9.viikko huipentui safariin

Maanantaina 28.2. olimme vielä sairaita, Eskon mahatauti ei vieläkään hellittänyt. Marjolla alkoi ilmetä poskiontelontulehduksen oireita. Auto oli koko päivän Solomonilla, joka hoiti siihen tarkastuksen ja uuden roadlicensen. Aamupävällä Marjo jutteli naapurin Lilianin kanssa ja kertoi, että olemme menossa viikonloppuna safarille Lake Manyaran ja Tarangiren luonnonpuistoihin. Ja kuinkas sattuikaan.. naapuritkin olivat suunnitelleet samaa! Siinä sitten sovittiin, etta heti illalla alamme tekemäään yhteisiä suunnitelmia.

Myöhemmin illalla menimme Arushaan kauppaan ja takaisin tullessamme oli tielle juuttunut rekka ja jouduimme jälleen kiertotielle. Sielläkin liikenne oli täysin jumissa Ngaramtonin kylässä pari rekkakuskia ei osannut päättää, kumpi saisi mennä ensin ja siinä vierähti tovi, ehkä n. 30 min. Pääsimme kuitenkin lopulta kotiin ihan väsyneinä. Tiistaina 1.3. kävimme Nymaneilla. Hannalla oli valmiina KeKeä varten kirjanpito ja raportteja. Nautimme hyvät pullakahvit. Sen jälkeen Marjo meni töihin toimistolle ja Esko kotiin lepäämään.

Keskiviikkona 2.3. Esko järjesteli meille yöpymistä Kirurumun telttamajoitukseen Tarangireen. Varattiin neljä telttaa, Benjaminille ja Rebecalle, Sjöbergin perheelle, meille ja Eerolle ja Lucakselle (14 v.), joka on Sjöbergien vieraana.

Torstaina 3.3. meillä olikin sitten taas ruotsalaisten lähettien ilta. Se teetti Marjolle hommia. Tuli leivottua sämpylöitä, jotka olivatkin suuri menestys. Kaikki meni ja kehuja sateli! Ilta oli kaikin puolin mukava ja porukkaa oli ennätysmäärä, yht. 23 henkeä.


Perjantaina 4.3. menimme aamupäivällä nostamaan rahaa TGT:n automaatista, mutta.. eihän se ollut toiminnassa, joten jouduimme ajamaan Arushaan asti. Matkalla Esko tankkasi (tai siis huoltoaseman kaveri) ja kaupungissa huomasimme, että tankin luukku oli auki ja korkki oli poissa! Paluumatkalla kävimme huoltoasemalla kysymässä korkkia ja lupasivat etsiä sen.

Marjo ehti vielä ennen lounasta työpaikalle ja pyysi Eeroa katsomaan PC:tä, joka oli käyttäytynyt kummallisesti jo pari viikkoa. Siinä menikin sitten koko loppupäivä, löytyi yli 600 virusta!! Illalla laitoimme safaria varten eväitä ja pakkasimme laukkuja.

Herätys oli lauantaina 5.3. klo 4.05. Lähdimme kahdella autolla liikkeelle kohti Lake Manyaraa klo 5.15. Ajaminen pimeässä näissä tieolosuhteissa oli haastavaa. Saavuimme perille noin klo 7.00 ja aamu oli jo alkanut sarastaa. Lake Manyaran portilla meitä olivat vastassa jo sarvinokat, apinat ja pieni pöllö. Maksoimme sisäänpääsymaksut 35$ per aikuinen ja vahingossa Lucaksestakin jo aikuisten hinnan VISA:lla.


Puiston pohjoispää-alkumatka- oli faunan kannalta paras alue. Hippo Pool oli meille bongareille varsinainen mekka: virtahepojen seurana oli jos jonkinlaista lintua, pienestä rantasipistä aina jättimäiseen afrikansatulahaikaraan. Isokokoisia kynsihanhia oli afrikanhanhien seurassa sekä naamioviheltäjäsorsia taapersi rannan tuntumassa. Yöhaikara viihtyi lehmähaikaraparven jatkeena. Pyhäiibiksiä oli jo meille tuttujen hadadaiibisten ja pronssi-iibisten seurassa. Harmaa- ja kobolttihaikaroita oli lähituntumassa ja goljattihaikara löytyi kauempaa. Marabuja oli tietenkin kaartelemassa yläpuolellamme. Ehkä hienoin kokemus oli kiljumerikotkan majesteettinen laskeutuminen läheisen puun latvaan.

Lammelle tullessa näimme liitokotkan istumassa puussa ja savannikorkorppikotkien kerääntyvän kuolleiden puukarahkojen nokkiin. Seppä- ja kruunuhyyppiä oli ylenmäärin, mutta kaikkein runsaslukuisin oli tuhansien yksilöiden muodostama pääskykahlaajaparvi, joka pelmahti lentoon kun poistuimme virtahepoaltaalta. Savannikotkaan pääsimme tutustumaan autosta vajaan viiden metrin päästä kun se käyskenteli maassa ravinnon kimpussa.

Jatkoimme matkaa etelään rantareittiä pitkin ja tavoitimme kaksi itsensä kylläiseksi syönyttä leijonanaarasta. Torsoksi syöty saalis mahdollisti meidän aterioinnin aivan niiden lähelllä olevalla lounaspaikalla. Norsuihin ja apinoihin tutustuimme aivan alkumatkasta ja paluun aikana samoilla alueilla. Jatkoimme matkaa kuumille lähteille (Hot Springs), jossa hautavajoaman jyrkänteeltä purkautuu purona höyryävää lähes 100 asteista vettä, joka sisältää runsaasti suoloja. Puron luusuassa aivan järven rantavedessä kahlaili tuhansien flamingojen ja pikkuflamingojen parvi. Rannnassa piipersi lisäksi pikkusirrejä, avosettejä ja valkovikloja sekä valkosiipitiiroja. Metsäviklon ja liron olimme bonganneet jo aikaisemmin. Takavasemmala näimme satapäisen vesipuhvelilauman onneksi riittävän kaukana meistä. Rantapusikossa piti meteliä joukko oliivipaviaaneja.

Klo 13 mennessä emme olleet ehtineet vielä lounastamaan ja suuntasimme tutulle lounaspaikalle takaisin kohti pohjoista. Söimme eväät hienolla näköalapaikalla jättimäisen akaasian läheisyydessä helmiseppien ja loistokottaraisten yrittäessä saada osansa eväistämme. Paikalla oli runsaasti muitakin retkeilijöitä. Aseistetut vartijat pitivät huolen siitä, että isommat pedot jättivät meidät rauhaan. Jatkoimme matkaa rannan kautta takaisin ja paluumatkalla teimme parhaimman lintuhavainnon - näimme virtavan puron rannassa oksannokassa afrikankeisarikalastajan, joka on maailman suurin kuningaskalastaja, lähes variksen kokoinen. Paluumatkalla näimme myös valtaisan eteläkalkkunasarvekkaan ja rosvohaukan.

Klo 16 jatkoimme Manyaran portilta kohti Tarangiren kansallispuistoa ja Makuyinin kaupungin kohdalla käännyimme kohti etelää . Päädyimme pienen etsiskelyn jälkeen todella eksoottiseen yöpymispaikkaan keskelle rehevää puskasavannia aivan Tarangiren puiston pohjoispuolelle.

Reseptionia lukuunottamatta kaikki tilat olivat telttoja, joihin majoituimme. Meillä oli hieno pippuripihvi-illallinen ukonilman säestäessä ruokailuamme. Illalla leijona äänteli lähitienoolla ja aamu viideltä olivat norsut haistaneet meidät ja käyskentelivät telttojen lähellä. Palvelu Kururimussa oli huippuluokkaa: auringon noustessa savannin takaa söimme monipuolista aamiaista ja saimme retkilounaat mukaan autoihin. Pikku Naomilla lauantaina noussut kuume oli hellittänyt yön aikana ja päätimme yhdessä jatkaa matkaa Tarangiren puistoon.

Saavuimme Tarangireen sunnuntaiaamuna klo 8 jälkeen ja jatkoimme portilta hidasta ajoa eteenpäin tehden havaintoja mehiläissyöjistä, sininärhistä, lepinkäisistä, kaijasista, frankoliineista ja jo portilla punaposki- sekä kobolttipeiposta. Päivä jatkui upeaa apinaleipäpuu/akaasia savannia kierrellessä ja norsulaumoja väistellessä (useita satoja norsuja).

Täydellisen kaunis impala-antilooppi on Tarangiren runsaslukuisin nisäkäs ja ne samoinkuin muutkin suuret nisäkkäät viihtyvät keskipäivällä puiden varjossa. Lämpöä oli parhaimmillaan + 39 celsiusta. Tuliperäkutojat ja erilaiset turakot olivat runsaslukuisia Tarangiren pohjoispään maastossa.

Lounastimme hienossa Tarangire Safari Lodgessa ja teimme vielä lyhyen kierroksen ns pikku Serengetiksi kutsuttuun ruohosavannialueeseen puiston pohjoiskolkassa. Siellä saimme ihailla kirahveja ja apinanleipäpuita. Palasimme tänne kotiin Arushaan klo 18 aikoihin eilen illalla.