tiistai 30. maaliskuuta 2021

9 - 30.3.2021

 Olemme seuranneet täällä Suomen koronatilannetta ja siihen liittyvien rajoitusten käsittelyn etenemistä ihmetyksellä. Kuinka se kestää, kestää ja kestää....

Meillä täällä ei hallitus tai presidentti aikaile. Koronatapausten määrä on noussut ja kolmas aalto menossa. Siihen reagoitiin heti ja viime perjantaina tuli ilmoitus, että Nairobi ja 4 muuta maakuntaa suljetaan seuraavana yönä. Että semmoista. Sulkua kuitenkin siirrettiin yhdellä vuorokaudella, että ihmiset pääsivät koteihinsa. Myös koulut ja ravintolat suljettiin ja ulkonaliikkumiskieltoa pidennettiin näissä viidessä maakunnassa niin, että se on nyt klo 20 - 04.

Eskon piti olla tällä viikolla Malindissa kolmen päivän seminaarissa ja nyt se sitten peruuntui. Minulle tietenkin mukavampi, kun ei tarvinnut jäädä yksin. Tuolla Esko istuu sen sijaan työhuoneessa kolme päivää ja on netin kautta mukana. Eipähän ole niin hikistä kuin rannikolla 😓.

Ensi viikolla meidän piti mennä koko viikoksi yhdessä Annen kanssa työmatkalle, mutta sekin piti perua.

Samsonin ja Subiran kanssa olimme suunnitelleet, että he tulisivat meille Pääsiäiseksi, mutta peruimme sen jo aiemmin, koska tällä meidän asuinalueella oli ilmennyt useita koronatapuksia ja management laittoi rajoituksia päälle. Katsoimme parhaaksi siirtää vierailua.

Sen sijaan suunnittelimme safaria Amboselin luonnonpuistoon. Se on lähellä Tansanian rajaa n. 6-7 tunnin ajomatkan päässä meiltä. Ehdimme jo pelästyä, että sekin pitää perua. Saimme kuitenkin tietää, että nämä 5 suljettua maakuntaa liittyvät sopivasti toisiinsa eikä niiden rajoja tarvitse ylittää matkalla Amboseliin. Joten perjantaina aamulla lähdemme safarille. 

 Ke 10.3 kävimme Kerichossa. Matkaan lähdimme aamulla kuudelta. Edessä 6 tunnin ajo autolla. Menimme taas alkuun samaa reittiä, joka kulkee korkeimmillaan 2580 m korkeudella ja maisemat ovat älyttömän huikeat alas Rift Valleyiin. Lämpötila aamulla niissä korkeuksissa oli vain 9 astetta. Matkalla söimme aamiaista Nakurussa ja perillä olimme n. 12.50. Kericho on Kenian kuuluisin teenviljelyalue. Teeviljemiä on silminkantamattomiin. Maisemat on kauniit, mutta eihän se luonnon monimuotoisuuden kannalta ole hyvä, että vain yhtä kasvia on niin valtavasti. Tuolla alueella on lähes jokaisen kodin takapihalla pieni teepelto.

Matkamme syy oli vierailu Eskon työkaverin, Dicksonin luokse. Hän oli ollut sairaana ja lähdimme häntä tervehtimään Jacobin, Nancyn, Elishan ja hänen vaimonsa kanssa. Elisha tuli kotipaikkakunnaltaan ja tapasimme hänet matkalla. Dicksonin kotiin oli vielä n tunnin ajomatka Kerichosta aika huonokuntoista tietä pitkin.

Dickson oli onneksi jo paremmassa kunnossa, mutta vähän heikkona, eikä voinut vielä tehdä töitä. Hän vastaa projektin ruokaturvaosiosta. Ja näkyihän se hänen kotonaan.

Heillä on pieni farmi, vuohia taisi olla 12, kanoja ja pikkutipuja, pari lehmää ja vasikka. Viereisellä vuohipukilla on tosi komeat sarvet. Kaikki eläimet olivat siisteissä tiloissa ja hyvin hoidettuja. Myös kasvimaata oli reilusti. En muista, mitä kaikkea siellä kasvatettiin. Bataattia oli ja erilaisia banaaneja oli paljon. Niin ja tietenkin heillä myös oli oma teepelto, tosin yo kuvassa Dickson (vas.), vaimo Jenni (en tiedä miten nimi kirjoitetaan, mutta suomeksi Jenni) ja (keskellä) Nancy ovat naapurin pellossa.

 Saimme  kotiin viemisiksi valtavan banaanitertun sekä bataatteja.Tämä kuvassa oleva terttu leikattiin suoraan puusta ( tai ei kai se banaani varsinaisesti puu ole) ja on ns. ruokabanaani. Me saimme samankokoisen tertun, mutta lajike oli makea. Vasta eilen maistoimme ensimmäiset kypsät banaanit ja oli kyllä hyvää! Bataatit ovat hyvin yleisesti käytettyjä täällä mutta ihan erilaisia kuin ne sisältä oranssit bataatit. Ulkokuori on violetti ja sisus valkoinen ja kuiva ja todella makea. Kerran meinasin tukehtua, kun haukkasin palan keitettyä bataattia enkä saanut sitä nieltyä millään vaan se jumittui ruokatorveen. Tämä tapahtui Loitassa viime syksynä.

Afrikkalaiseen tapaan Dicksonin kotiin oli tullut muitakin vieraita, mm pastori, joka olikin yllättäen tuttu. Hän oli ollut Tansaniassa johtamisen kurssilla silloin,  kun me olimme Tansaniassa. Hän muisti Eskon hyvin. Söimme yhdessä lounasta ja sen jälkeen kiertelimme farmilla. Lopuksi pidimme lyhyen kotihartauden. Silloin porukkaa oli koolla 21 henkeä. Sen jälkeen meidän piti lähteä kotimatkalle, mutta se viivästyi ja tiesimme jo matkaan lähtiessä, ettemme ehdi perille ennen ulkonaliikkumiskieltoa. Jouduimme siis yöpymään matkalla. Saimme Samilta vinkin ja löysimme ihan kivan hotellin Kerichosta. 

Aamulla lähdimme aikaisin, ennen viittä, matkaan. Saimme aamiaisboxit mukaan. Nakurun kohdalla ihastelimme usvan takaa auringonnousun värejä. Matkalla söimme aamupalat autossa ja kotona olimme siinä klo 9.45. Matka taittui nopeammin kuin mennessä, koska pysähdyimme vain kerran eikä ruuhkaakaan ollut paljon. Kiva reissu, vaikkei yöpymiseen oltu varauduttukaan.

Samalla viikolla lauantaina teimme yhden päivän safarin Nairobin puistoon Samin, Paulan ja Johannan kanssa. Tällä kertaa olimme liikkeellä safariautolla, niin kenenkään ei tarvinnut itse ajaa. Laitan jutun alle muutaman kuvan eläimistä, taas. Tiet olivat aika kuoppaisia ja yhdessä kohtaa auto heilui tosi pahasti edestakaisin. Rojahdin vauhdilla penkin käsinojaan ja sattui niin hirveästi, että itku pääsi. Lantioon tuli aika iso ruhje, mutta ei se onneksi ihan mahdottoman kipeä ollut. Parina yönä sillä kyljellä nukkumista piti varoa. 

Taukopaikalla teimme taas kävelyretken vartijan kanssa. Nyt emme voineet mennä joen varren polkua, koska siellä kuulemma majaili vihainen byton. Toista polkua jonkin matkaa kuljettuamme, vartija pysähtyi ja pyysi meitä olemaan hiljaa. Hän sanoi, että edessämme on virtahepo ja pitää kääntyä takaisin. Ehkä sieltä tosiaan kuului jotain heinikon rahinaa. HUI! Oli taas hieno safari. On se vaan joka kerta yhtä ihanaa käydä luonnossa ja nähdä upeita eläimiä.

Arkea ovat värittäneet vesikatkot useana päivänä. Myös joitain sähkökatkoja on ollut. Yhtenä päivänä laitoin aamulla pyykit koneeseen ja oletin saavani ne valmiiksi ennen kuin vesikatko tulee. Mutta sitten meni sähköt pois kahdeksi tunniksi, joten pyykit jäivät koneeseen koko päiväksi. Illalla kun vesi tuli takaisin sain koneen taas päälle ja pyykit pestyä. 

Sää on ollut vaihtelevaa. Yhtenä viikkona tuli jo sateita muutamana päivänä, mutta sitten taas seuraava viikko oli kuiva ja lämmin. Viime yönä satoi ja nyt pitäisi sadekauden alkaa oikeasti. Vai onko ilmastonmuutos sotkenut säät.😯

Viikko sitten sunnuntaina olimme pitkästä aikaa lounaalla Samin ja Paulan kanssa. Melko uusi paikka, japanilais-perulainen ravintola on keskustassa. Rakennuksessa on 21 kerrosta ja ravintola ylimmässä. Näkymät Nairobin keskustaan aika kivat, vai mitä! Kuvassa näkyy myös valtavat tietyöt, jotka ruuhkauttavat liikenteen oli sitten mikä aika päivästä tahansa. Ruoka oli todella hyvää. Otimme spesiaalimenun, johon kuului sushia ym. Listalta sai tilata kaikkea mitä halusi ja kuinka paljon halusi. Ihan mahtava kokemus.

Vielä yksi ilouutinen. Minullekin on nyt myönnetty lupa olla täällä. Eli olen siis Eskon luvassa dependant (riipuvainen). Pitää vielä saada leima passiin ja se voi kestää....

Oikein Ihanaa Pääsiäistä ja kevään jatkoa!


Ja vielä muutama kuva


Esko oli Kakurametsässä kävelyllä Samin ja Paulan kanssa. Siellä on hienot vesiputoukset ja muutenkin kivat kävelymaastot. Minulla ei selkä ja lonkat kestä pitkiä lenkkejä.


Minä ja Jenni, iloiset uudet ystävykset

Auringon nousu Nairobin puistossa

Kirjokalastaja

Kohtaaminen aamuhämärissä

Tässä oli useampi leijona, kaikki loikoilivat leppoisasti aamuauringossa



Strutseja oli aika paljon

 Korppikotka, joita oli useita lajeja, enkä tietenkään tiedä juuri tämän nimeä

Leijonan tassut ovat aika isot.

Tämän sarvikuonon huomasin ihan itse. Se kyhnytteli itseään puuta vasten.

Antilooppeja nähtiin myös useita sekä gaselleja

 Tämäkin on joku kalastaja...pienikokoinen



 Marabuhaikara ei ehkä ole kaunotar lintujen  joukossa.
 Kirahvit ja takana Nairobin kaupunki.


Ei kommentteja: