Työmatka Tangaan ja Dariin sujui tavanomaisesti. Matkalla on taas useita tietyöosuuksia, joten jouduimme ajamaan pölyisellä kiertotiellä. Välillä pölyä oli niin paljon, ettei yhtään nähnyt eteensä ja piti lähes pysähtyä.
Tangassa viivyimme vain pari päivää ja ne kuluivat palavereissa istuessa.
Dariin menimme keskiviikkona 6.3 ja siellä piti tavata komponetti 1 koordinaattori. Olimme sopineet tapaamisen torstaiksi Onnelaan, jossa olimme majoittuneina. Lucas tulikin n. klo 14 aikaan ja Esko meni häntä tapaaman Onni-baariin ja minun piti mennä perässä. Kiiruhtaessani ulos korkeilla koroillani, en huomannut matalaa askelmaa ja tietenkin astuin suoraan sen päälle ja voitte arvata miten siinä kävi. Nilkka meni ihan nurin ja lähellä olleet suomalaistytötkin sanoivat kuulleensa sen rusahduksen, joka nilkasta lähti. Onneksi Onnelassa sattui majailemaan myös eräs suomalainen lääkäri ja hän tutki nilkan heti ja kehoitti menemään sairaalaan kuvattavaksi, sen verran oli nilkka arka. Lähdimme siis lähellä sijaitsevaan sairaalaan, joka oli todella hyvätasoinen ja palvelukin erinomaista. Nilkka tuli kuvattua eikä onneksi ollut murtunut, mutta lääkäri kielsi kävelyn kolmeksi päiväksi ja antoi tukisiteen ja kipulääkityksen ja käski pitää kylmää useaan otteeseen päivässä. Eli siis tavanomaiset hoidot ko vammaan.
Perjantaina siis olin koko päivän sängyssä jalka kohotettuna ja Lucaskin tuli uudestaan tapaamaan Eskoa ja he saivat käytyä työasiat läpi.
Lauantaina ajoimme taas koko päivän takaisin kotiin Arushaan.
Tänne palattuamme onkin ollut töiden suhteen rauhallisempaa, koska Esko sai määräaikaan 10.3 mennessä tehtyä ensi vuoden projektien ns. konseptit eli ehdotukset hankesuunnitelmista.
Tuntuu suorastaan oudolta, kun ollaan oltu näin kauan aloillamme eikä ole tarvinnut lähteä mihinkään. Ai niin, olimme kylläkin yhden yön 15 -16.3 Arushan Moivaru Lodgessa ruotsinkielisten lähettien päivillä. Kyllä se taas oli raskasta yrittää ymmärtää sitä ruotsalaisten ruotsia. Suomalaisten ruotsi on niin erilaista. Muuten oli kyllä ihan mukavaa.
Maanantaina 18.3 minulla olikin sitten mahatauti, joka alkoi jo yöllä. Kuulimme sitten tiistaina, että useampi siellä Moivarussa olleista oli sairastunut samaan tautiin. Ehkäpä siis jostain ruuasta?
Joka viikkoinen torstain rukousilta oli viime viikolla meillä. Porukkaa ilmestyi paikalle 20 ja taas meidän pieni olohuoneemme oli tupaten täynnä. Tarjoilut saivat valtavat kehut, olin laittanut ruisleipiä kylmäsavulohitäytteellä. Kalan olimme tuonneet Suomesta. Lisäksi olin leiponut omena-mangopiirakan.
Esko on käynyt kuntosalilla muutaman kerran, mutta minun nilkkani ei vielä kestä pitempää kävelyä. Kävin kyllä kerran kokeilemassa untia ja se ei tuntunut pahalta.
Meillä on ollut suuria ongelmia nettiyhteyksien kanssa. Kuulimme, että ongelma on jossain kaapelissa Egyptissä ja vaikuttaa koko Afrikan alueella. IT henkilö täällä Habari Maalumissa on saanut jotenkin backupia Keniasta. Nytkin tätä kirjoittaessan netti tulee ja menee, joten toivon saavani tämän kuitenkin julkaistua.
Ensi maanantaina lähdemme taas tien päälle kohti Mombasaa, jossa on lähettipäivät.
On tässä sentään vielä Pääsiäinen, jonka vietämme rauhallisesti täällä kotona.
Toivotamme teille kaikille Siunattua Pääsiäistä!
Tangassa oleva vammaiskeskus |
Pääsiäiskukkia takapihaltamme |