Suunnitelmat tapaavat usein muuttua. Ensimmäinen matkamme projektin yhteen kohteeseen olikin vasta viime viikolla. Edellinen viikko meni ihan tavalliseen tapaan. Esko teki töitä tällä kertaa toimistolla kolme täyttä päivää ja kotona parina päivänä etänä.
Hypätään kuitenkin vielä sitä edelliseen viikkoon. Lauantaina 26.9. lähdimme Samin ja Paulan kanssa tutustumaan Nairobin toiselle laidalle Karenin kaupunginosaan. Siellä on useita kivoja kohteita kuten norsujen orpokoti, kirahvipuisto, Karen Blixen museo. Teemme joku kerta koko päivän retken noihin paikkoihin.
Nairobissa on monia hienoja ostoskeskuksia ja kävimme yhdessä niistä lounaalla italialaisessa ravintolassa. Ruoka oli todella maittavaa ja maistoin ensimmäistä kertaa polentaa ja se oli hyvää.😋 Iltapäivällä oli kunnon ukkonen ja sade. Yllättäen sateen seassa oli melko isoja rakeita, jotka tosin sulivat heti kuumalle pihakivetykselle iskeytyessään. Vesisadetta jatkui n. 2 - 3 tuntia ja ukkonen jylisi yhtäjaksoisesti tunnin ajan, ei sillä tavalla kuin Suomessa on tottunut - salama ja vähän ajan päästä jyrinä. Sunnuntai oli aurinkoinen ja rentouduttiin pihalla aurinkoa ottaen. Vähän tosin piti puutarhahommia tehdä, laitoin tillin- ja kukkien siemeniä maahan. Eikä auringonpaisteessakaan voinut kovin kauan olla. Sen verran vain, että sai päivän D-vitamiini annoksen.🌞
Su 4.10 kävimme taas Paulan ja Samin kanssa lounaalla. Tällä kertaa Village Market ostoskeskuksessa oikein hyvässä ravintolassa. Ja jälleen kerran ruoka oli aivan mahtavan hyvää. Hintataso oli jonkin verran Suomen hintoja alempi. Ostoskeskuksessa oli ihania herkkukauppoja ja muitakin kivoja kauppoja, joihin emme tällä kertaa poikenneet, mutta ehkä joskus...
Maanantaina 5.10 valmisteltiin lähtöä Loitaan. Jääkaapista piti tyhjentää kaikki vihannekset. Siis yritin valmistaa monenlaista ruokaa pakkaseen. En ole koskaan tykännyt heittää ruokaa roskiin, joten pakastin on erinomainen keksintö! Eikä tarvitse ostaa valmiita pakastevihanneksia, kun kiehauttaa esim. ylimääräiset porkkanat kuutioina ja pistää pussissa pakkaseen. No nyt tämä kirjoitus alkaa olla täynnä ruokajuttuja! Annoin myös osan vihanneksista Roselle, joka ilahtui kovasti. ( Rose käy meillä 3 kertaa viikossa siivoamassa )
Tiistaina lähdettin kotoa matkaan lounaan jälkeen. Toimistolta piti lähteä klo 13, mutta eihän täällä aikataulut pidä.
Siinä odotellessa sain kuvattua pari nättiä lintua.
Lopulta pääsimme lähtemään klo 14.30.
Elisha ( mies, joka on Eskon työpari ) ja Jacob lähtivät mukaan, Jacob kuskiksi.
Nairobissa on isoja tienrakennusprojekteja, joten Jacob ajoi jotain kiertotietä Ugandaan johtavalle tielle.
Olimme Eskon kanssa joskus vuosia sitten ajaneet ko tietä ja tiesimme, että siellä yleensä on paljon rekkoja eikä tämäkään kerta ollut poikkeus. Jono kuitenkin eteni vaikkakin hitaasti.
Tie kulkee vuorenrinteellä ja ylhäältä alas on n. 400 metrin pudotus, korkein piste n. 2000 m ja alin n. 1600m.
Narokin kaupunkiin matka kesti 3 tuntia. Sieltä otimme kyytiin
Janetin, joka on toinen Loitassa työskentelevistä naisista.
Narokista matka Loitaan on reilu 100 km ja lähes kokonaan todella heikkokuntoista hiekkatietä. Siinä kyllä saimme me takapenkkiläiset pidellä kiinni auton kahvoista, huhuh. Matkalla näimme villieläimiä jonkin verran juuri ennenkuin pimeä laskeutui, seeproja, gnuita ja pieniä antilooppeja. Välillä tien nousi yli 2 km korkeudelle, 2140 auton mittarin mukaan. Jä välillä näkyvyys oli nolla, kun edellä ajanut auto nosti jälkeensä valtavan pölypilven.
Perille Loitan kylään (paikalliset sanovat town ) pääsimme n. klo 20. Nancy oli siellä meitä vastassa.
Aamulla heräsimme ajoissa ja ihastelimme maisemia ennen
aamupalalle menoa. Olimme n. 1900 m korkeudella ja sen
kyllä huomasi. Ei tahtonut happi riittää edes pienen mäen kiipeämiseen. Majoituimme oikella olevaan pieneen kahden makuuhuoneen taloon. Kivan näköinen ulospäin, mutta toivomisen varaa oli sisätiloissa, erityisesti patjoissa ja kylppärissä. Mutta en sen enempää halua valittaa ja postiivista oli se, ettei saimme olla ihan kahdestaan talossa.
Ympärillämme oli joka suuntaan vuoria ja kukkuloita. Kuvat eivät kerro koko totuutta. Pitäisi olla joku huippukamera.😀
Jakarandat olivat upeasti kukassa ja kukkien väri oli todella intensiivisen liila.
Aamisen jälkeen lähdimme lähikylälle. Sinne ei kunnon tietä ollut ollenkaan, mutta onneksi matka oli lyhyt, n. 10 min.
Siellä oli alakoulun pihalle kertynyt jo muutamia oppilaita, vanhempia ja opettajia. Oppilaat hakivat tuolit koulun sisältä valtavan akasiapuun alle. Siinä oli hyvä paikka istua varjossa.
Yhteisön jäsenten kanssa tehtiin ryhmätyönä ongelmapuita, joiden
analysoinnin perusteella suunnitellaan seuraavaa hankekautta.
Lounaan jälkeen Elisha, Janet Joyce ja Jacob lähtivät toiselle kylälle tekemään nuorten ryhmän kanssa samanlaista kartoitusta. Koska kello oli jo yli kolme, lähes neljä, jäimme Eskon kanssa majapaikkaamme. Esko teki töitä läppärillä ja minulla oli tietenkin käsityöt mukana.
Porukka palasi kylältä illalla vasta klo 8 jälkeen.
Torstaina aamupäivällä oli vuorossa kokous stakeholderien kanssa, jossa paikalla oli erään toisen järjestön edustaja ja kirkon työntekijöitä. Ja jälleen kerran olimme puun alla, tällä kertaa jakarandan.
Ilma oli erittäin hyvä. Joskin varjossa tuulen puhaltaessa tarvitsi villatakin. Yöllä lämpötila laski n. 10 asteeseen johtuen tietenkin siitä että olimme korkealla, mutta auringon paisteessa tarkeni mainiosti.
Iltapäivällä oli vielä yksi kokous kumppanin, eli kirkon edustajien kanssa. Tilaisuus venähti klo 18.30 saakka, jonka jälkeen söimme yhdessä illallista.
Perjantaina aamupäivällä paikallisen terveyskeskuksen henkilökunta esitteli työtään.
Majapaikkamme oli ko terveyskeskuksen yhteydessä. Koko iltapäivän Esko ja muut työstivät kerättyä materiaalia. Illalla pakkasimme laukut kotimatkaa varten.
Lauantaina lähdimme aamulla klo 7.00 kohti Narokia, jossa oli vielä kokous piispan kanssa.
Söimme aamiaista Mara Frontier Hotellissa n.klo 9 aikaan ja sen jälkeen kokoustettiin hotellin uima-altaan vieressä. Taustamusiikki oli melko kovalla ja lisäksi altaalta kantautui uimisen riemun ääniä.
Siispä toisten puheen kuuleminen oli hieman vajavaista.😀
Piispan lisäksi kokoukseen oli tullut pastori ja seurakunnan vanhimmistoon kuuluva yliopiston opettaja.
Oli hienoa kuulla, miten pastori oli itse ilman minkään järjestön tukea aloittanut auttamaan tyttöjä, jotka pakenivat ympärileikkausta. Hän oli ensin majoittanut tyttöjä omaan kotiinsa, ja myöhemmin tytöille oli rakennettu asuntola kirkon tontille.
Kokouksen jälkeen kävimme tutustumassa kirkon tiloihin.
Kirkolla on myös oma gospel-rekka.
Kirkko on rakennettu v. 1980-luvun alussa suomalaisten
avustuksella ja on Narokin FGCK:n (Full Gospel Church of Kenya) äitikirkko.
Kirkossa oli vähennetty tuoleja, jotta tilaisuuten tulevat ihmiset
voivat pitää etäisyyttä koronan takia.
Tyttöjen asuntolassakin oli tällä hetkellä vähemmän asukkaita,
kuin normaalisti.
Pihalla kasvoi kaunis jakaranda ja keskellä pihaa oli
avoin rakennus ( maja ), jonka alla oli iso vesitankki.
Meille oli valmistettu lounas, jonka nautimme piispan entisen kotitalon tiloissa, jotka oli muutettu toimistoiksi. Sen jälkeen Elisha ja Jacob tekivät yhteenvetoa matkan annista Joycen ja Janetin kanssa. Me Eskon kanssa keskustelimme pastorin kanssa kaikenlaisista mielenkiintoisista asioista.
Narokista lähdimme Nairobia kohti klo 16.
Kun pääsimme Uganda - Nairobi-tien risteykseen, oli näky aika lohduton. Rekkajono oli valtava eikä liikkunut mäen rinteellä mihinkään. Viereinen kuva on menomatkalta.
Jacob ei kauaa miettinyt vaan päätti kokeilla toista reittiä Kijaben kautta. Se oli hyvä päätös, ainakin pääsimme eteenpäin. Tie tosin oli vielä huonompi kuin Loitaan johtava tie. Elisha naurahtikin, että nyt tanssitaan 😂 Sai siinä myös ilmaisen selkähieronnan.
Korkein kohta saavutettiin asfalttitielle päästyämme, 2440 m, nousua n. 700 m. Matka ei kestänyt kuin ehkä puoli tuntia kauemmin kuin menomatkalla.
Jos olisimme jääneet jonoon, olisi aikaa voinut mennä pelkästään parin kilometrin matkalla rinnetiellä 3 tuntia. No... kotona olimme lopulta klo 20.
Reissu oli rankka, mutta erittäin antoisa.
Nyt sitten odotellaan seuraavaan matkaa, joka alkaa jo huomenna aamulla klo 6.15. Lennämme Malindiin, joka sijaitsee rannikolla. Tiedossa siis muutama hikinen päivä töitä tehdessä Malindin kaupungissa. Jäämme viikonlopuksi toiseen hotelliin rannalle ja palaamme maanantaina Nairobiin.
Siitä vajaan viikon päästä on seuraava matka ja senkin jälkeen tiedossa on vielä yksi reissu.
Tällaisia kuulumisia tällä erää ja alla vielä lisää kuvia.
Auringonlasku matkalla Narokista Loitaan.
Rock-martin pääsky ja alla oleva tinkerbird olivat
uusia lajeja meille.
Lisäksi Esko näki ensimmäistä kertaa vihreän kyyhkyn,
African Green Bigeon, josta ei onnistuttu saamaan kuvaa.
Red Fronterd Tinkerbird, pikkuseppä
Valitettavasti punainen otsa ei näy näin takaapäin.
Tässä odotellaan kokouksen alkamista.
Tässä maisemassa oli keskiviikkona 7.10 ensimmäinen kokoontuminen.
Upeasti vihreänä loistava medestäjä.
Tämän alakoulun pihalla istuttiin akasiapuun varjossa.
Pari kovaäänistä barbettia hyöri pihalla.
Ring-necked-kyyhky kujerteli kaiken päivää.
Näitä ei kaupungissa tapaa.
White-eyed slaty Flycatcher, hopeasieppo
Speke´s weawer eli kutoja.
Kutojia on todella monenlaisia, mutta tämänkin saimme tunnistettua
lintukirjan avulla.
Iso sudenkorento istuskeli pihalla kukan nupussa.
Sateinen maisena Nairobi-Uganda tieltä.
Torstaina aamupäivällä oli vuorossa kokous stakeholderien kanssa, jossa paikalla oli erään toisen järjestön edustaja ja kirkon työntekijöitä. Ja jälleen kerran olimme puun alla, tällä kertaa jakarandan.
