28.5 - 16.6.2020

Juhannusviikko!
Meidän piti alkupräisten suunnitelmien mukaan tulla Suomeen 18.6, mutta ensin lennot siirrettiin 20.6 ja sitten 23.6 ja sitten ne peruttiin kokonaan. Esko oli yhteydessä matkatoimistoon useaan kertaan ( tänne tulomatka oli varattu sieltä, joten myös tuo paluulippu piti hoitaa sitä kautta ) ja lopulta päädyimme vaihtamaan lentoyhtiötä. Saimme kahdensuuntaiset liput 23.6, mutta eihän siinä mennyt kuin pari päivää, kun nekin peruttiin. Kaikki lennot oli peruttu kesäkuulta.
Seuraava päivämäärä oli sitten 2.7. Ne liput olivat voimassa 5 päivää kunnes nekin peruttiin.
Tämän hetken tiedon mukaan tulemme Suomeen 7.7, mutta siihen uskon vasta, kun olemme koneessa. Monta asiaa olemme jo joutuneet perumaan tältä kesältä ja sitten on vielä tuo karanteeni...

Viimeksi kerroin, että meidän turistiviisumit umpeutuivat 30.5. Ne piti uusia netin kautta, mutta se ohjelma ei toiminut kovin hyvin ja yrityksiä tuli aika monta, kunnes Nancy vihdoin viimein sai hakemukset läpi. Nancy on toimiston työntekijä, joka hoitaa kaikki viisumi- ja työlupa-asiat.
Esko sai viime viikon torstaina viisumin jatkon ja minä eilen. Ne ovat voimassa kaksi kuukautta. Ne tulivatkin sähköpostin kautta. Juuri ennenkuin aloitin kirjoitamisen, Jacob toi tulostetut paperit meille. Ilmeisesti niiden kanssa pitää vielä käydä maahanmuuttovirastossa.
Eskon työluvasta ei ole mitään tietoa.

Täällä ei ole tapahtunut mitään ihmeellisiä asioita.
Eräänä päivänä kummastusta herätti useamman helikopterin lentely ihan tässä meidän alueen ympärillä. Niitä oli 2 isoa ja 3 pienempää ja ne tekivät useamman kierroksen melko matalalla ja meteli oli sen mukainen.

30.5 meidän toiseksi vanhin tyttären poikamme sai ylioppilaslakin. Upeeta!!
Juhlimme sitä kunhan pääsemme Suomeen.
Muutkin lapsenlapsemme olivat menestyneet hyvin koulussa. Hienoa! Ja miniämme olivat suorittaneet opintoja loppuun, toinen hammaslääkarin opinnot ja toinen neuropsykiatrisen valmentajan opinnot. Ihan mahtavaa!

Maanantaina 1.6 täällä oli vapaapäivä. Sitä vietetään Kenian itsenäiseksi julistautumisen juhlapäivänä. Kenia julistautui itsenäiseksi 1.6. 1963. Varsinainen itsenäisyyspäivä on joulukuussa.

Eräänä aamuna, kun istuin pihalla, tuli nenääni aivan ihastuttava tuoksu. Passion köynnöksessä oli niin paljon kukkia, että koko piha tuoksui. Muutenkin alkukuusta oli erikoisen lämmintä, kuulemma edellisinä vuosina on ollut paljon viileämpää.
Sadekausi on ohi ja sadetta ei tullut lähes kolmeen viikkoon. Viikko sitten oli tosi pilvistä koko päivän ja illalla sitten tulikin kevyttä sadetta, mikä ei ole harvinaista kesäkuussa. Seuraavana päivänä kuitenkin yllättäen alkoi illalla sataa ihan kunnolla ja sadetta kesti seuraavaan päivään n. klo kahteen asti. Edes sadekaudella ei ole ollut niin pitkäkestoisia sateita. Seuraava päivä olikin taas melko lämmin ja aurinkoinen, kunnes illalla alkoi raju sade ja ukkonenkin jyrisi reilun tunnin. Sadetta tuli senkin jälkeen parina päivänä. Paikalliset ovat sanoneet, etteivät ole tällaista ennen kokeneet kesäkuussa. Eilen oli ensimmäinen todella viileä päivä. Illalla nukkumaan meno ei oikein houkutellut, koska lakanat olivat ihan jäätävän kylmiä. Onneksi on olemassa hiustenkuivaaja! Sillä puhalsin kuumimmalla teholla lakanat lämpimiksi ja sitten vaan äkkia peiton alle. Toimi hyvin!
Tähän tuli nyt tällainen säätiedotus osio, mutta eikös se ole niin, että jos muuta puhuttavaa ei ole, niin aina voi puhua säästä.

Sunnuntaina oli kyllä mukavaa, kun saimme vieraita iltapäiväkahville. Sitä varten oli kiva leipoa.
Veteraanilähetit Matti ja Kaarina ja heidän tyttärensä, Maija asuvat myös tällä alueella. Olenkin jossain vaiheessa maininnut heidät. He olivat pari kuukautta koronaa paossa pois Nairobista, mutta palasivat reilu viikko sitten tänne.

Mukavaa on myös ollut pitää yhteyttä omiin lapsiin ja sisaruuksiimme. Nykyään netti toimii hyvin ja kuvat ja videot siirtyvät helposti tuhansia kilometrejä samalla sekunnilla, kun ne lähettää.
Toisin oli ennen... vielä 6 vuotta sitten, kun olimme Tansaniassa. "Kehitys kehittyy", jotkut sanovat.
Kunpa nyt pian pääsisimme tapaamaan kasvotusten!
Ihana oli myös, kun saimme kuvan äidistäni. Isosiskoni oli päässyt tapaamaan häntä hoitokodin pihalle. Äiti on ollut kohta 13 vuotta halvaantuneena vuodepotilaana. Hänkin oli nauttinut tapaamisesta.

Tässä vielä muutamia kuvia.
Oikein ihanaa Juhannusta !

 Tämä taisi olla ohdakeperhonen, joka kerrankin pysytteli paikallaan ja sain siitä paljon kuvia.

 Haarahaukka on täällä yleinen ja niitä näkee enemmän kuin variksia.

 Ihan kelpo kuvia uudella kameralla saa yli 20 metrin päästä.
Tämä laji taisi olla kaverinsa kanssa viimeksikin kuvissa.

 Eräänä päivänä Esko oli Samin ja Vilin kanssa Karurametsässä ulkoilemassa. Vettä oli vähän liikaa eikä joka paikkaan päässyt.
Kävelylenkki olisi ollut minulle liian pitkä =(

 Pikku-uikku uiskenteli lammessa ja

 kiva apina istui puussa.

 Pitihän täyden kuun aikaan kokeilla uuden kameran zoomia. Ei ihan yhtä hyvä kuva kuin vanhalla kameralla.

Tämän haarahaukan Esko kuvasi .
Kuten tietenkin nuo Karurametsän kuvatkin.

 Sunnutaina aamulla ihmettelin, mitä kukkapenkin reunaan oli ilmestynyt. Yön aikana sateen jälkeen tällainen sienirypäs oli putkahtanut maan pintaan. Lajista ei tietoa, joten ei uskallettu laittaa pannulle =)

Vieraita odotellaan.