15.6 - 14.8

Loma on sitten ohi ja olemme taas takaisin töissä täällä Tansaniassa. Tulimme tiistaina 6.8 klo 5 aamulla. Lentoamme oli tietenkin taas siirretty parilla tunnilla ja olimme Kilimanjaron kentällä klo 3.20 aamulla ja Samson oli meitä vastassa. Kotona purkasimme laukuista Suomi-tuliaiset jääkaappiin ja sitten kävimme nukkumaan muutamaksi tunniksi.

Suomessa viettämämme aika oli ihanaa vaikkakin taas kiireistä. Matkustelimme paljon ja tapasimme kummankin sisaruksia pari kertaa ja äitejä kävimme katsomassa useasti.

Heti alkuun kävimme Tomin kanssa Eskilstunassa Ruotsissa. Pian perhe muutti sinne kesäkuussa. Heillä on kiva asunto kaupungin keskustassa. Kaikki palvelut ovat kävelymatkan päässä. Itsekin voisi asua sellaisessa paikassa! Vietimme siellä pari päivää ja laivamatkoihin meni toiset pari päivää. Todella kiva reissu!

Käväisimme Juhannuksena Keuruulla konferenssissa ja näimme siellä paljon tuttuja Suomesta ja Afrikasta.

Seuraavalla viikolla matkustimme Tomin kanssa Berliiniin. Siellä oli todella paljon nähtävää eikä 4 päivää riittänyt kuin pintapuoliseen tutustumiseen. Ilmat eivät olleet kovin suosiolliset, vettä ei satanut paljon, mutta lämpöä oli ihan liian vähän, n. 14 - 16 astetta. Pitikin heti mennä vaateostoksille, koska emme olleet varautuneet niin kylmään ilmaan. Mutta muuten oli hieno matka!

Tomilla alkoi seuraavalla viikolla työt, joten oli kiva, että saimme reissata hänen kanssaan heti alkuun.

Me kävimme Eskon siskon luona Närpiössä ja vietimme siellä hänen ja hänen miehensä kanssa todella mukavat kaksi päivää. Viikonlopun olimme kotona ja taas alkuviikosta lähdimme matkaan. Vierailimme ystäviemme Sepon ja Mervin kesämökillä Kustavissa. Oli rentouttavaa olla meren rannalla pari päivää.

Sitten olimmekin pisimmän ajan kotona, 8 päivää. Toki kävimme useampana päivänä kyläilemässä. Eskolla oli myös Jorvissa poskessa olevan näppylän poisto. Myöhemmin selvisi, että kyseessä oli vaaraton verisuonikasvain, ONNEKSI!

Yllättäen pääsimme matkustamaan Markuksen perheen kanssa Lappiin. Markus oli vuokrannut sieltä mökin ja kun naapurin perhe, jota he olivat pyytäneet mukaan, ei voinutkaan lähteä, me pääsimme Eskon kanssa mukaan. Ja se vasta oli kiva reissu. Lapissa on aina hienoa, mutta nyt erityisen kivaa lastenlasten (5) kanssa. Teimme monenlaisia juttuja, kävelyretkiä, kotieläintilalle vierailun ja kylpylässäkin pääsimme käymään. Olemme todella kiitollisia tällaisen matkan järjestymisestä.

Parin päivän huilaamisen jälkeen matkasimme taas Ruotsiin, tällä kertaa Pasin ja Sannan kanssa Turusta. Söimme hyvät buffet illalliset sekä meno- että paluumatkalla. Eskilstunan lähellä oli mahtava linna, jota kävimme katsomassa. Teimme myös alennusmyynti ostoksia. Käväisimme myös Strängnäsissä tapaamassa Benjaminia ja Rebeccaa. Kiva, että Pia ja Vesa saivat tutustua heihin, kun asuvatkin niin lähellä, että autolla ajaa sinne vain puoli tuntia. Oli taas kiva viettää aikaa Pian perheen kanssa. Pojat jo odottelivat koulun alkua ja Miskalla oli alkamassa myös jalkapallokoulu.

Ruotsista paluun jälkeen meillä olikin sitten todella hektiset 4 päivää. Meillä kävi vieraita ja itse kävimme vielä tapaamassa sisaruksia ja äitejä ja pitihän saada kaupasta tuliaisetkin mukaan. 

Maanantaina 5.8 lähdimme takaisin tänne Tansaniaan aamupäivällä. Pasi heitti meidät lentokentälle.

Täällä pääsimme heti työn makuun, kun piti tehdä kvartaali 2 raportit. Ja matkustimme myös perjantaina 9.8 Tangaan. Siellä meillä oli palavereja ja lauantaina saimme osallistua häihin. Petro, joka on YDCP:n kirjanpitäjä, meni naimisiin Maryn kanssa. Ensin häät olivat kirkossa ja (pari tuntia) ja sitten vastaanotto toisessa paikassa, Railway Clubilla.  Siellä aikaa vierähti 5 tuntia. Aikataulu ei afrikkalaiseen tapaan pitänyt. Mutta ei se menoa haitannut. Ei meillä ollut mihinkään kiire ja saimme jutella Javanin, YDCP:n toisen kirjanpitäjän kanssa. Tärykalvot olivat tosi kovalla koetuksella, musiikin äänentoisto oli huikean kovalla ja meiltä meni korvat ihan lukkoon. Onneksi seuraavana päivänä ne olivat normalisoituneet. Mutta sellaista se on aina täällä Arfikassa. Pitäisi aina muistaa ottaa korvatulpat mukaan.

Sain Tangan matkalta tuliaisina kovan flunssan ja nyt olen potenut sitä pari päivää. Eskolla taas tuli selkään paha kramppi, kun meni nostelemaan 50 kg painavaa kassakaappia. Mutta kai näistä pian selvitään!

Kivaa kesän jatkoa ja aurinkoisia päiviä täältä vielä viileästä Arushasta!