Eskon ja Marjon Afrikka blogi: 30.5

Viimeksi aloitin kirjoituksen, että pari kolme viikkoa on ollut rauhallista.
Nyt voin hyvinkin aloittaa, että viimeiset kolme viikkoa ovat olleet täynnä kaikenlaista ohjelmaa.

Sansibarin matka oli oikein onnistunut. Työtunteja kertyi keskimäärin 8 joka päivälle, mutta saimme myös nauttia meressä uimisesta ja rannalla kävelystä. Työt ajoittuivat iltoihin ja maanantaipäivälle.
Yhtenä iltana söin elämäni ensimmäisen kokonaisen hummerin. Oli aika hienon näköinen annos.

Maanantaina tosiaan kiersimme projektikohteissa katsastamassa, kuinka työt sujuvat.
Teimme myös lyhyen kierroksen maustefarmilla ja Stone Townissa. Löysimme kivan paikallisen ravintolan, jossa söimme lounasta, chapatia ( ohutta leipää ) sekä mandazia, joka on hieman munkin tapainen leivonnainen.
Kävimme myös katsomassa erään kirkon esikoulua ja siellä tapasimme pastori Edwardin, jota
oma kotiseurakuntamme tuki hänen opiskeluaikanaan.

Tiistaina palasimme kotiin.
Loppuviikko meni talousasioiden parissa, olihan talouspäällikkömme meillä sunnuntaihin asti.
Tosin pidimme perjantaina vapaapäivän, koska viikonloppuna kertyi niin paljon työtunteja.
Menimme Askon ja Ruutin kanssa Tarangiren luonnonpuistoon.
Piknik brunchia syödessämme marakatit kävivät röyhkeiksi. Yksi hyökkäsi kovalla vauhdilla Eskon reissumiesleivän kimppuun ja vei sen mennessään.
Muuten safari oli onnistunut vaikka minulla alkoi reissun aikana flunssan oireet, valitettavasti.

Illalla Esko, Asko, Ruut ja Daniel menivät KIAn lentokentälle hakemaan uutta suomalaisperhettä.
On tosi kiva saada tänne Tero, Virpi ja lapset!
Samalla myös Juha ja Klaus tulivat tänne lyhyelle työmatkalle.

Lauantaista kehkeytyikin pitkä työpäivä. Käytiin läpi budjetteja ja muita asioita.

Sunnuntaina minulla oli hieman lämpöä ja tosi kurja olo.
Juha ja Klaus piipahtivat meillä ja myöhemmin myös Tero, Virpi ja lapset.

Maanantaina tauti jatkui, mutta silti piti paiskia töitä 10 tuntia.

Tiistaina olin täällä ekan kerran kampaajalla. Olin käynyt siellä 2011 pari kertaa, joten tunsin kampaajan. Hän on kai englantilainen nainen ja siis tietää, miten valkoisen naisen hiuksia käsitellään.
Esko ja Juha kävivät Osiligin koululla. Olimme käyneet siellä aiemmin ja näimme kirjanpitäjän toimiston. Se oli melko kaoottinen huone. Siellä ei ollut hyllyjä mappeja ja muita papereita varten.
Kaikki lojuivat lattialla. Sain silloin ajatuksen, että voimme lahjoittaa meiltä pari hyllyä. Ne otettiin riemulla vastaan.

Keskiviikkona pidimme palaveria Teron, Virpin, Danielin ja Johannan kanssa.
Ja iltapäivällä kävimme Hannan ja Jan-Erikin luona kahvilla Juhan ja Klauksen kanssa.
Illalla Juhan vaimo Riitta tuli myös tänne.

Torstaina aamulla lähdimme viimeiselle matkalla Tangaan yhdessä Juhan ja Riitan kanssa.
DD, Habari Maalumin entinen johtaja oli myös kyydissämme.
Matka sujui ongelmitta ja pääsimme perille klo 18.30.

Perjantaina hektinen meno jatkui. Ensin tapaaminen tilintarkastajan kanssa. Sitten muita projektiasioita koordinaattorin ja kirjanpitäjän kanssa. Sitten kävimme pikaisesti vaihtamassa vaatteita ja takaisin YDCP:lle lähtöjuhlaa varten.
Juhla alkoi lounaalla ja jatkui monenlaisten puheiden ja laulujen merkeissä.
Ja tietenkin saimme kivoja lahjoja ja hienon kortin, jonka Cathy oli ajatuksella tehnyt.
Juhlan jälkeen ehdimme piipahtaa Petron kotona katsomassa parin viikon ikäistä tyttövauvaa.
Kyllä hän olikin pieni ja suloinen! Juha ja Ritta olivat tuoneet ( minun pyynnöstäni ) Suomesta ihanan vaaleanpunaisen mekon ja potkuhousut.

Lauantaina oli hallituksen kokous. Tällä kertaa se kesti vain n. 2.5 tuntia, koska meillä oli kiire lähteä. Ulos tullessamme huomasimme, että parkkipaikka oli täynnä autoja ja meidän auto oli tietenkin muiden takana. Onneksi kuski löytyi helposti ja pääsimme lähtemään valokuvien ottamisen jälkeen.
Tangasta ajoimme Lushotoon. Olimme monta kertaa miettineet, että siellä pitäisi käydä, koska olimme kuulleet sen olevan valtavan kaunista seutua. Eikä pettyä tarvinnut.
Lushoto sijaitsee Usambara vuoristossa. Maisema oli täynnä vuoren huippuja ja rotkoja ja kaikkialla oli ihanan rehevää.
Olimme yötä Mullerin lodgessa, ihan saksalaistyylinen, punatiilinen rakennus joskus 30-luvulla rakennettu. Illalla oli melko kylmä ja istuimmekin takkatulen loimussa muutaman tunnin jutellen ystäviemme kanssa.

Sunnuntaina aamupalan jälkeen lähdimme kohti Arushaa. Ostimme lounaspaketit matkaevääksi.
Kerran poliisi pysäytti meidät ja harvinaista kyllä, myös maahanmuuttoviraston virkailija oli paikalla ja halusi nähdä kaikkien passit. No, eipähän niissä mitään vikaa ollut ja niin matka jatkui ongelmitta.
Olimme luvanneet hakea samalla matkalla Francoisen KIAn lentokentältä. Hän on yksi ruokaturvaprojektin hallituksen jäsenistä ja oli tulossa Burundista kokoukseen ja meidän toiseen lähtöjuhlaamme. Kone oli myöhässä ja jouduimme hieman odottelemaan, ei sentään enempää kuin 50 minuuttia.
Ja vielä samana iltana olimme luvanneet mennä Leonardin ja Fortunatan luokse illalliselle.
Toisaalta se helpotti minua, kun ei tarvinnut matkan jälkeen itse ruveta kokkaamaan.

Maanantai-päivä alkoi palautekeskustelulla johtajamme Arin kanssa.
Klo 11 oli hallituksen kokous, joka venähti pitkäksi ja pääsimme lounaalle vasta klo 14.
Lähtöjuhlan piti alkaa klo 15, mutta myöhästyttiin n. puoli tuntia.
Niin, meillä siis oli kaksi lähtöjuhlaa, kun projektejakin on kaksi, Tangassa ja täällä Arushassa.
Puheita pidettiin ja lauluja laulettiin. Johanna ja kaksi muuta suomalaistyttöä sekä amerikkalainen Brian olvat yhdessä harjoitelleet ja esittivät meille hienoja lauluja.
Kahvitarjoilu oli mahtava, pullaa, samosoja ja Johannan tekemää upeaa marenkikakkua.
Ja tietenkin saimme myös lahjoja, ajatuksella Samsonin ja Ellamin ostamia.
Illalla olimme isolla porukalla, 14 henkeä, syömässä Coffee Lodgessa.

Tiistaina pidimme taas vapaapäivän ja menimme taas Tarangireen Juhan, Riitan ja Hannan kanssa.
Esko ja Hanna ovat lintubongaajia ja oli hauska seurata takapenkiltä, kun kiikarit heiluivat joka suuntaan. Sain otettua muutaman erinomaisen kuvan linnuista ja toki isommistakin otuksista.
Ja taas apinat olivat paikalla, kun olimme kahvilla. Hanna oli tuonut pussillisen pullia kahvitaukoa varten ja kuinka ollakaan, tällä kertaa iso paviaani kävi nappaamassa pullat. Siis saimme pelkkää kahvia. Se ei toisaalta haitannut, kun maha oli vielä täynnä puffee lounaasta, jonka nautimme Tarangire Safari Lodgessa.

Keskiviikko oli hieman rauhallisempi päivä.
Esko kävi Teron kanssa viemässä Danielin ja Johannan kissan hoitoon ja minä olin Riitan kanssa kotona, koska Juha oli kaupungissa Klauksen ja Leonardin kanssa hoitamassa heidän bisneksiään.
Iltapäivällä ystävämme lähtivät takaisin Suomeen.

Torstaina Tero ja Virpi olivat meillä perehdytyksessä. Lapset katselivat telkkarista lastenohjelmia.

Juhannusaattona teimme jonkin aikaa töitä.
Iltapäivällä oli kaikkien naapureidan kanssa sovittu pihakekkerit. Jokainenn toi sinne jotain syömistä. Minä tein valkosipuli- ja lohkoperunoita.
Alkupaloiksi nautimme silliä, keitettyjä perunoita, salaatteja, kananmunia, joissa oli mätitahnaa päällä. Sitten miehet grillasivat useita naudan sisäfileitä ja Cristine oli tuonut gnu-antilooppi pihvejä.
Oli aivan mahtavaa viettää Juhannusaattoa yhdessä ja sääkin oli meillä parempi, kuin Suomessa. Täällä sentään oli n. 18 astetta lämmintä, vaikka onkin "talvi".

Juhannuspäivän vietimme täällä kotosalla.
Pakkasin vielä viimeiset kaksi rahtilaatikkoa valmiiksi.
Tero ja Alvari oli meillä katsomassa jalkapallon MM-kisoja.

Sää on vähän kummeksuttanut meitä. Sadekausi on ohi ja pitäisi olla vuoden kylmin aika. Kuitenkin eilen aamulla ja tänään myös on satanut eikä ole läheskään niin kylmä kuin viime vuonna. Kai se ilmastonmuutos vaikuttaa täälläkin!

Vielä meillä on täällä kaksi viikkoa jäljellä ennen Suomeen paluuta.
Kaikenlaista puuhaa riittää ja toivottavasti aika kuluu nopeasti. On jo ikävä kotiin!

Hyvää kesän jatkoa!