Kesäloma Suomessa... sen piti olla n. kuukauden pituinen, mutta venähti lopulta kahdeksi kuukaudeksi. Siitä ensimmäiset kaksi viikkoa karanteenissa. Sitten pari viikkoa varsinaista lomaa, jonka jälkeen Esko teki etätöitä. Oli ihanaa nähdä lapsia, lastenlapsia ja sisaruksiamme sekä ystäviä. Äitini luona pääsimme vierailemaan muutaman kerran palvelutalon pihalle. Äiti selvästi nautti ulkona olemisesta, kun sai katsella lintujen lentämistä ja muuta luontoa.

Loman aikan ehdimme käydä myös pienellä matkalla Suomen länsirannikolla kaupungeissa, joissa emme olleet vielä aiemmin käyneet. Kiva reissu ja aina on kiva nähdä uusia paikkoja.

Paluu tänne Keniaan venähti tietenkin korona tilanteesta johtuen. Lopulta saimme työnantajalta luvan lähteä. Jotta vältimme täällä päässä karanteenin, piti meidän käydä Suomessa koronatestissä. Muuten maahan tulo sujui hyvin. Tulimme tänne 11.9 perjantaina. Meidän kanssamme samalla lennolla tulivat Paula ja Sami.

Kuten jo aiemmin olin kirjoittanut ostimme uuden ison laukun ( ns lätkäkassi ). Saimme juuri ja juuri kaikki tavarat mahtumaan neljään isoon laukkuun ja kahteen käsimatkalaukkuun. Sallittu paino oli 23 kg per laukku ja käsimatkalaukku 8 kg. Kolme laukkua oli tasan 23 kg ja yksi 23,3 kg, joten aika tarkkaan osattiin laskea! Mukana tuli mm juustoa, meetwurstia, ruisjauhoja, hapankorppuja, ruisleipää ja tietenkin 100% kauraleipää. Suurin yksittäinen juttu oli n. 7 kg painanut alennusmyynnistä ostettu 14 metrin verhokangas. Ompeluhommiin kylläkin pääsen vasta, kun rahtilaatikossa oleva ompelukone pääsee tänne. Eskon työlupa asia etenee nyt hyvin, leima passissa on jo, mutta vielä on pari asiaa kesken.

Kaikenlaista puuhaa on tähän 12 päivään mahtunut. Eskolla tietenkin työasioita ja minulla tänne kotiin liittyviä juttuja. Olen mm laittanut hyttysverkot makuuhuoneiden ikkunoihin. Verkot tulivat matkalaukussa. Siinäkin sai laittaa luovuuden koetukselle, kun ikkunat ovat yksinkertaiset ja aukeavat ulospäin, joten verkkoa ei voinut laittaa ulkopuolelle.....ei tuosta taida ottaa selvää😞. Onnistuin kuitenkin jonkinlaisen virityksen tekemään ja nyt uskaltaa pitää ikkunat auki. Lisäksi laitoin ruokakomeron hyllyihin muoviliinasta päälliset. Ovat nyt mukavamman näköiset ja helpot puhdistaa. Niitä laittaessani huomasin, että yhdellä hyllyllä oli ylimääräinen levy. Olin jo aiemmin sanonut Eskolle, että haluaisin keittiön seinälle maustehyllyn ja tuosta levystähän sen saisi vallan mainiosti. Sen tulikin laittamaan yksi nuori mies, joka laittoi ulos liiketunnistinvalot. Tai oikeastaan hän tuli korjaamaan takapihan valoa, joka ei toiminut ja samalla laittoi hyllyn seinälle.

Muutakin korjattavaa meillä on ollut. Meidän vaatekaapin seinässä oli selvästi ( näkyvää ) hometta ja pyysimme , että se korjattaisiin sillä välillä, kun olemme pois. Oli siihen käyty sipaisemassa vähän maalia, mutta eihän se mitään auta. Jacob siis hankki kunnon maalarin, joka osasi tehdä homman hyvin. Pari päivää mies teki töitä ja nyt se näyttäisi olevan hyvä, mutta aika näyttää, puskeeko home itsensä läpi uudestaan. Samalla maalari maalasi vierashuoneen kaapin sisältä.

Pihalla puutarhurit ovat tehneet hyvää työtä. Nurmikko on nyt paremmassa kunnossa, kun siihen oli laitettu lannoitetta. Mansikat olivat tehneet marjoja ja vieläkin ne kukkivat. Persilja oli kasvanut hyvin ja tilli se vasta olikin kasvanut. Nuorempi puutarhuri, John sanoi, että sehän on kuin puu 😄. Passion hedelmät ovat vielä vihreitä, mutta on sieltä jo joku keltainenkin saatu. Ovat todella makeita! Kukatkin ovat hyvän kokoisia ja näköisiä. Siis piha on oikein kivan näköinen.

Viime viikonloppuna teimme Paulan ja Samin kanssa matkan Embuun. Se on n. 2,5 tunnin ajomatkan päässä Nairobista. Ensimmäistä kertaa siis Nairobin ulkopuolella! Embussa on eläkkeellä olevien lähetystyöntekijöiden entinen kotitalo, joka nyt on lähettien käytössä. Se on nykyään kirkon omistuksessa. Talosta pidetään hyvää huolta ja siellä oli mukava olla. Paulan vanhemmat asuvat Embussa ja vierailimme heidän luonaan joka päivä.

Kävimme myös lauantaina retkellä Kenia-vuorella n. 1900 m korkeudella. Sää ei ollut ihan paras mahdollinen. Aamupäivällä oli pilvet alhaalla ja peittivät näkyvyyden ja pientä vesitihkuakin oli ilmassa. Esko ja Sami kävivät katsomassa putousta, joka oli metsässä. Sinne matkalla oli minun hankalille polvilleni ja lonkilleni turhan jyrkkä alamäki, joten jätin sinne menon väliin. Sillä välin kiertelimme Paulan kanssa alueella ja saimme katsoa myös majoitusmökkeihin. Niitä oli erikokoisia ja olivat ihan mukavan näköisiä. Söimme lounasta vanhassa, puisessa, vuoristomajaa muistuttavassa rakennuksessa olevassa ravintolassa.

Retken jälkeen menimme kylään Catherinen luokse. Kirkot ovat olleet kiinni monta kuukautta, joten hän on kiertänyt joka sunnuntai pitämässä pyhäkoulua vapaaehtoisena lähiseudun lapsille. Lapset olivat myös suorittaneet kokeen opetetuista asioista ja sunnuntaina oli juhlien aika. Ihan mahtavan ihana ihminen tuo Catherine.

Sunnuntaina kävimme katsomassa kirkkoa, jossa Paulan veli on pastorina. Siellä oli tehty laajennuksia ja oli nyt ihan iso kirkko. Emme kuitenkaan jääneet kokoukseen. Tuliaisena Embusta Paula sai vanhempien naapurilta ison banaanitertun, josta hän jakoi meillekin osan. Kotimatkalla kävimme Garden City Mallissa syömässä lounasta ja ruokakaupassa.

Alkuviikko onkin taas mennä hurahtanut tavalliseen malliin paitsi eilen tuli yllättäen kova sade ja ukkonen jyrisi melkoisesti. Vettä tuli välillä melkein vaakatasossa, koska tuulen puuskat olivat aika kovia. Täällä pitäisi olla kuivakausi menossa, joten sadekuuro on harvinainen tähän aikaan.

Ensi viikolla lähdemme tutustumaan Eskon työn eri alueisiin ympäri Keniaa. Siitä tulee mielenkiintoista! Ja varmaan kirjoitettavaa riittää.