Pitkästä aikaa saan kirjoitettua tänne blogiin. Reilu viisi viikkoa on jo ehtinyt kulua edellisestä postauksesta.
Syyskuun loppu ja lokakuun alku menivät tavalliseen tapaa. Vettä tuli ja välillä ei sekä muutama pieni sähkökatkokin oli. Säät vaihtelivat ja joitakin ukkosia oli. Esko teki töitä entiseen malliin kotona ja muutamia päiviä toimistolla. Ja vihdoinkin sisäkatto oli kuivunut riittävästi, että se voitiin maalata! Ihme kyllä, myös keittiön hanasta alkoi tulla lämmintä vettä, toki vain silloin tällöin, kun paine oli hyvä.
Lokakuun 14. päivä saimme kauan odottamamme vieraat Suomesta. Asko ja Ruut tulivat aamulla ja matka oli sujunut hyvin. Heti lounaan jälkeen lähdimme toimistolle tapaamaan henkilökuntaa. Kaikki olivat paikalla, koska oli menossa tärkeä workshop. Aivan ihana iloinen jälleennäkeminen. Olivathan Asko ja Ruut olleet monta vuotta täällä töissä. Juteltavaa riitti paljon, muttemme tietenkään voineet viipyä kovin kauan häiritsemässä työtekoa. Lähdimmekin pienelle ajelulle ympäri Nairobia katselemaan tuttuja paikkoja. Askon ja Ruutin entisen kotitalon portilla oli vielä sama vartija, joka oli heilläkin ollut. Hän ilahtui kovasti.
Perjantaina ja lauantaina kävimme muutamassa ostoskeskuksessa katselemassa kauppoja ja vähän shoppailemassa. Lauantai-iltana saimme vieraaksi pastori Saderan ja vaimonsa Mercyn sekä heidän ystävänsä Agnesin. Oli kiva ilta.
Sunnuntaina menimme ensimmäistä kertaa Full Gospel Church of Kenya kirkkoon Kawangareniin. Siellä oli piispa Bensonin muistojumalanpalvelus. Hieno tilaisuus!
Maanantaina aaamulla lähdimme safarille Masai Maraan. Auto tuli hakemaan meitä klo 7. Otimme mukaan eväitä, jotka söimme matkan varrella. Perillä olimme n. klo 12. Asko sai puhuttua meille paremmat teltat, ovathan he vakioasiakkaita monen vuoden ajalta.😊
Lounaan jälkeen lähdimme ajelulle puistoon ja seuraavaksi tuleekin taas muutamia otoksia eri eläimistä.
Tässä ensimmäisessä yritin tallentaa rankkasateessa marssivia gnuita. Sade ja ukkonen tosiaan yllätti meidät ( sadekaudella 😀) ja autosta piti kattokin laskea alas puoleksi tunniksi.
Näimme jonkin verran jonossa vaeltavia laumoja, mutta suurin osa oli jo Tansanian puolella Serengetissä, jonne itse oli näköyhteys yhdessä paikassa, missä on Kenian ja Tansanian raja puiston sisällä.
Viikonloppuna kuulimme , että eläimet ovat palanneet Masai Maran puolelle. Ehkä Serengetissä on ollut kuivempaa eikä ruohoa ole riittänyt syötäväksi kaikille. Nyt emme päässeet näkemään sitä kuuluisaa joen ylitystä, valitettavasti.
Pahkasikoja on ollut yllättävän vaikea kuvata, kun ne aina lähtevät juoksemaan häntä pystyssä. Tämä yksilö ei ollut ihan niin arka. Aika runsaasti näitä oli ja pieniäkin poikasia.
Puhvelilaumoja oli melko paljon eri puolilla. Tämän herran sarvet olivat aika muhkeat, ehkä paksuimmat, mitä ollaan näähty.
Kirahvit olivat myös hyvin edustettuna. Ne ovat kyllä uljaita otuksia. Ja jos sattuu näkemään ne juomassa, voi vain ihmetellä miten se onnistuu. Pitkät jalat leveään haara-asentoon ja kaulan taivutus alas. Olisipa itsekin vielä niin notkea😀
Auringonlaskun aikaan olisi jo pitänyt olla hotellilla takaisin, mutta kuskimme, David, halusi, että saamme hienoja kuvia. Viimeksi otin erilaisia, niissä oli akasia-puu ja upeat värit taivaalla. Nyt yritin taltioida koko auringon, mutta vähän oli pilviä edessä.
Norsut olivat perhekunnittain koolla muutamissa paikoissa ja erikokoisia poikasia oli paljon. Emot valppaina suojelivat omiaan. Pienimmät poikaset olivatkin yleensä ryhmän keskellä.
Leopardia ei kovin usein pääse näkemään. Tästä saatiin tieto radiopuhelimella. Sellaiset ovat ahkerassa käytössä oppailla ja kun joku näkee jossain jotain mielenkiintoista, kaikki autot huristavat sinne. Tässäkin paikassa taisi olla 30 autoa. Tien lähellä oli seepran raato, puoliksi syöty. Jäimme siihen odottelemaan, koska näimme korppikotkien kaartelevan paikan yllä. Leopardi tulee kuulemma heti suojelemaan saalistaan, jos joku yrittää tulla lähelle. Ja niinhän siinä kävi. Marabu-haikara ja pari korppikotkaa laskeutui lähettyville ja välittömästi leopardi-emo poikasensa kanssa juoksivat paikalle. Sain aika monta kuvaa.
Gepardeja näimme kahteen otteeseen. Toisessa ryhmässä oli 4 nuorta urosta ja toisessa emo kolmen pennun ( ison ) kanssa. Seurasimme niitä jonkin matkaa. Tässä kuvassa emo on pienen nyppylän päällä tähyilemässä, josko vähän matkan päässä olevasta gasellilaumasta saisi pyydystettyä jonkun lounaaksi.
Tämä korppikotka taas yritti saada vielä jotain irti luista.
Mara-joella oli virtahepoja ja useita krokotiileja. Tällä kertaa emme päässeet näkemään saalistustilanteita. Niitähän näkee televisiosta luontodokkareissa, kun gnut ja seeprat hyppivät jokeen yrittäen päästä toiselle puolelle ja sitten matkaa päättyykiin krokon suuhun.
Monitor-liskoja oli ainakin pari. Se kasvaa melko suureksi ja tämäkin yksilö oli reilun metrin mittainen. Noin silmämääräisesti mitattuna.
Lintujakin oli runsaasti, mutta ne eivät olleet tämän safarin fokuksessa. Lajeja tuli kuitenkin yli 80 ja joku niistä taisi olla ns. elis Eskolle. Siis ihan uusi ja ekaa kertaa nähty. Tässä Afrikan Iibis-haikara joen varressa. Ehkä sekin etsi jotain syötävää...
Eri eläinten pienet poikaset saivat hyvin ravintoa oman emon imettäessä niitä.
Tämä hyeenaemo näyttää kovasti nauttivan tilanteesta.
Paviaaneja oli paljon ja välillä piti pysähtyä ruokatauolle.
Leijoniakin nähtiin useita.
Ja erilaisia antiloppeja ja gaselleja.
Safarimme oli siis tälläkin kertaa aivan erinomainen varsinkin , kun seurana olivat rakkaat ystävämme.
Masai Marasta tulimme kotiin keskiviikkona ja jo seuraavana aamuna lähdimme Mombasaan. Siellä me Eskon kanssa osallistuimme Kenian lähettien TYKY-päiville perjantaina ja lauantaina. Hotellissa oli tarjous, että kun maksaa kolme yötä saa neljännen kaupan päälle. Saimme siis viettää lomaa sunnuntaina. Olihan se mukavaa meren rannalla lämpimässä. Ja TYKY-päivätkin olivat oikein onnistuneet.
Maanantaina palasimme Nairobiin ja oli kiva yllätys, että meiltä oli katkaistu veden tulo. Sitä Esko selvitteli koko illan. Vuokraisäntä oli kai jättänyt maksamatta jonkun maksun. Hän kyllä sanoi maksaneensa kaiken, mutta...... Tiistaina saatiin vesi takaisin ja nyt se tulikin sitten hyvällä paineella ja lämmintä vettä on saatu keittössä sen jälkeen ( vain välillä paine ei riitä ).
Tiistaina olimme kotona ja valmistauduimme seuraavalle matkalle. Nakuru, Marigat, Kabeddo, Kabarnet, Nyahururu, Naivasha olivat kohteemme.
Tällä matkalla tapasimme FGCK kirkon pääpiispan, eläkkeelle jääneitä piispoja, pastoreita ja paljon muita ihmisiä. Askolla ja Eskolla oli paljon hyviä keskusteluja heidän kanssaan.
Kabeddo on paikka, johon 1950-luvulla meni kaksi suomalaista naista lähetystyöhön. Myöhemmin 70-luvulla sinne rakennettiin sairaala ja koulu. Siellä on ollut paljon suomalaisia työssä. Askokin oli siellä perheensä kanssa 90-luvulla, kun koko toiminta kansallistettin (luovutettiin virallisesti Kenian valtiolle).
Paikka oli aika pahasti rapistunut. Siellä on ollut vaikea tilanne pitkään, kun kaksi heimoa on tapellut keskenään. Kukaan ei ole voinut mennä sinne eikä sieltä pois, koska rosvot ovat hyökänneet kimppuun. Nytkin paikka oli kovin hiljainen. Kaksi kuukautta on ollut rauhallisempaa ja sinne oli turvallista mennä.
Erään lähetystyöntekijän entisen kodin edessä oli kauniisti kukkiva puu. Alueella kasvaa myös kaktus, jossa on ihan mustat kukat. Siitä en valitettavasti saanut kuvia.
Oli jotenkin surullista nähdä legendaarinen paikka, josta on itse jo lapsena kuullut juttuja, näin autiona.
Paikka on muuten hyvin kuumaa ja kuivaa aluetta. Nytkin auton mittari näytti 38 astetta.
Matkalla kävimme myös katsomassa outoa ilmiötä. Täällä on useamman järven pinta jostain syystä noussut. Alle on jäänyt hotelleja ja taloja. Tässäkin tie oli poikki Baringo-järven rannan työntyessä pitkälle entisestä paikastaan.
Ja samoin Bogoria-järvi. Täällä oli paljon vesilintuja, mm. pitkäjalkoja, avosettejä, lampivikloja ja pikku-uikkuja.
Myös Naivasha-järven pinta on noussut ja sielläkin on useampi hotelli ihan rannassa. Nähtäväksi jää, miten niille käy.
Keniassa on muutama putous ja tässä kuvassa Thompsonin putous, joka on 74 metriä korkea ja sijaitsee Nyahururussa yli kahden kilometrin korkeudessa.
Muuten hieno paikka, mutta siellä on vähän turhan tuppautuvia myyjiä, jotka eivät millään meinanneet uskoa, että emme osta mitään.
Kaiken kaikkiaan oli ihana matkustaa Askon ja Ruutin kanssa. Heille kun paikat olivat tuttuja, oli helppo olla mukana ja myös tutustua uusiin ihmisiin ja luoda kontakteja.
Oli ihan mahtavat kaksi ja puoli viikkoa! Eilen illalla ihanat vieraamme lähtivät takaisin Suomeen.
Meillä on enää yksi kuukausi jäljellä täällä ja sitten palaamme kotiin.
Sitä ennen ehdin vielä kirjoittaa näitä kuulumisia.
Aurinkoiset terveiset täältä päiväntasaajan takaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti