Siellä todellakin oli hiostavan kuuma. Heti, kun astui ilmastoidun hotellihuoneen
ovesta käytävään, alkoi "hiki virrata". Mutta kyllä loppuviikosta siihenkin tottui eikä tuntunut niin pahalta. Useampana yönä satoi, josta johtui ilman suuri kosteus.
Meillä oli todella mielenkiintoista seurata filmien ja haastattelujen tekemistä.
Saimme myös auttaa, erityisesti Esko, joka oli hikoilemassa pitkän mikin varressa kolmena päivänä.
Itse en ollut koko aikaa mukana, koska töitä riitti kummiohjelman kanssa.
Pidimme myös työpalavereita, joissa käsittelimme projektin tärkeitä asioita.
Parina päivänä ehdimme pikaisesti uima-altaalle. Se ei varsinaisesti ollut virkistävä kokemus.
Altaan vesi oli lähes kuumaa, koska aurinko oli sitä koko päivän lämmittänyt.
Viikonloppukin meni työn merkeissä ja kuvaushommat jatkuivat vielä seuraavan viikon alussa.
Keskiviikkona sitten taas tien päälle ja nokka kohti Dar es Salaamia.
Tarkoituksena oli samana päivänä käydä FPCT:n päämajalla tapaamassa Elisabethia, joka on siellä kirjanpitäjänä, mutta hän olikin sairastunut, joten ajoimme suoraan Onnelaan, majapaikkaamme.
Torstai olikin sitten Itsenäisyyspäivä, mutta meillä oli täysi työpäivä.
Oli YDCP komponetti 1 hallituksen kokous. Menimme sinne taksilla, koska Darin liikenne on ihan hirveä. Kokous kesti n. 5 tuntia, jonka jälkeen kävimme Elisabethin toimistossa.
Sieltä meitä oli taksi hakemassa n. klo 16.20, siis ruuhka-aikana lähdimme kohti Onnelaa.
Meillä piti olla hyvin aikaa, jotta ehtisimme klo 19 alkavalle Itsenäisyyspäivän vastaanotolle
suurlähettilään residenssiin. Toisin kävi!! Melko pian juutuimme valtavaan rekkajonoon, joka ei liikkunut mihinkään. Olimme siinä sitten n. tunnin paikoillamme. Yhtäkkiä jono lähti liikkeelle ja pääsimme ihan hyvällä vauhdilla useita kilometrejä, kunnes taas juutuimme jonoon.
Loppujen lopuksi n. 20 km matka kesti kaksi ja puoli tuntia. Taksikuskin mukaan epätavallista, vaikka oltiinkin liikkeellä Darin ruuhka-aikaan.
Tulihan pikkuisen kiire silittää vaatteet ja Eskon piti vielä käväistä kaupassa hakemassa seuraavalle päivällä eväitä, koska olimme lähdössä varhain ajelemaan kohti Arushaa.
Pääsimme kuitenkin juhliin vaikkakin vasta klo 19.30.
Siellä oli melko paljon Tansaniassa asuvia suomalaisia sekä muiden maiden diplomaatteja.
Ilta oli kaikin puolin kiva, Suomi-koulun lapset lauloivat sekä Suomen että Tansanian kansallislaulun,
suurlähettiläs piti puheen, samoin kunniavieraana ollut yksi Tansanian ministereistä.
Ruoka oli hyvää, suomalaista tietenkin. Ilmakin oli ihanan leppeä, ei liian kuuma.
Seuraavana aamuna lähdimme ajamaan kotiin, edessä n. 11 tunnin matka.
Esko on jo niin tottunut kaikkiin mutkiin ja kuoppiin ja hidasteisiin, että matka sujui hienosti.
Minä jopa pystyin nukahtelemaan välillä, onneksi Esko ei!
Viikonloppu meni Eskolla seuraavan viikon ruokaturva-symposiumin valmisteluissa ja minun
piti tehdä marraskuun kirjanpito ym. hallintojuttuja.
Tiistaina ja keskiviikkona sitten oli se symposium täällä Habari Maalumissa, eli 5 miestä iski päänsä yhteen pohtimaan Itäisen Afrikan ruokaturvaan liittyviä asioita.
Keskiviikko iltana menimme Eskon kanssa Kilimanjaron lentokentälle. Meidän Tomi oli tulossa meille. Ihana saada nuorimmaisemme tänne jouluvieraaksi!
Tomin matka oli mennyt hyvin. KIAlla kuitenkin oli pitkä viisumijono ja kesti n. tunnin, ennenkuin hän pääsi ulos. Laukkukin oli onneksi tullut perille, toisin kuin meillä silloin marraskuun alussa.
Nyt ollaan sitten tehty kaikkea kivaa Tomin kanssa.
Lauantaina kävimme Arushan luonnonpuistossa. Nähtiin monia eläimiä, mutta erityisesti
flamingot jäivät mieleen, koska niitä on valtavasti puiston soodajärvissä.
Maanantaina ajoimme Tarangiren luonnopuistoon.
Siellä ei juuri nyt ollut kovinkaan paljon vaeltavia eläimiä, gnuita ei nähty ollenkaan ja seeprojakin oli tosi vähän. Mutta norsuja siellä on aina valtavasti. Näimme myös yhden naarasleijonan, joka makasi mutalätäkössa ihan tien vieressä. Saimme siitä hienoja kuvia.
Tänään torstaina olimme Manyaran luonnonpuistossa. Sielläkin tuntui olevan hiljaista. Alkumatkasta emme nähneet muita eläimiä kuin paviaaneja. Hippopoolilla tilanne oli toinen, hipot kuljeskelivat maalla ja monenlaisia lintuja oli paljon. Eväitä kävimme syömässä picnic-paikalla ja sieltä lähdön jälkeen näimmekin sitten norsuja, kirahveja, gnuita, puhveleita, impaloita ja seeproja.
Vielä ihan viime metreillä ennen puistosta poistumista satuimme keskelle norsulaumaa. Yksi niistä meni automme ohi takapuoli etupuskuria hipoen ja toinen oli auton sivulla metrin päässä jonkin aikaa korviaan heilutellen. Aika jännä tilanne, jota meidän lisäksi seurasi useita autollisia turisteja.
Joulu tulee ja se näkyy täälläkin. Kauppoihin on laitettu joulukoristeita ja kassoilla on tonttulakit päässä. Joulupukin kuviakin oli luonnonpuistojen toimistoissa.
Huomenna aion tarjota Lilianille ( apulainen ) ja Jeremialle ( puutarhuri ) joulupuuroa ja pipareita.
Ja sitten jäämmekin Joulua odottelemaan.
Ai niin, täytyy hakea kaupungista lihakaupasta tilaamamme kinkku ja kalkkuna.
Oman maan porkkanoista syntyy porkkanalaatikko ja lanttulaatikkoa varten tuotiin lantut Suomesta.
Siis meillä syödään suomalaista jouluruokaa, mutta paikallisilla ei kuulemma ole erityisiä jouluruokia, ihan tavallista jokapäiväistä ruokaa he syövät.
Toivomme kaikille
Rauhallista Joulua ja Iloa Uudelle Vuodelle 2013!
 |
| Marras-joulukuussa kukkivaa puuta kutsutaan täällä joulupuuksi. |
 |
| Kauniita flamingoja Arushan luonnonpuistossa. |
 |
| Tässä pari tonttua toivottaa Iloista Joulua! |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti