Eskon ja Marjon Afrikka blogi: 15

Matka Nairobiin tiistaina 15.5 alkoi aamulla klo 8.20. Tie on todella hyvä, onhan se viime vuonna valmistunut. Matkalla yritimme kovasti katsella, josko Kilimanjaron huippu näkyisi, mutta ei se suostunut tulemaan esiin. Näin sadekaudella se on aina pilvien peitossa ja muulloinkin useimmiten. Maisemat olivat kyllä muuten hienot, vihreätä ja rehevää sateiden ansiosta.

Rajan ylitys sujui ongelmitta vaikka se olikin ensimmäinen kerta Namangasta. Kun liikkuu autolla, pitää käydä kolmessa toimistossa kummallakin puolella rajaa. Tosin nyt jäi poliisin toimistossa käynti väliin, kun kukaan ei sitä ollut vaatimassa. Aikaa kului vain n. puoli tuntia.

Olimme saaneet hyvät ajo-ohjeet reitille, joka ohitti Nairobin ruuhkat, mutta tie oli huonossa kunnossa, kuin perunapellossa olisi ajettu. Löysimme kuitenkin hyvin perille.

Palaveerattiin työasioita 3 tuntia ja sitten jatkettiin matkaa jälleen hyvien ohjeiden mukaan Brackenhurst nimiseen konferenssikeskukseen. Tie sinne kulki Limuru nimisen kaupungin ( kylän ) kautta. Aika hurjan näköinen paikka ja vielä hurjempi oli tie, kuin pommituksen jäljiltä. Pimeästä ja sateesta huolimatta löydettiin suoraan perille. Keskus sijaitsee n. 2,1 km:n korkeudessa ja ilma oli todella viileä. Meille tultiin onneksi sytyttämään takkaan tuli muuten olisi varpaat jäätyneet. Aamulla, kun lähdimme ajamaan kohti Kijabea, lämpötila ulkona oli 13 astetta. Ja ne maisemat!!! Oli henkeä salpaavaa, kun nousimme n. 2,5 km:n korkeuteen ja kaukana alapuolella, n. 1 km pudotus, näkyi hautavajoama, Drift Valley. Kurssipaikkaan laskeuduimme n. 500 m serpentiinitietä. Ja paluumatkalla nousu oli paikoitellen hyvin jyrkkää.

Kurssi, jolle osallistuimme liittyi ruokaturvaohjelmaan ja käsitteli maanviljelystä ja mehiläisten kasvattamista. Oli erittäin mielenkiintoista, ihan oikeesti.
Kurssin jälkeen menimme vielä Nairobiin yhdeksi yöksi ja pidimme taas palavereita. Arushaan suuntasimme lauantaina. Päätimme kuitenkin käydä vielä leipäostoksilla Nakumatt nimisessä kaupassa, joka on isossa kauppakeskuksessa. Sinne ei niin vain autolla mennäkään, kaikki tarkastetaan oikein pohjaa myöten, siis ihan sellaisen varren päässä olevan peilin kanssa. No päästiin sisään ja kassalla jonossa huomasimme, että oli siellä muitakin suomalaisia. Se ei sinänsä ole ihme, mutta perheen äiti sattui olemaan Eskon entinen kollega Keravalta. Se oli kiva kohtaaminen!

Kotiin Habari Maalumiin päästiin taas turvallisesti ja sunnuntai sitten kuluikin ”puhallellessa”.

Maanantaina taas tien päälle ja nokka kohti Tangaa. Se matkaa alkaa jo sujua rutiinilla, mutta oli kaunis ilma ja tuli napsittua maisemakuvia, ihan kuin olisimme turisteja.

Tiistaina matkasimme Karin ja Mariannan kanssa Dar es Salaamiin. Illalla menimme syömään Onnelan lähellä sijaitsevaan Spurriin, meksikolais-amerikkalais-tyylinen ravintola Sea Cliff ostoskeskuksessa. Marjolla oli synttäripäivä ja Marianna oli sisään mennessä vihjannut asiata tarjoilijalle. Kun söimme jälkiruokaa, alkoi yhtäkkiä kuulua kovalla laulua ja koko henkilökunta marssi pöytämme luo onnittelemaan ilmapallon ja sädetikkujen kera. Aikamoinen hauska yllätys!!!

Kaksi päivää vietimme FPCT:n ( FIDAn yhteistyökumppani ) toimistolla palavereissa, jotka hvyin pitkälle olivat meidän tutustumista ja toiminnan esittelyä. Eskolla ja Karilla oli vielä perjantaina 6 tuntia kestänyt kokous. Sinä aikana Marjo ja Marianna veittivät aikaa kauppoja kierrellessä. Lauantaina kävimme kylässä Joukon ja Ruutin luona. Sinne matka kesti normaalin 25 minuutin sijaan n. 1 tunti ja 15 minuuttia. Ruut oli laittanut meille illallista ja pöytä oli katettu todella kauniisti. Muutenkin ilta oli mukava.

Sunnuntaina tulimme takaisin Tangaan ja täällä jatkamme taas projektiin perehtymistä.

Aamulla kävimme kävelylenkillä ja näimme meren rannalla ainakin 5 kirjokuningaskalastajaa.

Nyt on hyvä jatkaa aamulenkkejä, kun lämpötila on aamuisin vain 25 astetta ja aurinko ei vielä kuumota.

Toivotamme teille myös aurinkoisia päiviä!!