Eskon ja Marjon Afrikka blogi: 6

Oliviipaviaanin poikanen

Kukkulan kuningatar Tarangiressa

Kolme viikkoa ja risat ovat kuluneet taas ihan hurahtamalla.

Meillä oli ensinnäkin töiden kanssa paljon tekemistä ja sitten saimme Suomesta hyvät ystävämme kylään ja sen jälkeen vielä nuori pariskunta, joka tulee kesäkuussa jatkamaan Fidan töitä täällä meidän jälkeen.

Torstaina 6.3 kävimme jälleen kerran maahanmuuttovirastossa kyselemässä minun oleskelulupani perään. Valitettavasti mitään uutta tietoa ei saatu. Olen siis maassa ilman lupaa, mutta onneksi passissani on leima, joka oikeuttaa oloni täällä siihen asti, kunnes varsinainen lupa tulee. Jo vuoden 2012 elokuussa jouduimme anomaan jatkolupaa Arushan toimistosta kaikkien muiden ulkomaalaisten tavoin ja se taisi olla liian suuri määrä hakemuksia käsiteltäväksi, olemme nimittäin kuulleet, että todella monen ihmisen paperit ovat ”kadonneet” jonnekin. Esko sai oman lupansa viime syyskuussa, siis vuoden jälkeen ja minä vielä odottelen omaani. Olen tosin menettänyt toivoni, että saisin sen ennen Suomeen paluuta.

Meillä oli n. kaksi viikkoa ollut mahavaivoja ja päätimme aloittaa antibioottikuuriin. Täällä saa apteekista kaikenlaisia lääkkeitä ilman reseptiä, joten kävimme ostamassa lääkkeet ja jo parin päivän jälkeen mahavaivat olivat hävinneet.

8.3, vaikka olikin lauantai, pidimme palaverin parin työntekijämme kanssa ja tapasimme Tangan projektin koordinaattorin kaupungissa.

Sunnuntaina Esko piti ympäristöaiheisen puheen kirkossa. Puhe oli erittäin hyvä!

Ilma oli mainio ja saimme nauttia auringosta ja lämmöstä pihalla. Minä kudoin ja Esko lueskeli ja taisi vähän pomputella jalkapalloakin.

Maanantaina 10.3 alkoi sitten se ensimmäinen uuden ruokaturvaprojektin koulutus. Osallistujia oli Keniasta ja täältä Tansaniasta yhteensä 16. He antoivat erittäin hyvää palautetta kaikesta, järjestelyistä, opetuksesta, retkistä jne.

Me Johannan kanssa pakersimme kirjanpitoon liittyvien asioiden parissa koko viikon. Olimme joissakin koulutuksen tapahtumissa mukana kuten vierailulla Julius-pastorin tilalla. Hän on rakentanut hyvät sadevedenkeruujärjestelmät kotiinsa ja käy opettamassa niistä monissa paikoissa. Ainoa huono puoli vierailussa oli se, että siellä pihalla oli tosi paljon pieniä hyttysiä. Sain n. 14 pistosta, jotka sitten kutisivat aivan mahdottomasti pari päivää.

Koulutus kesti perjantaihn asti, jolloin osallistujille jaettiin hienot sertifikaatit ( todistukset ).

Ja taas lauantaina jouduimme tekemään hieman töitä, mutta sunnuntain saimme rentoutua kotona.

Seuraavana yönä ystävämme, Seppo ja Mervi tulivat Suomesta vierailulla. Haimme heidät Kilimanjaron lentokentältä klo 3 aamuyöllä. Luulimme olevamme hyvissä ajoin, mutta he olivatkin tulleet hieman etuajassa ja kun koneesta ei ollut jäänyt kovin montaa ihmistä KIA:lle, olivat Seppo ja Mervi saanet viisumit ja matkalaukkunsakin nopeasti. Nolostutti, kun olivat joutuneet odottamaan meitä, onneksi ei sentään kauempaa kuin n. 5 minuuttia.

Seuraavaan viikkoon mahtui todella pajon kaikenlaista mukavaa. Kävimme Monduli Juussa tutustumassa yhteen sairaalaan ja pariin kouluun. Kävimme tietenkin safarilla. Yhden yön olimme Kirurumu-teltta Lodgessa. Siellä oli yöllä pari norsua kuljeskellut ihan telttamme vieressä, Esko oli siihen herännyt, mutta minä nukuin sikeästi. Havahduin vasta, kun olivat jo hieman kauempana. Kuulin kyllä norsujen tuhahtelun ja pahkasikojen kiljumisen. Luultavasti myös hyeenat pitivät ääntä lähistöllä.

Kirahveja oli paljon Arushan luonnonpuistossa

Norsut päiväunilla Manyaralla

Safarit ovat aina hienoja ja joka kerta saamme uudenlaisia kokemuksia kuten paluumatkalla puhjennut autonrengas. Kuskimme vaihtaessa rengasta me jouduomme kaupustelijoiden uhriksi ja olihan se pakko jotain pientä ostaa. Renkaan vaihto kesti n. 20 minuuttia ja meillä oli hikiset oltavat, koska ulkona oli todella kuuma. Onneksi paikalla oli akaasiapuu, jonka varjossa pystyimme odottelemaan.

Lauantaina veimme vieraamme tietenkin shoppailemaan ja tarttui sieltä jotain omaankin käteen.

Sunnuntaina teimme vielä omatoimiretken Arushan luonnonpuistoon. Tällä kertaa sielläkin oli paljon eläimiä ja ilma aamun sateen jälkeen kirkastui aivan ihanaksi.

Maanantain ja tiistain välisena yönä ystävämme lähtivät kotiin. Haikea mieli, mutta hyvät muistot jäivät.

Keskiviikosta lähtien täällä on ollut nuori pariskunta Suomesta lyhyellä tutustumiskäynnillä. He tulevat kesäkuussa perheineen tänne jatkamaan näitä Fidan hommia . Tämä loppuviikko onkin siis mennyt heidän kanssaan.

Viime yönä siirryttiin kesäaikaan ja nyt meillä on kello samassa ajassa, kuin Suomessa, täällä nimittäin ei kesäaikaa tunneta.