöjä. Toisin kuin emonsa. Ja sunnuntaina, kun olimme jo ajamassa puistosta pois, oli tien vieressä hyeena, joka yritti jäystää antiloopin päätä ja toinen hyeena kokeili onneansa, josko saisi riistettyä saaliin itselleen.
Tästä tulisi tosi pitkä kirjoitus, jos kaikki ihanuudet kirjoittaisi. Retki oli taas kerran aivan ihanaa vaihtelua tähän meidän arkeen.
Täällä on edelleen koronarajoitukset päällä, eikä niiden loppumisesta tiedetä. Presidentti ilmoittanee tämän viikon lopulla jotain.
Arki siis on ollut sitä samaa kuin aiemminkin. Esko istuu työhuoneessa tietokoneen äärellä joko nettikokouksessa tai koulutuksessa. Pientä vaihtelua on työhön tullut siitä, että Esko on itse tehnyt henkilökunnalle koulutuksen, jota käy maanantaisin läpi.
Minä puolestani istun sohvan nurkassa ja teen käsitöitä. Rannekin on siinä touhussa päässyt kipeytymään. Ehkä pitäisi pitää taukoa ja vaikka lukea jotain. Kirjoja olisi tuolla hyllyssä 😊
Eskolta päättyi kolmen kuukauden kuntosalikausi ja koronarajoitusten takia salille pääsee vain, jos on jäsen. Esko jatkaa lenkkeilylinjalla, koska hänen ei kannata nyt hankkia kolmen kk korttia. Olemmehan tulossa Suomeen kahden kuukauden päästä ( toivottavasti ). Minäkään en siis pääse sinne uimaan.
Öisin olemme heränneet muutaman kerran hirveään kissojen rääkymiseen. Ne eivät mourua vaan ihan oikeasti rääkyvät kuin syötävät. Kammottava ääni niistä lähtee.
Sadekausi on kaiketi alkanut, mutta erikoista on se, että sateita on ollut lähinnä öisin. Vain pari kertaa on satanut illansuussa. Viime viikolla kahtena päivänä oli tuolla kauempana MUSTIA pilviä ja ukkonen jyrisi puolitoista tuntia, mutta ei se meille asti tullut.
Olihan meillä viime viikolla keskiviikkona tosi kiva päivä, kun Eskon työkaveri oli meillä kylässä. Hänellä oli mukana kaksi lasta, 14-vuotias poika ja 6 vuotias tyttö. Hänen kotinsa on jossain melko kaukana ja toinen puoli perheestä, vaimo ja kaksi lasta, on siellä. Kävi siis niin, että lapsilla oli koulusta lomaa ( huhtikuun loppuun asti ) ja kun Nairobi suljettiin, ei täältä päässyt pois ja nämä kaksi lasta jäivät tänne isänsä luokse. Mutta täällä ovat ihmiset tottuneet siihen, että perhe on erillään. Lapset ovat yläasteella useimmiten sisäoppilaitoksissa ja miehet ja vaimot eri paikkakunnilla töissä.
Tänään olemme menossa ottamaan ensimmäisen koronarokotusannoksen. Vähän se on mietityttänyt, mutta toivotaan, ettei mitään sivuvaikutuksia tule. Onhan meidän turvamme ikiaikojen Jumalassa!
Tulihan tähän nyt kuitenkin jonkin verran tekstiä ja kuvia laitan tähän loppuun muutaman.
Hyvää kevättä ja Hauskaa Vappua!🍩🌺🎈
Kirahviantilooppi
Paksujalka pariskunta seisoskeli paikoillaan kuin patsaat.
Viheltäjäsorsia
Avosettejä oli paljon kuten muitakin kahlaajia ja sorsalintuja.
Jalohaikara
Vesi oli todella tyyni tässä kohtaa ja kauniit, valkoiset pilvet heijastuivat hienosti veden pinnasta kuin kuvastimesta (peilistä)
Kilimanjaron molemmat huiput näkyivät hienosti täysin pilvettömänä aamuna.
Tässä kaukana siintää Meru-vuori, jonka rinteellä asuimme Tansanian vuosina. Korkeus 4565 m, sijaitsee 70 km Kilimanjarosta länteen
Maisema kuin postikortti 😊
