Kaksi päivää sitten veimme Pian perheen Kilimanjaron lentokentälle, josta heidän kotimatkansa alkoi. Hieman haikein mielin palasimme itse kotiin, mutta pianhan me olemme Suomessa ja sitten taas nähdään.
Meillä oli todella mukavat pari viikkoa Pian perheen kanssa, vaikkakin aika lensi kuin siivillä, niin paljon oli menoa ja touhua.
Sunnuntai-iltana olimme erään Miriamin valmistujaisjuhlassa ja Pian perhe sai heti kättelyssä tutustua afrikkalaiseen kulttuuriin ja ruokaan. Istuimme pihalla syömässä ja oli melko viileää. Juhliin oli kutsutta kaikki kompaundin ruotsalaiset ja me suomalaiset sekä muutama paikallinen ystävä.
Maanantain ja tiistain olimme safarilla Ngorongorossa ja Tarangiressä. Näimme tietenkin paljon eläimiä ja luonto oli kauniin vehreää näin sadekauden lopulla. Sateen jäljiltä Tarangiren tiet olivat hieman huonossa kunnossa paikoin ja kerran juutuimme mutaan toden teolla ja hetken mietimme, että tähänkö nyt jäätiin kun renkaat pyörivät aivan tyhjää. Kuskimme oli kuitenkin kokenut ja sai auton irti nelivedolla edestakaisin sompaamalla. Siis meillekin Eskon kanssa jotain uutta koettavaa.
Vappupäivänä kävimme lounaalla Coffee Lodgessa, joka Arushan hienoin Hotelli, tai ainakin kallein, mutta ruoka ei ole kovin kallista ja se on todella hyvää. Kotona söimme sitten vastapaistettuja munkkeja siman kanssa.
Torstaina lensimme Zanzibarille. Lentolippujen kanssa oli melko hässäkkä. Olimme ostaneet halvat lennot koko porukalle ja lennon piti lähteä Kilimanjaron kentältä, mutta sunnuntaina kuulimme naapurin Matsilta, että ko lentoyhtiö onkin perunut kaikki Zanzibarin lennot, koska on ns. low season eikä asiakkaita ole tarpeeksi. Meille ei ollut tullut mitään ilmoitusta peruutuksesta. No, laitoimme sitten Samsonin asialle vaihtamaan meidän lennot toiseen yhtiöön, joka lentää pienkoneilla Arushan kentältä. Ja lopulta monen mutkan kautta saimme lentoliput, jotka tosin olivat lähes kuusi kertaa kalliimmat alennuksen jälkeenkin kuin alkuperäiset.
Olihan se paljon jännittävämpää lentää 13 paikkaisella pienkoneella. Menomatkalla Vesa sai istua lentäjän vieressä.
Ilari oli meitä vastassa Zanzilla ja vierailimme heillä ensin ja sitten Ilari vei meidät hotellille.
Itse asiassa pari päivää matkasta oli meille Eskon kanssa työmatkaa, sillä keskustelimme projekti asioista Ilarin kanssa sekä kävimme katsomassa mitä maanviljelys palstoille kuuluu.
Perjantaina Pian perhe sai nauttia auringosta ja lämmöstä aamupäivän sateen jälkeen. Ihokin sai väriä, jopa liikaakin malarian estolääkkeen takia.
Illallista kävimme syömässä Ilarin perheen kanssa La Taverna nimisessä italialaisessa ravintolassa Stone Townissa.
Lauantai valkeni sitten ihan sateisena. Aamupalan jälkeen lähdimme toiveikkaina altaalle, mutta taivaalta tuli vettä välillä kuin saavista kaatamalla. Istuimme neljä tuntia odottamassa sateen loppumista. Joku oli katsonut sääennusteesta, että sade loppuu klo 14. Silloin suuntasimme altaalle ja kas kummaa, sade todellakin loppui. Sää jatkui pilvisenä, mutta kun lämpötila on n. 28 astetta, ei pilvet paljoa haittaa. Loppupäivän vietimme altaalla kunnes tuli aika lähteä valmistautumaan illalliselle, jonka söimme hotellin Sport Barissa, koska Low seasonin vuoksi parempi ravintola oli kiinni.
Sunnuntaina olikin jo aika palata Arushaan.
Leonard oli kutsunut meidät kylään tai oikeastaan Esko kutsui meidät heille sanomalla, että olisi mukava tavata heitä. Olihan meidän Pasi, Sanna ja Tomikin vierailleet Leonardin ja Fortunatan luona. Vastaanotto oli sydämellinen ja meillä oli oikein mukava ilta. Ja ruokakin oli maistuvaa, chapatia, makeaa perunaa, banaania, limua. Etukäteen hieman jännitti, että saadaan paikallista ugalia yms.
Maanantaina käytiin kaupungissa kaupassa ja muuten oltiin kotosalla, koska oli melko sateinen päivä.
Tiistaina olimme kaupungilla katselemassa "nähtävyyksiä" kuten Masai Marketia, jossa myydään kaikenlaista turisteille tarkoitettua tavaraa. Ja illalla olimme uudestaan Coffee Lodgessa illallisella.
Keskiviikkona olimme kuntosalilla ja uimassa. Sen verran aurinkokin näyttäytyi, että saatiin lisää väriä itsemme koko porukka.
Torstaina oli järjestetty Habari Maalumin johtajan DD:n eläkeelle jäämisen kunniaksi juhlat.
Olimme siellä Eskon kanssa, mutta Pian perhe meni taas kuntosalille.
Eskokin kävi siellä iltapäivällä, mutta minä jäin kotiin tekemään ruokaa, leivitetyjä tilapia(kala)fileitä ja lohkoperunoita ja jlkiruuaksi sitruunakiisseliä. Sitruunat sain Zanzibarilta suoraan puusta. Lilian oli leiponut antamillani ohjeilla sokerikakun, joka oli onnistunut hienosti. Tein siitä meille yhteisen synttäri- ja äitienpäiväkakun.
Iltapäivä ja ilta sitten kuluikin pakkaamisessa ja lentokentälle lähdettiin n. klo 23.
Siinä siis oli Pian perheen vierailu.
Nyt on lauantai-ilta ja kello 23.20, kun valmistaudumme työmatkalle Burundiin. Oikeastaan pitäisi olla jo nukkumassa. Aamulla on aikainen lähtö ja matkaa edessä n. 600 km ensin Kahamaan, jossa yövymme ja jatkamme maanantaina Burundiin. Vielä emme tiedä tarkalleen, kuinka monta päivää olemme reissussa. Käymme myös täällä Tansanian puolella muutamassa paikassa.
Kuvien lataaminen ei taaskaan onnistu heikon nettiyhteyden takia, harmi.
Toivotamme kaikille Hyvää Äitinpäivää!
 |
| Zanzibarilla kookospalmun alla |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti