Sadekausi alkaa olla ohi, kuivuus alkaa jo näkyä maisemassa pölypilvinä.
Aamukastekaan ei enää kastele kenkiä nurmikon yli kävellessä kohti Mount Meru Hall-nimistä luokka/kokoustilaa yhteiseen aamunavaukseen.
Kuten jo edellisessäkin tekstissä oli, on täällä talvi joten Joulutähtikin kukkii, tosin jonkin verran suurempana kuin olemme tottuneet näkemään, eli aikamoinen pensas se täälläpäin on. ( kuva )
Maanantaina iltapäivällä yllättäen Floora, Aldebladien 7-vuotias tytär, ilmestyi ovellemme ja pyysi meitä tulemaan illalla synttärikahville. Ulrik, perheen isä, täytti 41 vuotta ja perhe järjesti hänelle yllätyskutsut. Menimme sinne hieman etuajassa eikä Ulrik ollut vielä paikalla, joten menimme pienelle kävelylenkille. Se ei ollut kovin mukava retki, kun ym. erittäin hienojakoista pölyä oli n. 5 cm kerros tienpinnassa. Lopulta pääsimme synttärikekkereille ja siellä oli ihan mukavaa, vaikka jouduimmekin jälleen kerran ruotsinkielen kanssa koetukselle.
Keskiviikkona aloitimme uudelleen swahilin opinnot. Kaksi tuntia aamupäivällä. Eka kerta oli kertausta, koska edellisestä tunnista oli kulunut jo 3 kk.
Ninataka kula mandazi na kunywa chai. Haluan syödä munkkeja ja juoda teetä.
Oli tosi kiva huomata, että jotain oli jo jäänyt muistiin!!
Iltapäivällä oli taas kuntoilun aika. Kunto alkaa kohentua vauhdilla, jee!
Tosin Eskon kipeä ranne hieman rajoitti punttien nostelua.
Torstaina Eskolla oli palavereita "pomojen" kanssa ja Marjo ahkeroitsi toimistossa.
Toki olimme muinakin päivinä töissä, mutta se on jo sellaista rutiinia, ettei sitä viitsi joka päivälle mainita. Keskiviikkoisin pidämme vapaapäivän.
Illalla ruotsinkielisten lähettien tapaaminen muuttui englanninkieliseksi, kun paikalla Nymanien kauniissa kodissa oli vain Nymanit ja me. Kävimme keskustelua monista tärkeistä asioista ja ilta venyikin pitkäksi. Yleensä lopetamme n. klo 20.30, nyt 21.30.
Työn ohessa Esko opiskelee Global Universityn BA tutkintoa ja perjantaina sen parissa vierähti pari tuntia.
Illalla yritimme taas sytyttää takkaan tulta, mutta eihän me saatu edes paperia palamaan.
Ester tulla tupsahti tuomaan ostamiamme kanoja ( ei eläviä, vaan valmiiksi kynittyjä ja paloteltuja ) ja hänhän sai tulen syttymään muutamassa minuutissa. ( kuva )
Aldebladin Paulan veli, Per, on on ollut täällä muutaman kuukauden lapsenvahtina ja lähti takaisin Ruotsiin sunnuntai-aamuna. Lauantai-iltana olimme yhdessä isolla porukalla syömässä.
Olimme tilanneet sea food illallisen. Istuimme sellaisen paistopöydän ympärillä ja kokki valmisti siinä kaiken meidän nähden. Oli useita erilaisia ruokia: alkupaloina raakaa tonnikalaa ja lohta,
tonnikalapihvejä, paistettua kalaa, jättikatkaravun pyrstöjä, mustekalaa, kasviksia ja riisiä.
Ja syömävälineinä oli puikot. Se oli uusi kokemus, mutta onnistuimme jotenkin saamaan ruoan suuhun ja kun syöminen kesti pari tuntia, sujui se lopulta ihan hienosti.
Tunnelma oli mitä hienoin samettisen tropiikin taivaan alla.
Sunnuntaina meille tuli käymään Samweli, nuorimies, johon tutustuimme v. 2008 Bougainville hotellissa, jossa hän oli esittämässä akrobatiaa. Söimme yhdessä ja katselimme safarikuvia, jotka olivat Samwelille mieluisia. Hän on juuri valmistunut safariopaskurssilta.
Veimme hänet kotiin Arushan toiselle puolelle, Lemaran kylään, joka näytti todella köyhältä alueelta. Piipahdimme hänen kotonaan ja siiltä Samweli tuli mukaamme ja näytti meille oikotien Njiroon kauppakeskukseen. Tie oli, lähinnä kärrypolkua muistuttava, kapea ja kuoppainen.
Ostimme kaupasta Samwelille kotiin viemiseksi ruokatarvikkeita ja saimmekin myöhemmin häneltä kiitollisen viestin, että olivat keittämässä ruoaksi riisiä = ).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti