Tiistai aamuna Eero sitten lähti kohti Nairobia bussilla, jonka kuljettajan kanssa oli sovittu etukäteen, että hän pysähtyy tässä Habari Maalumin kohdalla. Kellonajaksi oli ilmoitettu 8.15, mutta kuten Ulrik oli illalla arvellut, bussi tuli n. 8.50. Eero pääsi matkaan hyvin ja oli iltapäivällä ystävänsä Stanleyn luona. Marjon työpäivä jäi hieman lyhyeksi, koska Leonard ei ollut paikalla, eikä ollut mitään tehtävää. Maaliskuun palkkalistakin oli saatu valmiiksi maanantaina. No eihän se haitannut, kun edellinen ilta oli venynyt pitkäksi.
Kimahama kirjakaupasta johtaja kävi meillä hakemassa maksun em. kirjoista ja antoi Marjolle lahjaksi laulukirjan, jota käytämme täällä aamuhartauksissa.
Keskiviikkona menimme Eskon kanssa viemään kirjat Ilkidingan koululle. Olivat tosi tyytyväisiä ja saimme ottaa kuvia oppilaista uusien kirjojen kanssa.
Koululta suuntasimme matkamme Precision Airin konttorille. Emme vieläkään saaneet rahoja käyttämättä jääneistä Darin lentolipuista, mutta lupasivat seuraavalla viikolla antaa uutta tietoa. Sieltä lähdimme kaupungin toiselle puolelle Njiro nimiseen ostoskeskukseen. Siellä on joitakin länsimaisia vaatekauppoja ja monta ravintolaa sekä Super Market. Söimme lounaaksi hampurilaisateriat, olivat hyviä, ei mitään macdonaldseja vaan kunnon annokset.
Torstaina lähdimme aamulla aikaisin kohti Bagamoyoa, paikkaa lähellä Dar es Salaamia. Matkassa mukana olivat kaikki ruotsinkieliset ystävämme täältä, 3 autollista. Matka oli pitkä ja uuvuttava, kun autossa ei toiminut ilmastointi. Perille pääsimme n. klo 18, eli matka kesti n. 11 h. Paikka oli ihan viehättävä Lodge, jossa oli oma hiekkaranta, tosin molemmilla puolilla oli kalastusveneitä, joten veden laatu oli hieman kyseenalainen.
Perjantaina teimme veneellä retken hiekkasärkälle. Matkalla saimme ihailla hienoja mangrovemetsiä. Perilla uimme ja söimme eväitä ( pullaa ja limua ).
Lauantai-iltana nautimme illaseksi Sea Food Buffeen. Siinä oli kalaa, katkarapuja (isoja sellaisia) ja hummeria tai jotain isoa rapua. Jälkkäriksi oli creme bruleeta.
Oli todellinen herkkuateria.
Sunnuntai 27.3. aamuna oli taas edessä rankka kotimatka. Vielä rankemmaksi se muuttui Marjolle, jonka maha alkoi reistailla. Täällä ei ole tien varrella huoltoasemia, niinkuin Suomessa, joten...=(
Kotiin päästyämme Esko ei löytänyt kotiavaimia ja jouduimme hälyttämään paikalle Davidin, HM:n johtajan, joka onneksi asuu kompaundin alueella. Hän päästi meidät sisälle yleisvaimella. Oma avaimemme löytyi kuitenkin autosta, jonne se oli pudonnut Eskon huomaamatta.
Loppu hyvin kaikki hyvin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti