Takaisin kotona Suomessa

 Täällä sitä ollaan  takaisin kotona, Suomessa.

Viimeiset päivät Nairobissa olivat aika hektisiä. Piti pakata viisi isoa matkalaukkua ja järjestellä muita tavaroita seuraaville omistajille. Kuten kerroinkin, saimme myytyä suurimman osan ostamistamme tavaroista ja loput annettiin Eskon työkavereille. Ja tietenkin "firman" hankkimat tavarat menivät myyntiin myöskin. 

Viimeiseen asti saimme odottaa minun henkilökorttia, jota varten kävin elokuussa antamassa sormenjäljet. Jacob oli hakenut kortin virastosta 1.12, siis samana päivänä, kun lentomme oli. No onhan sekin nyt sitten lompakossa muistona😊.

Kaiken kaikkiaan kuitenkin kaikesta ja koronasta huolimatta jäi hyvä mieli Keniassa olosta. Saimmehan käydä monissa paikoissa katsomassa projektien työtä ja tutustua ihaniin ihmisiin, joita ehdottomasti tulee ikävä. Ja Esko sai hienoa palautetta työkavereiltaan läksiäisissämme. Eräskin mies sanoi, ettei olisi ilman Eskoa nyt se ihminen, joka on.💗

Nyt on kuitenkin aika olla kotona, täällä Suomessa ja siitä olemme kiitollisia.

Ensimmäiset kolme viikkoa on kulunut aikalailla juostessa ympäriinsä. Meillä molemmilla on ollut lääkärissä-ja labrassakäyntejä ja vähän muitakin tutkimuksia. Kolmannet korona-rokotuksetkin saatiin viime sunnuntaina, tasan 5 kk toisesta. 

Olemme myös vihdoinkin sisustaneet "uutta" kotiamme. Muutimme tänne Söderkullaan 2 vuotta sitten, mutta olemme ehtineet olla täällä vasta yhteensä n. 6 kk. Ja onhan toki jouluakin pitänyt laittaa.

Tällä erää Afrikka-seikkailumme ovat ohi joten myös tämän blogi jää nyt tauolle. Aika näyttää mitä tässä elämässä tulee eteen. Sitä odotellessa toivotamme kaikille 

Oikein Hyvää Joulua ja Siunattua Uutta Vuotta 2022!

2-24.11.2021

 Viimeiset kolme viikkoa ovat kuluneet kotiinpaluuta suunnitellessa. On  tehty listoja tavaroista, joita myymme pois. Itse asiassa lähes kaikki onkin saatu menemään. Rahtia ei tarvitse Suomeen lähettää. 

Meillä oli iloinen perhetapahtuma alkukuusta, kun keskimmäisen poikamme vaimo synnytti ihanan, suloisen poikavauvan. Hän on heille ensimmäinen lapsi. Edellisen lapsenlapsen syntymästä olikin jo vierähtänyt 8 ja puoli vuotta. Meillä on siis nyt 8 lastenlasta, joista yksi on tyttö. 😍

Samson ja Subira Tansaniasta olivat meillä vierailulla 12-15.11. Oli kiva viikonloppu. Käytiin shoppailemassa sekä lauantaina että  sunnuntaina. Minun töitäni helpottaaksemme kävimme myös ulkona syömässä. Tiskit kotona hoiti Subira. Hän kuulemma pitää tiskaamisesta. Teimme myös lauantaina pienen retken Karura-metsään. Siellä on kiva piknik-paikka ja lampi, jonka ympäristössä on paljon lintuja. 

Maanantai-aamuna he lähtivät takaisin Tansaniaan.

Täällä meidän asuntoalueellamme on uima-allas, joka on ollut pois käytöstä, mutta avattiin uudelleen. Pukuhuone- ja suihkutilat ovat remontoitu ja allaskin on ihan OK. Muutama laatta puuttuu pohjasta. Esko onkin käynyt 4 kertaa uimassa ja minä kerran. Allasta voi käyttää maksutta ensi helmikuulle asti, jonka jälkeen sinne on 500 KShillingin ( n. 4 € ) kuukausimaksu per talous. Olen pari kertaa maininnut viereisen hotellin kuntosali/uima-altaan, jonne kertamaksu per hlö on n. 8 €.

Viime viikolla Esko oli pe-la Emalissa opettamassa pastoreille johtajuudesta. Olin yksin kotona, kun lauantaina täällä oli hirveä ukkosmyrsky. Vettä ja rakeita tuli vaakatasossa n. 20 minuuttia. Meillä on portaikossa korkea ikkuna, josta vesi tuli sisään kuin hanasta ja minulle tuli kiire laittaa pyyhkeitä lattialle. Ikkunaan on jo aiemmin laitettu silikonia vuodon estämiseksi, mutta ei se riittänyt niin rajulle veden tulolle. Sitten tietenkin katkesi sähköt. Jossain oli puita kaatunut linjoille. Saimme sähkön takaisin 17 tunnin jälkeen seuraavana aamuna. Onneksi ei pakastin ollut sulanut.

Eipä täällä muuta ihmeellistä ole tapahtunut. Aika rientää ja ensi viikolla torstaina olemmekin jo koti-Suomessa.  Tai ainakaan vielä ei lentoja ole peruttu. Se viime vuoden kesän lentolippuruljanssi kummittelee mielessä. Silloin ei millään meinattu saada lentoja Suomeen.

Ensi sunnuntaina onkin jo 1. adventti. Täällä ei oikein tunnelmaan pääse, paitsi kaupassa, joka pullollaan joulukoristeita yms.

Siunattua Adventin aikaa!

24.9 - 1.11.2021

 Pitkästä aikaa saan kirjoitettua tänne blogiin. Reilu viisi viikkoa on jo ehtinyt kulua edellisestä postauksesta. 

Syyskuun loppu ja lokakuun alku menivät tavalliseen tapaa. Vettä  tuli ja välillä ei sekä muutama pieni sähkökatkokin oli. Säät vaihtelivat ja joitakin ukkosia oli. Esko teki töitä entiseen malliin kotona ja muutamia päiviä toimistolla. Ja vihdoinkin sisäkatto oli kuivunut riittävästi, että se voitiin maalata! Ihme kyllä, myös keittiön hanasta alkoi tulla lämmintä vettä, toki vain silloin tällöin, kun paine oli hyvä.

Lokakuun 14. päivä saimme kauan odottamamme vieraat Suomesta. Asko ja Ruut tulivat aamulla  ja matka oli sujunut hyvin. Heti lounaan jälkeen lähdimme toimistolle tapaamaan henkilökuntaa. Kaikki olivat paikalla, koska oli menossa tärkeä workshop. Aivan ihana iloinen jälleennäkeminen. Olivathan Asko ja Ruut olleet  monta vuotta täällä töissä. Juteltavaa riitti paljon, muttemme tietenkään voineet viipyä kovin kauan häiritsemässä työtekoa. Lähdimmekin pienelle ajelulle ympäri Nairobia katselemaan tuttuja paikkoja. Askon ja Ruutin entisen kotitalon portilla oli vielä sama vartija, joka oli heilläkin ollut. Hän ilahtui kovasti.

Perjantaina ja lauantaina kävimme muutamassa ostoskeskuksessa katselemassa kauppoja ja vähän shoppailemassa. Lauantai-iltana saimme vieraaksi pastori Saderan ja vaimonsa Mercyn sekä heidän ystävänsä Agnesin. Oli kiva ilta.

Sunnuntaina menimme ensimmäistä kertaa Full Gospel Church of Kenya kirkkoon Kawangareniin. Siellä oli piispa Bensonin muistojumalanpalvelus. Hieno tilaisuus!

Maanantaina aaamulla lähdimme safarille Masai Maraan. Auto tuli hakemaan meitä klo 7. Otimme mukaan eväitä, jotka söimme matkan varrella. Perillä olimme n. klo 12. Asko sai puhuttua meille paremmat teltat, ovathan he vakioasiakkaita monen vuoden ajalta.😊

Lounaan jälkeen lähdimme ajelulle puistoon ja seuraavaksi tuleekin taas muutamia otoksia eri eläimistä. 

Tässä ensimmäisessä yritin tallentaa rankkasateessa marssivia gnuita. Sade ja ukkonen tosiaan yllätti meidät ( sadekaudella 😀) ja autosta piti kattokin laskea alas puoleksi tunniksi.

Näimme jonkin verran jonossa vaeltavia laumoja, mutta suurin  osa oli jo Tansanian puolella Serengetissä, jonne itse oli näköyhteys yhdessä paikassa, missä on Kenian ja Tansanian raja puiston sisällä.

Viikonloppuna kuulimme , että eläimet ovat palanneet Masai Maran puolelle. Ehkä Serengetissä on ollut kuivempaa eikä ruohoa ole riittänyt syötäväksi kaikille. Nyt emme päässeet näkemään sitä kuuluisaa joen ylitystä, valitettavasti. 

    

Pahkasikoja on ollut yllättävän vaikea kuvata, kun ne aina lähtevät juoksemaan häntä pystyssä. Tämä yksilö ei ollut ihan niin arka.  Aika runsaasti  näitä oli ja pieniäkin poikasia.

Puhvelilaumoja oli melko paljon eri puolilla. Tämän herran sarvet olivat aika muhkeat, ehkä paksuimmat, mitä ollaan näähty.

Kirahvit olivat myös hyvin edustettuna. Ne ovat kyllä uljaita otuksia. Ja jos sattuu näkemään ne juomassa, voi vain ihmetellä miten se onnistuu. Pitkät jalat leveään haara-asentoon ja kaulan taivutus alas. Olisipa itsekin vielä niin notkea😀

Auringonlaskun aikaan olisi jo pitänyt olla hotellilla takaisin, mutta kuskimme, David, halusi, että saamme hienoja kuvia. Viimeksi otin erilaisia, niissä oli akasia-puu ja upeat värit taivaalla. Nyt yritin taltioida koko auringon, mutta vähän oli pilviä edessä.

Norsut olivat perhekunnittain koolla muutamissa paikoissa ja erikokoisia  poikasia oli paljon. Emot valppaina suojelivat omiaan. Pienimmät poikaset olivatkin yleensä ryhmän keskellä.

Leopardia ei kovin usein pääse näkemään. Tästä saatiin tieto radiopuhelimella. Sellaiset ovat ahkerassa käytössä oppailla ja kun joku näkee jossain jotain mielenkiintoista, kaikki autot huristavat sinne. Tässäkin paikassa taisi olla 30 autoa. Tien lähellä oli seepran raato, puoliksi syöty. Jäimme siihen odottelemaan, koska näimme korppikotkien kaartelevan paikan yllä. Leopardi tulee kuulemma heti suojelemaan saalistaan, jos joku yrittää tulla lähelle. Ja niinhän siinä kävi. Marabu-haikara ja pari korppikotkaa laskeutui lähettyville ja välittömästi leopardi-emo poikasensa kanssa juoksivat paikalle. Sain aika monta kuvaa.

Gepardeja näimme kahteen otteeseen. Toisessa ryhmässä oli 4 nuorta urosta ja toisessa emo kolmen pennun ( ison ) kanssa. Seurasimme niitä jonkin matkaa. Tässä kuvassa emo on pienen nyppylän päällä tähyilemässä, josko vähän matkan päässä olevasta gasellilaumasta saisi pyydystettyä jonkun lounaaksi.

Tämä korppikotka taas yritti saada vielä jotain irti luista.

Mara-joella oli  virtahepoja ja useita krokotiileja. Tällä kertaa emme päässeet näkemään saalistustilanteita. Niitähän näkee televisiosta luontodokkareissa, kun gnut ja seeprat hyppivät jokeen yrittäen päästä toiselle puolelle ja sitten matkaa päättyykiin krokon suuhun.

Monitor-liskoja oli ainakin pari. Se kasvaa melko suureksi ja tämäkin yksilö oli reilun metrin mittainen. Noin silmämääräisesti mitattuna.

Lintujakin oli runsaasti, mutta ne eivät olleet tämän safarin fokuksessa. Lajeja tuli kuitenkin yli 80 ja joku niistä taisi olla ns. elis Eskolle. Siis ihan uusi ja ekaa kertaa nähty. Tässä Afrikan Iibis-haikara joen varressa. Ehkä sekin etsi jotain syötävää...

Eri eläinten pienet  poikaset saivat hyvin ravintoa oman emon imettäessä niitä.

Tämä hyeenaemo näyttää kovasti nauttivan tilanteesta.

 Paviaaneja oli paljon ja välillä piti pysähtyä ruokatauolle.

Leijoniakin nähtiin useita.

Ja erilaisia antiloppeja ja gaselleja.

Safarimme oli siis tälläkin kertaa aivan erinomainen varsinkin , kun seurana olivat rakkaat ystävämme.

Masai Marasta tulimme kotiin keskiviikkona ja jo seuraavana aamuna lähdimme Mombasaan. Siellä me Eskon kanssa osallistuimme  Kenian lähettien TYKY-päiville perjantaina ja lauantaina. Hotellissa oli tarjous, että kun maksaa kolme yötä saa neljännen kaupan päälle. Saimme siis viettää lomaa sunnuntaina. Olihan se mukavaa meren rannalla lämpimässä. Ja TYKY-päivätkin olivat oikein onnistuneet.

Maanantaina palasimme Nairobiin ja oli kiva yllätys, että meiltä oli katkaistu veden tulo. Sitä Esko selvitteli koko illan. Vuokraisäntä oli kai jättänyt maksamatta jonkun maksun. Hän kyllä sanoi maksaneensa kaiken, mutta...... Tiistaina saatiin vesi takaisin ja nyt se tulikin sitten hyvällä paineella ja lämmintä vettä  on saatu  keittössä sen jälkeen ( vain välillä paine ei riitä ).

Tiistaina olimme kotona ja valmistauduimme seuraavalle matkalle. Nakuru, Marigat, Kabeddo, Kabarnet, Nyahururu, Naivasha olivat kohteemme.

Tällä matkalla tapasimme FGCK kirkon pääpiispan, eläkkeelle jääneitä piispoja, pastoreita ja paljon muita ihmisiä. Askolla ja Eskolla oli paljon hyviä keskusteluja heidän kanssaan. 

Kabeddo on paikka, johon 1950-luvulla meni kaksi suomalaista naista lähetystyöhön. Myöhemmin 70-luvulla sinne rakennettiin sairaala ja koulu. Siellä on ollut paljon suomalaisia työssä. Askokin oli siellä perheensä kanssa 90-luvulla, kun koko toiminta kansallistettin (luovutettiin virallisesti Kenian valtiolle). 

Paikka oli aika pahasti rapistunut. Siellä on ollut vaikea tilanne pitkään, kun kaksi heimoa on tapellut keskenään. Kukaan ei ole voinut mennä sinne eikä sieltä pois, koska rosvot ovat hyökänneet kimppuun. Nytkin paikka oli kovin hiljainen. Kaksi kuukautta on ollut rauhallisempaa ja sinne oli turvallista mennä. 

 

Erään lähetystyöntekijän  entisen kodin edessä oli kauniisti kukkiva puu. Alueella kasvaa myös kaktus, jossa on ihan mustat kukat. Siitä en valitettavasti saanut kuvia.

Oli jotenkin surullista nähdä legendaarinen paikka, josta on itse jo lapsena kuullut juttuja, näin autiona.

Paikka on muuten hyvin kuumaa ja kuivaa aluetta. Nytkin auton mittari näytti 38 astetta.

Matkalla kävimme myös katsomassa outoa ilmiötä. Täällä on useamman järven pinta jostain syystä noussut. Alle on jäänyt hotelleja ja taloja. Tässäkin tie oli poikki Baringo-järven rannan työntyessä pitkälle entisestä paikastaan.

Ja samoin Bogoria-järvi. Täällä oli paljon vesilintuja, mm. pitkäjalkoja, avosettejä, lampivikloja ja pikku-uikkuja.

Myös Naivasha-järven pinta on noussut ja sielläkin on useampi hotelli ihan rannassa.  Nähtäväksi jää,  miten niille käy. 

Keniassa on muutama putous ja tässä kuvassa Thompsonin putous, joka on 74 metriä korkea ja sijaitsee Nyahururussa yli kahden kilometrin korkeudessa. 

Muuten hieno paikka, mutta siellä on vähän turhan tuppautuvia myyjiä, jotka eivät millään meinanneet uskoa, että emme osta mitään.

Kaiken kaikkiaan oli ihana matkustaa Askon ja Ruutin kanssa. Heille kun paikat olivat tuttuja, oli helppo olla mukana ja myös tutustua uusiin ihmisiin ja luoda kontakteja.

Oli ihan mahtavat kaksi ja puoli viikkoa! Eilen illalla ihanat vieraamme lähtivät takaisin Suomeen.

Meillä on enää yksi kuukausi jäljellä täällä ja sitten palaamme kotiin.

Sitä ennen ehdin vielä kirjoittaa näitä kuulumisia.

Aurinkoiset terveiset täältä päiväntasaajan takaa!

1 -23.9.2021

 Niin se aika vaan rientää ( kliseinen aloitus ). Tämä syyskuu on tosiaankin kulunut ripeästi, enää viikko jäljellä. 

Säät ovat olleet vähän kummallisia. Nyt pitäisi oikeastaan olla melko lämmintä ja aurinkoistakin ja luulimme niin jo olevan, mutta sitten tuli taas viileämpää ja sisälläkin oli niin kylmä, että piti ottaa lämppäri uudelleen käyttöön. Pari kertaa on ollut sadetta ja ukkosta, joten toivottavasti sadekausi alkaisi. Olemme kuulleet ( ja nähneet Samburun retkellä ), että jossain päin Kenia on todella kuivaa. Onneksi lämpötila on noussut hieman, eilen auton mittari oli näyttänyt 29 astetta ja sisälläkin on jo 22 astetta. 

Taisin mainita viimeksi katon hilseilystä ja että meillä on käynyt putkimies korjaamassa vuotavia putkia. Alakerran katosta putoili pitkään maalia. Vasta tällä viikolla näyttäisi laasti vähän kuivuneen ja toiveita siis on, että katto voidaan maalata pian. Olisi ihan kiva saada matot lattialle.

Tällä viikolla on taas ollut vedet katkaistuna, koska täällä vaihdetaan vesimittareita. Miehet kävivät eilen meillä ja kun illalla vesi tuli takaisin, oli paineet niin alhaiset, ettei vedenlämmitin toiminut. Tiskivesi piti siis lämmittää hellalla. Tänään varauduttiin katkoon ja laitettiin  aamulla vettä astioihin.

Viimeksi kerroin myös suunnitelmistamme käydä Tansaniassa. Jacob sai leiman passiini, joten enää ei tarvitse maksaa viisumia rajalla Keniaan tullessa. Koronatestissä piti käydä ja sehän on meille jo tuttua joten no problmen. Ennen pitkää ajomatkaa Esko kävi myös hieronnassa. Mary, joka hieroi meitä Annen ja Arin luona oli nyt sopivasti Pekan ja Leenan luona tuossa ihan lähellä ( 100 m ).

Perjantaina 11.9 lähdimme matkaan aamulla jo klo 5.30, jotta vältyttäisiin ruuhkilta. Ja melko sujuvaa Nairobin  liikenne olikin. Vain muutamassa paikassa oli pientä jonoutumista johtuen tietöistä. Nairobin ulkopuolelle päästyämme ei ollut mitään ongelmia. Pysähdyttiin ennen rajalle saapumista "hotelli helpotukselle" Paradice Garden nimisellä, pienellä turistipaikalla, jossa voi myös juoda kahvia ja ostaa matkamuistoja yms. 

Rajalla oli vähän jännitystä, koska netistä hakemamme ja maksamamme viisumit eivät olleet vielä tulleet. Jouduimme odottamaan tunnin verran, kun yksi virkailijoista soitti ilmeisesti Dar es Salamiin ja sai lopulta hyväksytyt viisumit meille. Joten sekin meni ihan hyvin. Rajalta matka Habari Maalumiin kestää  vähän reilun tunnin. Oli järkyttävää nähdä miten hirveän kuivaa joka paikassa oli. Isot pölypatsaat pyörivät kaikkialla. Siitä huolimatta karjalaumat yrittivät nyhtää jotain syömistä maasta, jossa ei näyttänyt kasvavan mitään. Nähtiin myös muutama seepra aluella, jossa usein ennenkin ollaan nähty villieläimiä. Ajettiin suoraan Ngaramtoniin pankkiautomaatille nostamaan Tansanian Shillinkejä. Siellä törmäsimme Päiviin ja vaihdettin muutama sana. Siitä jatkettiin vielä Kimemo Coffee Lodgelle. Paikka on muuten kokonaan suljettu koronan takia, mutta kahvia voi käydä ostamassa. Ja se on meidän mielestä ihan parasta kahvia ikinä! Ostetiin 10 pakettia ja se riittänee koko Kenniassa olon ajaksi.

Olimme sopineet, että syömme lounasta yhdessä Tansanian projektien koordinaattoreiden ja hallituksien puheenjohtajien kanssa Habari Maalumin Guest Housessa. Oli ihana nähdä tuttuja ihmisiä. Sieltä menimme Arushan keskustaan Kibo Palace-hotelliin. Olimme aiemmin käyneet siellä pari kertaa syömässä. Hyvä hotelli!

Pienen levon jälkeen Samson tuli hakemaan meitä illan juhliin, jotka oli järjestetty Danielin lähdön ja uuden pariskunnan tulon kunniaksi.

Puheita riitti ja ruoka oli hyvää. Kivat juhlat! Ja meille erityisesti oli upeaa tavata rakkaita ystäviä. Juhlapaikan, hotellin katolta oli kivat maisemat Meru-vuorelle ja Arushan kaupunkiin. 

Lauantaina menimme ihanien ystäviemme, Hannan ja Jan-Erikin luokse kylään. Nautimme yhdessä olosta ja heidän upeasta, paratiisimaisesta puutarhastaan. 

Sieltä menimme Päivin ja Marian kanssa lounaalle. Paikka oli yllättävä, ihan uusi Shamba Logde lähellä Habari Maalumia. Päivi oli löytänyt paikan sattumalta kävelylenkillään. Siellä oli muutama " mökki ", uima-allas ja ravintola. Tosi kiva paikka hienolla maisemalla kukkuloille ( kuva alla ). Omistajalla on suunnitelmia rakentaa lisää. Vähän ihmetyttää, kenelle paikka on suunnattu. Päätieltä pari kilometriä ihan ns. puskaan ( vaikka kukkulat ovatkin ihan paljaita ). Ei sinne kukaan vahingossa eksy, ainakaan turistit.....Ruoka oli hyvää ja sitä kannatti odottaa tunti. Sää oli kyllä turhan viileä, tuuli oli kova. 

Habari Maalumiin palattuamme saimme kutsun pihalla oleviin synttärikemuihin. Benjaminin ( Hannan ja Jan-Erikin poika ) ja Rebeccan pojalla oli syntymäpäivä. Päivi teki meille kahvia ja saimme syödä ihanaa kakkua. Tapasimme myös Jeremian, joka oli meillä HM:ssa puutarhurina kolmena päivänä viikossa. Tarjottiin hänelle aina lounasta ja söimme sen yhdessä. Hän aina siunasi ruoan masai-kielellä! 

Takaisin hotellilla olimme kuuden jälkeen. Illallista ei tarvittu enää, keitimme vain teetä ja talon puolesta oli meille tuotu keksejä.

Sunnuntaina aamulla Arushassa satoi reippaasti vettä. Lähdimme kohti Keniaa aamupalan jälkeen klo 9. Poikkesimme matkalla Habari Maalumia vastapäätä olevalle kirkolle ja tapasimme siellä Didin ja hänen vaimonsa Marian. Juttelimme hetken ja jatkoimme matkaa. Rajamuodollisuudet sujuivat hienosti ja kotona perillä olimme klo 15.30. Matka Tansaniaan oli siis kaikin puolin onnistunut ja tuli sellainen fiilis, että voisihan tuon tehdä toisenkin kerran. Tosin meidän aika ei ehkä siihen enää riitä. Ensi kuussa on paljon ohjelmaa, odotetaan ystäviä Suomesta! Eskolla alkaa myös koulutuksia, joiden vuoksi pitää matkustaa kolmeen paikkaan. Siksi marraskuukin näyttää kiireiseltä.

Viime ja tämä viikko on kulunut samoissa merkeissä ja rutiineissa kuin yleensäkin. Esko on ollut toimistolla useampana päivänä. Ja etäkokouksiakin on ollut ( kenelläpä ei nykyään ). Vaihtelua arkeen toi, kun Eskon työkaveri, Elisha oli meillä sunnuntaina syömässä ja katsomassa jalkapalloa. Hänen perheensä asuu muualla. Tapaavat vain silloin tällöin, kuten Afrikassa tilanne monilla perheillä on. 

Esko kävi ostamassa kuntosalikortin ja kuuli, että taas saa kertamaksullakin käydä uimassa. Kunhan ilmat lämpenevät niin minäkin menen mukaan. Kuun alusta FIDAlaisilla on ollut haaste ja tavoite, 10 000 askelta päivässä. Aika hurjia lukemia monet ovat saaneet aikaan. Eskokin on tainnut päästä tavoitteeseen lähes joka päivä. Paitsi silloin, kun nyrjäytti nilkkansa portaissa ja nilkka oli kipeä pari päivää.

Tällaisia kuulumisia tällä kertaa. Hyvää syksyn jatkoa!🌻

31.8.2021

 No niin!

Täällä ollaan taas Keniassa kesäloman jälkeen. Saavuimme 2 viikkoa sitten suununtai-iltana. 

Kesä Suomessa oli ihana vaikkakin vähän liian lämmintä oli muutama viikko. Nautittiin perheen kanssa yhdessäolosta ja saimme kyläillä useiden, ihanien ystäviemme luona. 

Kahden viikon aikana onkin jo ehtinyt tapahtua monenlaista. 

Kun saavuimme Nairobiin, huomasimme, että  vesihanoista tulee vettä todella huonosti ja lämmintä vettä ei ollenkaan. Jäi suihkut väliin 😞. Kun olimme Suomessa, putkimies oli käynyt korjaamassa vaatekaapin seinän takana vuotavan putken ja vedentulo oli jotenkin jäänyt tarkistamatta. Ja vasta torstaina saimme veden takaisin. 

Perjantaina 20.8 sähköt oli pois yli 6 tuntia, koska sähköjohtoja uusittiin.

Lauantai oli ensimmäinen päivä, kun ei tarvinnut lämmityslaitetta. Koko viikko oli ollut todella kylmää, sisällä vain n. 17 astetta ja ulkona alle 20 ja pilvistä. Muutama pieni sadekuurokin oli ja ukkonen jyrähteli parina päivänä. Sunnuntaina oli jo aamusta niin lämmin, että söimme aamupalan terassilla. 

Maanantaina olikin taas kiva yllätys huomata, että vaatekaapin lattialla oli vettä ja seinäkin märkänä. Soitto putkimiehelle, joka lupasi tulla tiistaina. Mutta ei hän päässytkään, koska oli loukannut kätensä. Kauhuksemme huomasimme myös, että ruokailutilan kattoon oli ilmestynyt läiskä, josta maali hilseili. Jäimme odottelemaan putkimiestä......

 Tiistaina kävimme maahanmuuttovirastossa yhdessä Jacobin kanssa. Minun piti antaa sormenjäljet ja valokuvat henkilökorttia varten. Olimme myös siinä luulossa, että saisin viimeinkin passiini leiman, mutta taas oli tullut uudet säännöt eikä leimaa tullut. Saan sen vasta sitten, kun olen matkustamassa täältä ulkomaille. No, se tilanne tuleekin vastaan jo ensi viikolla, kun olemme menossa Tansaniaan Danielin lähtöjuhliin. Jacob menee passini kanssa virastoon ja saa toivottavasti siihen leiman. 

Torstaina aamulla klo 7 lähdimmekin sitten safarille. Sehän jouduttiin perumaan kesäkuussa sairastuttuani malariaan, josta olen onneksi jo täysin toipunut. Kyllä se kuitenkin vaivasi minua vielä Suomessa ollessa pari ensimmäistä viikkoa. Pikkuhiljaa kuitenkin voimat palasivat normaaleiksi.

Sweet Water´s oli ensimmäinen kohteemme. Se on yksityinen puisto ja siellä on mm. simpanssien suojelualue, jonka on perustanut Jane Goodall. Oppaat onnistuivat houkuttelemaan paikalle yhden simpanssin. Eipä oltu sitäkään ennen nähty. Puitossa oli myös mahdollisuus syöttää kesyä, sokeaa savikuonoa. Sen nimi oli Baraka, joka tarkoittaa siunausta. Aika jännä kokemus oli olla niin lähellä sellaista mahtavaa otusta ja silitellä sen päätä ja sarvea! Näimme paljon puhveleita, gaselleja, norsuja ja suippohuuli- ja leveähuulisarvikuonoja. Yösafarikin järjestyi ja sepä vasta oli kiva kokemus. Pimeässä, valonheittimen avulla nähtiin mm. gebardi saaliineen, valkohäntämagnusti, paljon jäniksiä, pari hyeenaa ym. Yö oli kylmä, ehkä vain 15 astetta, koska paikka oli 1852 m korkeudessa. Teltassa tarvittiin kuumavesipullot sänkyyn ja pitkähihaiset paidat ja legginsit. Aamulla oli vaikea tulla pois peiton alta. Mutta sanotaanhan - joka leikkiin ryhtyy, se leikin kestäköön 😄. Aamupala oli monipuolinen ja erittäin hyvä, kuten kaikki muutkin seisovan pöydän ateriat.

Seuraava kohde oli Samburun luonnonpuisto. Olimme käyneet ko alueella kesäkuun  alussa Eskon työmatkalla, joten tiesimme, että sää oli siellä ihan erilainen. Lämpöä riitti liiankin kanssa, n. 35 astetta.

Samburussa on oma Big Five: kirahviantilooppi ( Gerenuk ), keihäsantilooppi ( Oryx ), Grewyn seepra, verkkokirahvi ( Reticulated giraffe ) ja somalistrutsi. Näimme tietenkin kaikki em eläimet ja paljon muuta.  Esko sai lintuhavaintolistaansa 4 uutta lajia. Näimme myös isokuduja, joita ei kuulemma kovin usein näe. Olimme siis onnekkaita! Puisto on tähän aikaan vuodesta todella kuiva ja karu. Pölyä on ilmassa paljon. Yksi trombin muodostama pölypatsas tuli suoraan autoa kohti, mutta onneksi kääntyi auton  nokan kohdalla sivulle ja säästyimme pölysuihkulta 😅!

Saimme nauttia myös uima-altaan viileydestä. Olimme siellä sellaiseen aikaan päivästä, että muut olivat ajelulla, eli siis ihan kahdestaan saatiin uiskennella ennen lounaalle menoa. Tässä paikassa ruoat tarjoiltiin pöytään ja itse sai valita listalta, mitä haluaa syödä alkupalaksi, pääruoaksi ja jälkkäriksi. Ja oli muuten erittäin hyvää ja jälkkärit kuin gourmet-ravintolassa 👌. 

Teltassa päivällä lämpötila oli ihan hirveä, arviolta reilusti yli 40 astetta. Yöksi sentään viileni, joten tuulettimen avulla oli ihan siedettävä nukkua. Mutta kyllä kaiken kaikkiaan sellaisessa ilmastossa oleskelu oli uuvuttavaa ja oli kiva päästä takaisin Nairobiin. Matka toki oli myöskin uuvuttava, kesti n. 6,5 tuntia. Muuten safari oli hieno jälleen kerran.

Kotiin saavuttuamme olikin sitten taas kiva huomata, että aiemmin mainitsemani katon hilseily oli suurentunut ja lattialle oli tippunut valkoista maalia. Muitakin kosteita läiskiä oli ilmestynyt kattoon. Esko soitti talon vuokraisännälle, joka lupasi, että putkimies tulee maanantaina. Hän todellakin tuli eilen ja aloitti heti vuotavan putken korjaamisen. Työ jatkuu tänään katon hiomisella ja tutkimisella.

Tulimme Eskon kanssa pölyä karkuun tänne toimistolle aamulla. Eskolla on pari kokousta ja minä kirjoitan tätä blogia. Tästä se viimeinen kolme kuukautta täällä Keniassa alkaa. 

Oikein mukavaa alkusyksyä!

Tässä joitain kuvia safarilta

Tämä norsu oli todella iso kokoinen, etujalat erityisen pitkät!

 

 

 

Grewyn seepra, jonka raidat ovat ohuemmat, korvat ja pää isommat, kuin tavallisella.

Verkkokirahvin kuviot ovat isommat kuin muilla kirahveilla.

Kirahviantilooppi eli Gerenuk

Keihäsantilooppi eli Oryx

 Näistä naarassomalaistrutseista on vaikea havaita eroa tavalliseen. Koiraalla on kaula erivärinen, sinertävä ja jaloissa musta " legginssit". Nähtiin 3 kaukaa, mutta kameran zuumi ei riittänyt kuvaamiseen.

 

 

 

 Isokudu

Vielä muutama värikäs lintu

Tämä on pikkumehiläissyöjä

Papukaija, tarkempaa nimeä en muista.

Cut troaht finch, viiltopeippo

Valkopäähiiro

Barbetti ( joku puna-oranssi )

Eastern Violet-backed Sunbird oli nukkumassa pensaan suojassa.

Joku tikka

Auringon nousu sunnuntai-aamuna

30.5 - 22.6.2021

 Reilu kolme viikkoa on ehtinyt kulua viimeisestä kirjoituksesta. Olisin kirjoittanut jo aiemmin, mutta joltain reissulta sain tuliaisiksi malarian ja sen myötä voimat ovat olleet vähissä. Tauti puhkesi, kun olimme Marsabitin matkalla, mutta onneksi vasta viimeisenä iltana. Ihmettelin, kun olimme syömässä illallista Isiolossa ja lämpötila ulkona oli n. 28 astetta ja minua alkoi palella kovasti. No kuumehan se nousi ja koko yö meni sen tiimoilta palellen ja sitten hikoillen, kun lääke alkoi vaikuttaa. Silloin en tietenkään vielä tiennyt, että kyse oli malariasta. Se selvisi vasta sunnuntaina, kun pääsin vihdoin lääkäriin. Olimme nimittäin koko lauantain autossa matkalla takaisin Nairobiin. Eikä se matka ollut minulle mukavimmasta päästä. Kuume kun tuli ja meni. Sanoin kyllä muille autossa olleille, että tämä taitaa olla malaria.

Nairobi Hospitalin klinikalla sunnuntaina otettiin verikokeet ja lääkäri totesi taudin olevan malarian. Sain lääkkeet ja ohjeeksi tulla tiistaina takaisin jos olo ei parane. No eihän se olo parantunut vaan päinvastoin. Olin tiistaina jo todella sairas. Kävelykään ei enää oikein sujunut. Menimme takaisin klinikalle ja siellä lääkäri määräsi minut sairaalaan sisään. Lähdin sitten ambulanssikyydillä Aga Khanin sairaalaan ja siellä vietin sitten seuraavat kaksi yötä. Malaria-loiset saatiin hävitettyä suonensisäisellä lääkityksellä. Olo on ollut aika heiveröinen ja toipuminen kestää kuulemma jopa kuukauden. Sitä odotellessa.....

Meidän matka Marsabitin oli oikein hyvä. Mukana oli Dickson ja toimistolta Helen. Olimme minulle uusilla paikoilla, mutta Esko oli siellä viime syksynä Dicksonin kanssa. Kahtena päivänä, ma-ti 31.5 ja 1.6, koulutukset olivat Loglogossa ja 2-3.6 Merillessä. Jälleen koulutuksen sisältö oli suunnilleen sama kuin aiemmin, ilmastonmuutos, viljely ja puunistutus. Paikalle oli tullut n. 40 henkilöä. Samburu- heimon naisten koristeet olivat todella kauniita. Perjantaina 4.6 vietimme muutaman tunnin n. 30 km päässä Merillestä ihan ns. puskassa, Lontoliossa. Se on pieni kylä, jossa on kuitenkin mm. terveyskeskus ja apteekki. Siellä kokoontuminen oli kirkon pihalla ja siellä oli n. 40 aikuista ja 60 lasta. Tietenkin pienet lapset kulkevat aina äidin mukana. Kirkko oli ison akasiapuun varjossa risuilla aidattu alue, siis ei mitään rakennusta. Mukavampi siinä oli istua ulkona, kun kävi pieni tuulenvire lämpötilan ollessa n. 35 astetta. Sisätiloissa edellisinä päivinä oli paljon tukalampaa.

Perjantaina emme enää palanneet yöksi Marsabitin vaan jatkoimme etelään Isioloon.   Sieltä oli paljon lyhyempi matka Nairobiin. Ja mitä sitten tapahtui, siitä jo kirjoitinkin.

Meillä oli varattuna kolmen yön safari to 10.6 - su 13.6, mutta varmaan arvaattekin, ettei siitä mitään tullut. Olinhan vielä sairaalassa torstaina. Saatiin onneksi siirrettyä safari elokuulle.

Viime viikonloppuna saimme vihdoinkin Samsonin ja Subiran Tansaniasta meille kylään. Oli kiva viettää aikaa yhdessä.

Tänään illalla meillä on lento Suomeen kesälomalle ja palataan tänne Nairobiin elokuussa. Joten nyt pitäisi jaksaa pakata matkalaukut. Lähtö kentälle on klo 17.30. Nairobin liikenne on ihan järkyttävän ruuhkaista joten aikaa matkaa varten pitää varata pari tuntia.

Oikein ihanaa Juhannusta ja kesän jatkoa! Palataan asiaan elo-syyskuussa.

Tässä vielä muutama kuva.

Hieno pää-koru

Pienet koululaiset halusivat koskettaa valkoista ihoa. Oli ehkä ensimmäinen kerta, kun näkivät valkoisia ihmisä.

Tämä upeaan pukuun sonnustautunut helmikanalaji nähtiin matkalla Lontolioon.

Samburu-heimo on paimentolaisheimo ja asumukset näyttävät hyvin väliaikaisilta. Kuitenkin he asuvat pysyvästi näissä majoissa, joissa seinät ja katto on tehty risuista ja kepeistä ja peitetty kankailla, jotkut ovat laittaneet peltiä seiniksi. Sateella ( siis harvoin ) katto suojataan muoveilla. Satelliittilautanen toki täytyy olla.

 Tässä ollaan "kirkon" pihalla

Esko opetusvuorossa Loglogon kirkossa. Kun yheistyökumppani on kirkko, niin useimmiten koulutuksetkin ovat kirkon tiloissa.