7. viikko - Mutkia matkassa

Työviikko oli melko lyhyt, vain maanantai ja tiistai. Keskiviikko oli kansallinen vapaapäivä, muslimien juhla - Muhammedin syntymäpäivä. Torstain ja perjanatain olimme Dar es Salaamissa.

Täällä oli aikamoinen myrsky tiistain ja keskiviikon välisenä yönä. Kova ukonilma ja hirmuinen sade! Vettä tuli kuin saavista kaatamalla. Aamulla heräsimme järkyttävään näkyyn - kaikki banaanipuut ja kasvit olivat laonneet ja maa peittynyt paksun mudan alle. Kompaundin läpi kulkevassa joenuomassa vedenpinta oli yöllä noussut n. 3 m. Vesi oli vienyt mennessään aidat ja mehiläispesät. Meillä ei ollut hätää, kun talomme, kuten muutkin kompaundin talot, on sen verran korkealla, ettei vesi tänne asti noussut. Nopeasti on paikkoja ruvettu raivaamaan ja uusi aitakin on jo saatu tehtyä.

Torstaina lähdimme matkalle Dar es Salaamiin. Siellä oli Suomen suurlähetyston ja Kepan järjestämät päivät, torstai oli tarkoitettu suomalaisille kansalaisjärjestöille, perjanataina mukana oli myös paikalliset järjestöt ilmaston muutosta käsittelevässä seminaarissa.


Mutkia kuitenkin tuli matkaan. Kun saavuimme Kilimanjaron lentokentälle klo 5.30, saimme kuulla, että Darin lentokenttä on suljettu. Lentokentän lähellä oleva armeijan ammusvarasto oli räjähtänyt keskiviikkona n. klo 20.45. Kranaatteja oli lennellyt joka suuntaan, jopa yli 20 km päähän. Onnettomuudessa oli kuollut yli 30 ja loukkaantunut yli 100 ihmistä. Suomessakin asia oli uutisissa.

Kentän aukeamisesta ei ollut tietoa, joten jäimme odottelemaan. Odotettuamme n. 5 tuntia tuli tieto, että Darin kenttä avataan ehkä n. klo 18. Silloin päätimme lähteä matkaan taksilla, jonka kuskin ystävämme Leonard, joka oli meidän mukanamme, tunsi. Niin sitten matkasimme n. 8 tuntia taksilla. Oli ihan kiva katsella hienoja maisemia sen sijaan , että olisimme istuneet lentokentällä mahdollisesti vielä 7 tuntia. Matkalla poikkesimme tienvarsiravintolassa syömässä. Paikka oli meikäläisten näkökulmasta hiemen arveluttava, mutta uskalsimme kuitenkin syödä, ruoka oli ihan OK.

Pääsimme Dariin n. klo 19.30, mutta kuskimme ei löytänytkään perille suurlähettilään residenssiin ( asunnolle ). Siinä sitten ihmeteltiin ja soiteltiin muutama puhelu. Onneksi tiesimme erään paikallisen taksikuskin Juman, joka antoi hyvät ohjeet ja pääsimme perille. Olo ei ehkä ollut paras mahdollinen pitkän matkan jälkeen, joten emme viipyneet kutsuilla kovin pitkään vaan suuntasimme kohti Onnelaa, majapaikkaamme.

Perjantaipäivä sujuikin sitten ihan mukavasti ja seminaari oli antoisa.

Lentokenttäkin oli avattu, joten pääsimme takaisin lentäen. Mutta ei sekään matka niin kovin lyhyt ollut, kesti n. 6 tuntia. Loppumatka lentokentältä kotiin kesti yllättävän kauan, kun tiet olivat menneet niin huonoon kuntoon tiistaiyön rajuilman takia.

Darin vilinän, kuuman ja kostean ilman jälkeen on ihana olla taas täällä Arushassa.

Edessä uusi viikko ja uudet haasteet, toivottavasti hieman rauhallisemmissa merkeissä kuin edellinen viikko.