Torstai aamuna 12.7 lähdimme kohti Kenian rajaa määränpäänä Nairobi. Rajan ylitys alkaa sujua jo rutiinilla, ensin auton papereiden kanssa yhteen toimistoon ja sitten passien kanssa toiseen.
Aikaa kului n. 30 min. Nairobissa Danielin luona olimme iltapäivällä. Johanna, Danielin morsian oli myös tullut Suomesta vierailulle. Illalla kävimme hieman urheilemassa erään koulun tiloissa. Saimme Eskon kanssa kokeilla squassia. Se oli ihan hauska kokemus.
Perjantaina Eskolla ja Danielilla oli täysi työpäivä, 2 vierailua ruokaturva-asioiden tiimoilta.
Marjo ja Johanna viettivät päivän isossa kauppakeskuksessa.
Lauantai otettiin rennosti, kuten vapaapäivänä pitääkin. Käytiin ulkona syömässä ja sen jälkeen hienossa Windsor-golf hotellissa uimassa altaassa, jonka veden lämpötila oli 29 astetta. Ilma oli viileä, joten lämpimässä altaassa oli mukava kellotella.
Sunnuntaina oli sitten edessa rankka ajomatka Kampalaan, Ugandaan, n. 700 km. Ei kuulosta kovin pitkältä matkalta, mutta rajan ylityksen ja afrikkalaisten teiden takia matka kesti 13 tuntia.
Matkasimme yhdessä Danielin ja Johannan sekä Hannun ja Millan kanssa ( kahdella autolla ).
Arto ja Lea olivat tarjonneet kotiaan meille yöpymispaikaksi koska he itse olivat Suomessa.
Oli paljon mukavampaa nukkua siellä kuin hotellissa.
Maanantaina kävimme parissa paikassa tutustumassa Ugandan ruokaturva-asioihin. Toinen paikoista oli yksityisyritys ja toinen YK:n FAO:n toimisto, jonne piti mennä metallinpaljastimien läpi. Iltaa vietimme Heidin ja Pertin luona. Sauna oli kuumana ja ruoka mahtavan hyvää ja seura vieläkin parempaa!
Tiistaina ajoimme taas monta tuntia katsomaan Farmer´s School toimintaa Sorotissa.
Tie oli melko huono ja pari viimeistä kilometriä ajoimme kävelypolkua pitkin.
Vastaanotto oli tosi mahtava ja ystävällinen. Mukanamme oli Bob, joka on työn koordinaattori.
Saimme hyvän esittelyn, miten kyläläisiä oli opetettu viljelemään erilaisia kasveja.
Keskiviikkona tehtiin samanlainen retki toiseen kylään.
Uganda on selvästi rehevämpi ja vihreämpi kuin Tansania ja Kenia. Ei sitä turhaan kutsuta Afrikan helmeksi.
Matkalla takaisin Nairobiin yövyimme Kakamegassa keskellä sademetsää sijaitsevassa Rondo Retreat Resortissa. Paikka oli huikean kaunis. Ja huone, joka meille oli varattu, nimeltään
Rosebud, oli niin suloinen, sängyssä virkattu, pitsinen päiväpeitto, ikkunoissa ruusukuviolliset verhot, seinillä ruusutauluja.
Paikan ruoka oli myös todella hyvää ja palvelu pelasi, iltapäiväkahvikin tuotiin huoneeseen.
Aamulla teimme Eskon kanssa kävelyretken ja saimme hienoja kuvia, kun aurinko nousi ja sen säteet tuikkivat puiden välistä. Ja sitten yhtäkkiä kuulimme karmaisevan äänen viidakosta. Mikä ihme se mahtaa olla? Sitten näimme liikettä puiden latvoissa; kolumbus apinat siellä harjoittivat äänenavausta. Eräässä korkeassa puussa pesi harvinainen "suuri sininen turako"-lintu.
Harmi, ettemme voineet jäädä pidemmäksi ajaksi.
Perjantaina jouduimme kuitenkin lähtemään Nairobiin. Matkalla poikkesimme Danielin lapsuuden kodissa Kisumun lähellä. Siellä oli vielä 17 vuoden jälkeen samoja ihmisiä töissä ja jälleennäkeminen oli riemua täynnä. Saimme mekin lämpimät halaukset.
Lauantaina 21.7 tulimme takaisin kotiin Habari Maalumiin.
Iltapäivällä tapasimme YDCP:n koordinaattorin ja fysioterapeutin, jotka olivat olleet lähiseudulla työmatkalla. Pidimme parin tunnin palaverin meillä kotona.
Marjo meni vielä päivän päätteeksi lauluharkkoihin kirkolle.
Eskolle puhkesi matkan päätteeksi flunssa, mutta siitä huolimatta viime viikon tiistai ja keskiviikko meni collegen opintosuunnitelmien läpikäymisessä yhdessä tiimin kanssa.
Muuten viikko vierähti sekalaisten juttujen parissa, ostimme mm. siemeniä omaa kasvimaata varten: kurkkua, tomaattia, kiinankaalia, retiisiä, sipulia, porkkanaa. Ja kukkiakin hankittiin kukkapenkkeihin. Työtunteja tuli tehtyä hieman vähemmän, yritetään saada saldoa vähän pienemmäksi.
Lauantaina 28.7 oli koko päivän sähköt poissa eikä tullut syötyä lounasta eikä illallista. Ei sentään nälkää nähty, olihan meillä kaapissa leipää ja juustoa.
Sunnuntaina Samson ja Subira tulivat iltapäiväkahville. Subira oli tehnyt meille lahjaksi sambusoja, jotka ovat todella hyviä.
Illalla menimme hyvien ystäviemme Leonardin ja Fortunatan luo afrikkalaiselle illalliselle.
Maanantai istuttiin kotitoimistossa ja tänään, tiistaina kävimme pallottelemassa tenniskentällä.
Ulrik möi meille ennen kotiin lähtöä vanhat mailansa, joita hän ei viitsinyt enää viedä takaisin Ruotsiin. Ovat tosin erittäin hyvät mailat ja nyt virittelemme entisiä "taitojamme". Viime kerrasta on
vierähtänyt muutama vuosi, ehkä n. 15. Liikkuvuus ei ole kovin korkealla tasolla tässä iässä ja näillä kiloilla =).
Mukavaa elokuun alkua täältä kuivasta ja pölyävästä Tansaniasta.
 |
| Iloinen vastaanotto Sorotissa |
 |
| Kolumbus-apinoita viidakossa |
 |
| Rosebud-huone Kakamegassa |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti