Täällä ollaan siis oleskeltu pääasiassa kotona ja kaupassakäynti kerran viikossa on ollut suuri juttu.
Eskon työlupaa vielä odotellaan. Se tosin voi vielä venyä, koska maahanmuuttovirastossa ei ole montaakaan työntekijää paikalla. Meidän kolmen kuukauden turistiviisumit umpeutuvat ensi lauantaina. Niihin voi onneksi hakea jatkoa netin kautta ja näin onkin tehty. Mutta sekin voi viedä jonkin aikaa, koska virasto postittaa jonkinlaisen paperin ja postinkulku voi olla hidasta.
Toivotaan, toivotaan!
Sähkökatkoja ei onneksi enää ole ollut niin paljon, vain pari kertaa. Tosin toinen niistä kesti 7 1/2 tuntia. Vesi sen sijaan on ollut pois viime viikon maanantaista asti joka päivä n. 8-10 tuntia. On meillä kuitenkin vettä tullut parista hanasta ( niitä on yhteensä 6 sisällä ja 2 ulkona ), joten ihan ilman vettä ei ole tarvinnut olla, ONNEKSI. Hankalinta on ollut se, että keittiöstä ei ole tullut vettä. Ruokaa tehdessä ja leipoessa käsiä on pitänyt ravata pesemässä WC:ssä. No onpahan saanut vähän liikuntaa, heheh. Veden tulon katkokset ovat johtuneet ainakin osittain siitä, että jossain tuolla melko lähellä Nairobia oli rankkasateet aiheuttaneet maanvyöryn, joka vei isot vesiputket mennessään.
Lauantaina 9.5 kävimme YaYa Centerissä, jossa on käsityötarvikeliike ja sain ostettua lankoja.
Olen ollut ihan turhautunut, kun en ole voinut tehdä käsitöitä. Olen niin tottunut siihen, että käsissä on melkein aina jokin työ menossa. Olen yrittänyt keksiä itselleni tekemistä ja nyt, kun ompelukoneeni on vielä Suomessa, olen ommellut myös verhoja käsin. Keittiöön lyhensin matkalaukussa tuodut valmisverhot ja pidensin olohuoneen ns. valoverhot.
Äitienpäivänän tärkein juttu oli saada lapsilta ja lastenlapsilta ihania viestejä ja kuvia.
Aamupalaa syötiin pihalla koska sää oli lämmin.
Aiemmin mainitsin, että meillä on ollut kaksi puutarhuria hommissa ja ne työt ovatkin jatkuneet joka viikko. Olemme ostelleet kymmeniä kukkia, multaa, lantaa ja lautoja puutarhan kohentamista varten.
Mansikat ovat myös tehneet hurjasti rönsyjä, joten niillekin pitää tehdä lisää tilaa.
Eräänä päivänä Geoffrey tuli meille mukanaan 7 tyhjää vesikanisteria. Hänen kotonaan ei ollut vettä lainkaan ja lupasimme tietenkin, että hän voi täyttää kanisterit meidän hanasta.
Työpäivän päätteeksi Esko vei hänet kotiin. Oli kuulemma aika köyhän näköinen paikka, valtavasti ihmisiä, joiden kodit olivat aaltopellistä tehtyjä.
Lauantaina 16.5 kävimme Paulan ja Samin kanssa Nairobin vanhimmassa ostoskeskuksessa Sarit Centerissä. Siihen on viime vuonna avattu uusi osa ja rakennustyöt ovat vielä vähän kesken.
Siellä oli paljon kivoja liikkeitä, mm. ihana käsityötarvikeliike ja sisustus- ja vaatekauppoja.
Kiersimme koko paikan, joten tuli siinä vähän liikuntaakin ( ehkä n. 1 km ).
Kun tulimme kotiin, Esko kasteli kukkia ja pensaita. Vähän sen jälkeen alkoi tietenkin sataa ja myös ukkostaa. Tulipa tuplakastelu sille päivälle. Muuten täällä on sateet jo vähentyneet. Viimeksi on satanut viime viikolla torstain ja perjantain välisenä yönä.
Viime lauantaina olimme myös shoppailemassa, oikeastaan ensimmäistä kertaa. Aiemmat ostoskerrat ovat olleet lähinna tarpeellisten tavaroiden hankkimista, mutta nyt ostimme itsellemme alennusmyynnistä vaatteita, kengät ja minulle pikkulaukun.
Ruokakaupasta löysimme myös norjanlohta. Ostimme sitä pari palaa lohikeittoa varten, vaikka hinta olikin kaksinkertainen Suomeen verrattuna. No eipähän olla tuhlattu rahaa ravintoloissa.....
Eilen oli merkittävä päivä. Ensimmäinen lapsenlapsemme täytti 20 vuotta! Tuntuu uskomattomalta, että siitä päivästä on kulunut jo niinkin kauan, kun sen muistaa kuin se olisi ollut vasta eilen.
Eihän me itsekään olla vielä ihan hirveen vanhoja!
Eräänä päivänä, kun juttelimme nuorimmaisemme kanssa, hän oli kävelyllä ulkona ja taustalla kuului peipon ja talitiaisen laulua. Olipa kiva kuulla kotoisia ääniä!
Nyt odottelemme jännityksellä pääsemmekö Suomeen juhannuksen aikaan, kuten suunniteltu. Ainakaan vielä ei ole lentoa peruttu. Tähän asiaan palaan seuraavalla kerralla.
No tulihan tätä juttua taas.
Lämmintä ja kaunista kesän odotusta!
kun ajelimme Sarit Certeriin.
Pilvet olivat kauniita tuona päivänä.
Kadun varrella olevan kyltin sanoma on tarpeen.
Nämä linnut eivät koronaohjeista tiedä mitään.
Huoletonta porukkaa.
uusia nuppuja.
Tällaisia siis odotellaan. Tämä on keltainen lajike.
Kestää jonkin aikaa, että tämä kypsyy.
Chili on villintynyt tuottamaan satoa.
Ovat kyllä melko tulisia ja yksi tuollainen pieni riittää tuomaan kiva potkua meidän ruokaan.
Osan olen laittanut pakastimeen. Sieltä ne on helppo raastaa ruoan sekaan.
Kukkapenkin takana olevat laudat maalataan, kunhan ne kuivuvat tarpeeksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti