keskiviikko 20. heinäkuuta 2011

8 - 31.7





Nyt se loma sitten vihdoin koitti. Perjantaiaamuna pakkasimme itsemme autoon ja suuntasimme kohti rannikkoa. Ensin ajoimme Tangaan. Matka sujui mutkattomasti, maisemat olivat upeat, Kilimanjarokin näyttäytyi ilman pilviverhoa, tosin aamuvarhaisella oli sen verran utuista, että näimme vain tumman hahmon mahtavasta vuoresta. Matkaa Tangaan on n. 450 km ja ajoaika n. 7 h 20 min. Matkan varrella pidettiin pari evästaukoa. Perille saavuimme n. klo 15.
Olimme illan ja yön ystävämme Kari J:n luona. Hänen perheensä on Australiassa, jonne Karikin suuntaa marraskuussa lomalle. Tulevat sitten vaimonsa kanssa takaisin Tangaan alkuvuodesta 2012.

Lauantaina saimme kyydin lentokentälle, josta lensimme pienellä 12 paikkaisella Cessna Caravanilla Zanzibarille. Siellä meitä oli vastassa hotellin autonkuljettaja.
Matkaa hotellille Matemween oli n. 50 km. Hotelli oli mukavan pieni, 10 huonetta, ja ihan Intian valtameren rannalla, meidän huoneestamme oli n. 20 m rantaan. Tosin veden raja oli laskuveden aikaan n. 100 m päässä. Perille päästyämme söimme myöhäisen lounaan ja asetuimme taloksi. Kävimme tutkailemassa millaiseen paikkaan olimme tulleet ja teimme pienen kävelylenkin rannalla ja illalla nautimme vielä illallisen taustamusiikkina aaltojen kohina.

Sunnuntaina aamupäivän otimme levon kannalta ja iltapäivällä suunnittelimme tulevaa viikkoa. Hotellin puolesta oli tarjolla monenlaisia retkiä ja päätimme mennä parille: maanantaina maustefarmille sekä kaupunkiin ja tiistaina snorklaamaan, jota varten meidän piti käydä sovittamassa märkäpuvut, räpylät ja snorkkelit sukellusfirman tiloissa. Sinne oli matkaa n. 1,5 km rantaa pitkin. Rannalla oli tosi mukava kävellä, kun hiekka oli laskuveden aikaan kovaa eikä upottanut ollenkaan. Saimme puvut sovitettua ja samalla hieman liikuntaa.

Maanantaina siis menimme maustefarmille, joka olikin todella mielenkiintoinen paikka, ei mikään mahtava viljelyfarmi vaan näytti lähinnä jonkun kotipihalta. Mutta siellä oli monenlaisia maustekasveja ja hedelmäpuita. Saimme haistella ja maistella ja arvailla mikä mikäkin on. Meille oli myös esitys, miten kookospähkinöitä kerätään, nuori mies kiipesi tosi korkeaan palmuun jalkoihin laitetun narun avulla ilman mitään turvaköysiä. Ja suit sait sukkelaan se kävi. Viidakkoveitsellä pari huitaisua ja pähkinät putoilivat maahan. Siinä saimme myös tuoretta kookoksen nestettä ( Zanzibar cocacolaa) ja hedelmän valkoista lihaa. Lopuksi meille tarjoiltiin maustettua teetä ja hedelmiä. Kiertomatkan aikana yksi nuori mies näperteli palmun lehdistä meille hienot päähineet, pienen kassin ja kravatin sekä sammakkokorun. Farmilta lähdimme tutustumaan kaupunkiin, Stone Towniin ym. Portugalilaiset ovat rakentaneet kaupungin joskus kauan sitten ja sehän näkyy tietenkin, paikka on melko poikkeava muista Tansanian kaupungeista kapeine kujineen pienten kerrostalojen välissä. Kaupungilla on myös hyvin synkkä historia orjakaupan keskuksena. Palasimme hotellille iltapäivällä ja nautimme olostamme uima-altaassa.

Tiistaiaamuna aikaisin, klo 7.45, oli lähtö snorklaamaan. Söimme pikaisen aamupalan ja lähdimme ripeästi kävelemään rantaa pitkin sukellusfirmalle. ”Nimenhuudon” jälkeen lähdimme paikallisella pikkubussilla 40 min. kestävälle pomppuiselle matkalle kohti niemenkärkeä, josta jatkoimme veneellä merelle. Snorklasimme n. 45 min. Kalat ja korallit olivat upeita. Veneessä saimme välipalaa: teetä, pikkusuolaista ja hedelmiä. Sitten jatkoimme toiselle paikalle ja jälleen n. 45 min. vedessä pulikointia. Paluumatkalla tuuli oli yltynyt ja välillä isot aallot heiluttivat venettä aikalailla ja vettä tuli laitojen yli. Onneksi päällä oli jo valmiiksi märät vaatteet. Rantaan päästiin pikkuveneellä ja vielä piti jaksaa 1,5 km kävely takaisin hotellille. Kaiken kaikkiaan reissu oli todella mahtava!

Keskiviikosta perjantaihin rentouduimme rannalla ja nautimme gourmet tason illallisista. Ja lauantaina oli paluu Tangaan. Tosin olimme ennen lentoa kaupungissa pari tuntia ja istuimme katukahvilassa kauniilla rantaboulevardilla. Ystävämme Ilari tuli meitä tapaamaan ja heitti meidät lentokentälle.

Sunnuntain ja maanantain vietimme Karin kanssa ja tutustuimme hänen työhönsä vammaiskeskuksessa.

Tiistaina oli jälleen pitkä ajomatka kotiin Asurhaan, niin kotihan tämä meille on ollut kohta 7kk. Matka sujui muuten hyvin, mutta Esko sai elämänsä ensimmäiset ylinopeussakot =( . Matkan varrella on paljon osuuksia, joilla on 30 km/h rajoitus, jonka hyvin tiesimme ja Esko yritti tunnollisesti niitä noudattaa jo senkin takia, että ko. paikoilla on myös sellaisia isoja pomppuja tiessä, ettei niistä voi kovaa ajaa. Mutta yksi kyltti jäi huomaamatta, ehkä siksi, että sillä kohtaa oli poikia tien varressa innokkaasti myymässä hedelmiä ja aikomuksemme oli ostaa jotain. Sakko oli peräti 20 000 (onneksi Tshillinkiä, eli n. 8 € )!

Perjantaina 22.7 menemme vielä kerran safarille Tarangireen. Otamme Esterin mukaamme, koska hän ei ole kertaakaan eläessään nähnyt norsuja tai muita isoja eläimiä. Haluamme tarjota hänelle toivottavasti mukavan safarin. Ester on ollut meille kuin taivaan lahja!

Ensi viikko onkin sitten viimeinen täällä kaukaisessa Afrikassa. Suunnitelmissa on kestitä ystäviämme täällä kotonamme ja käydä vähän filmaamassa KeKen ( Keravan Kehitysmaayhdistys )projekteja. Ystävämme Samson on ammattikuvaaja ja hän lupasi tehdä lyhyen elokuvan KeKen käyttöön.

Sunnuntaina 31.7 illalla on sitten lähtö kotimatkalle Suomeen ja perillä olemme maanantaina n. klo 13.10.

Kiitos teille kaikille, jotka olette jaksaneet seurata elämäämme täällä Tansaniassa ja tavataan pian!!

torstai 7. heinäkuuta 2011

Viikko 26 ja 27 / 27.6 - 10.7





Kuvissa: paikallinen kananmunakuljetus ja läheisen auringonkukkapellon satoa

Aika kova tauti meillä oli ja ilmeisesti myös kaksi yhtäaikaa syötyä antibioottia vei veronsa. Viikko 26 siis meni kokonaan sairastellessa.
Emme kumpikaan olleet töissä, viimeistelimme vain collegen budjetin täällä kotona.
Lauantaina päätimme kuitenkin jatkaa kuntoilua parin viikon tauon jälkeen. Ilma oli ihanan lämmin ja kun sisällä meillä on kylmenpi kuin ulkona, on mukavampi olla auringon paisteessa. Aamuisin meillä on ollut sisällä vain 16 - 17 astetta eikä silloin viitsisi nousta lämpimän peiton alta.

Tällä viikolla olemme olleet töissä vain maanantaina ja tiistaina.
Esko valvoi opiskelijoiden kokeita ja Marjo teki vielä viimeisiä tarkistuksia v. 2009 kirjanpitoon Annan avuksi.
Tiistai-iltana naapurimme Klaus ja Christine olivat vuorostaan meillä kylässä.

Tänään torstaina on jokin kansallinen vapaapäivä ja huomenna perjantaina lähdemme etelään lomalle. Ensin menemme Tangaan Kari Järvisen luo ja lauantaina lennämme Zanzibarille viikoksi. Sieltä palaamme Tangaan ja tutustumme Karin johdolla FIDAn projektiin parin päivän ajan. Tänne Arushaan palaamme 19.7.
Nyt tulee parin viikon tauko blogin kirjoittamiseen, mutta kirjoitamme joskus viikolla 29 Zanzibarin kuulumisia.

Aurinkoista kesän jatkoa!

tiistai 28. kesäkuuta 2011

Viikko 25 / 20 - 26.6


Tamperelaisille löytyi oma suklaapatukka TGT-kuntokeskuksen kaupasta
( Se on nääs MORO )


Maanantaiaamuna Hanna ja Niina lähtivät takaisin Nairobiin ja saatoimme heidät Habari Maalumin portille. Hytisimme n. puoli tuntia viileässä ja tuulisessa säässä odotellessamme bussia. Samsonkin ilmestyi paikalle juttelemaan kuulumisia. Tulihan se bussi viimein ja tytöt pääsivät turvallisesti matkaan. Meitä taas työt odottivat, olimmehan olleet vapaalla edellisen viikon keskiviikosta lähtien. Iltapäivällä tosin livahdimme kaupunkiin ruokaostoksille ja kysyimme Esteriä mukaamme ja mielellään hän lähti. Maanantaista ei paljon muuta mainittavaa olekaan.

Tiistaina Eskolla jatkui edellisellä viikolla aloitettu budjetin vääntö Leonardin kanssa ja Marjokin piti pyytää toimistosta avuksi. Lounaaseen asti teimme töitä kotona. Iltapäivä meni työn merkeissä, Esko pakersi opinto-oppaan kimpussa ja Marjo kirjoitti toimistossa Habari Maalumin autojen käytöstä kirjanpitoa varten tiliöintilomakkeita. Illalla Eskolle iski väsymys ja vilu. Olotila paheni ja yöllä tuli todellinen horkka ja päänsärky, joten pilleriä poskeen ja sen jälkeen alkoi kova hikoilu.

Keskiviikon aamuna Esko otti taas lisää pillereitä, olihan edessä ohjelmaa täynnä oleva päivä: ensin oli swalihin oppitunnit, sen jälkeen menimme vierailulle TPRI tutkimuslaitokseen, joka tutkii mm. tuholaismyrkkyjä. Kuulimme mielenkiintoisia asioita ja kävimme katsomassa geenipankkia, jossa oli kaikkien mahdollisten puiden ja viljelykasvien siemeniä isoissa pakastamisissa. Lounaan jälkeen Eskolla oli todella tärkeä kokous Collegen tiimoilta ja klo 16 ( klo 10 täkäläisen ajanlaskun mukaan: aurinko nousee klo 0, keskipäivä on klo 6 ja illalla kello on 12, kun meillä on 18 ) olimme saaneet kutsun juhlaan, joka oli järjestetty suomalaisen Daisy Grönqvistin kunniaksi. Hän on aloittanut täällä koulutuksen näkövammaisille tarkoitettujen kirjojen ym. tekemiseen. Työ alkoi v.1980 Taborassa ja siirtyi muutaman vuoden jälkeen tänne Arushaan. Aluksi Daisyllä oli vain pöytä ja tuoli, joka oli säästetty Daisyn pyynnöstä ja vielä ihan hyvässä kunnossa. Juhla oli hieno ja kesti kauan, kuten täällä aina. Luokkahuone oli kauniisti koristeltu, puheita riitti ja ruoka oli hyvää ja sitä oli paljon. Loppuilta sujuikin ruokaa sulatellessa.

Seuraavana aamuna Eskon olotila oli muuttunut vielä huonommaksi, joten edessä oli lääkärissä käynti. Tiesimme, että kaupungissa on yksi klinikka, jossa tehdään malariatestejä 24/7. Esko soitti Samsonille, joka lähti Eskon mukaan klinikalle. Siellähän oli tietysti hirveä jono, mutta taisi Esko päästä ainoana paikalla olleena valkoisena vähän jonon edelle. Lääkärin mukaan verinäyte osoitti selvän malarian ja siihen Esko saikin parhaan mahdollisen lääkityksen, jota tosin piti jonottaa tunti. Apteekista sen olisi saanut ilman reseptiä jonottamatta ja vieläpä halvemmalla. Mutta eihän sitä voinut tietää, vasta jälkeenpäin kuultiin.

Marjollakin oli ilmennyt mahassa jotain ongelmia, pientä kipuilua, joka jatkui perjantaina. Siitä huolimatta hän meni toimistolle, mutta eipä siellä ollut juuri mitään tekemistä ja Leonardkin ilmoitti olevansa poissa aamupäivän eikä ollut kertomassa, mitä pitäisi tehdä. Esko lepäili kotona tai ainakin yritti, kunnes Lazarus ilmestyi kyselemään vointia. Siinähän sitten pitivät tunnin mittaisen palaverin työasioista. Meillä ei täällä Juhannusaattoa juhlittu, soitimme kuitenkin Suomeen, Esko äidilleen ja Marjo Porvooseen, jossa Marjon äiti oli kotona viettämässä Juhannusta perheen kanssa. Oli ihana kuulla äidin ja Kirsin laulua ja terkkuja kaikilta; Hannalta Amerikasta, Pialta ja Tomilta ym. Pasikin soitti illalla ja toivotteli Jussia. Tällaiset jutut tekevät, täällä kaukana kotoa, päivästä juhlapäivän!

Lauantai valkeni yhtä pilvisenä kuin koko viikko oli ollut, sekä sään että olotilan suhteen. Esko oli edelleen huonovointinen ja Marjolla oli erittäin heikko olo. Jo edellisenä iltana oli lievän lämmönnousun merkkejä. Särkylääkkeiden voimalla päivään lähdettiin. Käytiin jopa ulkoilemassa, kun aurinko tuli esiin. Illaksi meidät oli kutsuttu Nymaneille syömään ja oli sovittu, että Marjo tekee perunasalaatin ja viemme makkarat mukanamme. Meitä oli 8 hengen porukka koolla: meidän ja Nymanien lisäksi oli Robert ja Netta Hector, jotka ovat olleet kauan täällä Tansaniassa, mutta nyt vain käymässä, sekä Benjamin ja Rebecca, Hannan ja Jan-Erikin poika ja miniä. Ilta oli erittäin onnistunut ja illan päätteeksi rukoilimme toistemme puolesta ja se oli tietysti illan paras osuus!

Marjon olotila heikkeni ja kova vilu jatkui pitkälle yöhön. Mutta tulihan lämminkin, siis kuume, vihdoin. Ja eikun aamulla lääkäriin. Kysyimme Nymaneilta neuvoa, mikä paikka olisi hyvä ja he kertoivat, että kaupungissa on klinikka, jossa on hyvä, intialainen johtava lääkäri. Se on myös auki 24/7. Menimme sinne eikä siellä ollut ketään muita potilaita ja itse johtava lääkärikin oli työvuorossa. Marjon malariatesti näytti onneksi miinusta ja saimme molemmat lääkityksen mahapöpöön: antibioottia, vitamiineja ja jotain mahalääkettä. Ihmetyksen aihe meille on, mistä olemme moisen taudin saaneet, kyseessä ei ole tavallinen mahatauti vaan keittämättömästä ruoasta tuleva bakteeri. Olimme tosin edellisenä sunnuntaina olleet ravintolassa syömässä lounasta ja siellä oli paljon erilaisia salaatteja, mutta olemme syöneet ennenkin ko paikassa? No, eipä sillä väliä ja täytyyhän kai tämä ”turistiripuli” ennemmin tai myöhemmin kokea. Iltapäivän olisimme voineet viettää kirkolla, jos olisimme jaksaneet istua yli 4 tuntia kestäneessä konsertissa. Matka kotoamme kirkolle ei ole pitkä ja saimmekin kuunnella musiikkia omalta kuistiltamme. Korvat eivät olisi luultavasti kestäneet lähempänä olemista, sen verran kovalla äänentoisto oli.

Hyvillä mielin ja pikaista paranemista odotellen päätimme tämän viikon.

tiistai 21. kesäkuuta 2011

Viikko 24 / 13 - 19.6


Mukava viikko edessä, odotimme vieraita Nairobista.
Kaksi suomalaistyttöä on ollut siellä harjoittelujaksolla liittyen opiskeluihin ja he olivat tulossa meille keskiviikkona. Heiltä tuli sitten viesti, että tulevat vasta torstaina. Tutustuimme tyttöihin viime kesänä kurssilla Isossa Kirjassa.

Ensin piti tehdä kaksi työntäyteistä päivää, maanantai toimistolla ja tiistaina Leonard oli meillä kotona ja teimme yhdessä collegelle ensi vuoden budjettia koko päivän.

Keskiviikkona piti jatkua swahilin opinnot, mutta Alfons, opettajamme, ilmoitti olevansa heikossa kunnossa otettuaan lääkettä malariaan. Kävimme sitten asioilla kaupungissa ja Samson oli mukanamme. Iltapäivän vietimme kuntosalilla ja uima-altaalla. Talvesta huolimatta täällä on lämmin, jos aurinko paistaa.

Torstaina pidimme swahilin tunnit ja taas opimme monta uutta asiaa, mm. Tansanian historiasta, saksalaisten valloitusajasta ja englantilaisten mandaattiajasta.
Lounaan jälkeen odottelimmekin sitten Ninaa ja Hannaa saapuvaksi, he olivat tulossa Keniasta bussilla ja nehän pysähtyvät sopivasti Habari Maalumin portilla, ei tarvitse mennä kaupunkiin asti. Kun tytöt oliva saaneet hieman syötävää, teimme pienen kävelylenkin täällä Habari Maalumin kompaundilla ja oli todella mukava nähdä tree nurseryllä naisia töissä. Aiemmilla käynneillämme täällä ei ole ollut taimien istutusaika ja taimitarha on näyttänyt kovin tyhjältä. Mutta nyt siellä oli täysi tohina päällä, naiset istuivat maassa multakasan vieressä ja täyttivät muovisia istutuspusseja ja hauskaa heillä kuulosti olevan, varsinkin kun kysyimme, voimmeko ottaa kuvia heistä. (kuva)
Kävelimme myös collegelle katsomaan , miten ruokalan rakentaminen on edistynyt. Tie oli todella pölyinen, pakoitellen pölyä oli lähes 10 cm. Ruokalarakennus oli jo harjakorkeudessa.
Illalla menimme yhdessä tyttöjen kanssa ruotsinkielisten lähettien iltaan Aldebaldeille.

Perjantaina oli sitten vuorossa Arushan kaupungin esittely ja iltapäivällä tutustuminen Ilkidingan yläkouluun.

Lauantaina lähdimme aamulla varhain Tarangiren luonnonpuistoon safarille.
Näin kuivalla kaudella siellä oli taas paljon eläimiä, jotka vaeltavat sinne etsimään vettä Tarangirejoesta. Tosin aika vähän siinäkin vettä oli. Näimme tosi paljon seeproja, gnuita, impala-antilooppeja, norsuja ym., jopa leijoniakin. Ne olivat kyllä aika kaukana, mutta oli meillä kiikarit. Yksi leijonista oli ihan harmaa, erikoinen. Puistossa reihui myös maastopaloja ja jouduimmekin ihan lähelle niitä. Lieskat olivat n. 5 m päässä ja kuumuus tuntui auton sisälle asti. Päivä oli kuitenkin kaikin puolin onnistunut, kunnes kotimatkalla erään kylän kohdalla pari aasia ryntäsi tielle. Esko joutui pysähtymään, että ne voisivat ylittää tien, mutta joku fiksu safarikuski tuli todella kovalla vauhdilla ohitsemme ja törmäsi toiseen aaseista. Se oli erittäin ikävä juttu. Aasi pomppasi nopeasti pystyyn, mutta sillä oli selvästi jalka poikki. No eipä siinä auttanut jäädä ihmettelemään, jatkoimme nopeasti matkaamme.

Sunnuntaina menimme Hannan ja Ninan kanssa kuntokeskukseen, ensin kävimme nauttimassa monipuolisen buffet- lounaan ravintolassa ja sitten menimme uima-altaalle. Aurinko ei näyttäytynyt montaa kertaa, joten emme viipyneet siellä kovin kauan.
Ilta kului mukavasti jutustellessa.

Tämäkin viikko täällä Afrikan mantereella oli tapahtumia täynnä.

tiistai 14. kesäkuuta 2011

Viikko 23 / 6 - 12.6



Sadekausi alkaa olla ohi, kuivuus alkaa jo näkyä maisemassa pölypilvinä.
Aamukastekaan ei enää kastele kenkiä nurmikon yli kävellessä kohti Mount Meru Hall-nimistä luokka/kokoustilaa yhteiseen aamunavaukseen.
Kuten jo edellisessäkin tekstissä oli, on täällä talvi joten Joulutähtikin kukkii, tosin jonkin verran suurempana kuin olemme tottuneet näkemään, eli aikamoinen pensas se täälläpäin on. ( kuva )

Maanantaina iltapäivällä yllättäen Floora, Aldebladien 7-vuotias tytär, ilmestyi ovellemme ja pyysi meitä tulemaan illalla synttärikahville. Ulrik, perheen isä, täytti 41 vuotta ja perhe järjesti hänelle yllätyskutsut. Menimme sinne hieman etuajassa eikä Ulrik ollut vielä paikalla, joten menimme pienelle kävelylenkille. Se ei ollut kovin mukava retki, kun ym. erittäin hienojakoista pölyä oli n. 5 cm kerros tienpinnassa. Lopulta pääsimme synttärikekkereille ja siellä oli ihan mukavaa, vaikka jouduimmekin jälleen kerran ruotsinkielen kanssa koetukselle.

Keskiviikkona aloitimme uudelleen swahilin opinnot. Kaksi tuntia aamupäivällä. Eka kerta oli kertausta, koska edellisestä tunnista oli kulunut jo 3 kk.
Ninataka kula mandazi na kunywa chai. Haluan syödä munkkeja ja juoda teetä.
Oli tosi kiva huomata, että jotain oli jo jäänyt muistiin!!
Iltapäivällä oli taas kuntoilun aika. Kunto alkaa kohentua vauhdilla, jee!
Tosin Eskon kipeä ranne hieman rajoitti punttien nostelua.

Torstaina Eskolla oli palavereita "pomojen" kanssa ja Marjo ahkeroitsi toimistossa.
Toki olimme muinakin päivinä töissä, mutta se on jo sellaista rutiinia, ettei sitä viitsi joka päivälle mainita. Keskiviikkoisin pidämme vapaapäivän.
Illalla ruotsinkielisten lähettien tapaaminen muuttui englanninkieliseksi, kun paikalla Nymanien kauniissa kodissa oli vain Nymanit ja me. Kävimme keskustelua monista tärkeistä asioista ja ilta venyikin pitkäksi. Yleensä lopetamme n. klo 20.30, nyt 21.30.

Työn ohessa Esko opiskelee Global Universityn BA tutkintoa ja perjantaina sen parissa vierähti pari tuntia.
Illalla yritimme taas sytyttää takkaan tulta, mutta eihän me saatu edes paperia palamaan.
Ester tulla tupsahti tuomaan ostamiamme kanoja ( ei eläviä, vaan valmiiksi kynittyjä ja paloteltuja ) ja hänhän sai tulen syttymään muutamassa minuutissa. ( kuva )

Aldebladin Paulan veli, Per, on on ollut täällä muutaman kuukauden lapsenvahtina ja lähti takaisin Ruotsiin sunnuntai-aamuna. Lauantai-iltana olimme yhdessä isolla porukalla syömässä.
Olimme tilanneet sea food illallisen. Istuimme sellaisen paistopöydän ympärillä ja kokki valmisti siinä kaiken meidän nähden. Oli useita erilaisia ruokia: alkupaloina raakaa tonnikalaa ja lohta,
tonnikalapihvejä, paistettua kalaa, jättikatkaravun pyrstöjä, mustekalaa, kasviksia ja riisiä.
Ja syömävälineinä oli puikot. Se oli uusi kokemus, mutta onnistuimme jotenkin saamaan ruoan suuhun ja kun syöminen kesti pari tuntia, sujui se lopulta ihan hienosti.
Tunnelma oli mitä hienoin samettisen tropiikin taivaan alla.

Sunnuntaina meille tuli käymään Samweli, nuorimies, johon tutustuimme v. 2008 Bougainville hotellissa, jossa hän oli esittämässä akrobatiaa. Söimme yhdessä ja katselimme safarikuvia, jotka olivat Samwelille mieluisia. Hän on juuri valmistunut safariopaskurssilta.
Veimme hänet kotiin Arushan toiselle puolelle, Lemaran kylään, joka näytti todella köyhältä alueelta. Piipahdimme hänen kotonaan ja siiltä Samweli tuli mukaamme ja näytti meille oikotien Njiroon kauppakeskukseen. Tie oli, lähinnä kärrypolkua muistuttava, kapea ja kuoppainen.
Ostimme kaupasta Samwelille kotiin viemiseksi ruokatarvikkeita ja saimmekin myöhemmin häneltä kiitollisen viestin, että olivat keittämässä ruoaksi riisiä = ).

tiistai 7. kesäkuuta 2011

Viikko 22 / 30.5 - 5.6.

Jo joutui armas aika ja suvi suloinen... sinne Suomeen, mutta tänne on tullut talvi ja KYLMÄ. Sisällä on aamuisin n. 18 astetta ja varpaat meinaa jäätyä. Ulkona on yön jälkeen koleaa ja usein kosteaa, lämpötila n. 14 - 16, mutta onneksi päivällä lämpenee n. 22 - 23 asteeseen ja jos aurinko paistaa, on todella lämmin.

Maanantaina kävimme kaupungissa BP huoltoasemalla Samsonnin kanssa tasapainottamassa auton eturenkaat, maksoi vain n. 10 euroa. Käväisimme myös kaupassa, kun ei sitä viitsi joka päivä ajella ruuhkaisilla kaduilla ja edelleen keskeneräisellä Nairobi-tiellä. Illalla saimme vihdoinkin luovutettua Lasarukselle Ulrikin ystävän tänne viime vuoden lopulla jättämän moottoripyörän. Kiitos kaikille, jotka olitte mukana projektissa auttamassa.

Tiistaina Eskolla oli puhe morning devotionissa. Aiheena oli hanhi-oppitunti, katsoimme hienon pp-esityksen hanhien muutosta, kuinka yhteispelillä v-muodostelmassa päästään varmimmin ja nopeimmin perille. Perusajatuksena oli, että luonto puhuu Luojastaan, Job. 12. Päivän Esko vietti Lasaruksen kanssa täyttäen opetusviranomaisille hakemuskaavakkeita, olikin aikamoinen nippu!

Marjolla oli "kansallinen" vapaapäivä, kun Tanesco ei jakanut sähköä ja generaattorikin sanoi itsensä irti jo aamulla. Esterkään ei voinut laittaa meille lounasta, joten päätimme lähteä yhdessä pizzalle. Ester ei ollut ikinä nähnytkään pizzaa, joten kokemus oli hänelle uusi eikä ehkä ihan mieleinen.

Keskiviikkona aamupäivä kului toimistossa ja lounaan jälkeen menimme jo perinteeksi tulleen tavan mukaan kuntoilemaan. Naapurin rouva oli illaksi pyytänyt meitä vierailulle. Söimme erittäin maukkaan, luultavasti sveitsiläisellä reseptillä valmistetun illallisen: kotitekoisia pastamykeröitä ja pikkuruisia lihapullia. Ilta kului mukavasti keskustellen monenlaisista asioista.

Torstai oli Eskolla intensiivinen työpäivä collegen asioiden tiimoilta ja Marjo lopetti työpäivän aikaisin ja valmisteli kotona illan svenka talande tapaamista. Ilta oli jälleen kerran mukava ja lämminhenkinen.

Perjantai oli molemmilla työviikon päätteksi täysimittainen päivä.

Lauantaina teimme pitkän kävelylenkin, n. 4 km, jonka jälkeen menimme kuntosalille ja uimaan.
Aurinko porotti kuumasti ja saimme nauttia sen lämmöstä uima-altaan reunalla ihan kahdestaan. Ihmiset olivat kaiketikin suunnistaneet turismimessuille. Meilläkin oli aikomus käväistä siellä, mutta Esko loukkasi ranteensa liukastuessaan pukuhuoneessa. On luultavasti venähtänyt.

Sunnuntaina Esko kuskasi vieraita Losikiton kirkkoon ja kävi hakemassakin heidät sieltä.
Marjo paistoi kotona leipää. Illalla päätimme laittaa ensimmäitä kertaa takkaan tulen. Se osoittautuikin aika kovaksi hommaksi. Puut eivät millään meinanneet syttyä, kytivät vaan vähän aikaa, mutta lopulta kuitenkin syttyivät ja paloivat ihan nätisti. Joten päätimme viikon mukavasti takkatulen loimussa.

sunnuntai 29. toukokuuta 2011

Viikot 20 ja 21 / 16. - 29.5.


Kahviplantaasin keskeltä löytyi useita hienoja " siirtomaaherrojen "
kartanoja. Kuvassa yksi sellainen
.


Maasai paimen karjansa kanssa Auringonlaskun aikaan jossain savannilla

Viimeiset kaksi viikkoa ovat olleet työn täyteisiä ja työpäivät venyneet Eskolla iltamyöhään, että blogin kirjoittaminen jäi viime viikolta väliin. Uudistettavana oleva opetussuunitelma laajeni NACTE:n ( The National Council for Technical Education ) korjausesityksistä koskemaan kaikkien kurssien ( Basic Techician Certificate, Full Techician Certificate ja Ordinary Diploma ) päivityksiä. Opetussuunnitelmat ovat täälläpäin erittäin yksityiskohtaisia ( englantilainen systeemi ) ja yksi NACTE:n vaatimus koski arvostelukriteerien laajentamista Diploma opiskelujen osalta niin, että koko opetusaines, joka on tähän mennessä arvioitu asteikolla tyydyttävä, hyvä, kiitettävä piti sen lisäksi arvioida arvosanalla erittäin hyvä. Se tarkoitti yli 170 kohdan kriteerien arvioimista arvosanalle erittäin hyvä ( yli 30 sivua ). Saimme työn päätökseen keskiviikkona 25.5. klo 22 puolitoista viikkoa myöhässä ( TIA: This Is Africa ) ja hiukan harmitti kun olisin tarvinnut vielä pari tuntia diploman opetussuunnitelman tarkistamiseen. Esko sai dokumentin klo 21 aikaan tarkistettavakseni. Printatut opetsussuunnitelmat lähettettiin yhden henkilön ( Solomon ) mukana torstaina Dar es Salaamiin 700 kilometrin päähän NACTE:n toimistoon tarkastettvaksi. Edellisen ohessa Esko työsti yhden vastaperustetun suomalaisen kansalasijärjestön hankesuunnitelman ja hanketukihakemuksen, joka oli mieluisa työ paikallisen Jeriko toimintakeskuksessa kokoontuvien AIDS-orpojen iltapäiväkerhotoiminnan jatkumiseksi uuden järjestön tuen avulla.

Marjo on työstänyt viimeiset kaksi viikkoa erilaisia tilastoja liittyen Habari Maalumin toimintaan. Illat ovat kuluneet mukavasti villatakin virkkaamisessa. Maanantaina Marjon mennessä töihin uusi villatakki päällä hän sai kuulla useammaltakin taholta swahilin kielisen lauseen " umependeza ". eli näytät tyylikkäältä. IT vastaava Mtei pyysi hymyssäsuin Marjoa tekemään tyttöystävälleen samanlaisen villatakin. Villatakki on kauniin shamppanjan värinen ( punakellertävä ).

Päädyimme viime maanantaina ostamaan käyttämäämme maastoautoon uudet akut kun käynnistäminen oli koitunut kovin työlääksi. Sopivat akut ( 2 kpl ) löytyivät helposti ja asensimme ne paikallisen ystävämme Samsonin avustuksella. Auto on toiminut hienosti ja on oikein puhdikas kulkuväline ( 3 litrainen turbodiesel ) vaikka ikää on jo 14 vuottta.

Torstaina olimme soittamassa skypellä syntymäpäiväonnittelua päivänsankari Kimille, 11v, niin skype lakkasi yllättäen toimimasta. Yritimme kovasti saada skypeä takaisin siinä onnistumatta ja jatkoimme yrittelyä ruotsalais illanvieton jälkeen ja onnistuimme kuin onnistuimmekin saamaan skypen takaisin. Nettikeskusteluista huomasimme, että sama ongelma oli ollut muillakin ja joku välkky osasi antaa ohjeen ongelman ratkaisuun. Lisäongelmia seurasi meille kun Norton virustorjuntaohjelma irtisanoi itsensä. Saimme tuen avulla senkin kuntoon.Tällaisten ongelmien korjaaminen vie täällä aikaa kun netti on hidas ja pätkii välillä kesken latauksen ja jos vaikka netti toimii niin sähkökatkot saattavat keskeyttää sen käytön ( ovat sidoksissa toisiinsa meillä täällä ).

Perjantai-iltapäivällä Marjo kävi kampaajalla ( toista kertaa ) värjäyttämässä hiuksensa, jonka aikana Esko kiersi viiden kilometrin lenkin ja löysi jälleen pari uutta lintulajia: toinen oli komea paratiisilintu Pin-tailed whydah.

Lauantai 28.5. oli lämmin ja kaunis: suuntasimme kuntokeskukseen - Marjo kuntoili juoksumatolla ja Esko pelasi tennista ( nelinpeli) kansainvälisen koulun kentällä ruotsalaisen, tanskalaisen ja kanadalaisen kaverin kanssa. Pelaaminen oli ekan tunnin ihan mukavaa, mutta kun kramppi iski mailakäteen alkoivat syötöt singahdella pelikaverin päähän ja selkään.

Sunnuntaiaamu valkeni harmaampana ja pihanurmikollemme ilmestyi kuolemaa tekevä kukukoira, jota varikset hätistelivät. Päivän mittaan todella huonokuntoinen koira ( luuta ja nahkaa, hyvä kun jaloillaan pysyi ) oli siirtynyt onneksi muualle. Kulkukoiria näkyy kompaundin alueella päivittäin.

keskiviikko 18. toukokuuta 2011

Viikko 19 / 9. - 15.5.


Kuvassa olevat ruusut Ester on poiminut kukkapenkistämme.










Kuvassa oleva tie vie kuntosalillemme. On uskomattoman huonossa kunnossa ja halkoo paikallista kahviplantaasia.

Alkuviikko meni käytössämme olevan Toyota Prado maasturin varaosan etsiskelyssä : teimme ahkerasti hintavertailuja vaihdelaatikon ketjulle ( transfer chain ). Täällä Arushassa osa maksoi 407 euroa, samoin Nairobissa Keniassa, Dar es Salaamista saimme kaksi hintatietoa, 900 ja 1100 euroa, joka ylitti reilusti jopa Suomesta saadun hintatiedon 863 euroa. Ostimme osan torstaina 12.5. Arushasta ja asennutimme sen paikalleen perjantaina Habari Maalumin korjaamossa.

Training Coordinator Lasarus Laiser oli maanantaina 9.5. päättänyt kutsua kokoon HM Collegen opettajat päivittämään HM Median opetussuunnitelmaa keskiviikkona 11.5. Yhdeksästä opettajasta oli neljä paikalla ja mittava työ pääsi ontuen alkuun. Jatkoimme työskentelyä torstain ja perjantain ongelmana oli puheenjohtajan poissaolo ja kehittämistyöhön osallistuvien opettajien vähäinen määrä. Lasarus Laiserin perheeseen oli tiistaina syntynyt tyttövauva ja sillä on ollut oma vaikutuksensa työskentelyymme. Median opetussuunnitelman päivitys olisi pitänyt saada valmiiksi maanantaiksi 16.5. , joka ei toteutunut vaan lisäaikaa oli pyydettävä.

Lauantaina olimme perinteisesti päättäneet lähteä kuntoilemaan, mutta Pradomme ei suostunut käynnistymään , onneksi käytössämme oli vielä HM Collegen Pick Up ja pääsimme liikkeelle. Päivä meni urheillessa ja Marjokin uskaltautui ensimmäistä kertaa kuntosalille: heti kättelyssä 30 minuutin kävelylenkki juoksumatolla. Eskokin pääsi pitkästä aikaa rautoihin käsiksi ja 250 paunaa (n.115kg) oli kevyttä kauraa penkillä.

Sunnuntaipäivä meni auton akkuja lattaillessa ja teimme niissä merkeissä pidemmän puoleisen iltapäiväajelun pohjoiseen kohti Kenian rajaa. Yllättävää oli havaita, että sadekaudesta huolimatta 20km päässä meiltä oli todella karua ja kuivaa - maissikin oli vain 20cm korkuista kun se täällä on jo 2 metrin korkuista.Meillä on tullut mukavasti sadetta ja ihmiset ovat toiveikkaita maissi ja papusadon suhteen.

Sunnuntai-ilta meni kuunnellessa Radio Suomesta suoraa lähetystä lätkän finaalista Suomi - Ruotsi - viimeisessä erässä piina helpotti ja riemu oli rajaton Suomen viedessä MM- kultaa.
Suunnitelimme aamulla lähtevämme katsomaan ottelua illalla paikalliseen ravintolaan yhdessä ruotsalaisen pastori ystävämme Ulrikin kanssa ( Ulrik on urheilumiehiä, entinen palloilija).
Ottelun myöhäinen ajankohta sai meidät tyytymään nettikuunteluun.
Viikko päättyi upealla tavalla Suomen maailmanmestaruuteen.

tiistai 10. toukokuuta 2011

Viikko 18 / 2 - 8.5

Kuluneen viikon tapahtumia väritti vahvasti Habari Maalum Collegen tontin ostaminen. Istuimme siihen liittyneissä palavereissa kahtena aamuna, kuuluhan toimenkuvaamme varainhankita - mitä se nyt sitten tarkoittaakin. Ehkä lähinnä ideointia. Tontin ostamista hoitivat Lazarus ja Solomon, joka on täällä kyläpäällikkö. Kaupat saatiin tehtyä ylihintaan. Tonttikauppa on tällä alueella ylikuumentunut, johtuen hienon collegen rakentamisesta ja ehkä uudesta tiestäkin. Lopputulos on kuitenkin onnistunut ja collegelle saatiin lisätilaa laajentamiseen. Eikä onneksi ihan koko kauppahintaa tarvinnut maksaa kerralla, joten varainhankinta jatkuuuu...

Tuokkoloiden auton vikakin saatiin paikannettua keskiviikkona, vaihdelaatikon sisällä oleva ketju on venynyt. Varaosa on kallis ( 500 euroa ), joten nyt täytyy miettiä, miten asiassa edetään.

IBRAn IT-koordinaattori Daniel oli täällä pitämässä koulutusta henkilökunnalle. Habari Maalumin kotisivut ovat vuosimallia 2006, jolloin Daniel oli täällä viimeksi. Täällä oli myös vierailulla norjalainen Jaan, joka tuli Jan-Erikin kanssa Kongosta. Jaan puhui kahtena aamuna morning devotionissa todella elävästi. Hän puhui myös torstai-illan svenskamötessä. Ilta oli oikein onnistunut, erityismaininnan ansaitsevat lihapiirakat, joita Edina oli leiponut Hannan äidin reseptillä.

Marjolla on alkanut sormet syyhytä jotain tekemistä, kun ei ole tuota TV:täkään ja illat ovat täällä melko pitkiä. Pimeäkin tulee aina klo 18.30. Niinpä lähdimme perjantaina iltapäivällä kaupunkiin. Ester tuli oppaaksemme etsimään lankakauppaa. Arushassa on Central Market niminen tori, jossa emme ole käyneet. Paikka on täynnä vihannes- ym. kojuja ja kaikenlaista taloustavaraa myyviä kauppiaita. Ja se haju...! Ihan siistejä pikkukauppojakin siellä on ja yhdestä sellaisesta löytyi myös lankaa, tosin vain kahta väriä, mustaa ja ruskeaa. Ja hurja tinkiminen alkoi, yhden kerän lähtöhinta oli 2200 Tsh, eli 1 euro, joka ilman muuta se oli aivan liikaa. Seuraava ehdotus oli 1800 Tsh, mutta eihän se meille kelvannut, joten jatkoimme matkaa. Kuinka ollakaan, myyjä juoksi peräämme ja lupasi myydä langat 1200 Tsh / kerä. Se kuulosti ihan kohtuulliselta, joten menimme takaisin ja ostimme langat. Lähdimme sitten tyytyväisinä pois ja ohitimme erään tosi siistin kangaskaupan ja sielläkin myytiin lankoja ja vieläpä monenvärisiä. Olihan se pakko kysäistä hintaa, 700 Tsh / kerä!!! Voi ei! Meitä oli huijattu edellisessä paikassa! Ostimme sitten Marjolle lisää lankaa, vaaleanpunaista ( tietenkin ). Kotiinpäin mennessa kävimme vielä Shopritessä tekemässä ruokaostoksia.

Lauantai aamuna sähköt menivät poikki ( sehän on meille tuttua ) ja me lähdimme TGT:hen kuntoilemaan ja ottamaan aurinkoa. Kotiin palatessamme huomasimme, ettei sähköt olleet palanneet. Onneksi olimme syöneet pizzaa, kun kotona emme voineet laittaa ruokaa. Sähkökatko kesti yli 9 tuntia!! Sellaista ei ole sattunut kovin montaa kertaa.


Sunnuntai aamuna kirkosta palatessa jouduimme köröttämään härkälauman perässä ( kuva, huomaa komeat sarvet !). Lauantaina katkennut nettiyhteys palasi noin klo15. Näin pitkä nettikatkos on näissä oloissakin harvinaista. Soittelimme Marjon äidille, Vuokolle ja Eskon äidille, Elsalle äitienpäiväonnittelut ja Marjo sai tietenkin kaikilta lapsilta ihania tekstiviestejä.



Ennen auringonlaskua teimme vielä mukavan kävelylenkin läheisillä maissi- ja papupeltojen reunamilla.

tiistai 3. toukokuuta 2011

Viikko 17, 25.4 - 1.5

Suklaisia pääsiäismunia ei löytynyt kaupasta, mutta toffeekaramellejä tuli mutusteltua. Ei olisi pitänyt, sillä Eskolla hajosi hammas tosi pahasti. Saimme selvitettyä Hannalta, missä on hyvä hammaslääkäri ja Esko sai ajan keskiviikkoaamuksi.

Tiistaina oli kansallinen vapaapäivä, Zanzibarin ja Tanganyakan yhdistymisen Tanzaniaksi muistopäivä. Kun ei kerran ollut töitä, menimme kuntoilemaan ja sää oli todella mukavan lämmin ja aurinkoinen sadekaudesta huolimatta.

Keskiviikkoaamuna Esko sitten suunnisti kohti kaupunkia hammaslääkärin vastaanotolle klo 9. Siellä laitettiin väliaikainen paikka. Esko kävi myös Presission Airin toimistossa, jossa hänelle vihdoinkin 2,5 kuukauden odottelun jälkeen annettin peruuntuneesta lennostamme rahat shekin muodossa takaisin. Shekki tuottikin sitten omat ongelmansa!! Eihän sitä saanut pankista ulos ilman pankkitiliä. Eskolle sanottiin pankista, että hänen pitää avata tili ko. pankkiin. Tällä välin Marjo teki töitä Leonardin kanssa taloustoimistolla. Oli todella mukava olla kolmen viikon jälkeen taas töissä. Eskollakin töitä riittää Collegen opinto-ohjelman ja esitteen kanssa.

Torstaina työt jatkuivat Marjolla, piti saada palkat laskettua ja Collegen kirjanpito huhtikuulta valmiiksi. Habari Maalum Median kirjanpitoon v. 2011 ei vielä olla saatu apua. Eskolla oli hammaslääkärille vielä uusi aika iltapäivällä ja perjantaillekin sovittiin yksi käynti. Pankkitilin avaaminenkin onnistui ja Esko sai rahat tilin kautta. Illalla meillä oli pitkästä aikaa ruotsalaisten lähettien kokoontuminen. Ilta oli mukava, me laulamme aina paljon, kun lapsia on mukana monta.

Perjantaina Morning devotionin jälkeen lähdimme katsomaan tonttia, jonka College on aikeissa ostaa, koska nykyinen tontti on liian pieni usealle rakennukselle.
Kävi ilmi, että paikallinen asianajaja yrittää ostaa Collegen ympärillä olevat tontit ja näin vaikeuttaa lisärakentamista. Habari Maalumin johtajille tuli kiire hankkia tontti! Tontin omistaja oli antanut Collegelle etuosto-oikeuden, mutta asiat eivät täällä Afrikassa ole niin yksinkertaisia. Nyt kuitenkin tontista on käyty keskustelut ja College saa tontin, jos rahaa löytyy riittävästi.

Tuokkolat tulivat pitkältä reissultaan perjantai-iltapäivällä meille ja olivat meillä yötä. Auto oli matkalla hajonnut, pitää kovaa meteliä, vika toivottavasti löytyy ja saamme sen korjattua. Nyt joudumme toistaiseksi lainaamaan HM:n autoa.

Lauantaina Päivi ja Sam lähtivät Nairobin kautta Etiopiaan, jossa he tekevät työtä puskapappi-projektissa. Veimme heidät Arushaan bussiasemalle (kuva) ja kävimme samalla kaupassa ruokaostoksilla. Vappuattoillan kunniaksi söimme Marjon paistamia munkkeja, simaa ei ollut, mutta gingerale maistui hyvin sen sijaan.

Sunnuntai-aamuna olimme taas kirkossa klo 7.30. Marjo lauloi ylistysryhmässä, muita paikalle oli tullut vain Hesron, ryhmän vetäjä, sekä Ibra, joka hoitaa miksauksen. Harjoituksia ei ollut ollut ja pari uutta laulua piti vetää lonkalta, mutta onneksi ne olivat helppoja. Aamupäivällä kävimme kävelyllä TGT:n viheriöllä (kuva alla).

Iltapäivän vietimme Hannan kanssa heidän puutarhassaan. Jan-Erik oli matkoilla ja Hanna oli mielissään, ettei hänen tarvinnut olla yksin. Ilma oli hieno ja näimme paljon lintuja. Auringonlasku oli myös todella kaunis ja näin saimme viikolle hienon lopun.

perjantai 22. huhtikuuta 2011

Viikot 14 - 16 / 4. - 24.4.

Aika on hurahtanut kuin siivillä emmekä ole ehtineet kirjoittaa blogia kahteen viikkoon. Pahoittelut siitä teille, jotka luette säännöllisti kuulumisiamme!

Viikolla 14 oli ilmassa valtaisaa odotusta; 2 pojistamme, Tomi ja Pasi sekä Pasin tyttöystävä Sanna olivat tulossa tänne ke 6.4. Olimme lentokentällä hyvissä ajoin ja kurkimme innoissamme aidan takana, milloin KLM:n kone saapuisi. Tulihan se, jopa hieman etuajassa! Nuorten matka oli sujunut ongelmitta. Matkalla Arushaan ei paljoa maisemia vielä ihailtu sen verran pimeää täällä Afrikassa on.

Torstai oli yleinen vapaapäivä ensimmäisen presidentin virkaanastumisen johdosta. Me menimme TGT-keskukseen, ilma oli hieno.

Perjantaina lähdimme sitten kolmen päivän safarille; Tarangire - Manyara - Ngoronroro. Sadekaudesta piittaamatta sää oli meille suosiollinen ja saimme nauttia lämpimistä ja sateettomista päivistä. Huippuhetkiä oli joka puistossa: Tarangiren norsulaumat ja upeat baobab savannit (apinanleipäpuu), Manyaran rehevä rantametsä, rannalla käyskentelevät virtahevot, lukuisat apinalaumat pikkuruisine poikasineen ja kauniit kirahvit, Ngorongoron leijonat, sarvikuonot, gnu-laumat, seeprat.

Toki näimme paljon muitakin hienoja eläimiä.

Seuraavalla viikolla kiertelimme erilaisissa paikoissa Arushassa. Nuoret tekivät tietenkin matkamuisto-ostoksia. Kävimme yhtenä iltana syömässä Khan Barbeque katukeittiössä. Paikka on päivällä autokorjaamo ja illalla laittavat grillin ja pöydät kadulle. Ruoka on erittäin maukasta "inkkariruokaa". Tämä on kuulemma ihan "must"-kokemus.

Torstai-iltana menimme Leonardin ja Fortunatan luokse illalliselle. Fortunata on hyvä laittamaan ruokaa. Tarjolla oli myös ugalia (paksua maissipuuroa), joka on afrikkalainen perusruoka. Sitä syödään yleensä papu- tai lihakastikkeen kanssa.

Perjantai päivä menikin sitten Habari Maalum Collegen graduationin merkeissä. Afrikkalaiseen tapaan juhlat olivat hienot ja kestivät pitkään. Tomi, Pasi ja Sanna olivat kutsuvieraiden listalla!

Lauantaina kävimme vielä uimassa ja kuntoilemassa ennenkuin nuoret lähtivät takaisin Suomeen. Kyllä tuntui haikealta jättää heidät lentokentälle, itku ei ollut kaukana!

Koti-ikäväkin meinasi hieman ruveta vaivaamaan, mutta se unohtui pian, kun heti sunnuntai-aamuna meillä oli lähtö Mombasaan, Keniaan. Siellä oli FIDAn Itä-Afrikan lähettipäivät, jotka olivat alkaneet jo lauantaina. Menimme sinne autolla ja tie oli pitkä ja kuoppainen ja loppupäässä pölyinenkin. Matka kesti 11 tuntia, vaikka emme pysähdelleet kovin pitkäksi aikaa. Ehdimme juuri yhteiseen illanviettoon. Paikka oli todella upea, meren rannalla. Lämpötila oli päivällä n. 35 ja kosteutta oli n. 95%. Lähettipäivät kestivät tiistai-iltaan asti ja keskiviikkona menimme Tangaan tutustumaan vammaisten parissa tehtävään todella mahtavaan työhön. Tuokkolat olivat meidän mukanamme ja torstaina ajelimme yhdessä kotiin Arushaan. Matkalla poikkesimme Moshiin syömään hyvät pihvit.

Pääsiäistä vietämme täällä kotona. Eskon pitää tehdä raportti UM:lle KeKen hankkeista.

Toivotamme kaikille oikein HYVÄÄ PÄÄSIÄISTÄ!!

P.S.kurkatkaa Juhan koostamia videoklippejä aiemmissa teksteissä.

maanantai 4. huhtikuuta 2011

13. viikko 28.3 - 3.4

Viikko alkoi Marjon osalta lepäillessä rankan viikonloppureissun jäljiltä.
Unta riitti aamu- ja iltapäivällä yht. 3 tuntia ja illallakin uni tuli silmään jo klo 21.00. Esko sen sijaan meni aamulla reippaasti toimistolle töihin palaveeraamaan Lasaruksen kanssa.

Tiistaina Esko puhui aamuhartaudessa Room. 12:1-8. Jatkoa pyydettiin seuraavalle viikolle. Marjolla oli palaveri Hanna Nymanin ja johtajien kanssa aiheena töiden sunnittelu ja taloushallinnon tehtävien hoitaminen (ovat hieman "retuperällä"). Kokous oli hyvähenkinen ja asioiden hoitamiseen saatiin uutta puhtia. Eskon päivä kului toimistolla opetussuunnitelmiin perehtyessä. Illalla Marjolla oli taas lauluryhmän harkat.

Keskiviikkona Eskolla alkoi workshop koskien opiskelijoiden arviointia ja valmistumiseen liittyviä asioita sekä ensi vuoden opetussuunnitelman päivitystä.
Marjolla oli vapaapäivä. Ilma oli vähemmän kaunis, koko päivän satoi, välillä kuin saavista kaatamalla. Illlansuussa sentään pääsimme pienelle kävelylenkille.

Eskon workshop jatkui torstaina HM College ruokalatyömaan vieressä (kuva) ja Marjolle tuli ylllätyksenä lähtö kaupunkiin palaveriin yritykseen, joka toimii Arushassa Hansa Worldin edustajana. Sieltä tulikin apua kirjanpito-ohjeman suhteen ja toivoa on jatkossa saada ohjeita, joiden avulla pääsemme kirjanpidon kanssa eteenpäin. Illalla olimme ruotsalaisten ystäviemme luona rukousillassa. Vietimme iltaa Elenan 3-vuotissynttärien ja Sjöbergien läksiäisten merkeissä. Haikeutta oli havaittavissa ilmassa runsaasti. 3 kk jakso oli ohi ja kotiinlähtö seuraavana päivänä.

Perjantaina Esko lähti kaupunkiin Samsonin ja Lasaruksen kanssa hankkimaan roadlicense-tarran. Ilman sitä täällä ei voi ajaa tai tulee sakot. Precision toimistolla käynti ei tuottanut tulosta tälläkään kertaa, mutta sai Esko sentään puhelinnumeron henkilölle, joka asiaa hoitaa. Esko päivitti koko iltapäivän Collegen opiskeluopasta ja Marjo oli toimistolla auttelemassa Leonardia laskujen kirjoittamisessa. Klo 5 aikaan Sjöbergit sitten lähtivät kotimatkalle. Kaikki toivottivat heidät tervetulleiksi takaisin ASAP. Illalla olimme skypessa työohjauksessa melkein pari tuntia.

Lauantaiaamu valkeni melko viileänä ja pilvisenä, mutta päätimme siitä huolimatta lähteä kuntoilemaan TGT-keskukseen. Aurinko paistoi vain välillä pilvien lomasta joten olimme hieman huolimattomia emmekä laittaneet aurinkovoidetta. Lopputulos oli aika punainen kummankin osalta. Kipulääkkeiden avulla nukkuminen kuitenkin onnistui.

Sunnuntaina menimme aamulla klo 7.20 kirkkoon englannin kieliseen jumalanpalvelukseen. Marjo lauloi ylistysryhmässä ja myös säesti yhden laulun. Ihon palamisesta johtuen emme uskaltaneet mennä ulos, kun auringon lämpö teki kipeää.
Illalla sitten kävimme kävelyllä läheisillä pelloilla. Ilma ja maisemat olivat hienot. Mukava päätös tälle viikolle.

tiistai 29. maaliskuuta 2011

12. viikko

Maanantai 21.3. oli ystävämme Eeron viimeinen työntäyteinen päivä täällä Habari Maalumissa. Esko kävi hakemassa Ilkidingan koululle tilaamansa kirjat Kimahama-kirjakaupasta. Illalla menimme yhdessä isolla porukalla syömään Bay Leaf nimiseen ravintolaan Arushaan. Olimme siellä pitkän illan jutellen mm. jääkiekosta ja muusta urheilusta. Oli oikein mukava ilta ja saavuimme kotiin vasta n. 23.30.

Tiistai aamuna Eero sitten lähti kohti Nairobia bussilla, jonka kuljettajan kanssa oli sovittu etukäteen, että hän pysähtyy tässä Habari Maalumin kohdalla. Kellonajaksi oli ilmoitettu 8.15, mutta kuten Ulrik oli illalla arvellut, bussi tuli n. 8.50. Eero pääsi matkaan hyvin ja oli iltapäivällä ystävänsä Stanleyn luona. Marjon työpäivä jäi hieman lyhyeksi, koska Leonard ei ollut paikalla, eikä ollut mitään tehtävää. Maaliskuun palkkalistakin oli saatu valmiiksi maanantaina. No eihän se haitannut, kun edellinen ilta oli venynyt pitkäksi.

Kimahama kirjakaupasta johtaja kävi meillä hakemassa maksun em. kirjoista ja antoi Marjolle lahjaksi laulukirjan, jota käytämme täällä aamuhartauksissa.

Keskiviikkona menimme Eskon kanssa viemään kirjat Ilkidingan koululle. Olivat tosi tyytyväisiä ja saimme ottaa kuvia oppilaista uusien kirjojen kanssa.
Koululta suuntasimme matkamme Precision Airin konttorille. Emme vieläkään saaneet rahoja käyttämättä jääneistä Darin lentolipuista, mutta lupasivat seuraavalla viikolla antaa uutta tietoa. Sieltä lähdimme kaupungin toiselle puolelle Njiro nimiseen ostoskeskukseen. Siellä on joitakin länsimaisia vaatekauppoja ja monta ravintolaa sekä Super Market. Söimme lounaaksi hampurilaisateriat, olivat hyviä, ei mitään macdonaldseja vaan kunnon annokset.

Torstaina lähdimme aamulla aikaisin kohti Bagamoyoa, paikkaa lähellä Dar es Salaamia. Matkassa mukana olivat kaikki ruotsinkieliset ystävämme täältä, 3 autollista. Matka oli pitkä ja uuvuttava, kun autossa ei toiminut ilmastointi. Perille pääsimme n. klo 18, eli matka kesti n. 11 h. Paikka oli ihan viehättävä Lodge, jossa oli oma hiekkaranta, tosin molemmilla puolilla oli kalastusveneitä, joten veden laatu oli hieman kyseenalainen.

Perjantaina teimme veneellä retken hiekkasärkälle. Matkalla saimme ihailla hienoja mangrovemetsiä. Perilla uimme ja söimme eväitä ( pullaa ja limua ).

Lauantai-iltana nautimme illaseksi Sea Food Buffeen. Siinä oli kalaa, katkarapuja (isoja sellaisia) ja hummeria tai jotain isoa rapua. Jälkkäriksi oli creme bruleeta.
Oli todellinen herkkuateria.

Sunnuntai 27.3. aamuna oli taas edessä rankka kotimatka. Vielä rankemmaksi se muuttui Marjolle, jonka maha alkoi reistailla. Täällä ei ole tien varrella huoltoasemia, niinkuin Suomessa, joten...=(
Kotiin päästyämme Esko ei löytänyt kotiavaimia ja jouduimme hälyttämään paikalle Davidin, HM:n johtajan, joka onneksi asuu kompaundin alueella. Hän päästi meidät sisälle yleisvaimella. Oma avaimemme löytyi kuitenkin autosta, jonne se oli pudonnut Eskon huomaamatta.

Loppu hyvin kaikki hyvin!

maanantai 21. maaliskuuta 2011

11. viikko Vihdoinkin sateita

Viikonloppuna alkaneet, kauan kaivatut sateet jatkuivat. Luonto alkoi heti vihertää ja kukat kukkia.

Eskolla oli maanantaina tärkeä palaveri. Koolla oli Habari Maalum Collegen johto ja he perustivat ryhmän, jonka tarkoituksena on seurata ja kehittää koulun opetusta ja arkea. Marjo jatkoi työskentelyä maaliskuun palkanmaksun kanssa.

Marjoa oli pyydetty mukaan kirkon ylistysryhmään ja ekat harkat, joihin hän pystyi osallistumaan oli tiistaina. Kolme viikkoa vaivannut kröhä haittasi hieman laulamista, mutta muuten oli ihana olla mukana. Ulrik pyysi Marjoa ottamaan myös oman lauluvuoronsa sunnuntain jumalanpalveluksessa ja sen tiimoilta harjoitukset olivat Luken (eräs oppilaista) kanssa perjantaina kesken työpäivän Habari Maalumin studiossa. Luke oli nopea oppimaan, vaikka laulut olivat hänelle aivan outoja!



Keskiviikkona olimme retkellä Arusha Parkissa. Lähdimme auringon nousun aikaan ja vietimme puistossa koko päivän lintuja bongaillen. Kävimme myös kuuluisassa Momela Lodgessa. Kuuluisuus johtuu siitä, että siellä on kuvattu 60 vuotta sitten Hatari- niminen elokuva, jossa pääosaa näytteli John Wayne. Söimme kevyen lounaan ja yllättäen jouduimme oppilasryhmän kuvauksen kohteiksi. He olivat jostain yksityiskoulusta retkellä. Nuoret halusivat kuvauttaa itsensä meidän valkoisten turistien kanssa. Siinä kilisteltiin cocislaseja ja pidettiin käsia olkapäillä. Eipä olla ennen moiseen hauskaan tilanteeseen jouduttu!

Torstaina oli kova sade ja illalla, kun tulimme ruotsinkielisten lähettien tapaamisesta, olivat tiet todella heikossa kunnossa. Pimeys ja sade teki ajamisesti erittäin hankalan, mutta selvittiin ilman kommelluksia.

Perjantaina Eero työskenteli uusien tietokoneiden kimpussa eikä tahtonut millään saada ääniä toimimaan. Esko otti yhteyttä Suomeen ystäväämme Anttiin, jolta ratkaisu löytyikin ja koneet saatiin käyttökuntoon. Iltapäivällä olimme tutustumassa Makumiran Yliopiston tietojärjestelmiin suomalaisen IT insinöörin, Raimon (Suomen Lähetysseuran lähetti) opastuksella.

Lauantaina satoi koko aamupäivän ja iltapäivällä kävimme autolla parin tunnin ajelulla katselemassa maisemia ja lintuja. Yhdessä paikassa, kun pysähdyimme kiikaroimaan langalla olleita lintuja, eräs pieni paimen poika suuttui kovasti, kun luuli meidän ottavan hänestä kuvia ja heitti isolla kivenmurikalla autoa kohti! Onneksi meni ohi!!

Sunnuntaina olimme kirkossa ja Marjo lauloi sekä ryhmässä ja yksin. Sateiden takia emme uskaltaneet lähteä Losikiton kirkkoon, vaikka oli luvattu olla mukana sielläkin. Sinne johtavat tiet ovat sateella tosi liukkaita ja mutaisia, eikä sinne ajaminen olisi ollut viisasta.

Iltapäivällä sateiden lakattua kävimme vähän kuntoilemassa, Esko punttisalilla ja Marjo uimassa. Illalla olimme vielä DD:n ja Marian luona illallisella: mm. ugalia ja keittobanaaneja.

Jälleen yksi vaihteleva ja mielenkiintoinen viikko takana.

maanantai 14. maaliskuuta 2011

10.viikko kummikouluvierailuja ja AIDS orpoja

7.3. Maanantaiaamuna suuntasimme Arushaan Precision Airin toimistoon ja jätimme reklamaation hukkaan menneestä lentomatkasta. Asian käsittely kestää kaksi viikkoa ja lupasivat ottaa yhteyttä meihin myöhemmin. Kävimme myös Meat King nimisessä lihakaupassa ja ostimme naudan SISÄFILETTÄ 5€/kg.

9.3. Keskiviikkoaamuna kävin Ekenywan alakoulussa hakemassa listan 7.luokan oppikirjoista (97 kpl) ja menimme Marjon ja Habari Maalumin johtajan David Diguulan kanssa Arushaan Habari Maalumin kirjakauppaan Kimahamaan tekemään kirjatilausta. Kirjakauppa ammotti tyhjyyttään. Teimme kirjatilauksen ja meille luvattiin kirjat perjantaiksi.

10.3. Torstaiaamuna lähdimme kouluvierailuille klo 8.30 lähellä sijaitsevaan Ekenywan alakouluun, jossa opettajakunta - 11 opettajaa ja rehtori olivat meitä vastassa. Oppilaita koulussa on 700, luokkia on 8, yhdeksäs oli rakenteilla. Olemme (KeKe) tukeneet koulua rahallisesti käymälän rakentamisessa. Ensimmäinen osa oli valmis mutta ei vielä käytössä johtuen veden saannin ongelmista. Viralliseen vierailuun kuului muutama puhe ja virvokkeet sekä tutustuminen kouluun. Kävimme mm. 1.luokan oppilaita tervehtimässä. Heitä oli peräti 123 yhdessä luokkahuoneessa.

Säntäsimme Ekenywan koululta 20km päässä olevaan Ilkidingan yläkouluun, jossa on luokat 1-4 (Form 1 - 4). Koulussa on peräti 1460 oppilasta ja 20 opettajaa. Olemme rahallisesti tukeneet koulua vsta 2003 niinkuin Ekenywan kouluakin ja tuellamme on rakennettu kirjasto, jossa nyt toimi opettajanhuone sekä iso ruokalarakennus, joka on rakennettu pelkästään Keravan kehitysmaayhdistyksen (KeKe) rahoilla.


11.3. Perjantaiaamuna kävin Kimahaman kirjakaupassa hakemassa Ekenywan koululle lahjoitettavat kirjat, kuva. Toimitin ne iltapäivällä rehtorille ja 7.luokan opettajalle koulun kirjavarastoon.

12.3. Lauantaiaamuna suuntasimme klo 9.30 Monduliin tapaamaan Monduli Orphan Projectin (MOP) vetäjää Thomasia. Matkaa Monduliin on 60km. Aamulla sain puhelinsoiton HM Collegen koordinaattori Lasarus Laizerilta ja hän kysyi, että voisimmeko mennessämme viedä hänen viisihenkisen perheensä tervehtimään Lasaruksen appiukkoa Monduliin. Olimme jo aiemmin sopineet yhteisestä uintiretkestä TGT:hen.

Mahduimme (7) mainiosti Toyota Prado maasturiimme. Jätimme Lasaruksen perheineen Monduli Towniin (lähinnä kylä), joka on maasaiden asuttama kaupunki. Me muut jatkoimme Monduli Juun kylään Thomasin luokse. Hän kertoi meille AIDS orpohankkeestamme. KeKe rahoittaa hanketta yhdessä joidenkin yksityisten lahjoittajien kanssa. Tukemme piiriin kuuluu 80 alakoulu - ja 24 yläkouluikäistä maasai AIDS-orpoa. Näillä orpolapsilla ei siis ole vanhempia vaan heidän huoltajinaan toimivat usein lesket, joilla on itselläänkin useita lapsia.

MOP projekti on hankkinut 5 perheelle aurinkoenergialla (paneeli katolla) ladattavia led valoja, kuva. Niiden hinnaksi tulee vain 25€ ja tällä hetkellä kylällä on niiden asennus menossa. Rahaa 50 lesken lamppujen hankintaan tarvittaisiin kiireesti lisää noin 1300 euroa. Lamppu mahdollistaa näin myös 300 lapsen iltaopiskelun.


Sunnuntaina 13.3. saimme pitkään kaivatun sateen, joka kesti noin kolme tuntia. Esko innostui lähtemään sateen jälkeen hölkkälenkille Kilimamoton kraaterille, noin 5km lenkki 1600 - 1700 metrin korkeudessa oli vaativa urakka. Marjo leipoi herkullisia sämpylöitä.

maanantai 7. maaliskuuta 2011

9.viikko huipentui safariin


Maanantaina 28.2. olimme vielä sairaita, Eskon mahatauti ei vieläkään hellittänyt. Marjolla alkoi ilmetä poskiontelontulehduksen oireita. Auto oli koko päivän Solomonilla, joka hoiti siihen tarkastuksen ja uuden roadlicensen. Aamupävällä Marjo jutteli naapurin Lilianin kanssa ja kertoi, että olemme menossa viikonloppuna safarille Lake Manyaran ja Tarangiren luonnonpuistoihin. Ja kuinkas sattuikaan.. naapuritkin olivat suunnitelleet samaa! Siinä sitten sovittiin, etta heti illalla alamme tekemäään yhteisiä suunnitelmia.

Myöhemmin illalla menimme Arushaan kauppaan ja takaisin tullessamme oli tielle juuttunut rekka ja jouduimme jälleen kiertotielle. Sielläkin liikenne oli täysin jumissa Ngaramtonin kylässä pari rekkakuskia ei osannut päättää, kumpi saisi mennä ensin ja siinä vierähti tovi, ehkä n. 30 min. Pääsimme kuitenkin lopulta kotiin ihan väsyneinä. Tiistaina 1.3. kävimme Nymaneilla. Hannalla oli valmiina KeKeä varten kirjanpito ja raportteja. Nautimme hyvät pullakahvit. Sen jälkeen Marjo meni töihin toimistolle ja Esko kotiin lepäämään.

Keskiviikkona 2.3. Esko järjesteli meille yöpymistä Kirurumun telttamajoitukseen Tarangireen. Varattiin neljä telttaa, Benjaminille ja Rebecalle, Sjöbergin perheelle, meille ja Eerolle ja Lucakselle (14 v.), joka on Sjöbergien vieraana.

Torstaina 3.3. meillä olikin sitten taas ruotsalaisten lähettien ilta. Se teetti Marjolle hommia. Tuli leivottua sämpylöitä, jotka olivatkin suuri menestys. Kaikki meni ja kehuja sateli! Ilta oli kaikin puolin mukava ja porukkaa oli ennätysmäärä, yht. 23 henkeä.


Perjantaina 4.3. menimme aamupäivällä nostamaan rahaa TGT:n automaatista, mutta.. eihän se ollut toiminnassa, joten jouduimme ajamaan Arushaan asti. Matkalla Esko tankkasi (tai siis huoltoaseman kaveri) ja kaupungissa huomasimme, että tankin luukku oli auki ja korkki oli poissa! Paluumatkalla kävimme huoltoasemalla kysymässä korkkia ja lupasivat etsiä sen.

Marjo ehti vielä ennen lounasta työpaikalle ja pyysi Eeroa katsomaan PC:tä, joka oli käyttäytynyt kummallisesti jo pari viikkoa. Siinä menikin sitten koko loppupäivä, löytyi yli 600 virusta!! Illalla laitoimme safaria varten eväitä ja pakkasimme laukkuja.

Herätys oli lauantaina 5.3. klo 4.05. Lähdimme kahdella autolla liikkeelle kohti Lake Manyaraa klo 5.15. Ajaminen pimeässä näissä tieolosuhteissa oli haastavaa. Saavuimme perille noin klo 7.00 ja aamu oli jo alkanut sarastaa. Lake Manyaran portilla meitä olivat vastassa jo sarvinokat, apinat ja pieni pöllö. Maksoimme sisäänpääsymaksut 35$ per aikuinen ja vahingossa Lucaksestakin jo aikuisten hinnan VISA:lla.


Puiston pohjoispää-alkumatka- oli faunan kannalta paras alue. Hippo Pool oli meille bongareille varsinainen mekka: virtahepojen seurana oli jos jonkinlaista lintua, pienestä rantasipistä aina jättimäiseen afrikansatulahaikaraan. Isokokoisia kynsihanhia oli afrikanhanhien seurassa sekä naamioviheltäjäsorsia taapersi rannan tuntumassa. Yöhaikara viihtyi lehmähaikaraparven jatkeena. Pyhäiibiksiä oli jo meille tuttujen hadadaiibisten ja pronssi-iibisten seurassa. Harmaa- ja kobolttihaikaroita oli lähituntumassa ja goljattihaikara löytyi kauempaa. Marabuja oli tietenkin kaartelemassa yläpuolellamme. Ehkä hienoin kokemus oli kiljumerikotkan majesteettinen laskeutuminen läheisen puun latvaan.

Lammelle tullessa näimme liitokotkan istumassa puussa ja savannikorkorppikotkien kerääntyvän kuolleiden puukarahkojen nokkiin. Seppä- ja kruunuhyyppiä oli ylenmäärin, mutta kaikkein runsaslukuisin oli tuhansien yksilöiden muodostama pääskykahlaajaparvi, joka pelmahti lentoon kun poistuimme virtahepoaltaalta. Savannikotkaan pääsimme tutustumaan autosta vajaan viiden metrin päästä kun se käyskenteli maassa ravinnon kimpussa.

Jatkoimme matkaa etelään rantareittiä pitkin ja tavoitimme kaksi itsensä kylläiseksi syönyttä leijonanaarasta. Torsoksi syöty saalis mahdollisti meidän aterioinnin aivan niiden lähelllä olevalla lounaspaikalla. Norsuihin ja apinoihin tutustuimme aivan alkumatkasta ja paluun aikana samoilla alueilla. Jatkoimme matkaa kuumille lähteille (Hot Springs), jossa hautavajoaman jyrkänteeltä purkautuu purona höyryävää lähes 100 asteista vettä, joka sisältää runsaasti suoloja. Puron luusuassa aivan järven rantavedessä kahlaili tuhansien flamingojen ja pikkuflamingojen parvi. Rannnassa piipersi lisäksi pikkusirrejä, avosettejä ja valkovikloja sekä valkosiipitiiroja. Metsäviklon ja liron olimme bonganneet jo aikaisemmin. Takavasemmala näimme satapäisen vesipuhvelilauman onneksi riittävän kaukana meistä. Rantapusikossa piti meteliä joukko oliivipaviaaneja.

Klo 13 mennessä emme olleet ehtineet vielä lounastamaan ja suuntasimme tutulle lounaspaikalle takaisin kohti pohjoista. Söimme eväät hienolla näköalapaikalla jättimäisen akaasian läheisyydessä helmiseppien ja loistokottaraisten yrittäessä saada osansa eväistämme. Paikalla oli runsaasti muitakin retkeilijöitä. Aseistetut vartijat pitivät huolen siitä, että isommat pedot jättivät meidät rauhaan. Jatkoimme matkaa rannan kautta takaisin ja paluumatkalla teimme parhaimman lintuhavainnon - näimme virtavan puron rannassa oksannokassa afrikankeisarikalastajan, joka on maailman suurin kuningaskalastaja, lähes variksen kokoinen. Paluumatkalla näimme myös valtaisan eteläkalkkunasarvekkaan ja rosvohaukan.

Klo 16 jatkoimme Manyaran portilta kohti Tarangiren kansallispuistoa ja Makuyinin kaupungin kohdalla käännyimme kohti etelää . Päädyimme pienen etsiskelyn jälkeen todella eksoottiseen yöpymispaikkaan keskelle rehevää puskasavannia aivan Tarangiren puiston pohjoispuolelle.

Reseptionia lukuunottamatta kaikki tilat olivat telttoja, joihin majoituimme. Meillä oli hieno pippuripihvi-illallinen ukonilman säestäessä ruokailuamme. Illalla leijona äänteli lähitienoolla ja aamu viideltä olivat norsut haistaneet meidät ja käyskentelivät telttojen lähellä. Palvelu Kururimussa oli huippuluokkaa: auringon noustessa savannin takaa söimme monipuolista aamiaista ja saimme retkilounaat mukaan autoihin. Pikku Naomilla lauantaina noussut kuume oli hellittänyt yön aikana ja päätimme yhdessä jatkaa matkaa Tarangiren puistoon.

Saavuimme Tarangireen sunnuntaiaamuna klo 8 jälkeen ja jatkoimme portilta hidasta ajoa eteenpäin tehden havaintoja mehiläissyöjistä, sininärhistä, lepinkäisistä, kaijasista, frankoliineista ja jo portilla punaposki- sekä kobolttipeiposta. Päivä jatkui upeaa apinaleipäpuu/akaasia savannia kierrellessä ja norsulaumoja väistellessä (useita satoja norsuja).

Täydellisen kaunis impala-antilooppi on Tarangiren runsaslukuisin nisäkäs ja ne samoinkuin muutkin suuret nisäkkäät viihtyvät keskipäivällä puiden varjossa. Lämpöä oli parhaimmillaan + 39 celsiusta. Tuliperäkutojat ja erilaiset turakot olivat runsaslukuisia Tarangiren pohjoispään maastossa.

Lounastimme hienossa Tarangire Safari Lodgessa ja teimme vielä lyhyen kierroksen ns pikku Serengetiksi kutsuttuun ruohosavannialueeseen puiston pohjoiskolkassa. Siellä saimme ihailla kirahveja ja apinanleipäpuita. Palasimme tänne kotiin Arushaan klo 18 aikoihin eilen illalla.