Viime viikon Darissa käynnin jälkeen tauti iski meihin, ensin Eskolle nousi lievä kuume lauantai-iltana ja maha meni sekaisin. Sunnuntaina olo oli heikko, mutta aamulla klo 7.30 menimme kirkkoon. Illalla Ester äitinsä kanssa tuli meille syömään. Marjo leipoi ja laittoi ruokaa. Maanantaina Eskon vointi ei ollut yhtään parempi ja Marjokin sairastui. Työviikko sujuikin sitten vaihtelevasti töissä, kotona, töissä, kotona. Torstaina tänne saapui FIDAn Itä-Afrikan aluejohtaja Juha Virtanen ja Suurlähetystöstä 2. sihteeri Antti Putkonen. Juhan seurueeseen kuuluivat lisäksi Juhan isä, Allan, ja Nokian pastori Mika. Esko yhdessä johtoryhmän kanssa esitteli heille Habari Maalum Collegen toimintaa ja suunnitelmia. Illalla menimme syömään intialaiseen ruokapaikkaan ja siitähän ei maha pitänyt! Mutta ruoka oli hyvää!!
Siinä iltaa istuessa saimme Juhalta kutsun tulla mukaan seuraavana päivänä USA River nimiseen kaupunkiin n. 30 km päähän. Siellä on rakenteilla Youth Center. FIDA on mukana projektissa rakennusvaiheessa. Perjantaina oli peruskiven muurausjuhla.
Lähdimme tietenkin innolla mukaan taudista huolimatta. Vähän pillereitä poskeen ja menoksi. Matkalla saimme nähdä Kilimanjaron vuoren, joka komeasti kylpi kirkkaassa auringon valossa Perillä meitä vastassa oli upea joukko hienosti puettuja ihmisiä, jotka lauloivat ja tanssivat. Osa heistä tuli halaamaan meitä eikä se halaus ollut mikään suomalaisille tyypillinen ”kaukohalaus” vaan kunnon rutistus. Siinä sai kokea olevansa todella tervetullut!
Juhlallisuudet sisälsivät tietenkin laulu- ja tanssiesityksiä sekä juhlapuheita. Ohjelma kesti n. 2 tuntia. Sen jälkeen menimme lounaalle.
Saatuamme vatsamme täyteen hyvää ruokaa suuntasimme kohti tansaniittikaivoksia. Tansaniitti on jalokivi, jota esiintyy vain täällä Tansaniassa. Oli mielenkiintoista kuulla ja nähdä, minkälaisissa olosuhteissa nuoret miehet työskentelevät. Antti joutui kiiruhtamaan lentokentälle ja kohti Daria, kotia. Me muut jatkoimme vielä kohti Arushaa ja menimme illalliselle hyvään hotelliin.
Lauantaina Marjolla oli kovasti kipeä kurkku, Eskollakin oli ilmennyt flunssan oireita. Siitä huolimatta hän kävi puntttisalilla ja uimassa. Sillä aikaa Marjo rentoutui kampaajalla.
Sunnuntaina Marjo olikin sitten jo tosi taudissa eikä päässyt kuuntelemaan, kun Esko saarnasi Losikiton kirkossa. Eskolla maha oli todella sekaisin ja kuume nousussa. Jaksoi kuitenkin puheensa pitää ja kuulimme myöhemmin Lasarukselta ( pastorilta ), että kuulijat olivat tykänneet kovasti ja pyysivät tulemaan uudestaan.
Koko viikko kului siis aikalailla taudin kourissa, mutta eiköhän elämä tästä valkene.
4 kommenttia:
Te olette sitten näköjään niin pohjia myöten suomalaisia, että vaikka olette Afrikan sydämessä, pitää suomalaisten tapaan sairastaa kunnolla helmikuun tautikirjo.
Täälläkin jyllää influenssa-vatsatauti-perusflunssa ihan tuttuun tapaan.
Enkelvartioita edelleen töihin patistellen,
Mukavaa olisi päästä terveen kirjoihin. Jaksaa ihan eri tavalla.
Toivottavastyi teilläkin taudit hellittävät siellä kotopuolessa.Miten Eki pärjää?
Otti viiden päivän vapaan kertymätunneista, jotta saa pidettyä ne pois.
Meinaa flunssanpoikanen vähän kolkutella, rinta röhisee ja "laiskottaa". Paranee varmaan tuosta, kun taas pääsee töihin.
Kovasti on innostunut käymään keskiviikon eläkeläistenpiirissä.
(Vanhalla sopimuksella olisi jo eläkevaari.)
Erkki pyysi kertomaan, että Aarno L. on sairastunut. Pidä yhteyttä häneen, jos voit.
No johan olette tekin sairastelleet, miten siellä voi saada kurkun kipeäksi. Meidän perheessä Niclas oli kovassa kuumeessa viime viikon kotona kurkkukipeänä, sai antibiootti kuurin ja pääsi vihdoin tänään kouluun.
Hyvää Naistenpäivää myös Marjolle:)
Lähetä kommentti