Tällä kertaa ajattelin kirjoittaa enemmän matkastamme Maasai Maraan.. Nyt safarin jälkeen riittää kuvia monenlaisista eläimistä. Eikä meidän elämään muutoksia ole tullut, joten siitä kirjoittaminen alkaa käydä yksitoikkoiseksi.
Säästä voisi sen verran mainita, että aurinkoisen ja lämpimän viikon jälkeen yllättäen tuli taas muutama viileämpi päivä ja ukkonen jyrähteli kunnolla ja tietenkin sadettakin saatiin. Tässä kohtaa viileämpi tarkoittaa sellaista 23 astetta ja sateessa yhtenä päivänä lämpötila laski peräti 18 asteeseen.
Perjantaina 26.2 aamulla klo 7 lähdimme Maasai Maraan. David niminen safariopas kävi hakemassa meidät tällaisella pidennetyllä autolla. Paikkoja olisi ollut kahdeksalle henkilölle joten saimme Eskon kanssa vaihtaa paikkaa tarpeen mukaan kummallekin puolelle autoa.
Matkalla pysähdyimme näköalapaikalle. Tie kiemurtelee RiftValleyn reunalla rinnettä alas ( tai ylös) ja on yli kahden kilometrin korkeudella parhaimmillaan. Yleensä tie on täynnä hitaasti eteneviä rekkoja ja kuorma-autoja, jotka tulevat tai menevät Ugandaan.
Maisemat olivat huikeat ja näkyvyyskin mainio.
Tien vieressä on useita pieniä kuppiloita ja turistikauppaa. Meillekin tarttui mukaan pieni lehmännahkainen rumpu. Jotkin niistä pienistä, huterista rakennuksista näyttävät siltä, että voisivat pudota rinnettä alas ihan milloin vain. Ei tulisi mieleeni astua sisään niihin.
Matka sujui hyvin ja pysähdyimme toisen kerran Narokissa. Siellä kävimme kaupassa ostamassa vettä. Iloksemme törmäsimme siellä Joyceen, joka työskentelee projektissa ja asuu Loitassa. Kävimme siellä lokakuussa. Hän oli tullut tuomaan pienen poikansa lääkäriin kovan yskän takia.
Heti Maasai Maran portista päästyämme sisään puistoon, näimme 8 leijonaa jonkin matkan päässä pensaikossa ja pitkän ruohon seassa makaamassa. Vähän ajan kuluttua ne lähtivät liikkeelle ja yksi niistä lähti juoksemaan pahkasian perässä. Se jahti jäi lyhyeksi, koska pahkasika on todella nopea juoksemaan. Safarimme sai siis mahtavan alun!
Lodgeen saavuimme sopivasti lounaalle. Sarova Mara Game Camp sijaitsee Maasai Maran sisällä ja maastoutuu hyvin luontoon. Kauempaa katsottuna vain linkkimastosta näkee hotellin sijainnin. Respaan johtaa kiva silta ja alhaalla lorisee pieni joki (tai sen tapainen). Hotelli on siis telttalodge ja alue on hyvin hoidettu vaikkakaan ei ihan uusi. Keskellä on laaja puistomainen alue ja teltat sijoitettu sen reunoille. Meidän teltan edessä oli viidakkoa, josta kuului upeata linnunlaulua, varsinkin aamulla.
Pienen levon jälkeen lähdimme ajelemaan ympäriinsä. Maasai Mara on laajaa alue ja tähän aikaan vuodesta suurin osa eläimistä on Serengetin puolella Tansaniassa. Näimme kuitenkin paljon topi-antilooppeja, Thompsonin- ja Grantingaselleja. Myös norsut ja kirahvit olivat hyvin edustettuina. Seeproja, impaloita, puhveleita, pahkasikoja, sarvikuono, hyeenoja, virtahepoja, vesiantiloppi, gnu, strutseja ja muita lintuja lähes 90 lajia. Eskolle (ja toki minullekin) oli hienoa nähdä useita lintuja, joita hän ei ollut ennen nähnyt. Myös oppaamme oli innostunut linnuista ja tunsi niitä melko hyvin.
David venytti oloamme puistossa auringonlaskuun saakka ja saimme upeita kuvia. Laitan kaikki kuvat kirjoituksen alle, koska tämä ohjelma ei tänään suostu toimimaan hyvin(tai sitten on kirjoittajassa vika😃).
Nukkuminen teltassa on aina ihanaa, koska ulkoilma on niin raikasta ja kaikki äänet kuuluvat hyvin. Yöllä heräsimme hirveään meteliin, kovaan kurnuttavaan ääneen, jota seurasi voimakasta suhinaa. Oppaamme David kertoi, että kyseessä oli ilmeisesti kalliotamaani. Lämpötila laski tosin melkolailla ja oli alimmillaan n. 11 astetta. Piti vetää peittoa korville aamuyöstä.
Aamupalan jälkeen lähdimme taas puistoon lounasboksit pakattuna autoon. Heti alkumatkasta David sai radiopuhelimella viestin, että jossain oli viisi gebardia tien vieressä. Ja eikun niitä etsimään ja löytyihän ne. Siinä ne loikoilivat vielä unisina yön jäljiltä. Eivätkä olleet moksiskaan vaikka 6 autollista ihmisiä niitä töllistelivät. Mekin olimme paikalla lähes tunnin odottaen, että ne nousisivat ja lähtisivät liikkeelle. Mutta ei niitä huvittanut ja mekin sitten lähdimme jatkamaan matkaa. Vain muutaman minuutin kuluttua matka tyssäsi. Tiet puistossa ovat lähinnä autonrenkaiden jättämiä uria ruohikossa. Niinpä sateiden jälkeen mutaisia paikkoja on paljon eikä ne yleensä tuota ongelmia kunnon maastoautoille. Mutta meillepä tuotti. Automme juuttui mutaan ja peräpää jäi roikkumaan kuopan reunalle. Siinä sitten David yritti ensin itse edestakaisin irrottautua. Muutaa lensi koko auton yli ja vähän sisäänkin. Reiluin 10 minuutin jälkeen paikalle tuli autollinen rangereita ja toinen safariauto, joka lopulta veti meidät pois mudasta. Ei siinä kaiken kaikkiaan aikaa kulunut kuin n. puoli tuntia.
Loppupäivä sujui ongelmitta ja näimme paljon eläimiä ja lintuja. Yhdessä paikassa oli 15 leijonaa, joista itse näimme 9. Ruoho oli todella korkeaa, joten leijonankin kokoinen eläin piiloutuu siihen hyvin. Toisessa paikassa näimme 29 kirahvia. Ne kulkivat hienosti jonossa, joten kuvaa, jossa ne kaikki olisivat olleet yhtäaikaa, oli vaikea saada. Lounasta söimme auton sisällä turvallisuussyistä. Koskaan ei voi tietää, mitä siinä korkeassa ruohikossa ihan lähelläkin voi luurata. Lounasboksin sisältö oli monipuolinen ja riittävä, ihan kaikkea ei edes jaksanut kerralla syödä. Aurinko paistoi ja elämä oli ihanaa!
Sunnuntaina kotimatkalla näimme vielä monta lintulajia lisää. Ja jotain muutakin nähtiin. Pitkiä autokulkueita ja kuorma-autoa, joiden lavalla oli paljon moranjipoikia. Pojat olivat käyneet läpi ympärileikkauksen ja siihen liittyvän miehistymisen rituaalit ja nyt oli juhlien aika. Vastaavaa emme olleet Tansaniassa nähneet. Joskus toki moranjipoikia tien varressa kävelemässä.
Viime viikolla katselimme hiihdon MM-kisoja ja viikonloppuna yleisurheilun halli EM-kisoja. Kummissakin suomalaiset saivat mitaleja, hienoa!
Tällä kertaa ei muita uutisia. Mukavaa kevään jatkoa!
Upea maisema, RiftValley
2 kommenttia:
Onpa teillä ollut huikaiseva elämys kaikkineen! Voi vain kuvitella, että kaikki aistit ovat olleet herkkänä. Terveyttä ja Taivaan Isän pikkutarkkaa huolenpitoa oloonne ja eloonne edelleenkin!
Kiitos Sirkku.
Lähetä kommentti