6 - 30.3

Oliviipaviaanin poikanen

Kukkulan kuningatar Tarangiressa

Kolme viikkoa ja risat ovat kuluneet taas ihan hurahtamalla.

Meillä oli ensinnäkin töiden kanssa paljon tekemistä ja sitten saimme Suomesta hyvät ystävämme kylään ja sen jälkeen vielä nuori pariskunta, joka tulee kesäkuussa jatkamaan Fidan töitä täällä meidän jälkeen.

Torstaina 6.3 kävimme jälleen kerran maahanmuuttovirastossa kyselemässä minun oleskelulupani perään. Valitettavasti mitään uutta tietoa ei saatu. Olen siis maassa ilman lupaa, mutta onneksi passissani on leima, joka oikeuttaa oloni täällä siihen asti, kunnes varsinainen lupa tulee. Jo vuoden 2012 elokuussa jouduimme anomaan jatkolupaa Arushan toimistosta kaikkien muiden ulkomaalaisten tavoin ja se taisi olla liian suuri määrä hakemuksia käsiteltäväksi, olemme nimittäin kuulleet, että todella monen ihmisen paperit ovat ”kadonneet” jonnekin. Esko sai oman lupansa viime syyskuussa, siis vuoden jälkeen ja minä vielä odottelen omaani. Olen tosin menettänyt toivoni, että saisin sen ennen Suomeen paluuta.

Meillä oli n. kaksi viikkoa ollut mahavaivoja ja päätimme aloittaa antibioottikuuriin. Täällä saa apteekista kaikenlaisia lääkkeitä ilman reseptiä, joten kävimme ostamassa lääkkeet  ja jo parin päivän jälkeen mahavaivat olivat hävinneet. 

8.3, vaikka olikin lauantai, pidimme palaverin parin työntekijämme kanssa ja tapasimme Tangan projektin koordinaattorin kaupungissa.

Sunnuntaina Esko piti ympäristöaiheisen puheen kirkossa. Puhe oli erittäin hyvä!

Ilma oli mainio ja saimme nauttia auringosta ja lämmöstä pihalla. Minä kudoin ja Esko lueskeli ja taisi vähän pomputella jalkapalloakin.

Maanantaina 10.3 alkoi sitten se ensimmäinen uuden ruokaturvaprojektin koulutus. Osallistujia oli Keniasta ja täältä Tansaniasta yhteensä 16. He antoivat erittäin hyvää palautetta kaikesta, järjestelyistä, opetuksesta, retkistä jne.

Me Johannan kanssa pakersimme kirjanpitoon liittyvien asioiden parissa koko viikon. Olimme joissakin koulutuksen tapahtumissa mukana kuten vierailulla Julius-pastorin tilalla. Hän on rakentanut hyvät sadevedenkeruujärjestelmät kotiinsa ja käy opettamassa niistä monissa paikoissa. Ainoa huono puoli vierailussa oli se, että siellä pihalla oli tosi paljon pieniä hyttysiä. Sain n. 14 pistosta, jotka sitten kutisivat aivan mahdottomasti pari päivää.

Koulutus kesti perjantaihn asti, jolloin osallistujille jaettiin hienot sertifikaatit ( todistukset ).

Ja taas lauantaina jouduimme tekemään hieman töitä, mutta sunnuntain saimme rentoutua kotona.

Seuraavana yönä ystävämme, Seppo ja Mervi tulivat Suomesta vierailulla. Haimme heidät Kilimanjaron lentokentältä klo 3 aamuyöllä. Luulimme olevamme hyvissä ajoin, mutta he olivatkin tulleet hieman etuajassa ja kun koneesta ei ollut jäänyt kovin montaa ihmistä KIA:lle, olivat Seppo ja Mervi saanet viisumit ja matkalaukkunsakin nopeasti.  Nolostutti, kun olivat joutuneet odottamaan meitä, onneksi ei sentään kauempaa kuin n. 5 minuuttia.

Seuraavaan viikkoon mahtui todella pajon kaikenlaista mukavaa. Kävimme  Monduli Juussa tutustumassa yhteen sairaalaan ja pariin kouluun. Kävimme tietenkin safarilla. Yhden yön olimme Kirurumu-teltta Lodgessa. Siellä oli yöllä pari norsua kuljeskellut ihan telttamme vieressä, Esko oli siihen herännyt, mutta minä nukuin sikeästi. Havahduin vasta, kun olivat jo hieman kauempana. Kuulin kyllä norsujen tuhahtelun ja pahkasikojen kiljumisen. Luultavasti myös hyeenat pitivät ääntä lähistöllä.

Kirahveja oli paljon Arushan luonnonpuistossa

Norsut päiväunilla Manyaralla

Safarit ovat aina hienoja ja joka kerta saamme uudenlaisia kokemuksia kuten paluumatkalla puhjennut autonrengas. Kuskimme vaihtaessa rengasta me jouduomme kaupustelijoiden uhriksi ja olihan se pakko jotain pientä ostaa. Renkaan vaihto kesti n. 20 minuuttia ja meillä oli hikiset oltavat, koska ulkona oli todella kuuma. Onneksi paikalla oli akaasiapuu, jonka varjossa pystyimme odottelemaan.

Lauantaina veimme vieraamme tietenkin shoppailemaan ja tarttui sieltä jotain omaankin käteen.

Sunnuntaina teimme vielä omatoimiretken Arushan luonnonpuistoon. Tällä kertaa sielläkin oli paljon eläimiä ja ilma aamun sateen jälkeen kirkastui aivan ihanaksi.

Maanantain ja tiistain välisena yönä ystävämme lähtivät kotiin. Haikea mieli, mutta hyvät muistot jäivät.

Keskiviikosta lähtien täällä on ollut nuori pariskunta Suomesta lyhyellä tutustumiskäynnillä. He tulevat kesäkuussa perheineen tänne jatkamaan näitä Fidan hommia . Tämä loppuviikko onkin siis mennyt heidän kanssaan. 

Viime yönä siirryttiin kesäaikaan ja nyt meillä on kello samassa ajassa, kuin Suomessa, täällä nimittäin ei kesäaikaa tunneta.

MOP projektin tukemia oppilaita

Oikein mukavaa kevättä toivotellaan täältä Arfikan lämmöstä!

Oppilaita Monduli Juussa 

 

13.2 - 5.3

Meillä on taas ollut nettiongelmia.
Olisin viime viikolla kirjoittanut blogiin, mutta emme päässeet edes sinne sivulle.
Esko otti yhteyttä IT kaveriin, joka kertoi tehneensä muutoksia reitittimeen ( tai jotain, mitä en ymmärrä ). Oli siis laittanut jotain estoja, ettei päästäisi latailemaan esim. leffoja ja jostain syytä tämä myös plokkaa meidän bloginkin, kivaa!

IT kaveri kävi tekemässä jotain meidän koneillemme ja nyt päästään siis blogiin, mutta
vain langan kautta. Vieläkin meidän langattomassa reitittimessä on jotain vikaa.

Siis 13.2 menimme Nairobiin ja olimme ystäviemme luona illan ja lyhyen yön, ennenkuin lähdimme n. klo 02 lentokentälle hakemaan Suomi-vieraitamme. Iloisissa tunnelmissa tapasimme ja matka oli sujunut hyvin. Kentältä ajoimme sitten rajan yli Tansaniaan ja kohti meidän kotiamme Habari Maalumissa. Saavuimme perille n. klo 7.30. Kävimme tietenkin melko pian nukkumaan pariksi tunniksi, mikä oli meille kaikille tarpeen.

Perjantai päivä menikin sitten lähiympäristöön tutustuessa.

Lauantaina teimme oman safarin Arushan luonnonpuistoon. Arto on kovan luokan lintumies ja uusia lajeja löytyi yhtenään. Kyllä siinä Eskollekin taisi muutama uusi laji tulla päivän aikana.
Näimme toki muitakin eläimiä ja mielenkiitoinen kokemus oli, kun puistossa olevan museon lähellä ollut opas vei meidät metsään katsomaan queretsa-apinoita. Ne ovat tosi hienoja, mustavalkoisia ja pitkäkarvaisia. Emme tietenkään olisi yksin saaneet mennä metsään kävelemään, joten oli kiva kokemus tehdä jotain uutta.
Kotimatkalla menimme Bay Leaf ravintolaan syömään illallista.

Sunnuntaina kävimme tutustumassa Cultural Heritage taidenäyttelyyn sekä putiikkiin, joka on melko valtavan kokoinen ja täynnä afrikkalaisia tavaroita.
Me olemme Eskon kanssa siellä jo vakioasiakkaita ja ystävämme saivatkin hyvät alennukset, kun omistaja rouva näki meidät.

Maanantaina lähdimme aamulla safarille. Odottelimme autoa pihalla ja viimein kuski tuli ja kertoi auton olevan Habari Maalumin portilla. Hän ei ollut saanut viestiä pomoltaan, että sitä kautta ei meille pääse, vaikka Esko oli edellisenä päivänä asiasta soittanut. No, onneksi matka ei ole pitkä joten päätimme kantaa laukut ja kävellä portille.
Mutta tällaista täällä usein on, että varmistaa pitää asioita monta kertaa, eikä ne sittenkään suju.

Safarimme oli oikein onnistunut. Heti alkuun näimme vanhan urosleijonan kulkevan yleisellä tiellä ja saimme siitä hyviä lähikuvia. Me kyllä Annen kanssa vähän mietimme, mitä mahtaa tapahtua, kun lähellä olevat jalankulkijat ja leijona kohtaavat.
Kävimme Ngorongorossa, Manyaralla ja Tarangiressa ja jokaisessa puistossa oli erittäin hienoja lintuhavaintoja sekä kaikkia muitakin eläimiä, kuten sarvikuonoja, virtahepoja, kirahveja, leijonia, gnuita, seeproja, norsuja, monenlaisia antilooppeja.

Torstaina kävimme kylässä Nymaneilla. He asuvat tuolla hieman korkeammalla, kuin me. Sieltä on upeat maisemat ja puutarha on aivan ihana.

Illansuussa minulle iski kova mahatauti kuumeineen päivineen, HUHUH!

Perjantai aamuna Esko ja Arto lähtivätt aamuvarhaisella ennen aamiaista linturetkelle lähimaastoon.
Aamupalan jälkeen Esko vei ystävämme Masai markettiin tekemään ostoksia. Ja taisi sieltä löytyäkin kaikenlasta kivaa.
Minä jouduin olemaan koko päivän vuoteessa, oli se sen verran kova mahatauti.

Ja vielä lauantainakin miehet menivät linturetkelle. Ja vieläkin tuli uusia lajeja listaan.
Ja sitten iltapäivällä ystävämme lähtivät takaisin Suomeen. Veimme heidät kaupunkiin, josta bussi Nairobiin lähti klo 14. Hieno viikko oli nopeasti takana.

Katselimme viikon varrella jonkin verran myös talviolympialaisia. Aika hassua, että ollaan Afrikassa ja katsellaan talviurheilua. Tuntui ihan kotoiselta. Vaikkin lajit, joita täällä näytettiin olivat meille vähemmän tuttuja, kuten kelkkailu, curling, lumilautailu.
Lauantai iltana sain ajatuksen, että skypetellään Tomille ja katsotaan  lätkän pronssiottelu Suomi-USA yhdessä  suorana Tomin telkkarista. Ja hyvinhän se onnistui, melkein kuin oltaisi oltu samassa huoneessa.
Ja Suomi voitti pronssia!

Viime viikolla olimme taas työmatkalla Tangassa. Säde oli tullut Nairobista ja matkustimme yhdessä.
Tangassa olikin paljon puuhaa ja kaikki meni hyvin.

Sunnuntaina oli kirkolla erikoinen juhla. Seurakuntalaiset olivat keränneet kaksi vuotta rahaa, jotta pastorille voitaisi ostaa auto. Nyt se sitten oli saatu ja juhlamenoin luovutettin pastorille.
Esko oli juhlimassa pari tuntia, mutta kun juhla kesti 4-5 tuntia, ei Esko jaksanut olla koko aikaa paikalla. Samson otti meidän kameralla hyviä kuvia tilanteesta.

Alkuviikko on mennyt työtouhussa.
Tänään leivoin siinä lomassa Lilianin avustuksella, kun huomenna torstain rukouskokous on pitkästä aikaa meillä. Huomenna leipominen jatkuu.
Ehdin kyllä tänään olla stuodiollakin tunnin verran. Kuuntelimme Ihanon kanssa, miltä lauluni vaikuttavat ja annoimme pari vinkkiä, mitä pitää korjata. Siis vihdoin, puolen vuoden päästä nauhoituksesta alkaa laulut olemaan valmiina.

Sateet ovat taas alkaneet. Täällähän satoi pari viikkoa, vaikka oli lyhyt kuivakausi menossa ja nyt parin viikon tauon jälkeen satelee taas. Toissa päivänä oli tosi raju sade. Mutta täällä ei valiteta sateista, päinvastoin.

Aurinkoisia kevättalven päiviä!

Vanha jellona Ngorongoron tiellä

Uhittelevia nuoria uroksia Tarangisessa