14.10 - 4.11.2020

 Tänään on sitten se koko maailmaa paljon puhututtanut päivä, USAn presidentin vaalipäivä. Aika näyttää miten siinä käy. Siitä huolimatta me täällä teemme edelleen omia juttujamme.

14.10 lähdimme yhdessä Paula ja Samin kanssa rannikolle, Malindiin. Taksi tuli aamulla klo 6.15. Liikennettä ei ollut kovin paljon, joten pääsimme lentokentälle hyvissä ajoin. Aina kuitenkin pitää varata runsaasti aikaa, jos vaikka olisi ruuhkaa. Ehdimmepä nauttia aamiaista ennen lennon lähtöä, kahvia ja croissantia. Lento oli mukava ja lyhyt, vain tunnin verran, joten perillä olimme jo 10.30. Koneesta ulos tullessa meitä vastassa oli aivan toinen ilmasto kuin Nairobista lähtiessä. Lämpötila ja kosteus olivat korkeat. Meitä hakemaan olikin sitten tullut tuttu mies ja tuttu auto. Jacob oli Elishan kanssa ajaneet meidän autolla edellisenä päivänä Nairobista Malindiin ja matka oli kestänyt n.13 tuntia monine pysähdyksineen. 😓

Majoituimme Marine Holiday House nimiseen hotelliin. Kohtuuhintainen ja kiva hotelli, joka ei ollut meren rannalla. Uima-allas oli, mutta emme ehtineet sitä testata. Kiirettä piti aamusta iltaan. Aamiaiset olivat ihan hyvät. Erikoisuutena tosin oli, että meille tuotiin myös jäätelöä!

Tulopäivänä söimme hotellilla lounasta, joka oli melko vaatimaton, mutta ajoi asiansa. Ei tarvinnut nälkäisenä lähteä "kylille".

Lounaan jälkeen lähdimme tapaamaan yhteistyökumppaneita. Ensimmäisenä menimme opetusviraston Magariinin sub countyn, Marafan toimipisteeseen. Siellä tapasimme viraston johtajan ja muita työntekijöitä. He ottivat meidät vastaan hyvin mielellään ja yhteistyötä odottaen.

Seuraava kohde oli World Visionin toimisto. Siellä minun huomioni kiinnittyi vähän harhapoluille, kun sisällä lenteli melko iso otus (2 -3 cm). En tiedä mikä se oli, mutta ikävästi se muistutti isoa ampiaista tai jotain muuta pistävää otusta. Onneksi en varsinaisesti ollut asianosainen, vain mukana kulkeva sivusta katsoja 😀, joten ei haitannut, vaikka en ollut ihan kärryillä, mistä puhuttiin.

Vielä meidän piti mennä jonkin matkan päässä olevalle kylälle. Matka sinne piti kestää n. 40 min, mutta osoittautuikin ihan muuksi. Kesken matkaa totesimme, että se on ihan liian kaukana, ainakin Paulalle, jolla oli palaveri kaupungissa klo 17. Päätimme lähteä Paulan ja Samin kanssa toisella autolla, Jacob kuskina, takaisin hotellille ja Esko muun porukan kanssa jatkoi matkaa. Matkan varrella oli iso joki ja siltaa ylittäessämme näimme keskellä jokea muutamia virtahepoja. Ensimmäinen kerta, kun näin hippoja luonnonpuiston ulkopuolella. Hotellilla otin pienet nokoset. Aamulla herätys oli ollut sen verran aikaisin, että iltapäivällä jo väsytti. Esko saapui takaisin n. klo 19. Sitten olikin aika lähteä illalliselle. Onneksi meidän ei tarvinnut haeskella ravintolaa , koska Paula ja Sami tunsivat paikkakunnan hyvin. Melko lähellä oli toinen hotelli ja italialainen ravintola, Osteria. Pääsimme rannalla olevaan pöytään. Tosin olihan jo pimeä eikä merta näkynyt, kuului vain aaltojen kohina. Ja ruoka oli hyvää!

Seuraavana päivänä aamiaisen jälkeen lähdimme lentokentän lähellä sijaitsevaan hotelliin, jossa oli stakeholder- ja yhteistyökumppanien tapaaminen. Heidän kanssaan tehtiin samanlaista kartoitusta kuin Loitassakin tulevaa hankekautta varten. Lounaan jälkeen Jacob vei minut ja Samin takaisin hotellille. Muulla porukalla päivä kesti noin klo 18 asti. Illalliselle aiottiin mennä johonkin toiseen ravintolaan, mutta... Korona oli tehnyt hallaa bisneksille ja monta ravintolaa oli suljettu. Päädyttiin siis samaan Osteriaan kuin edellisenä iltana. Tällä kertaa tilasimme tonnikalaa, joka oli kuulemma aiemmin samana päivänä pyydetty ja tuotu ravintolaan. Ja olihan se hyvää!

Perjantaina Sami ja Esko lähtivät vesitoimistoon, jossa piti kokouksen alkaa klo 9, mutta... aloitus venyi 45 minuuttia ja kesti vain vähän aikaa. Minä ja Paula jäimme hotellille pakkaamaan laukut ja menimme sitten perässä kaupunkiin. Vesitoimistolta lähdimme Marafaan maataloustoimistolle tapaamaan toimiston johtajaa (on nainen). Hän oli hyvin kiinnostunut yhteistyöstä. Sieltä kiirehdimme kaupunkiin, koska Samilla oli tapaaminen anglikaanikirkon maajohtajan kanssa (myös nainen). Olimme kaikki tavallaan mukana kokouksessa, koska olimme ravintolassa ja söimme yhdessä lounasta.

Seuraavaksi suuntasimme toiseen hotelliin, Medina Palms rantahotelliin, jossa vietimme viikonlopun Paulan ja Samin kanssa ennen Nairobiin palaamista maanantai- aamuna.

Perjantai-iltana oli vielä viereisessä hotellissa yhteinen ilta, jossa mukana oli yhteensä 23 henkilöä, kumppanin eli kirkon edustajia ja kaikki alueen projektityöntekijät.

Oli ihanan rentouttava viikonloppu. Ja koska ystävämme olivat mukana, emme ainoastaan löhöilleet altaalla, vaan teimme retkiä rannalle laskuveden aikaan ja veneretken korallipuistoon. Emme itse olisi edes osanneet ajatella tällaisia juttuja.

Laskuveden aikaan rannalle, jossa on kovaa "kuollutta" korallia, muodostuu pieniä lätäköitä, joissa on vaikka minkälaisia otuksia. Näimme mm. mustekalan, todella paljon vaarallisia merisiilejä, merimakkaroita, erilaisia kaloja kuten mureena. Yksi kala, pallokala, oli tosi hauska, muistutti ihan sellaista lelukalaa, jonka vieteri vedetään ja lasketaan veteen ja sitten se mennä pyristelee eteenpäin. Lauantaina iltapäivällä nousuveden ollessa korkeimmillaan menimme rannalle. Aallokko oli kova ja muut menivät mereen hyppimään aaltoihin. Minulle se näytti liian hurjalta ja jäin rannalle naureskelemaan, kun välilla aallot hyökyivät porukan yli.

Esko teki aikaisin sunnuntai-aamuna Paulan kanssa pitkän kävelyretken oppaan kanssa rannalle ja Arochan (kristillinen luonnonsuojelujärjestö) talolle. Opas tunsi lintuja ja muutaman linnun Esko onnistuikin näkemään. N. klo 10 maissa lähdimme veneretkelle korallipuistoon. Se on köysillä eristetty alue meressä, jossa kasvaa vielä elävää korallia. Pääsimme snorklaamaan ja kyllä ne kalat olivat upeita. Veneeseen takaisin pääsy oli haasteellista, koska tikkaiden alin askelma oli hyvin korkealla. Onneksi veneen kuljettaja sai vedettyä minua tarpeeksi, että sain jalkani askelmalle ja on näissä minun käsissäni vielä sen verran voimaa, että pystyin vetämään itseni ylös. HUHUH. 

Maanantaina sitten taas arki koitti ja lensimme taikaisin Nairobiin. Olimme kotona  yhden maissa. Sää oli viileä ja sateinen. Sellaisena se jatkui koko viikon. Seuraavat päivät olivat tavallista arkea eikä siis paljon mainittavaa. Vähän siirreltiin  kasveja pihalla paikasta toiseen ja Eskolla tietenkin työjuttuja tavalliseen tapaan. Meidän piti alunperin lähteä Kakamegaan marraskuun alkupuolella, mutta Elisha ja muut päättivätkin mennä sinne aiemmin, eli 20.10, joten emme lähteneet mukaan.

Seuraavana maanantaina 26.10 Esko lähti Marsabitiin yhdessä Jacobin ja Elishan kanssa. Jäin kotiin, koska kuulin, että ilmasto on hyvin kuuma ja paikka muutenkin hieman karu. Matkalta Esko lähetti hienoja kuvia maisemista. Välillä korkeutta oli lähes 2500 m ja alimmillaan vähän yli. 400 m. Vuoristossa lämpötilä 18 ja laaksossa 35 astetta.

 Ja tavoitteena oli taas kerran tehdä ongelmapuita sekä kartoitusta tarpeista  paikallisten ihmisten kanssa. Kokoontumiset olivat kirkossa, jonne päästääkseen piti antaa henkilötiedot ja mitata kuume sekä desinfioida kädet ja laittaa kasvomaski. 

Esko palasi kotiin torstaina Jacobin kanssa ja muut jäivät vielä loppuviikoksi tekemään töitä.

Minun viikkoni kului kotona ihan hyvin leipoessa ja käsitöitä tehdessä. Keskiviikko-iltana Paula käväisi kysymässä, miten voin ja se oli oikein mukavaa. 

Perjantaina ja lauantaina meillä oli yhteiset virtuaaliset lähettipäivät. Meitä oli kolme pariskuntaa kokoontuneena yhteen Samin ja Paulan kotiin. Kaiken kaikkiaan porukkaa oli netin äärellä arviolta n. 100 henkeä. Saimme molempina päivinä hyvää, kattavaa opetusta monenlaisista asioista.

Tänään 4.11 Esko on Maisha Poassa, keskellä isoa slummia Nairobissa. Siellä on keskus, jossa tehdään työtä lasten parissa. Lauantaina olisi vielä matka toiseen slummiin. 

Tässä kuvia matkan varrelta. Mukavaa marraskuuta!

Malindissa
Suolaa saadaan kuivattamalla merivettä matalissa altaissa.

Nämä otukset nähtiin matkalla Marafasta Malindiin.

Upea, valkoinen hiekkaranta Malindin Watamussa.

Merisiili, ei niin  myrkyllinen kuin musta, jolla on pitkät piikit.

Tämän nimeä en muista, mutta on vaarallinen, osterin näköinen ja jos erehtyy laittamaan sormensa tämän sisään, voi se napsaista sormen poikki.

Tämä on se hauska pallokala, joka muistuttaa lelukalaa.

Ei ole sellainen myrkyllinen, josta japanilaiset tekevät ruokaa.

Esko snorklaamassa.

Lasipohjaveneen puhdistaminen käynnissä. Nämä upeanväriset kalat söivät jotain sammalta, mitä kasvaa veneen pohjassa.

Tähän väliin tupsahti meidän omalla pihalla Eskon ottama kuva East African Paradise flycatcherista. On hyvin vilkas liikkumaan ja ensimmäisen kerran istahti vähäksi aikaa puun oksalle.

Eilen sain itse kuvan naaraasta, joka on muuten samanlainen, mutta pyrstö on lyhyempi. Kuva on vielä kamerassa.

Näitä liskoja näkee usein, mutta on se vaan niin hauskan näköinen ja muuttaa väriä tilanteen mukaan.

Tämä rapu olikin jo melko vonkale, lähes 15 cm kokoinen.

Tässä hotellissa Esko oli Marsabitissa.

Ja tämän kyyhkyn hän kuvasi Logologossa.

Matkalla oli kuulemma paljon kameleita. Myös joitain strutseja, paviaaneja sekä ensimmäistä kertaa Esko näki kirahviantiloopin. Kuva, jonka Esko vauhdissa auton ikkunasta otti, ei ollut kovin hyvä.