29.11 - 20.12

Viimeksi kirjoittelin blogiin, kun olimme Tangassa.
Siellä todellakin oli hiostavan kuuma. Heti, kun astui ilmastoidun hotellihuoneen
ovesta käytävään, alkoi "hiki virrata". Mutta kyllä loppuviikosta siihenkin tottui eikä tuntunut  niin pahalta. Useampana yönä satoi, josta johtui ilman suuri kosteus.

Meillä oli todella mielenkiintoista seurata filmien ja haastattelujen tekemistä.
Saimme myös auttaa, erityisesti Esko, joka oli hikoilemassa pitkän mikin varressa kolmena päivänä.
Itse en ollut koko aikaa mukana, koska töitä riitti kummiohjelman kanssa.
Pidimme myös työpalavereita, joissa käsittelimme projektin tärkeitä asioita.

Parina päivänä ehdimme pikaisesti uima-altaalle. Se ei varsinaisesti ollut virkistävä kokemus.
Altaan vesi oli lähes kuumaa, koska aurinko oli sitä koko päivän lämmittänyt.

Viikonloppukin meni työn merkeissä ja kuvaushommat jatkuivat vielä seuraavan viikon alussa.
Keskiviikkona sitten taas tien päälle ja nokka kohti Dar es Salaamia.
Tarkoituksena oli samana päivänä käydä FPCT:n päämajalla tapaamassa Elisabethia, joka on siellä kirjanpitäjänä,  mutta hän olikin sairastunut, joten ajoimme suoraan Onnelaan, majapaikkaamme.

Torstai olikin sitten Itsenäisyyspäivä, mutta meillä oli täysi työpäivä.
Oli YDCP komponetti 1 hallituksen kokous. Menimme sinne taksilla, koska Darin liikenne on ihan hirveä. Kokous kesti n. 5 tuntia, jonka jälkeen kävimme Elisabethin toimistossa.
Sieltä meitä oli taksi hakemassa n. klo 16.20, siis ruuhka-aikana lähdimme kohti Onnelaa.
Meillä piti olla hyvin aikaa, jotta ehtisimme klo 19 alkavalle Itsenäisyyspäivän vastaanotolle
suurlähettilään residenssiin. Toisin kävi!! Melko pian juutuimme valtavaan rekkajonoon, joka ei liikkunut mihinkään. Olimme siinä sitten n. tunnin paikoillamme. Yhtäkkiä jono lähti liikkeelle ja pääsimme ihan hyvällä vauhdilla useita kilometrejä, kunnes taas juutuimme jonoon.
Loppujen lopuksi n. 20 km matka kesti kaksi ja puoli tuntia. Taksikuskin mukaan epätavallista, vaikka oltiinkin liikkeellä Darin ruuhka-aikaan.
Tulihan pikkuisen kiire silittää vaatteet ja Eskon piti vielä käväistä kaupassa hakemassa seuraavalle päivällä eväitä, koska olimme lähdössä varhain ajelemaan kohti Arushaa.

Pääsimme kuitenkin juhliin vaikkakin vasta klo 19.30.
Siellä oli melko paljon Tansaniassa asuvia suomalaisia sekä muiden maiden diplomaatteja.
Ilta oli kaikin puolin kiva, Suomi-koulun lapset lauloivat sekä Suomen että Tansanian kansallislaulun,
suurlähettiläs piti puheen, samoin kunniavieraana ollut yksi Tansanian ministereistä.
Ruoka oli hyvää, suomalaista tietenkin. Ilmakin oli ihanan leppeä, ei liian kuuma.

Seuraavana aamuna lähdimme ajamaan kotiin, edessä n. 11 tunnin matka.
Esko on jo niin tottunut kaikkiin mutkiin ja kuoppiin ja hidasteisiin, että matka sujui hienosti.
Minä jopa pystyin  nukahtelemaan välillä, onneksi Esko ei!

Viikonloppu meni Eskolla seuraavan viikon ruokaturva-symposiumin valmisteluissa ja minun
piti tehdä marraskuun kirjanpito ym. hallintojuttuja.
Tiistaina ja keskiviikkona sitten oli se symposium täällä Habari Maalumissa, eli 5 miestä iski päänsä yhteen pohtimaan Itäisen Afrikan ruokaturvaan liittyviä asioita.

Keskiviikko iltana menimme Eskon kanssa Kilimanjaron lentokentälle. Meidän Tomi oli tulossa meille. Ihana saada nuorimmaisemme tänne jouluvieraaksi!
Tomin matka oli mennyt hyvin. KIAlla kuitenkin oli pitkä viisumijono ja kesti n. tunnin, ennenkuin hän pääsi ulos. Laukkukin oli onneksi tullut perille, toisin kuin meillä silloin marraskuun alussa.

Nyt ollaan sitten tehty kaikkea kivaa Tomin kanssa.

Lauantaina kävimme Arushan luonnonpuistossa. Nähtiin monia eläimiä, mutta erityisesti
flamingot jäivät mieleen, koska niitä on valtavasti puiston soodajärvissä.

Maanantaina ajoimme Tarangiren luonnopuistoon.
Siellä ei juuri nyt ollut kovinkaan paljon vaeltavia eläimiä, gnuita ei nähty ollenkaan ja seeprojakin oli tosi vähän. Mutta norsuja siellä on aina valtavasti. Näimme myös yhden naarasleijonan, joka makasi mutalätäkössa ihan tien vieressä. Saimme siitä hienoja kuvia.

Tänään torstaina olimme Manyaran luonnonpuistossa. Sielläkin tuntui olevan hiljaista. Alkumatkasta emme nähneet muita eläimiä kuin paviaaneja. Hippopoolilla tilanne oli toinen, hipot kuljeskelivat maalla ja monenlaisia lintuja oli paljon. Eväitä kävimme syömässä picnic-paikalla ja sieltä lähdön jälkeen näimmekin sitten norsuja, kirahveja, gnuita, puhveleita, impaloita ja seeproja.
Vielä ihan viime metreillä ennen puistosta poistumista satuimme keskelle norsulaumaa. Yksi niistä meni automme ohi takapuoli etupuskuria hipoen ja toinen oli auton sivulla metrin päässä jonkin aikaa korviaan heilutellen. Aika jännä tilanne, jota meidän lisäksi seurasi useita autollisia turisteja.

Joulu tulee ja se näkyy täälläkin. Kauppoihin on laitettu joulukoristeita ja kassoilla on tonttulakit päässä. Joulupukin kuviakin oli luonnonpuistojen toimistoissa.

Huomenna aion tarjota Lilianille ( apulainen ) ja Jeremialle ( puutarhuri ) joulupuuroa ja pipareita.
Ja sitten jäämmekin Joulua odottelemaan.
Ai niin, täytyy hakea kaupungista lihakaupasta tilaamamme kinkku ja kalkkuna.
Oman maan porkkanoista syntyy porkkanalaatikko ja lanttulaatikkoa varten tuotiin lantut Suomesta.
Siis meillä syödään suomalaista jouluruokaa, mutta paikallisilla ei kuulemma ole erityisiä jouluruokia, ihan tavallista jokapäiväistä ruokaa he syövät.

Toivomme kaikille

Rauhallista Joulua ja Iloa Uudelle Vuodelle 2013!



Marras-joulukuussa kukkivaa puuta
kutsutaan täällä joulupuuksi.

Kauniita flamingoja Arushan luonnonpuistossa.


 

Tässä pari tonttua toivottaa Iloista Joulua!

5 - 28.11

Kiireitä on riittänyt Suomesta paluun jälkeen niin, ettei olla ehditty kirjoitella blogiin uusia tekstejä.

Muutama päivä Suomesta tulon jälkeen lähdimme pikavisiitille Tangaan katsomaan, miten siellä työt sujuvat. Menomatkalla auton ilmastointi alkoi reistailla ja sen korjauksen vuoksi jouduimme olemaan Tangassa yhden yön suunniteltua pitempään. Mutta se oli ihan hyvä, saimmepa paremminn työt tehtyä.

Suomesta saimme vieraita 17.11, 7 opettajaa ja 1 IT asiantuntija. Olemme olleet heidän kanssaan viimeiset 9 päivää. He pitivät mm. 3 päivää erilaisia työpajoja Habari Maalumissa paikallisille ihmisille. Meillä oli todella mukavaa ryhmän kanssa. Niin, ja olihan meillä se ”kesälomakin”, siis Eskolla 2 ja minulla 3 päivää.

Eilen ajoimme Tangaan ja täällä olemme 8 päivää. Lämpötila on n. 32 astetta ja kosteus todella suuri. Täällä meillä on pari suomalasta kaveria tekemässä FIDAlle tv-ohjelmia ja saamme olla mukana auttamassa mm. kuljetuksissa.

Ensi viikon keskiviikkona menemme Dariin.
Siellä saamme viettää Itsenäisyyspäivää ensin työn merkeissä ja illalla Suomen suurlähetystössä,
jossa on joka vuotinen yhteinen illanvietto kaikille Tansanian suomalaisille. Onneksi pukukoodi on
”smart casual”, siis emme tarvitse iltapukuja.

Darista paluun jälkeen kirjoitellaan taas ja laitetaan kuvia.

Nyt toivotellaan kaikille

HAUSKAA PIKKUJOULUA!

8.10 - 4.11

Paljon on tapahtunut sitten viime kirjoituksen!

Viikko 41 oli työntäyteinen, työstimme v. 2013 budjettia ym. tärkeitä asioita, mm. Suomesta tulevan kuvausryhmän aikataulua.

Loppuviikosta saimme viestin Suomesta siskoltani, Kirsiltä, että isä oli joutunut sairaalaan. Emme tienneet tilanteen vakavuutta, joten jäimme odottelemaan uutta tietoa tilanteesta.

Sunnuntaina kuitenkin suuntasimme taas kohti Nairobia. Brackenhurstissä oli KYT koulutuspäivät.
Paikka on todella kaunis ja vihreä. Olimme siellä Eskon kanssa myös toukokuussa viikon, kun osallistuimme Farming Gods way- seminaariin. Tosin siellä on todella viileää, onhan paikka n. 2,2 km korkeudessa. Aamulla mittarissa vain 12 astetta.
Viikko oli antoisa ja paljon oli uutta opittavaa. Suomesta Maikki oli meitä opettamassa. Muitakin opettajia oli, kuten Asko, uusi talousjohtajamme, KUAsta ( Kirkon ulkomaan apu) Anna, Eskokin piti oman alustuksen ruokaturvasta.
Keskittymistä hieman haittasi uutiset Kirsiltä, että isän tila oli vakava ja mietimme pitäisikö lähteä Suomeen. Saimme ihanasti tukea ystäviltämme eri puolilta Itäistä Afrikkaa.

Perjantaina matkasimme takaisin kotiin, Arushaan. Lähdimme Nairobista n. klo 14 ja tiesimme, ettemme ehdi kotiin ennen pimeän tuloa. Täällä autolla ajaminen on aina riskipeliä, muttä pimeässä ajaminen on jo melko vaarallista. Meille ei onneksi ole tähän mennessä tapahtunut mitään.
Olemme kuulleet, että matkalla Nairobin tiellä voi nähdä villieläimiä, kuten seeproja, antilooppeja ja kirahveja. Vielä emme olleet nähneet ko. eläimiä, mutta tällä kertaa meitä onnisti.
Hämärän jo laskeuduttua, auton mittarissa n. 130 km/h, yhtäkkiä tien varresta pongahti esiin valtavan kokoinen kirahvi. Onneksi se pysähtyi eikä tullut suoraan auton eteen, taisi meillä olla isommat kädet varjelemassa! Heti perään näimme pienen lauman impala-antilooppeja tien vieressä.
Sitten tulikin pimeys, emmekä tiedä mitä kaikkea muuta siellä tien sivussa liikkui.

Taisin kirjoittaa viimeksi, että edessä olisi muutama viikko kotona, jos ei mitään yllättävää tule, mutta tulihan sitä. Lauantaina 20.10 olimme yhteydessä Kirsiin ja se tieto, minkä häneltä saimme isän tilasta oli sen verran hälyttävä, että päätimme lähteä Suomeen. Soitin matkatoimiston 24 h palveluun ja saimme lentoliput jo maanantai-illalle.
Ehdimme maanantaina hoitaa tärkeimmät työasiat ennenkuin lähdimme lentokentälle.
Meille on kertynyt jonkin verran ns. saldotunteja, joten saatoimme lähteä hyvällä omallatunnolla kohti kotimaata. Yö lentokoneessa ei ole kaikkein mukavin tapa matkustaa, mutta menihän se jotenkin torkkuessa.

Suomessa vietimme muutaman päivän isän luona Porvoossa. Ensilumikin tulla tupsahti meidän iloksemme. Tosin hieman jännitti autolla liikkuminen kesärenkailla.
Tapasimme myös kaikki rakkaat lapset ja lastenlapset sekä kummankin sisaruksia ja tietenkin kävimme äitejämme katsomassa. Oli todella ihanaa viettää aikaa heidän kaikkien kanssa.
Kaikki pojat, siis lastenlapset olivat kasvaneet 7 kk:ssa paljon, varsinkin Aatusta, joka lähtiessämme huhtikuussa oli vielä 1,6 vuotias, oli tullut jo pikkumies. Oli kiva saada heistä kaikista uusia kuvia, joita voimme täällä katsella seuraavat 7 kk ennenkuin näemme heitä taas.
Ehdimme käväistä kylässä myös Juhan ja Riitan luona. Heitä odotamme tänne parin viikon päästä muutaman muun suomalaisen kanssa.

Sunnuntaina oli mukava olla omassa seurakunnassa ja tavata siellä ystäviä.

Maanantaina meillä oli vähän työasioitakin hoidettavana. Olimme  FIDAn toimistolla palaveeraamassa Lassin kanssa. Samalla tapasimme muitakin ihmisiä.

Keskiviikkona kävimme vielä isän ja äidin luona Porvoossa sekä Elsa-äidin luona Haagassa.

Aika kului kuin siivillä, niin paljon oli menoa ja touhua. Oli hieman haikea taas jättää kaikki rakkaat sinne Suomeen.
Torstai-aamuna oli sitten aikainen herätys, kun lento lähti klo 7.00. Kentällä huomasimme, että ystävämme Anna ja Rauski olivat samassa koneessa matkalla Euroopan lähettipäiville.
Saimme vielä vaihtaa kuulumisia heidänkin kanssaan.

Perillä Kilimanjaron kentällä saimme ikäväksemme todeta, että kaksi kolmesta laukustamme oli jäänyt matkalle. Niin tapahtuu melko usein, että jonkin verran laukkuja jää Amsterdamiin, mutta meille tämä oli ensimmäinen kerta. Ja vielä tietenkin ne laukut, joissa oli Suomesta ostetut herkut, suklaat, juustot, yms =(    
Laukut olivat tulossa seuraavalla lennolla perjantaina ja lentoyhtiö lupasi toimittaa ne perille.
Me emme kuitenkaan halunneet odottaa lauantai-aamuun vaan menimme itse hakemaan laukut lentokentältä jo perjantai-iltana. Siellähän ne olivat, mutta kesti jonkin aikaa saada ne kaiken byrokraattisen tutkimisen ja tarkastusten jälkeen. Ja voi, miten hienoa oli huomata, etteivät herkut olleet pilaantuneet! Ilmeisesti laukkuja säilytetään Amterdamin kentällä viileässä ja koneessahan ne ovat todella viileässä ruumassa.

Sateet ovat alkaneet ja heti ensimmäisenä yönä makuuhuoneen katosta tuli vedet sisään.
Vuoto saatiin korjattua onneksi heti, sillä sen jälkeen on satanut vielä enemmän.
Mutta kyllä täällä on taas kauniin vihreää, eikä pölyä enää ole ilmassa ja hengittäminenkin on helpompaa!

Mukavaa alkanutta marraskuuta!

Brackenhurstin konferenssikeskus, ravintola

Meidän kasvimaan satoa, retiiseja, kurkkuja ja "poikaporkkanoita"

Ruusut kukkivat Porvoon Hakamaan kukkapenkissä

15.9 - 7.10

Viimeksi, kun kirjoitin blogiimme, olimme lähdössä reissuun Tangaan ja Dariin.
Se matka oli kaikin puolin onnistunut, ei kommelluksia liikenteessä, tapaamiset YDCP:n työntekijöiden kanssa menivät hyvin, samoin työn merkeissä pidetyt kokoukset.
Tuntuu, että saatiin paljon aikaan työkuvioissa.

Sunnuntaina 16.9 olimme pienessä kirkossa Tangan kaupungin laidalla, jäseniä ehkä n. 15.
Esko piti siellä puheen. Oli hieno nähdä, miten innostuneita ja sitoutuneita  ihmiset olivat!
Tilaisuuden jälkeen söimme lounasta pastorin kotona.
Iltapäivällä pidimme työpalaverin hotellilla talousasioiden merkeissä. Siinä meni muutama tunti, kuten arvata saattaa.

Maanantaina, 17.9 meillä oli YDCP Tangan hallituksen kokous, joka venyi melko pitkäksi, arfikkalaiseen tyyliin. Käsiteltäviä asioita oli tosi paljon.
Tiistaina, 18.9 Tangaan tuli toisen donorin edustajia tutustumaan YDCP:n toimintaan. Heidän kanssaan vierähti pari päivää, jonka jälkeen torstaina 20.9 ajoimme heidän kanssaan Dariin. Perjantaina esittelyvuorossa oli YDCP:n toisen komponentin päämajan toiminta.

Perjantai-iltana tapasimme Joukon ja Ruutin, jotka ovat olleet Tansaniassa yli 20 vuotta.
Illastimme heidän kanssaan Sea Cliffillä Spurr-nimisessä ruokapaikassa. Oli tosi mukava ilta!

Lauantaina meillä piti olla työpalaveri, mutta se pidetiinkin jo perjantaina, joten meillä oli sitten aikaa vääntää ensi vuoden budjettia. Olimme maksaneet majoittumisemme jo etukäteen sunnuntaihin asti.
Siis lähdimme kotiin sunnuntaina aamulla n. klo 7.30. Edessä oli aika pitkä matka Darista Arushaan. Kymmenen tunnin ajomatka sujui ihan mukavasti, jos täällä nyt mikään ajomatka voi kovin mukava olla. Tie on välillä tosi heikkokuntoista, joka kylän kohdalla 30 km/tunnissa nopeusrajoitus ja hidastustöyssyjä, edessä paljon rekkoja, kuorma-autoja ja muita hitaita kulkuneuvoja, jotka suorastaan pysähtyvät ylämäessä. No, ollaanhan siihen jo totuttu eikä hermoja menetetä sen takia.

Kotona Habari Maalumissa vietetty viikko meni nopeasti seuraavaa matkaa valmistellessa.
Eskon piti tehdä luento Nairobin kummiseminaariin aiheena -vesi ja ruokaturva.

Esko kävi Keravan kehitysmaayhdistyksen puheenjohtajan ominaisuudessa Hannan kanssa Ekenyvan alakoululla tapaamassa rehtoria ja opettajia. Ja perjantaina, 28.9 tapasimme Ilkidingan yläkoulun rehtorin ja 5 opettajaa Hanna ja Jannen luona. Yllä mainittu yhdistys (KeKe) on tukenut jo kauan ko. koulujen toimintaa.

Sunnuntaina 30.9 lähdimme matkaan kohti Nairobia. Siihen suuntaan on todella hyvä tie ja ajomatkaa kertyy n. 270 km. Rajan ylityskin oli tosi nopea, vain n. 10 min. Pääsimme kaupungina laidalle n. 3 tunnissa, mutta... Siihen se sujuvuus sitten päättyikin. Jostain syytä jo muutenkin ruuhkainen liikenne seisoi paikoillaan, autoja oli joka puolella eikä järjestyksestä ollut tietoakaan. Pikkubussit, matatut, porhalsivat vastaantulijoiden kaistaa ja aiheuttivat monta vaaratilannetta. Pääsimme kuitenkin perille ilman kolhuja. Jälkeen päin kuulimme, että kaupungissa oli jotain erikoista meneillään koko viikon.

Maanantaista torstaihin olimme FIDAn Itäisen Afrikan kummiseminaarissa. Osallistujia oli Ugandasta, Etiopiasta, Keniasta ja Tansaniasta. Seminaari oli erinomainen ja Eskonkin luento onnistui tietenkin hienosti.

Yhtenä iltana kävimme syömässä neljän FIDAlaisen kanssa ranskalaisessa ravintolassa. Ruoka oli erinomaista. Torstaina päätimme Eskon kanssa, että käymme kaupassa ostamassa vain jotain pientä purtavaa illaksi, mutta kun lähdimme liikenteeseen, oli autojono ihan hirveä eikä liikkunut mihinkään. Esko teki U-käännöksen ja päädyimme samaan ranskalaiseen ravitolaan kuin edellisenä iltana. Ei se hullumpi päätös ollut, ruoka oli edelleen erinomaista.

Perjantaina 5.10 tulimme jälleen kotiin. Toimme YDCP:n kummityötekijät, Paulin ja Catherinen Arushaan, josta he jatkoivat sitten Tangaan lauantaina.

Kasvimaamme, josta aiemmassa jutussa kerroin, on alkanut tuottaa "hedelmää", siis vihanneksia.
Retiisejä ollaan syöty ja muillekin jaettu. Kiinankaali on kasvanut valtavaksi, tosin hieman erilaiseksi, kuin odotimme. Olen netistä etsinyt uusia reseptejä, jotta voisin hyödyntää ihanat vihanneksemme. Uusiakin siemeniä on istutettu, paprikaa, vesimelonia, kukkakaalia ja basilikaa.
Ovat jo työtäneet pieniä versoja maan pinnalle. Tomaatteja ja kurkkuja näyttäisi tulevan paljon ja porkkanat sekä punasipulit ovat hyvässä kasvuvauhdissa.

Kunpa sateet tulisivat pian niin päästäisi eroon pölystä, joka aiheuttaa meille yskää ja nenän tukkoisuutta. Muuten olemme olleetkin hyvässä kunnossa, jos ei lasketa selkävaivoja, joita kummallakin on välillä.

Jakaranda on alkanut kukkia joka puolella, on siis kevät! Puussa ei ole lehtiä, mutta oksat ovat täynnä ihanan liiloja kukkia.

Viikon päästä 14.10 lähdemme jälleen Nairobiin, KYT seminaariin.
Sen jälkeen toivottavasti saamme viettää muutaman viikon kotona, ellei jotain yllättävää tule.

Siis kiitollisin mielin täällä jatkamme ja toivotamme
teille kaikkea hyvää, vaikkakin syksyn synkeys ainakin sinne Suomeen on koittaut.

Esko luennoimassa seminaarissa

Kasvimaan satoa, kiinankaali

Trombin nostattamia pölypatsaita

Jakarandan ihana kukinta

21.8 - 14.9

Jopa on taas aikaa vierähtänyt!

Olemme olleet melko kiireisiä pari viikkoa. Maahanmuuttotoimistosta tuli kiireellinen käsky, joka koski kaikkia ulkomaalaisia, toimittaa kaikki mahdolliset työlupaan liittyvät paperit sinne. Viikon aikana saimmekin metsästettyä niin Suomesta kuin Dar es Salaamista ja täältä Habari Maalumista kaikki tarvittavat dokumentit. Niitä tarvitaan, kun täällä Tansaniassa halutaan nyt varmistaa, että kaikilla on oikeat luvat, ei ostetut sekä täällä halutaan siirtyä samalla tietokone aikakauteen.

Yhtenä sunnuntaina ja seuraavan viikon ( tai kuukauden ) aikana jokaisessa talossa käytiin kirjaamassa asukkaat. Sekin tieto laitetaan tietokoneelle, jotta saataisiin tietokantaan kaikki ihmiset, jotka täällä asuvat.

On meillä ollut työkuvioissakin kiirettä, paljon on aikaa kulunut kaikenlaisten juttujen selvittämisessä. Monien ihmisten kanssa on pidetty palavereja monenlaisten asioiden tiimoilta.
Ja oli täällä johtajuuskurssin valmistujaisjuhlatkin, jotka täkäläisten tapojen  mukaan olivat hienot, mutta tällä kertaa aikataulu piti erittäin hyvin. Se on harvinaista täällä.

Syyskuun ensimmäisenä sunnuntaina lähdimme safarille Tarangiren luonnonpuistoon.
Otimme mukaamme Samsonin ja hänen perheensä, vaimon Subiran ja tyttären Sandran 3-v.
Näimme tosi paljon eläimiä, seeproja ja gnu-antilooppeja vaelsi jonoissa kohti juomapaikkoja.
Tarangire-joessa on vielä vähän vettä joissakin paikoissa, joten eläimet kerääntyvät sinne juomaan.
Tietysti näimme paljon norsuperheitä, kirahveja, vesi- ja impala-antilooppeja, erilaisia lintuja ym.
Leijonaemo kuuden poikasensa kanssa nautti kuivassa joenuomassa lounaaksi vesiantilooppia. Kaksi shakaalia ja iso sihteeri lintu taisivat syödä seepraa savannilla.
Olimme todella tyytyväisiä matkaamme, vaikka päivällä olikin pituutta 11 tuntia ja Eskolle tietty oli raskasta ajaa koko päivä.

Olimme sopineet jo kolme kuukautta sitten, että teemme tutustumismatkan Zanzibarille, jossa FIDAlla on myös projekti, jota Ilari johtaa; nuorisokeskus sekä viljelypalstoja. Lähdimme siis Zanzibarille perjantaina 7.9. Kun olimme odotelleet lentokentällä jonkin aikaa, kuulimme, että lentoamme, jota oli jo kertaalleen siirretty tunnilla, ei ole ja ettemme pääse vielä lähtemään. Kapteeni, jonka piti lentää, sanoi, ettei tiedä pääsemmekö koko päivänä lähtemään, kun ei ole konetta!
No huhuh!! Jotkin ko. koneen papereista eivät olleet kunnossa. Olipa aikamoinen yllätys. Siinähän sitten istuttiin ja ihmeteltiin.
Hetken kuluttua lentoyhtiön mies tuli kertomaan, että lentomme lähtee 15 minuutin kuluttua.
Hän oli onnistunut saamaan toisen yhtiön lentäjän ja koneen apuun. Hienoa!
Lentomatka oli ikimuistoinen, teimme kaksi välilaskua. Ensimmäinen oli ihan tavallinen Moshin lentokentälle, mutta toinen oli hieman eksoottisempi. Katsoimme ikkunasta, kun lentokone alkoi laskeutua, että missä se kenttä oikein on. Sitten näimme kiitoradan, joka oli raivattu keskelle sisal-peltoja. Ja hienostihan se kone laskeutui ruohoradalle, no problem. Olemme taas yhtä kokemusta rikkaampia! Emme olleet lopulta kuin 1,5 tuntia myöhässä ja pääsimme hotelliin n. klo 17.30.

Vietimme Intian valtameren rannalla kolme rentouttavaa päivää lököillen ja lukien rannalla ja uiden altaassa. Kävimme kyllä meressäkin ja se oli tietenkin ihanaa. Ja ruoka oli todella hyvää!

Tiistaina sitten menimme Ilarin kanssa katsomaan niitä viljelypalstoja ja erästä tonttia, jonne oli jo rakennettu pieni tarha, jossa on tarkoitus kasvattaa broilereita. Tontille raivataan myöhemmin viljelymaata. Mielenkiintoisia suunnitelmia heillä on ja toivottavasti saavat ne toteutettua.
Siellä tarhan sisällä oli jo melko mielenkiintoinen asukki, iso hämähäkki, n. 10 cm halkaisijaltaan pitkien koipiensa kanssa. Se ei meistä kyllä piitannut, ei sitten yhtään. Saimme ihan rauhassa ottaa siitä kuvia.

Illan saimme viettää Ilarin ja Elisen perheen kanssa. Ja yövyimme myös heidän kauniissa kodissaan.

Keskiviikkoaamuna tulimme sitten takaisin kotiin pariksi päiväksi kunnes taas huomenna 15.9 lähdemme reissuun. Ajamme Tangaan ja sieltä torstaina Dariin ja sieltä sunnuntaina 23.9 kotiin viikoksi ja sitten taas 30.9 tien päälle suuntana Nairobi. Aika ainakin kuluu näissä merkeissä tosi nopeasti. Toivottavasti saadaan myös jotain aikaan.

Antoisaa syksyä!

Sandra yrittää tähyillä norsuja Eskon kiikareilla



            Iso käärmekotka Tarangiren luonnonpuistossa

                                        

Eikös olekin hieno hämähäkki?

1 - 20.8

Kilimanjaro-vuori koko komeudessaan

Elokuun alussa saimme olla kaksi viikkoa Habari Maalumin kodissamme.
Yritimme tehdä vähän lyhennettyä työpäivää, että saisimme kertyneitä saldotunteja vähemmäksi.
Katselimme tietenkin olympialaisia joka päivä.

Jeremia teki meille pienen kasvimaan, jonne hän kylvi ostamamme siemenet.
Paikka on n. 50 m päässä talostamme kompaundin "lähetyssaarnaajien" palstalla.
Nyt on kiva käydä katsomassa, kuinka vihreitä taimia alkaa putkahdella mullasta.

Olemme myös mielenkiinnolla seuranneet, kuinka täällä syntyy lautatavaraa käsipelillä.
Miehet kaivoivat ihan talomme nurkalle n. 2 m syvän kuopan, jonka päällä on poikittain puut, joiden päälle sahattava tukki laitetaan. Yksi mies on kuopassa ja toinen puiden päällä ja siinä sitten sahaavat, toinen vetää ja toinen työntää. Jaksavat tehdä sitä koko päivän, huhuh!
Puita on kaadettu kompaundilta useita ja niitä tukkeja on sitten vieritelty pienempien runkojen avulla tietä pitkin sahauspaikalle. Kerran, kun olimme lähdössä kaupunkiin, joudumme odottamaan, että saivat tukin vieritettyä tieltä pois.

3.8 DD ( Habari Maalumin johtaja ) ja Maria, hänen vaimonsa tulivat meille. Saimme syödä ja viettää mukavaa iltaa yhdessä. DD tosin oli kovassa flunssassa, joka myöhemmin osoittautui malariaksi.

6.8 meille tuli Dar es Salaamista YDCP:n komponentti 2 koordinaattori. Pidimme koko päivän palaveria talous- ym. tärkeistä asoista. Lucas on todella miellyttyvä ja hyvä tyyppi.

7.8 tiistaina Lazarus vaimonsa ja pienen tyttärensä kanssa tuli meille illalliselle. Heidän 2 isompaa poikaansa olivat Darissa sukulaisten luona käymässä. Marjoa jännitti saisiko ruuan tehtyä vai tuleeko sähkökatko. No, tulihan se, mutta onneksi vasta sitten, kun istuimme jo syömässä.

8.8 täällä Tansaniassa on kaikilla vapaapäivä, " nane nane ", swahiliksi eli 8.8, farmareiden päivä.
Kaupunkiin kokoontui valtava joukko maanviljelijöitä myymään tuotteitaan.
Emme lähteneet sinne ruuhkaan jonottelemaan, vaikka olisi ollutkin mielenkiintoista nähdä tapahtuma.

Sunnuntaina 12.8 oli paljon tekemistä. Ensin olimme aamulla klo 7.30 englanninkielisessä kokuksessa omassa kirkossa. Klo 10.30 menimme USA Riveriin, kun Severua ( FIDAn paikallinen työntekijä ) pyysi meitä itse toimittamaan Suomesta lahjoituksena tulleen keyboardin ( sähköpianon )Nuorisokeskukseen. Sinne on matkaa n. 30 km.
Iltapäivällä Säde ja Sirkka saapuivat Nairobista.
Heidän kanssaan lähdimme maanantai-aamuna Tangaan. Aamu oli tähän mennessä kylmin, vain 10 astetta, mutta taivas oli kirkas. Matkalla Kilimanjaro-vuori näyttäytyi meille ensimmaistä kertaa koko komeudessaan. YDCP:llä meillä oli aika rankka työviikko liittyen kummilapsi-projektiin. Mutta selvittiin siitä hengissä. Marjolla tosin oli koko viikon todella kipeä selkä, joka vaikeutti liikkumista ja istumista. Vieläkin selkä vihoittelee, toivotavasti paranee pian!

Tangasta tulimme kotiin perjantaina. Vietämme täällä pari viikkoa ennen seuraavaa reissua Zanzibarille, Dariin ja Tangaan.

Lämmintä syksyn alkua!

Tukkien sahauspaikka

Jeremia kylvöpuuhissa

10 - 31.7

Tulimme n. viikko sitten Ugandan reissulta ja nyt on saatu tarpeeksi puhtia blogin kirjoittamiseen.
Torstai aamuna 12.7 lähdimme kohti Kenian rajaa määränpäänä Nairobi. Rajan ylitys alkaa sujua jo rutiinilla, ensin auton papereiden kanssa yhteen toimistoon ja sitten passien kanssa toiseen.
Aikaa kului n. 30 min. Nairobissa Danielin luona olimme iltapäivällä. Johanna, Danielin morsian oli myös tullut Suomesta vierailulle. Illalla kävimme hieman urheilemassa erään koulun tiloissa. Saimme Eskon kanssa kokeilla squassia. Se oli ihan hauska kokemus.

Perjantaina Eskolla ja Danielilla oli täysi työpäivä, 2 vierailua ruokaturva-asioiden tiimoilta.
Marjo ja Johanna viettivät päivän isossa kauppakeskuksessa.

Lauantai otettiin rennosti, kuten vapaapäivänä pitääkin. Käytiin ulkona syömässä ja sen jälkeen hienossa Windsor-golf hotellissa uimassa altaassa, jonka veden lämpötila oli 29 astetta. Ilma oli viileä, joten lämpimässä altaassa oli mukava kellotella.

Sunnuntaina oli sitten  edessa rankka ajomatka Kampalaan, Ugandaan, n. 700 km. Ei kuulosta kovin pitkältä matkalta, mutta rajan ylityksen ja afrikkalaisten teiden takia matka kesti 13 tuntia.
Matkasimme yhdessä Danielin ja Johannan sekä Hannun ja Millan kanssa ( kahdella autolla ).
Arto ja Lea olivat tarjonneet kotiaan meille yöpymispaikaksi koska he itse olivat Suomessa.
Oli paljon mukavampaa nukkua siellä kuin hotellissa.

Maanantaina kävimme parissa paikassa tutustumassa Ugandan ruokaturva-asioihin. Toinen paikoista oli yksityisyritys ja toinen YK:n FAO:n toimisto, jonne piti mennä metallinpaljastimien läpi. Iltaa vietimme Heidin ja Pertin luona. Sauna oli kuumana ja ruoka mahtavan hyvää ja seura vieläkin parempaa!

Tiistaina ajoimme taas monta tuntia katsomaan Farmer´s School toimintaa Sorotissa.
Tie oli melko huono ja pari viimeistä kilometriä ajoimme kävelypolkua pitkin.
Vastaanotto oli tosi mahtava ja ystävällinen. Mukanamme oli Bob, joka on työn koordinaattori.
Saimme hyvän esittelyn, miten kyläläisiä oli opetettu viljelemään erilaisia kasveja.
Keskiviikkona tehtiin samanlainen retki toiseen kylään.
Uganda on selvästi rehevämpi ja vihreämpi kuin Tansania ja Kenia. Ei sitä turhaan kutsuta Afrikan helmeksi.

Matkalla takaisin Nairobiin yövyimme Kakamegassa keskellä sademetsää sijaitsevassa Rondo Retreat Resortissa. Paikka oli huikean kaunis. Ja huone, joka meille oli varattu, nimeltään
Rosebud, oli niin suloinen, sängyssä virkattu, pitsinen päiväpeitto, ikkunoissa ruusukuviolliset verhot, seinillä ruusutauluja.
Paikan ruoka oli myös todella hyvää ja palvelu pelasi, iltapäiväkahvikin tuotiin huoneeseen.
Aamulla teimme Eskon kanssa kävelyretken ja saimme hienoja kuvia, kun aurinko nousi ja sen säteet tuikkivat puiden välistä. Ja sitten yhtäkkiä kuulimme karmaisevan äänen viidakosta. Mikä ihme se mahtaa olla? Sitten  näimme liikettä puiden latvoissa; kolumbus apinat siellä  harjoittivat äänenavausta. Eräässä korkeassa puussa pesi harvinainen "suuri sininen turako"-lintu.
Harmi, ettemme voineet jäädä pidemmäksi ajaksi.

Perjantaina jouduimme  kuitenkin lähtemään Nairobiin. Matkalla poikkesimme Danielin lapsuuden kodissa Kisumun lähellä. Siellä oli vielä 17 vuoden jälkeen samoja ihmisiä töissä ja jälleennäkeminen oli riemua täynnä. Saimme mekin lämpimät halaukset.

Lauantaina 21.7 tulimme takaisin kotiin Habari Maalumiin.
Iltapäivällä tapasimme YDCP:n koordinaattorin ja fysioterapeutin, jotka olivat olleet lähiseudulla työmatkalla. Pidimme parin tunnin palaverin meillä kotona.
Marjo meni vielä päivän päätteeksi lauluharkkoihin kirkolle.

Eskolle puhkesi matkan päätteeksi flunssa, mutta siitä huolimatta viime viikon tiistai ja keskiviikko meni collegen opintosuunnitelmien läpikäymisessä yhdessä tiimin kanssa.
Muuten viikko vierähti sekalaisten juttujen parissa, ostimme mm. siemeniä omaa kasvimaata varten: kurkkua, tomaattia, kiinankaalia, retiisiä, sipulia, porkkanaa. Ja kukkiakin hankittiin kukkapenkkeihin. Työtunteja tuli tehtyä hieman vähemmän,  yritetään saada saldoa vähän pienemmäksi.

Lauantaina 28.7 oli koko päivän sähköt poissa eikä tullut syötyä lounasta eikä illallista. Ei sentään nälkää nähty, olihan meillä kaapissa leipää ja juustoa.

Sunnuntaina Samson ja Subira tulivat iltapäiväkahville. Subira oli tehnyt meille lahjaksi sambusoja, jotka ovat todella hyviä.
Illalla menimme hyvien ystäviemme Leonardin ja Fortunatan luo afrikkalaiselle illalliselle.

Maanantai istuttiin kotitoimistossa ja tänään, tiistaina kävimme pallottelemassa tenniskentällä.
Ulrik möi meille ennen kotiin lähtöä vanhat mailansa, joita hän ei viitsinyt enää viedä takaisin Ruotsiin. Ovat tosin erittäin hyvät mailat ja nyt virittelemme entisiä "taitojamme". Viime kerrasta on
vierähtänyt muutama vuosi, ehkä n. 15. Liikkuvuus ei ole kovin korkealla tasolla tässä iässä ja näillä kiloilla =).

Mukavaa elokuun alkua täältä kuivasta ja pölyävästä Tansaniasta.

Iloinen vastaanotto Sorotissa

Kolumbus-apinoita viidakossa

Rosebud-huone Kakamegassa

18.6 - 9.7.2012

Juhannusviikolla meillä oli vieraana Daniel Nairobista. Kävimme kahtena päivänä useammassa paikassa tutustumassa ruokaturva projektiin liittyvissä paikoissa, maataloustutkimuskeskuksessa ( Seliani ), yliopistolla ( Forestry Training Institute ) sekä tuholaistorjuntatutkimuslaitoksessa ( T.P.R.I ). Lisäksi kävimme Cultural Heritagessa, jossa on valtava määrä kaikenlaista turisteille tarkoitettua tavaraa, sekä upea taidemuseo. Illat kuluivat porukalla naapureiden kanssa EM-jalkapalloa katsellessa.

Täällä Habari Maalumissa asuvat ruotsalaislähettiperheet ovat viettäneet jo pitkään torstaisin yhteistä rukousiltaa. Olemme olleet mukana aina, kun olemme olleet paikalla. Illat ovat tosi mukavia, pikkupurtavaa ja laulua ja yhdessä asioiden jakamista. Eli nytkin 21.6 olimme mukana.
Mutta kyllä siitä ruotsinkielestä on vaikea ottaa tolkkua.

Juhannusaattona saimme jälleen yllätyskutsun naapuriin ruotsalaisperheen luo. Meitä oli siellä iso porukka, lapsia 8 ja aikuisia 6. Söimme perunaa ja silliä, grillattua lihaa ja makkaraa... mmm, ihan kuin olisimme olleet kotona Suomessa.

Muuten Juhannuksena tuli tehtyä töitä, kun piti järjestellä muuttoa Tangasta Arushaan. Eli piti tyhjentää laatikostoja ja merkata kaikki huonekalut, jotka saivat väistyä Tangasta tulevien tavaroiden tieltä.

Maanantai-aamuna suuntasimme jälleen kohti Tangaa. Matka sujui hyvin. Heti Tangaan saavuttuamme menimme YDCP:n toimistolle. Vietimme siellä jonkin aikaa ennenkuin pääsimme Raskazonen talolle. Ilta sujuikin työn merkeissä iltamyöhään asti ( n. klo 22 ).

Keskiviikkona lähetimme sitten Harryn ( puhuva papukaija, joka on ollut vuosia suomalaisten kotieläin ) uuteen kotiin, saksalaisperheen luo.
Iltapäivällä Samson tuli Tangaan, koska hän oli luvannut auttaa muuttopuuhissa.
Heti samana päivänä aloitimmekin pakkaamaan tavaroita, mappeja, toimistotarvikkeita.

Torstaina puuhaa riitti lisää, Judica ( apulainen ) auttoi pakkaamaan kaikki astiat ja toimiston puolella tuli monta pahvilaatikkoa täyteen kaikenlaista tavaraa. Hikisin homma oli Eskolla kun hän  irroitti puiset hyttysverkon raamit runkopatjoista, joihin raamit oli pultattu kiinni. Illalla lastasimme oman automme täyteen särkyviä tavaroita ja tärkeitä mappeja.

Perjantaina varhain aamulla kaikki oli valmiina kuorma-autoa varten, jonka piti tulla ennen klo 7.
Odotimme, odotimme... Soitimme Bakarille, joka oli vastuussa autosta. Hän sanoi, että tulevat ihan pian. Odotimme, odotimme... Soitimme uudestaan. Vastaus oli hieman erilainen, eivät olleet päässeet lähtemään, kun auto oli varikolla jumissa toisten autojen takana. No tulihan se auto lopulta pari tuntia myöhässä ja pääsivät miehet tosi hommiin eli kantamaan painavia, puisia huonekaluja kadun varrella olevaan autoon. Loppujen lopuksi pääsimme lähtemään kohti Arushaa, tosin kuorma-auton kuljettajalla oli asiaa vielä pomolleen, joten matkan teko venähti vielä vähän. Itse lähdimme edellä ja Samson ( ja 3 muuta matkustajaa kahdelle tarkoitetulla penkillä ) tulivat kuorma-autolla perässä. Oli hyvä, että Samson oli mukana, näin saimme väliaikatietoja, missä lastimme oli menossa. Ja aikaahan kului huomattavasti kauemmin, kuin meillä. Aamiastaukokin kesti 40 min. ja tievaa'alla meni pitkästi toista tuntia. Lopulta n. klo 21 auto tuli perille Habari Maalumiin. Lastin purkaminen sujui joutuisasti. Pöytiin oli kyllä tullut aika rumia naarmuja, mutta mitään ei varsinaisesti ollut mennyt rikki. Joten olimme kaiken kaikkiaan tyytyväisiä muuttoon.

Viikonloppu ja alkuviikko sitten menikin tavaroiden paikoilleen laittamisessa. Nyt meillä on tosi kiva toimisto Habari Maalumissa ja olohuoneessa hiottu ja uudelleen lakattu sohvapöytä. Teetimme myös puusepällä pienen pöydän televisiota varten. Siitä tuli oikein kiva.

Ensimmäinen tosi koitos työn merkeissä oli neljännesvuoden talousraportin tekeminen. Karin opeilla ja Eskon hyvillä muistiinpanoilla Marjo onnistuikin siinä hienosti. Esko alkoi työstää narratiivista ( kirjallista ) raporttia. Työtunteja tuli kuitenkin tehtyä hieman vähemmän kertyneiden saldotuntien takia.

Sunnuntaina oli aivan mahtava ilma ja päätimme vihdoinkin lähteä ottamaan vähän väriä pintaan. Esko kävi toki kuntosalilla, mutta Marjo jätti sen väliin, kun oli potenut koko viikon flunssaa.

Maanantaina talomme vieressä oleva mänty kaadettiin. Oli aikamoinen operaatio!
Puutarhurimme Jeremia ja toinen puutarhatyöntekijä asensivat omatekoisen ansan pihallamme myllänneelle myyrälle. Oli aika tehokasta, kun pari tuntia ansan laittamisen jälkeen myyrästä tuli entinen.

Tiistaina tarjoamme Paulan ja Ulrikin perheelle illallisen kotonamme. He palaavat Ruotsiin ensi viikon tiistaina. Marjo valmistaa Christineltä saadun impalan paistin. On kuulemma erittäin pehmeää lihaa. Toivottavasti onnistuu.

Torstaina lähdemme Nairobin kautta Ugandaan. Matka liittyy ruokaturvahankkeeseen. Nairobista matkaamme mukaan tulevat Daniel ja Johanna sekä Ugandassa asuvat Hannu ja Milla perheineen.
Palaamme tänne kotiin 21.7.

Heinäkuisia helteitä toivottaen!
Kylmin aamu tähän mennessä meillä oli eilen sunnuntaina 10,5 astetta.

Muuttoauton lastaus 29.6

Uusi työhuone Habari Maalumissa

Peltipurkista tehty ansa myyrälle

29.5 - 17.6.2012

Ihanat ruusut kukkivat puutarhassamme

Viikko 22 alkoi tiedolla, että Mariannan isä oli nukkunut pois, joten Kari alkoi heti järjestellä Mariannalle lentoa Australiaan. Hän onnistuikin saamaan lennon jo keskiviikolle.
Meillä alkoi tiistaina Karin pitämä koulutus, johon osallistui useita johtoryhmän jäseniä.
Koulutus pidettiin YDCP:n konferenssitilassa ja kesti torstaihin asti.

Perjantaina iltapäivällä vietettiin Karin ja Mariannan läksiäisiä ja koko henkilökunta oli paikalla.
Ohjelmaa oli monenlaista, ruonoja laulua sketsejä ja tietenkin ruokaa.
Lahjojakin tuli niin paljon, että Kari oli hukkua niihin.

Lauantaina oli Tangan vammaiskomitean "maratonkokous", joka alkoi klo 10 ja päättyi klo 18, huhuh! Asiaa riitti päivärahoista, hankkeen kestävyyssuuntelmasta yms.

Maanantaista 4.6 projekti siirtyi meidän harteille. Muuten viikko kului sekalaisissa hommissa,
Kari yritti vielä perehdyttää meitä pakkailujen lomassa. Tiistaina oli auton huolto YDCP:n käyttämän fundin eli korjaajan luona. Korjaamon nimi on AMIN AUTO. Omistaja, Rashul, on Tansanian intialainen kauppatieteen maisteri. Kari tuntee hänet jo muutaman vuoden ajalta ja Rashul on esittänyt kyläkutsun jo useaan kertaan joten tiistai-iltana menimme heille illalliselle.
Rashulin vaimo on Lontoon intialainen ja hän oli laittanut todella hyvää inkkariruokaa.
Rashul on todella puhelias mies ja ilta venähti jutustellessa yli kymmeneen.

Lauantaina olimme lounaalla jahtiklubilla. Oli mukava istuskella ulkona ja katsella tyypillisten afrikkalaisten, yksipurjeisten veneiden lipumista Tangan lahden pohjukassa olevaan satamaan.
Illalla olimme Simba sementtitehtaan insinöörin, pastori Nnkon luona syömässä ja samalla juttelimme YDCP:hin liittyvistä asioista.
Sunnuntaina oli lämmin lähtöjuhlajumalanpalvelus, jossa Kari piti puheen Nnko tulkkasi. Samalla meidät toivotettiin tervetulleiksi.

Tiistaina 12.6 lähdimme kahdella autolla kohti Dar es Salaamia. Samana iltana olimme kylässä Tansanian Suomen suurlähetystössä työskentelevän ystävämme ja hänen perheensä luona. Saimme Thaimaan lähetin reseptillä valmistettua kanacurrya, vau!
Keskiviikkona ajoimme taas kahdella autolla FPCT:n ( kirkon ) päämajalle, koska Karin auto piti jättää sinne.  Darin liikenne on ihan HIRVEÄ. Mutta selvittiin hengissä. Tunnin palaverin jälkeen lähdimme taksilla kohti varapresidentin toimistoa. Siellä oli korkean tason konferenssi, liittyen kestävän kehityksen opetussuunnitelmiin. Taksikuski ei tuntunut oikein tietävän mihin oli meitä viemässä ja tiputtikin meidät ihan väärään paikkaan. Olimme siinä sitten huuli pyöreänä, että mitä nyt tehdään. Heti kohta Eskon puhelin soi ja koordinaattori William soitti, että olemme väärässä paikassa, mistä lie sen tiennyt. Taksikuskikaan ei ollut kovin kaukana, ihan nurkan takana parkissa, joten jatkoimme siitä matkaa oikeaan paikkaan.
Konferenssin osallistujat olivat useasta Afrikan maasta ja kaikki olivat opetusviranomaisia, jotka vastaavat maansa opetusuunnitelmien kehittämisestä. Tilaisuudessa esiteltiin vammaishankkeemme inklusiivisen opetuksen kestävän kehityksen projekti - puutarhaviljelmä Korogwessa. Se sai osallistujien kehut.

Torstai-aamuna jätimme jäähyväiset Karille ja ajoimme Darista Tangaan. Matka sujui jouhevasti ja olimme perillä jo klo 14.30. Päivä ei suinkaan ollut silloin ohi, töitä riitti iltamyöhään asti.
Perjantaina olimme pankissa asioilla ja teimme vielä hommia ennen Arushaan lähtöä. Pääsimme kuitenkin sen verran ajoissa liikkeelle, että olimme perillä ennen pimeän tuloa.
Ikävä yllätys odotti meitä, kun talossamme ei ollut ollut sähköä ties kuinka moneen päivään ja pakastimessa oli kaikki pilaantunut, ihanat leivät, jotka oli ostettu Nairobista, Suomesta tuodut meetwurstit!!! Onneksi Ester sattui paikalle eikä Marjon tarvinnut itse siivota sitä sotkua.
No, voi täällä Afrikassa olla iloisiakin yllätyksiä. Lauantaina menimme kaupunkiin ostoksille ja olimme päättäneet hankkia satelliittiantennin ja fundi tuli mukaamme liikkeestä ja asensi sen samantien, siis samana päivä pystyimme jo katsomaan futista!

Tulevan viikon olemme täällä Habari Maalumissa ja pyrimme tyhjentämään ylimääräiset huonekalut pois, koska 29.6 perjantaina tuomme Tangasta tänne kuorma-autolla paljon tavaraa, mm. kotitoimistoa varten kaikki pöydät ja kaapit yms.

Toivotamme kaikille mukavan lämmintä Juhannusta!

Täällä Arushassa on taas melko viileää, aamulla 14 - 15, päivällä n. 20 astetta. On aika suuri ero tuonne rannikolle, jossa yölläkin on 25 astetta.

Rashulin autokorjaamo

Kari ja YDCP:n porukka

Konferenssin osallistujat Darissa 13.6.2012

Nyt päästään katsomaan urheilua



15 - 28.5.2012

Matka Nairobiin tiistaina 15.5 alkoi aamulla klo 8.20.  Tie on todella hyvä, onhan se viime vuonna valmistunut. Matkalla yritimme kovasti katsella, josko Kilimanjaron huippu näkyisi, mutta ei se suostunut tulemaan esiin. Näin sadekaudella se on aina pilvien peitossa ja muulloinkin useimmiten. Maisemat olivat kyllä muuten hienot, vihreätä ja rehevää sateiden ansiosta.

Rajan ylitys sujui ongelmitta vaikka se olikin ensimmäinen kerta Namangasta. Kun liikkuu autolla, pitää käydä kolmessa toimistossa kummallakin puolella rajaa. Tosin nyt jäi poliisin toimistossa käynti väliin, kun kukaan ei sitä ollut vaatimassa. Aikaa kului vain n. puoli tuntia.

Olimme saaneet hyvät ajo-ohjeet reitille, joka ohitti Nairobin ruuhkat, mutta tie oli huonossa kunnossa, kuin perunapellossa olisi ajettu. Löysimme kuitenkin hyvin perille.

Palaveerattiin työasioita 3 tuntia ja sitten jatkettiin matkaa jälleen hyvien ohjeiden mukaan Brackenhurst nimiseen konferenssikeskukseen. Tie sinne kulki Limuru nimisen kaupungin ( kylän ) kautta. Aika hurjan näköinen paikka ja vielä hurjempi oli tie, kuin pommituksen jäljiltä. Pimeästä ja sateesta huolimatta löydettiin suoraan perille. Keskus sijaitsee n. 2,1 km:n korkeudessa ja ilma oli todella viileä. Meille tultiin onneksi sytyttämään takkaan tuli muuten olisi varpaat jäätyneet. Aamulla, kun lähdimme ajamaan kohti Kijabea, lämpötila ulkona oli 13 astetta. Ja ne maisemat!!! Oli henkeä salpaavaa, kun nousimme n. 2,5 km:n korkeuteen ja kaukana alapuolella, n. 1 km pudotus, näkyi hautavajoama, Drift Valley. Kurssipaikkaan laskeuduimme n. 500 m serpentiinitietä. Ja paluumatkalla nousu oli paikoitellen hyvin jyrkkää.

Kurssi, jolle osallistuimme liittyi ruokaturvaohjelmaan ja käsitteli maanviljelystä ja mehiläisten kasvattamista. Oli erittäin mielenkiintoista, ihan oikeesti.     
Kurssin jälkeen menimme vielä Nairobiin yhdeksi yöksi ja pidimme taas palavereita. Arushaan suuntasimme lauantaina. Päätimme kuitenkin käydä vielä leipäostoksilla Nakumatt nimisessä kaupassa, joka on isossa kauppakeskuksessa. Sinne ei niin vain autolla mennäkään, kaikki tarkastetaan oikein pohjaa myöten, siis ihan sellaisen varren päässä olevan peilin kanssa. No päästiin sisään ja kassalla jonossa huomasimme, että oli siellä muitakin suomalaisia. Se ei sinänsä ole ihme, mutta perheen äiti sattui olemaan Eskon entinen kollega Keravalta. Se oli kiva kohtaaminen!

Kotiin Habari Maalumiin päästiin taas turvallisesti ja sunnuntai sitten kuluikin ”puhallellessa”.

Maanantaina taas tien päälle ja nokka kohti Tangaa. Se matkaa alkaa jo sujua rutiinilla, mutta oli kaunis ilma ja tuli napsittua maisemakuvia, ihan kuin olisimme turisteja. 

Tiistaina matkasimme Karin ja Mariannan kanssa Dar es Salaamiin. Illalla menimme syömään Onnelan lähellä sijaitsevaan Spurriin, meksikolais-amerikkalais-tyylinen ravintola Sea Cliff ostoskeskuksessa. Marjolla oli synttäripäivä ja Marianna oli sisään mennessä vihjannut asiata tarjoilijalle. Kun söimme jälkiruokaa, alkoi yhtäkkiä kuulua kovalla laulua ja koko henkilökunta marssi pöytämme luo onnittelemaan ilmapallon ja sädetikkujen kera. Aikamoinen hauska yllätys!!! 

Kaksi päivää vietimme FPCT:n ( FIDAn yhteistyökumppani ) toimistolla palavereissa, jotka hvyin pitkälle olivat meidän tutustumista ja toiminnan esittelyä. Eskolla ja Karilla oli vielä perjantaina 6 tuntia kestänyt kokous. Sinä aikana Marjo ja Marianna veittivät aikaa kauppoja kierrellessä. Lauantaina kävimme kylässä Joukon ja Ruutin luona. Sinne matka kesti normaalin 25 minuutin sijaan n. 1 tunti ja 15 minuuttia.  Ruut oli laittanut meille illallista ja pöytä oli katettu todella kauniisti. Muutenkin ilta oli mukava.

Sunnuntaina tulimme takaisin Tangaan ja täällä jatkamme taas projektiin perehtymistä.

Aamulla kävimme kävelylenkillä ja näimme meren rannalla ainakin 5 kirjokuningaskalastajaa.

Nyt on hyvä jatkaa aamulenkkejä, kun lämpötila on aamuisin vain 25 astetta ja aurinko ei vielä kuumota.

Toivotamme teille myös aurinkoisia päiviä!!

                                                                                 

21.4 - 14.5.2012

Perjantaina 27.4 oli Habari Maalum Collagella valmistujaisjuhla, Graduation. Täällä Afrikassa osataan järjestää mahtavia juhlia! Olimme kutsuvieraiden joukossa, koska Esko edusti FIDAa. Collagen ruokala – ja keittiörakennus ovat juuri valmistuneet ja niiden avajaiset olivat myös samana päivänä. Ensin siis marssimme torvien soidessa ruokalarakennuksen luo ja oven edessä olevan nauhan sai leikata poikki apulaispiispa Marandu. Sitten kaikki menimme sisään tutustumaan tiloihin. Keittiössä on todella hienot ja modernit laitteet. Ja sitten taas marssimme torvien tahdissa ylös Collagelle.

Kunniavieraan, kansanedustaja, apulaisministeri Laizerin piti saapua paikalle klo 13, mutta… pitkän odottelun ja tanssi- ja musiikkiesitysten uusintojen jälkeen hän saapui n. klo 15.30. Oli ollut kriittinen kokous hallituksen asioissa. Virallisten puheiden jälkeen opiskelijat lopulta saivat hattunsa ja diplominsa. Pitkän päivän päätteeksi menimme kaikki syömään uuteen ruokalaan.

Sunnuntaina 29.4 ajoimme jälleen tuon pitkän matkan Tangaan. Kun ajoimme lentokentän ohi, huomasimme, että tien kummallekin puolelle oli laitettu Tansanian lippuja riviin. Marjo heitti arvauksen –Onkohan presidentti kylässä? – Eihän meillä ollut sellaisesta mitään tietoa, mutta arvaus osui harvinaisen oikeaan. Seuraavana päivänä, kun teimme töitä kotitoimistossa Karin ja Mariannan kanssa, Kari yhtäkkiä ihmetteli, miten siihen aikaan kuului lentokoneen ääni, joka kaiken lisäksi oli selvästi suihkukone. Reilun puolen tunnin kuluttua alkoi kadulta kuulua kummaa ujellusta. Marianna sanoi heti, että se on presidentin auto. Ja siinä me kaikki neljä sitten kurkittiin ikkunasta, kun n. 20 auton saattue ajoi n. 10m päästä ohi. Tangan asunnon lähellä on maaherran virkatalo, jonne presidentti seurueineen oli matkalla. Sitä rumbaa sitten riittikin parin päivän ajan, kunnes kuulimme taas suihkukoneen äänen ja tiesimme, että presidentti oli poistunut kaupungista.

Muuten viikko kului uuden opiskelussa aamusta iltaan. Siitä ei paljon puhuttavaa ole, kun pää on ihan pyörällä kaikesta tietomäärästä! Perjantaina kävimme YDCP toimistolla, jossa meidät esiteltiin koko henkilökunnalle. Varsinainen meidän tulo- ja Karin sekä Mariannan lähtöjuhla on myöhemmin.

Lauantaina 5.4 päätimme lähteä ulkoilemaan ja ajoimme Amanin luonnonpuistoon, joka on n. 70 km päässä Tangasta. Se on vuoristossa oleva sademetsäalue. Siellä on useampi patikointireitti ja tietenkin valitsimme helpoimman ja lyhyimmän. Marianna oli mukanamme, mutta Kari jäi kotiin tekemään rästissä olevia töitänsä. Sadekauden takia tie oli HIEMAN mutainen, joten oli hyvä päätös olla menemättä pitemmälle puistoon. Yksi auto olikin juuttunut mutaan vähän matkan päässä. Teimme n. tunnin kierroksen helppokulkuisessa maastossa ja paikan opas kertoi meille kasveista ja paikan historiasta. Palattuamme autolle söimme retkieväät paviaanien katsellessa vähän matkan päässä, josko pääsisi osingolle. Esko kierteli vielä ulkona ja huomasi useamman suomalaisen istuttaman puun, mm. erään Pekka Haaviston v. 1996 istuttama puu oli jo n. 20-30 m korkea.

Maanantaina jatkui opiskelu ja perjantaina ajoimme taas Arushaan. Jo alkumatkasta huomasimme, että auton ilmastointi ei oikein toiminut kunnolla. Se ei tietenkään ole 30 asteen helteellä ihan mukavaa. Kun lähestyimme Arushaa, Esko soitti Simon Severualla, joka on FIDAn työntekijä, ja hän sanoi osaavansa tehdä asialle jotain. Tapasimme hänet kaupungissa ja yhdessä menimme erään korjaajan luo, joka lupasi hoitaa auton kuntoon seuraavana aamuna. Ja niinhän siinä kävikin, joten AC toimii taas.

Huomenna tiistaina 15.5 lähdemme aamulla kohti Nairobia, Keniaan. Osallistumme siellä eräälle kurssille, joka liittyy Eskon rooliin ruokaturvaneuvonantajana. Kurssi kestää keskiviikosta lauantaihin ja sen jälkeen tulemme taas pariksi päiväksi Arushaan ja taas maanantaina 21.5 ajamme Tangaan. Tämä alkaa jo tuntua jotenkin yksitoikkoiselta – ajamme Tangaan, ajamme Arushaan, mutta yritetään kirjoittaa jotain siihen väliinkin. 

Mukavaa kesän odotusta, meille on tulossa ”talvi”, vuoden viilein aika.

Samson ja Marjo

Vastavalmistuneet, opettajat ja kunniavieraat

Reissussa 8 - 20.4.2012

Pari viikkoa on vierähtänyt hurjan nopeasti. Pääsiäissunnuntaina ajoimme Arushasta Tangaan n. 440 km ja matka kesti n. 8 tuntia. Tie on kohtalaisen hyvä, mutta matkan varrella on monta pumpsia, eli hidastetta, joiden kohdalla nopeusrajoitus on 30 km/t, mutta vauhti täytyy kyllä pysäyttää lähes kokonaan, jos ei halua lentää töyssyjen yli, sen verran korkeita ne ovat. Tietöitäkin oli joissain paikoissa ja nehän hidastavat matkantekoa. Alkumatkasta poliisi pysäytti meidät, kun Esko ”vahingossa” teki ohituksen sulkuviivan kohdalla. Poliisi sanoi, että nyt hänen täytyy sakottaa meitä, mutta Esko sanoi hänelle swahiliksi ”Hyvää Pääsiäistä” eli ”Basaka njema” ja kas ihmettä – poliisi päästi meidät menemään ilman sakkoja!

Tangassa olimme pari yötä Karin ja Mariannan luona ja sitten yhdessä tiistaiaamuna suuntasimme Keniaan, Mombasan lähettipäiville. Rajanylityksestä suoriuduimme melko nopeasti vaikka auton kanssa liikkuessa pitää käydä kolmessa toimistossa kummallakin puolen rajaa.
Mombasan päivät kestivät perjantai-iltaan asti. Saimme nauttia antoisista luennoista ja viime vuonna tutuiksi tulleiden suomalaisten seurasta. Solmimme myös hyviä kontakteja työhön liittyen. Sääkin oli suotuisa ja ruoka hyvää. Sitten lauantaina taas pakkasimme itsemme autoon ja lähdimme kohti Tangaa.

Kulunut viikko olikin työntäyteinen opiskellessa uutta työtämme Karin johdolla. Pääsimme vasta alkuun, onneksi meillä on vielä kesäkuulle aikaa opiskeluun ennen kuin Kari ja Marianna lähtevät. Keskiviikkona meillä oli mielenkiintoinen päivä, kävimme YDCP koordinaattorin, Williamin kanssa tutustumassa kolmeen kouluun, joissa on YDCP toiminnan piirissä olevia lapsia. Kouluille oli rakennettu hienot luiskat ja tilavat WC:t pyörätuolilla kulkeville lapsille. Mukanamme oli myös fysioterapeutti, Dawson sekä 2 kenttätyöntekijää. Vierailimme lisäksi 4 lapsen kotona.

Perjantaina tulimme tänne Arushaan taas tuon 8 tunnin ajomatkan. Täällä on todella mukava ilmasto verrattuna rannikolle, jossa on 30 + ja hirveä kosteus. Mittari täällä näyttää 25 astetta eikä ilmastointia tarvita.
Tänään sunnuntaina pääsimme kuntoilun makuun, kun kävimme TGT:n keskuksessa kuntosalilla ja uimassa.
Viivymme täällä tällä erää viikon ja perjantaina on Habari Maalum Collegen Graduation, eli viime vuoden opiskelijoiden valmistujaisjuhla. Hienoa olla mukana, koska tunnemme kaikki opiskelijat.

Sunnuntaina menemme taas Tangaan pariksi viikoksi. Palattuamme kirjoittelemme kuulumiset,
joten nyt toivottelemme HAUSKAA VAPPUA!

Kuvia matkan varrelta

Takaisin Tansaniaan 1.4.2012

Monien vaiheiden kautta olemme taas täällä Tansaniassa, tällä kertaa FIDAn työntekijöinä kehitysyhteistyössä. Työsopimuksemme on reilun kahden vuoden mittainen, eli elokuulle 2014 asti. Toimimme Tangassa nuorten vammaisten tukiohjelmassa neuvonantajina sekä HMCollegessa. Esko toimii lisäksi FIDAn ruokaturvanhankkeen asiantuntijana. Työmme on mobiili, eli tulemme matkustelemaan melko paljon. Haasteita riittää, mutta koemme olevamme oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Haikeina jätimme kotimaahan lapset ja lastenlapset sekä muut sukulaiset ja ystävät. Onneksi nykypäivänä yhteydenpito toimii paremmin kuin ennenvanhaan, jolloin postin kulku kesti viikkoja eikä puhelimesta ollut tietoakaan. Saavuimme tänne Habari Maalumiin sunnuntai-iltana ja heti saimme nauttia iltateetä DD:n ja Marian luona. Matka lentokentältä tosin oli hieman levoton, Arumerun alueella oli ollut vaalit ja nuoriso oli kadulla mellakoimassa. Pahin tilanne oli onneksi ohi ja pääsimme paikan ohi turvallisesti. Ensimmäinen viikko on hurahtanut kaikenlaisten asioiden järjestelyssä. Tiistaina haimme lentokentältä rahtina tulleet tavaramme. Saimme ne todella nopeasti, 1,5 tuntia ja laatikot olivat autossa. Ystävämme Leonard oli mukanamme ja hän kertoi että yleensä menee 2 päivää, ennenkuin tavarat saa kentältä. Puhelinliittymätkin saimme aktivoitua, joten samat tansanialaiset numerot ovat taas voimassa. Tavaroiden purkamisessa ja paikoilleen laittamisessa on vierähtänyt tovi, ensin 120 kg matkalaukuista ja sitten 160 kg rahtilaatikoista. Talo, jossa nyt asumme täällä Habari Maalumissa, on paljon mukavampi ja kodikkaampi, kuin viime vuotinen talomme. Osoitteemme on Habari Maalum BOX 7292 Arusha Tanzania Huomenna aamulla lähdemme kohti Tangaa, jossa Järviset meitä jo odottelevat. Yhdessä ajamme tiistaina Mombasaan FIDAn lähettipäiville. HYVÄÄ PÄÄSIÄISTÄ! Kuvia uudesta kodistamme. Huom. Taidamme tarvita uuden työpöydän.