Täällä Habari Maalumissa asuvat ruotsalaislähettiperheet ovat viettäneet jo pitkään torstaisin yhteistä rukousiltaa. Olemme olleet mukana aina, kun olemme olleet paikalla. Illat ovat tosi mukavia, pikkupurtavaa ja laulua ja yhdessä asioiden jakamista. Eli nytkin 21.6 olimme mukana.
Mutta kyllä siitä ruotsinkielestä on vaikea ottaa tolkkua.
Juhannusaattona saimme jälleen yllätyskutsun naapuriin ruotsalaisperheen luo. Meitä oli siellä iso porukka, lapsia 8 ja aikuisia 6. Söimme perunaa ja silliä, grillattua lihaa ja makkaraa... mmm, ihan kuin olisimme olleet kotona Suomessa.
Muuten Juhannuksena tuli tehtyä töitä, kun piti järjestellä muuttoa Tangasta Arushaan. Eli piti tyhjentää laatikostoja ja merkata kaikki huonekalut, jotka saivat väistyä Tangasta tulevien tavaroiden tieltä.
Maanantai-aamuna suuntasimme jälleen kohti Tangaa. Matka sujui hyvin. Heti Tangaan saavuttuamme menimme YDCP:n toimistolle. Vietimme siellä jonkin aikaa ennenkuin pääsimme Raskazonen talolle. Ilta sujuikin työn merkeissä iltamyöhään asti ( n. klo 22 ).
Keskiviikkona lähetimme sitten Harryn ( puhuva papukaija, joka on ollut vuosia suomalaisten kotieläin ) uuteen kotiin, saksalaisperheen luo.
Iltapäivällä Samson tuli Tangaan, koska hän oli luvannut auttaa muuttopuuhissa.
Heti samana päivänä aloitimmekin pakkaamaan tavaroita, mappeja, toimistotarvikkeita.
Torstaina puuhaa riitti lisää, Judica ( apulainen ) auttoi pakkaamaan kaikki astiat ja toimiston puolella tuli monta pahvilaatikkoa täyteen kaikenlaista tavaraa. Hikisin homma oli Eskolla kun hän irroitti puiset hyttysverkon raamit runkopatjoista, joihin raamit oli pultattu kiinni. Illalla lastasimme oman automme täyteen särkyviä tavaroita ja tärkeitä mappeja.
Perjantaina varhain aamulla kaikki oli valmiina kuorma-autoa varten, jonka piti tulla ennen klo 7.
Odotimme, odotimme... Soitimme Bakarille, joka oli vastuussa autosta. Hän sanoi, että tulevat ihan pian. Odotimme, odotimme... Soitimme uudestaan. Vastaus oli hieman erilainen, eivät olleet päässeet lähtemään, kun auto oli varikolla jumissa toisten autojen takana. No tulihan se auto lopulta pari tuntia myöhässä ja pääsivät miehet tosi hommiin eli kantamaan painavia, puisia huonekaluja kadun varrella olevaan autoon. Loppujen lopuksi pääsimme lähtemään kohti Arushaa, tosin kuorma-auton kuljettajalla oli asiaa vielä pomolleen, joten matkan teko venähti vielä vähän. Itse lähdimme edellä ja Samson ( ja 3 muuta matkustajaa kahdelle tarkoitetulla penkillä ) tulivat kuorma-autolla perässä. Oli hyvä, että Samson oli mukana, näin saimme väliaikatietoja, missä lastimme oli menossa. Ja aikaahan kului huomattavasti kauemmin, kuin meillä. Aamiastaukokin kesti 40 min. ja tievaa'alla meni pitkästi toista tuntia. Lopulta n. klo 21 auto tuli perille Habari Maalumiin. Lastin purkaminen sujui joutuisasti. Pöytiin oli kyllä tullut aika rumia naarmuja, mutta mitään ei varsinaisesti ollut mennyt rikki. Joten olimme kaiken kaikkiaan tyytyväisiä muuttoon.
Viikonloppu ja alkuviikko sitten menikin tavaroiden paikoilleen laittamisessa. Nyt meillä on tosi kiva toimisto Habari Maalumissa ja olohuoneessa hiottu ja uudelleen lakattu sohvapöytä. Teetimme myös puusepällä pienen pöydän televisiota varten. Siitä tuli oikein kiva.
Ensimmäinen tosi koitos työn merkeissä oli neljännesvuoden talousraportin tekeminen. Karin opeilla ja Eskon hyvillä muistiinpanoilla Marjo onnistuikin siinä hienosti. Esko alkoi työstää narratiivista ( kirjallista ) raporttia. Työtunteja tuli kuitenkin tehtyä hieman vähemmän kertyneiden saldotuntien takia.
Sunnuntaina oli aivan mahtava ilma ja päätimme vihdoinkin lähteä ottamaan vähän väriä pintaan. Esko kävi toki kuntosalilla, mutta Marjo jätti sen väliin, kun oli potenut koko viikon flunssaa.
Maanantaina talomme vieressä oleva mänty kaadettiin. Oli aikamoinen operaatio!
Puutarhurimme Jeremia ja toinen puutarhatyöntekijä asensivat omatekoisen ansan pihallamme myllänneelle myyrälle. Oli aika tehokasta, kun pari tuntia ansan laittamisen jälkeen myyrästä tuli entinen.
Tiistaina tarjoamme Paulan ja Ulrikin perheelle illallisen kotonamme. He palaavat Ruotsiin ensi viikon tiistaina. Marjo valmistaa Christineltä saadun impalan paistin. On kuulemma erittäin pehmeää lihaa. Toivottavasti onnistuu.
Torstaina lähdemme Nairobin kautta Ugandaan. Matka liittyy ruokaturvahankkeeseen. Nairobista matkaamme mukaan tulevat Daniel ja Johanna sekä Ugandassa asuvat Hannu ja Milla perheineen.
Palaamme tänne kotiin 21.7.
Heinäkuisia helteitä toivottaen!
Kylmin aamu tähän mennessä meillä oli eilen sunnuntaina 10,5 astetta.
 |
| Muuttoauton lastaus 29.6 |
 |
| Uusi työhuone Habari Maalumissa |
 |
| Peltipurkista tehty ansa myyrälle |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti