Takaisin Afrikassa

11.3.2020

Yllättäviä asioita tapahtuu ihmisen elämässä, kun on silmät ja korvat auki!

Olimme Eskon kanssa asettuneet mukavasti Suomeen jo reilun 5 vuoden ajan, toki koko ajan mielessa Afrikka ja jos mahdollisuus tulee, niin palata tekemään jotain järkevää. Olemme olleet Tansaniassa lomailemassa useamman kerran v. 2014 kotiinpaluun jälkeen.
Esko ehti olla  eläkkeelläkin opettajan töistä lähes puolitoista vuotta. Olimme myös marras-joulukuun vaihteessa muuttamassa kotimaisemia pois Helsingistä itään, Söderkullaan.
Sitten lokakuussa Esko huomasi, että Fida International haki henkilöä Keniaan, Nairobiin, tukemaan Kenian tiimin työskentelyä ja loppu onkin sitten historiaa. Eli hän lähetti hakemuksen ja monen haastattelun ja testien jälkeen tuli valittua tehtävään.
Joten täällä sitä sitten ollaan takaisin Afrikassa, tällä kertaa Keniassa.

Olemme olleet täällä nyt 8 päivää ja kiirettä on ollut.
Vietimme lomaa helmikuussa Tansaniassa ja meillä oli mahdollisuus piipahtaa täällä lyhyesti katsomassa taloja, joten koti meille oli valmiiksi vuokrattuna.
Tuokin matka oli meille uusi kokemus, koska teimme sen bussilla, sellaisella pienehköllä.
Tulomatka tänne sujui ihan hyvin, mutta paluumatkan alku oli hankala, kun jouduimme odottamaan tunnin hikisissä olosuhteissa. Siis lähdimme jo valmiiksi väsyneinä viiden tunnin matkalle.
Viivästymisen aiheutti entisen presidentin hautajaisista johtuva katujen sulkeminen.
No lopulta kuitenkin matka meni ihan OK ja rajamuodollisuudetkin melko sujuvasti.

Loman jälkeen ehdimme olla kotona Suomessa 5 päivää ja tavata kaiki lapset ja lapsenlapset, paitsi vanhin tyttären poikamme, joka on armeijassa.
Lähtöhaikeus iski minulle sitten lentokoneessa, useampaan otteeseen tuli tippa silmäkulmaan.

Kiire.. sehän on tietenkin suhteellinen käsite varsinkin, kun olimme viettäneet työvelvoitteista vapaata elämää reilun vuoden. Tai siis Esko ei ollut töissä. Minähän olen ollut kotirouvana jo yli viisi vuotta. Palasin toki töihin v. 2014 Suomeen tultuamme, en tosin mielelläni. Jäinkin sitten pois töistä parin kuukauden kokeilun jälkeen. Minulla ei nyt ole työsuhdetta ja saan jatkaa täälläkin kotirouvana.

Niin siis kiire... kuuden matkalaukun purkaminen ja kaupassa käynti pitkän ostoslistan kanssa ensimmäisenä päivänä.
Toisena päivänä, keskiviikkona osallistuminen seminaariin/koulutukseen, joka oli alkanut jo maanantaina ja jossa Esko olikin sitten mukana koko loppuviikon, myös lauantaina. Ja vielä lisää ostoksilla käyntejä... Piti ostaa hella, jää/pakastekaappi, pesukone ym., ym.
Meidän kymmenen lentorahtilaatikkoa odottaa Suomessa tänne pääsemistä ja se ei tapahdu ennenkuin Esko saa työluvan. Ja sitähän ei tiedä, kuinka kauan siihen menee.
Eli siellä on paljon sellaisia tavaroita, joita olisimme jo tarvinneet ja siis joutuneet ostamaan nyt täältä. Huonekalut tässä talossa on, mutta vain tämän kuukauden ajan. Ovat vuokranantajan vanhoja ja vähän....hmm.

Sunnuntaina olimme kirkossa ystäviemme kanssa.
On muuten tosi mukavaa, kun täällä Nairobissa asuu meille jo entuudestaan tuttuja ihmisiä!
Kirkko oli valtavan kokoinen telttarakennus ja ihmisiä oli varmaankin yli tuhat.

Maanantaina Esko oli ensimmäistä kertaa toimistolla, joka on n. tunnin ajomatkan päässä, riippuu toki ruuhkasta. Kotimatkaan meni vain n. puoli tuntia.
Tiistaina kotona työskentelyä ja skypekokous. Ja tänään taas toimistolla.
Huomenna minäkin menen tutustumaan toimiston väkeen ja sen jälkeen on tarkoitus mennä katselemaan huonekaluja.
Vierailimme eilen eläkkeellä olevan suomalaisen lähetyssaarnaaja pariskunnan luona. He asuvat tällä samalla alueella. He ovat teettäneet hyvännäköiset sohvat ja muita huonekaluja ihan tuolla tien varrella olevilla puusepillä. Sinne siis suuntaamme toiveikkaina.

No eiköhän pikkuhiljaa elämä ala asettua uomiinsa ja kirjoittelen jatkossa taas tätä blogia, en varmaankaan joka viikko.

Kuvissa kotitalomme ja kävelyretken ja pihan lintuhavaintoja.