Viikko 25 / 20 - 26.6

Tamperelaisille löytyi oma suklaapatukka TGT-kuntokeskuksen kaupasta
( Se on nääs MORO )

Maanantaiaamuna Hanna ja Niina lähtivät takaisin Nairobiin ja saatoimme heidät Habari Maalumin portille. Hytisimme n. puoli tuntia viileässä ja tuulisessa säässä odotellessamme bussia. Samsonkin ilmestyi paikalle juttelemaan kuulumisia. Tulihan se bussi viimein ja tytöt pääsivät turvallisesti matkaan. Meitä taas työt odottivat, olimmehan olleet vapaalla edellisen viikon keskiviikosta lähtien. Iltapäivällä tosin livahdimme kaupunkiin ruokaostoksille ja kysyimme Esteriä mukaamme ja mielellään hän lähti. Maanantaista ei paljon muuta mainittavaa olekaan.

Tiistaina Eskolla jatkui edellisellä viikolla aloitettu budjetin vääntö Leonardin kanssa ja Marjokin piti pyytää toimistosta avuksi. Lounaaseen asti teimme töitä kotona. Iltapäivä meni työn merkeissä, Esko pakersi opinto-oppaan kimpussa ja Marjo kirjoitti toimistossa Habari Maalumin autojen käytöstä kirjanpitoa varten tiliöintilomakkeita. Illalla Eskolle iski väsymys ja vilu. Olotila paheni ja yöllä tuli todellinen horkka ja päänsärky, joten pilleriä poskeen ja sen jälkeen alkoi kova hikoilu.

Keskiviikon aamuna Esko otti taas lisää pillereitä, olihan edessä ohjelmaa täynnä oleva päivä: ensin oli swalihin oppitunnit, sen jälkeen menimme vierailulle TPRI tutkimuslaitokseen, joka tutkii mm. tuholaismyrkkyjä. Kuulimme mielenkiintoisia asioita ja kävimme katsomassa geenipankkia, jossa oli kaikkien mahdollisten puiden ja viljelykasvien siemeniä isoissa pakastamisissa. Lounaan jälkeen Eskolla oli todella tärkeä kokous Collegen tiimoilta ja klo 16 ( klo 10 täkäläisen ajanlaskun mukaan: aurinko nousee klo 0, keskipäivä on klo 6 ja illalla kello on 12, kun meillä on 18 ) olimme saaneet kutsun juhlaan, joka oli järjestetty suomalaisen Daisy Grönqvistin kunniaksi. Hän on aloittanut täällä koulutuksen näkövammaisille tarkoitettujen kirjojen ym. tekemiseen. Työ alkoi v.1980 Taborassa ja siirtyi muutaman vuoden jälkeen tänne Arushaan. Aluksi Daisyllä oli vain pöytä ja tuoli, joka oli säästetty Daisyn pyynnöstä ja vielä ihan hyvässä kunnossa. Juhla oli hieno ja kesti kauan, kuten täällä aina. Luokkahuone oli kauniisti koristeltu, puheita riitti ja ruoka oli hyvää ja sitä oli paljon. Loppuilta sujuikin ruokaa sulatellessa.

Seuraavana aamuna Eskon olotila oli muuttunut vielä huonommaksi, joten edessä oli lääkärissä käynti. Tiesimme, että kaupungissa on yksi klinikka, jossa tehdään malariatestejä 24/7. Esko soitti Samsonille, joka lähti Eskon mukaan klinikalle. Siellähän oli tietysti hirveä jono, mutta taisi Esko päästä ainoana paikalla olleena valkoisena vähän jonon edelle. Lääkärin mukaan verinäyte osoitti selvän malarian ja siihen Esko saikin parhaan mahdollisen lääkityksen, jota tosin piti jonottaa tunti. Apteekista sen olisi saanut ilman reseptiä jonottamatta ja vieläpä halvemmalla. Mutta eihän sitä voinut tietää, vasta jälkeenpäin kuultiin.

Marjollakin oli ilmennyt mahassa jotain ongelmia, pientä kipuilua, joka jatkui perjantaina. Siitä huolimatta hän meni toimistolle, mutta eipä siellä ollut juuri mitään tekemistä ja Leonardkin ilmoitti olevansa poissa aamupäivän eikä ollut kertomassa, mitä pitäisi tehdä. Esko lepäili kotona tai ainakin yritti, kunnes Lazarus ilmestyi kyselemään vointia. Siinähän sitten pitivät tunnin mittaisen palaverin työasioista. Meillä ei täällä Juhannusaattoa juhlittu, soitimme kuitenkin Suomeen, Esko äidilleen ja Marjo Porvooseen, jossa Marjon äiti oli kotona viettämässä Juhannusta perheen kanssa. Oli ihana kuulla äidin ja Kirsin laulua ja terkkuja kaikilta; Hannalta Amerikasta, Pialta ja Tomilta ym. Pasikin soitti illalla ja toivotteli Jussia. Tällaiset jutut tekevät, täällä kaukana kotoa, päivästä juhlapäivän!

Lauantai valkeni yhtä pilvisenä kuin koko viikko oli ollut, sekä sään että olotilan suhteen. Esko oli edelleen huonovointinen ja Marjolla oli erittäin heikko olo. Jo edellisenä iltana oli lievän lämmönnousun merkkejä. Särkylääkkeiden voimalla päivään lähdettiin. Käytiin jopa ulkoilemassa, kun aurinko tuli esiin. Illaksi meidät oli kutsuttu Nymaneille syömään ja oli sovittu, että Marjo tekee perunasalaatin ja viemme makkarat mukanamme. Meitä oli 8 hengen porukka koolla: meidän ja Nymanien lisäksi oli Robert ja Netta Hector, jotka ovat olleet kauan täällä Tansaniassa, mutta nyt vain käymässä, sekä Benjamin ja Rebecca, Hannan ja Jan-Erikin poika ja miniä. Ilta oli erittäin onnistunut ja illan päätteeksi rukoilimme toistemme puolesta ja se oli tietysti illan paras osuus!

Marjon olotila heikkeni ja kova vilu jatkui pitkälle yöhön. Mutta tulihan lämminkin, siis kuume, vihdoin. Ja eikun aamulla lääkäriin. Kysyimme Nymaneilta neuvoa, mikä paikka olisi hyvä ja he kertoivat, että kaupungissa on klinikka, jossa on hyvä, intialainen johtava lääkäri. Se on myös auki 24/7. Menimme sinne eikä siellä ollut ketään muita potilaita ja itse johtava lääkärikin oli työvuorossa. Marjon malariatesti näytti onneksi miinusta ja saimme molemmat lääkityksen mahapöpöön: antibioottia, vitamiineja ja jotain mahalääkettä. Ihmetyksen aihe meille on, mistä olemme moisen taudin saaneet, kyseessä ei ole tavallinen mahatauti vaan keittämättömästä ruoasta tuleva bakteeri. Olimme tosin edellisenä sunnuntaina olleet ravintolassa syömässä lounasta ja siellä oli paljon erilaisia salaatteja, mutta olemme syöneet ennenkin ko paikassa? No, eipä sillä väliä ja täytyyhän kai tämä ”turistiripuli” ennemmin tai myöhemmin kokea. Iltapäivän olisimme voineet viettää kirkolla, jos olisimme jaksaneet istua yli 4 tuntia kestäneessä konsertissa. Matka kotoamme kirkolle ei ole pitkä ja saimmekin kuunnella musiikkia omalta kuistiltamme. Korvat eivät olisi luultavasti kestäneet lähempänä olemista, sen verran kovalla äänentoisto oli.

Hyvillä mielin ja pikaista paranemista odotellen päätimme tämän viikon.