Torstaina 12.3 aamulla menimme Eskon kanssa yhdessä toimistolle. Tapasimme pikaisesti henkilökuntaa ja lähdimme sitten Jacobin kanssa Ngong-Roadille. Jacob on toimiston työntekijä, joka vastaa kaikesta logistiikasta.
Kadun varrella oli varmaankin kymmeniä ihmisiä tekemässä ja myymässä kaikenlaisia huonekaluja, sänkyjä, pöytiä, kaappeja, hyllyjä, sohvia ym. ym. Oli melko kuuma hetki päivästä, kun kävelimme siellä yrittäen väistellä erilaisia valmiita ja keskeneräisiä huonekaluja. Saimme kyllä erittäin hyvän käsityksen tarjonnasta ja löysimmekin jotain, minkä ostamista voisimme harkita. Emme kuitenkaan vielä ostaneet mitään. Jacob kertoi, että tuntee joitain omistajia ja voi neuvotella meille hyvän hinnan eli ei valkoihoisen ihmisen hintaa.
Ngong-Roadilta suuntasimme suomalaisten ystävien, Annen ja Arin luokse lounaalle. Ihania ihmisiä, joihin tutustuimme v. 2013, kun asuimme Tansaniassa.
Heiltä saimme myös sängyn ja pitkän matalan kaapin, jotka ovat projektien varoilla hankittuja.
Säästimme siis pitkän pennin projketirahaa!
Huonekaluostokset jatkuivat vielä iltapäivällä, koska Eskolle piti hankkia toimistolle pöytä ja tuoli.
Ne löytyivätkin helposti keskustasta toimistokalusteliikkeestä. Siinä oli vieressä rakenteilla pilvenpiirtäjä, josta tulee Nairobin korkein rakennus.
Sillä välin kun olimme pois kotoa, oli Rose käynyt siivoamassa sekä putkimies puhdistamassa viemäreitä. Olimme huomanneet, että vesi tuli lattiakaivosta ylös, kun pesukone tyhjensi vedet. Nyt se onneksi tuli kuntoon.
Työasioistakin voi mainita sen verran, että Esko käänsi useampana päivänä raportteja englannista suomeksi.
Lauantaina olikin taas shoppailupäivä! Käytiin kahdessa eri ostoskeskuksessa, huh! Ensin aamupäivällä hankkimassa ruokaa ja kaikkenlaista pientä kodintarviketta Two Rivesr's Mallilla ja sitten iltapäivällä Samin ja Paulan, jotka asuvat myös tällä samalla alueella, kanssa Green Garden Mallilla. Menimme omilla autoillamme ja Eskon piti seurata Samia. Matkalla oli monia mutkia ja risteyksiä ja tuntui, ettei sinne olisi ekalla kertaa yksin osannutkaan. Loppumatkasta tulimme isoon liikenneympyrään ja siellä oli RUUHKA! Autoja tuli joka puolelta ja niitä oli paljon! Sinne vaan sekaan piti yrittää. Ja tietenkin Samin auto katosi näkyvistä. Hetken jo luulimme eksyvämme, mutta sitten Esko näki vilauksen Samin autosta ja olimme taas kartalla.
Ostoskeskuksessa oli hyvä sisustustarvikeliike, josta löysimme mattoja olohuoneeseen, keittiöön ja makuuhuoneeseen. Hinnat ovat kyllä aika lailla korkeammat kuin Suomessa.
Tästä tulikin mieleeni pieni sivujuonne. Kerroin edellisessä tekstissä, että olimme helmikuussa lomalla Tansaniassa. Se matka alkoi Helsingin päässä yli 5 tunnin myöhästymisellä teknisten ongelmien takia ja tietenkin jatkolentomme Dohasta Kilimanjarolle oli aikoja sitten mennyt ja seuraava oli vasta seuraavana päivänä. Saimme yöpyä ja ruokailla 5 tähden hotellissa. Kaikki oli hienosti hoidettu lentoyhtiön puolesta. Kotiin palattuamme kuulimme, että joku kyseisellä lennolla ollut henkilö oli saanut kunnon korvauksen lentoyhtiöltä niinpä Esko ( tai oikeastaan nuorin poikamme ) kirjoitti emailia lentoyhtiölle. Ja sitten muutaman viestin ja pankkitietojen lähettämisen jälkeen eräänä päivänä tilillemme oli tipahtanut 1200 euroa. Tämä on auttanut tosi paljon kaikkien hankintojen kanssa.
Sunnuntaina Esko oli Samin kanssa Windsorin metsässä patikkaretkellä, n. 5 km.
Se olisi ollut minulle liikaa. Windsor on itse asiassa upea golfhotelli, jonka alueella ko metsäkin sijaitsee. Olemme joskus muutama vuosi sitten olleet siellä myös uimassa, siis hotellilla,
ei metsässä =)
Maanantaina 16.3 menimme taas yhdessä toimistolle. Aamuruuhkaa ei juurikaan ollut, mikä oli yllättävää. Ehkä presidentin antama lupaus tehdä etätöitä oli tepsinyt.
Minäkin osallistuin tällä kertaa henkilökunnan kokoukseen, joka afrikkalaiseen tapaan venyi suunnitellusta 1,5 tunnista kolmen tunnin mittaiseksi.
Kokouksen jälkeen menimme taas Ngong-Roadille ja tällä kertaa ostamaan sohvaa ja ruokailupöytää.
Olin itse piirtänyt mittojen kanssa tv-tason eteisen ja kylppärin hyllykön, jotka myös tilasimme puusepältä. Olimme ihmeissämme, kun tilatut tavarat luvattiin perjantaiksi. Siis vain neljän päivän toimistusaika! Sohva ja nojatuolitkin tehtiin meidän antamien mittojen mukaan. Jäimme mielenkiinnolla odottamaan, toteutuisiko lupaus.
Sitten tiistaina 17.3 se tapahtui täälläkin. Siis työnantajan puolesta kehotus jäädä kotiin tekemään etätöitä, ensiksi siksi, että minä kuulun riskiryhmään ja sitten vähän myöhemmin koko toimiston henkilökunta jäi kotiin.
Kaupassa piti taas käydä hakemassa lisää ruokaa ja juomaa ja kodin tarvikkeita.
Vieläkin pitää hankkia sellaisia tavaroita, joita olisi tulossa meidän rahtilaatikoissa.
Viikon varrella Eskolla oli joka päivä skypepalavereita.
Minäkin olin kuuntelemassa kummilapsityön esittelyä.
Meillä kävi myös korjausmiehiä tarkistamassa asioita, jotka piti korjata jo ennen kuin muutimme tänne. Ehkä ne tulee jollain aikataululla hoidettua.
Torstaina 19.3 saimme hyviä uutisia. Työlupa asia sai nytkähdyksen eteenpäin. Kaikki ( kumppanin ) epäselvyydet on selvitetty ja lupahakemus voidaan viedä maahamuuttovirastoon! Sitä ei toki vielä tiedä kuinka kauan luvan saaminen kestää. Yleensä n. 6 viikkoa.
Ja sitten olikin jo se odotettu perjantai.
Talon omistaja kävi meillä ja saimme sovittua joitain asioita kuten, että voidaan pitää tv pientä kk-maksua vastaan. Kiertelimme myös pihalla ja saimme kuulla, että pihalla kasvaa useita hyviä kasveja. Rosmariinin olin tietenkin itsekin huomannut se kun tuoksuu ihanalle joka kerran kun ohi kävelee. Ja sitä kasvaa pensasaidan seassa monessa kohtaa. Ihan terassin oven vieressä on chili. Mielenkiinnolla odotan vihreiden chilien kasvamista. Ovat tällä hetkellä n. 3 cm mittaisia.
Takapihalla on kolme avokadopuuta, joihin tulee kuulemma n. puolen vuoden päästä hedelmät.
Sitten on vielä pitkin puiden runkoja ja niiden välissä iso köynnöskasvi, jota emme itse tunnistaneet.
Se on keltainen passionhedelmä ja on ihan kukkimaisillaan. Yhden puun alla huomasimme ihan tomaatin näköisen kasvin. Tarkemmin tutkittuani näin siinä hauskan näköisiä ihan kuin pieniä, vihreitä lyhtyjä. Melko pian muistin kasvin nimen, ananaskirsikka. Siihenkin on kiva päästä tutustumaan.
Päivällä n. kahden maissa omistajan huonekalut haettiin pois, koska odotimme uusia tulevaksi.
Ja tulihan ne ...siinä kuuden aikaan. Onneksi ulkona oli vielä pari pihatuolia ettei tarvinnut lattialla istua. Uudet huonekalut olivat hyviä, mutta todella pölyisiä. Siis rätti käteen ja puhdistushommiin. Ihmetellä täytyy, miten kaikki tavarat oli saatu mahtumaan pienen avolavakuormurin kyytiin.
Jacob ja hänen kaverinsa kokosivat vielä meille sängyn. On paljon parempi kuin se edellinen, jossa oli niin kova patja, että heräsin useaan kertaan öisin kun olkapäitä, lonkkia, polvia ja selkää särki. Hankittiin vielä hyvä petauspatja, joita täällä ei yleensä kaupan hyllyistä löydy. Menimme patjaliikkeeseen ja tilattiin mittojen mukainen patja ja sekin saatiin kolmen päivän päästä.
Sunnuntaina ei tietenkään päästy kirkkoon, koska KORONA.
Saimme kuitenkin katsoa UskoTv:n kautta oman seurakuntamme ( Espoo ) tilaisuutta.
Maanantaina 23.3 vihdoinkin korjausmies tuli tekemään hommia.
Hän teki meille hyttysverkot keittiön viereiseen tilaan, jossa ei ole varinaisia ikkunoita, vain sellaiset betoniset ristikot, joista kaikki ötökät pääsee sisälle. Ja kuulemma kissatkin, ei onneksi meille.
Siinä tilassa ( huoneessa ) on pesukone ja se on siis tavallaan kodinhoitohuone.
Hän korjasi myös repsottavat kaappien ovet ja pari kynnyslistaa. Ovien kahvat ovat rikki, joten niiden korjaaminen ei onnistunut. Ne hän tulee vielä vaihtamaan uusiin joku päivä.
Piipahdettin taas suomalaisen lähetyssaarnaajapariskunnan luona. He olivat luvanneet lainata meille, jos jotain tarvitsemme ennekuin saamme omat tavaramme. Ja tarvitaanhan me peitot ja tyynyt sekä kattila ja uunivuoka. Ihanaa, kun on tällaisia, nyt voisi jo sanoa, ystäviä. Olemmehan tavanneet heitä jo 4 kertaa.
Tiistaina meidät oli kutsuttu illalliselle Paulan ja Samin perheen luokse.
Päätin leipoa heille tuliaisiksi suklaahippukeksejä ja kotitekoista toffeeta.
Eskolla oli edelleen niitä käännöstöitä ja niitähän onkin hyvä tehdä nyt, kun ei voi mennä toimistolle.
Keskiviikkona ehdittiin jo hieman pelästyä, kun saatiin viestiä, että perjantaista alkaen maahan tulee totaalinen " sulku "! Se oli tarkoittanut siis kaikkien kauppojenkin sulkemista. Onneksi presidentti muutti sen ulkonaliikkumiskielloksi, joka on voimassa klo 19 - 05.
Onhan tämä korona juttu tietenkin ihan kamalaa niin Suomessa kuin koko maailmassa.
Siitä huolimatta elämä jatkuu vaikkakin hieman rajoittuneemmin.
Toivotan kaikille rauhaa, mielenrauhaa ja mukavia keväisiä päiviä!
Kuvissa tyhjennetty koti ja uusia huonekaluja sekä Eskon retkeltä pari lintukuvaa.
