21.12.12 - 6.1.13

Joulu meni ja Uusi Vuosi on tullut.
Tänään on Loppiainen, jota ei täällä Tansaniassa tunneta.
Huomenna laitetaan joulukoristeet ja kuusi odottamaan ensi joulua.

Niin.. oli todella kivaa, että Tomi oli täällä meidän luonamme. Tuntui paljon enemmän joululta.
Tämä oli meille ensimmäinen joulu pois Suomesta ja aika oudolta tuntui, kun ulkona oli 28 astetta lämmintä ja ihanan vihreää joka paikassa. Toisaalta pimeän tultua ei sitä eroa Suomeen kovin hyvin huomaa, kun laittaa verhot kiinni ja kynttilät palamaan.
Ja jouluruoka oli lähes samanlaista, kuten jo edellisellä kerralla kirjoitin.
Joulutortut toki puuttuivat. Löysin kyllä kaupasta yhden voitaikinan, josta tein omenaisia torttuja, mutta eivät ne olleet samanlaisia kuin suomalaisesta taikinasta. No, ei kaikkea voi saada.

Jouluaattona soitimme Kirsin puhelimeen, kun hän oli äitiäni katsomassa. Saimme toivottaa hyvää joulua kuten myös Eskon äidille. Illalla minulla oli lauluryhmän harjoitus. Ei taida aatto olla täällä niin tärkeä kuin monessa muussa maassa. Harkat eivät onneksi kestäneet  kovin kauan, kunhan käytiin läpi Jouluaamun laulut.
Myöhemmin illalla oltiin skypen kautta yhteydessä Pian perheeseen. He olivat juuri syöneet aattoillan aterian ja pojat odottivat malttamattomina lahjojen jakamista.

Eskolla oli saarnavuoro Jouluaamun englanninkielisessä jumalanpalveluksessa. Se meni hyvin kovasta flunssasta huolimatta. Olimme itse asiassa kaikki flunssaisia. Eskolle se oli puhjennut jo viikkoa aiemmin ja Tomi ja minä saimme sen juuri ennen joulua.
( minulta se ei ole vieläkään mennyt ohi )
Joulupäivän vietimme sitten vaan täällä kotona Tomin kanssa. Ja suomalainen sulkaa maistui meille kaikille!!

Tapaninpäivänä oli melko kiireistä. Toivoteltiin skypellä hyviä jouluja Pasille ja Sannalle Turkuun. Iltapäivällä meille tuli Zanzibarilta Ilarin perhe ja hänen vanhempansa lounaalle. Esko oli hakemassa heitä Arushan lentokentältä ja minä laitoin ruokaa.
Oli mukava tavata Ilarin vanhemmat yli 30 vuoden jälkeen. He ovat meille tuttuja jo 1970-luvulta.

Illalla sitten Tomi lähti takaisin kotiin..nyyh. Oli vähän haikeata katsella Kilimanjaron kentällä lasi-ikkunoiden läpi hänen lähtöään.
Matka meni hyvin, mitä nyt hieman kärventynyt iho oli kipristellyt. Sateista huolimatta Tomi ehti hiukan paistatella auringossa ja saada väriä iholleen.

Eskolla flunssa oli jo paranemaan päin joten hän oli aloittanut torstaina työnteon, mutta minulla se oli todella pahana. Kova yskä ja nuha veloittivat sen verran voimia, että pidin pari päivää sairaslomaa.

Pyysimme joulun jälkeen vielä Samsonin perheen meille syömään. Oletuksena oli, että hän tulee vaimonsa ja tyttärensä kanssa, siis kolme henkilöä. Samson oli luvannut ilmoittaa, keitä tulee, mutta kun hänestä ei ollut kuulunut mitään, Esko laittoi viestin ja sai vastaukseksi, että heitä tuleekin 6 henkeä. Huhuh! Siihen en ollut varautunut, tietenkään, eikä pakastimessakaan ollut mitään sellaista, joka olisi valmistunut lyhyessä ajassa. Ja arvatkaa vain tuliko sähkökatko? Kyllä vain. Mutta ei hätää, olimmehan hankkineet muutama viikko sitten kaasuhellan! No, tuli ne sähkötkin takaisin ja ruokakin riitti kaikille. Jätimme kylläkin Eskon kanssa syömisen väliin.

29.12 vaihdettiin kuulumisia Markuksen perheen kanssa. Pikkupojat näyttivät innolla meille saamiaan lahjoja. Vilskettä riitti, ihanaa...! On se hyvä, että netti toimii, ainakin joten kuten, niin saadaan pitää yhtyttä kaikkiin lapsiimme ja myös vanhempiimme.

Lauantaina 30.12 veimme Ilarin perheen lentokentälle. Matkalla alkoi sataa kaatamalla ja kentälle saavuttuamme sade vaan yltyi. Kun Esko avasi auton oven, kastui hän parissa sekunnissa, ennenkuin ehti avata sateenvarjon. Samanlaisia sadekuuroja on ollut epätavallisen paljon vaikka sadekauden pitäisi olla loppumassa. Vaan on se hyvä, että sataa, niin karja saa syötävää ja kasvit kasvavat pelloilla paremmin. Meidänkin kasvimaalla on upeat kesäkurpitsan alut, punajuuret ja lantut kasvavat hienosti ja kurkkuja tulee paljon jo toista satsia.

Uuden vuoden aattona lounasaikaan ( n. klo 13 ) eräs ruotsalaisista naapureistamme, Janet, tuli kertomaan, että kaikki tutut ruotsalaisperheet ja heidän vieraansa kokoontuvat viettämään iltaa yhdessä. Meitä oli kaikkiaan n. 30-40 henkeä. Grilli oli kuumana n. klo 19 ja miehet grillasivat lihaa ja sitä riitti kaikille. Meidän tuomat nakit tekivät hyvin kauppansa. Pöytään oli ilmestynyt myös monenlaisia salaatteja ja leipiä. Jälkiruokia oli myös useita, kakkuja, piirakkaa, jäätelöä.
Mukavaa yhdessä oloa, emme tosin jaksaneet olla keskiyöhön asti.

Tiistaina Lomayani, entinen Habari Maalumin työntekijä oli luonamme vaimonsa, Edithin kanssa. Edith työskentelee Habari Maalum Mediassa. Hän vastaa TV- ja radiohjelmiin tulleisiin palautteisiin.
He ovat hyviä ystäviämme ja näemme heitä myös joka sunnuntai kirkossa.

Loppuviikko menikin työn merkeissä. Nyt on vuoden tärkein aika. Pitää tehdä talous- ja narratiiviraportit viime vuodelta. Niiden tekeminen jatkuu vielä ainakin ensi viikon.
Tulevana sunnuntaina, joka on muuten Eskon 55-vuotissyntymäpäivä, lähdemme työmatkalle Tangaan ja Dar es Salaamiin. Viivymme matkalla viikon verran.

Oikein hyvää jatkoa tälle Uudelle Vuodelle 2013!

29.11 - 20.12

Viimeksi kirjoittelin blogiin, kun olimme Tangassa.
Siellä todellakin oli hiostavan kuuma. Heti, kun astui ilmastoidun hotellihuoneen
ovesta käytävään, alkoi "hiki virrata". Mutta kyllä loppuviikosta siihenkin tottui eikä tuntunut  niin pahalta. Useampana yönä satoi, josta johtui ilman suuri kosteus.

Meillä oli todella mielenkiintoista seurata filmien ja haastattelujen tekemistä.
Saimme myös auttaa, erityisesti Esko, joka oli hikoilemassa pitkän mikin varressa kolmena päivänä.
Itse en ollut koko aikaa mukana, koska töitä riitti kummiohjelman kanssa.
Pidimme myös työpalavereita, joissa käsittelimme projektin tärkeitä asioita.

Parina päivänä ehdimme pikaisesti uima-altaalle. Se ei varsinaisesti ollut virkistävä kokemus.
Altaan vesi oli lähes kuumaa, koska aurinko oli sitä koko päivän lämmittänyt.

Viikonloppukin meni työn merkeissä ja kuvaushommat jatkuivat vielä seuraavan viikon alussa.
Keskiviikkona sitten taas tien päälle ja nokka kohti Dar es Salaamia.
Tarkoituksena oli samana päivänä käydä FPCT:n päämajalla tapaamassa Elisabethia, joka on siellä kirjanpitäjänä,  mutta hän olikin sairastunut, joten ajoimme suoraan Onnelaan, majapaikkaamme.

Torstai olikin sitten Itsenäisyyspäivä, mutta meillä oli täysi työpäivä.
Oli YDCP komponetti 1 hallituksen kokous. Menimme sinne taksilla, koska Darin liikenne on ihan hirveä. Kokous kesti n. 5 tuntia, jonka jälkeen kävimme Elisabethin toimistossa.
Sieltä meitä oli taksi hakemassa n. klo 16.20, siis ruuhka-aikana lähdimme kohti Onnelaa.
Meillä piti olla hyvin aikaa, jotta ehtisimme klo 19 alkavalle Itsenäisyyspäivän vastaanotolle
suurlähettilään residenssiin. Toisin kävi!! Melko pian juutuimme valtavaan rekkajonoon, joka ei liikkunut mihinkään. Olimme siinä sitten n. tunnin paikoillamme. Yhtäkkiä jono lähti liikkeelle ja pääsimme ihan hyvällä vauhdilla useita kilometrejä, kunnes taas juutuimme jonoon.
Loppujen lopuksi n. 20 km matka kesti kaksi ja puoli tuntia. Taksikuskin mukaan epätavallista, vaikka oltiinkin liikkeellä Darin ruuhka-aikaan.
Tulihan pikkuisen kiire silittää vaatteet ja Eskon piti vielä käväistä kaupassa hakemassa seuraavalle päivällä eväitä, koska olimme lähdössä varhain ajelemaan kohti Arushaa.

Pääsimme kuitenkin juhliin vaikkakin vasta klo 19.30.
Siellä oli melko paljon Tansaniassa asuvia suomalaisia sekä muiden maiden diplomaatteja.
Ilta oli kaikin puolin kiva, Suomi-koulun lapset lauloivat sekä Suomen että Tansanian kansallislaulun,
suurlähettiläs piti puheen, samoin kunniavieraana ollut yksi Tansanian ministereistä.
Ruoka oli hyvää, suomalaista tietenkin. Ilmakin oli ihanan leppeä, ei liian kuuma.

Seuraavana aamuna lähdimme ajamaan kotiin, edessä n. 11 tunnin matka.
Esko on jo niin tottunut kaikkiin mutkiin ja kuoppiin ja hidasteisiin, että matka sujui hienosti.
Minä jopa pystyin  nukahtelemaan välillä, onneksi Esko ei!

Viikonloppu meni Eskolla seuraavan viikon ruokaturva-symposiumin valmisteluissa ja minun
piti tehdä marraskuun kirjanpito ym. hallintojuttuja.
Tiistaina ja keskiviikkona sitten oli se symposium täällä Habari Maalumissa, eli 5 miestä iski päänsä yhteen pohtimaan Itäisen Afrikan ruokaturvaan liittyviä asioita.

Keskiviikko iltana menimme Eskon kanssa Kilimanjaron lentokentälle. Meidän Tomi oli tulossa meille. Ihana saada nuorimmaisemme tänne jouluvieraaksi!
Tomin matka oli mennyt hyvin. KIAlla kuitenkin oli pitkä viisumijono ja kesti n. tunnin, ennenkuin hän pääsi ulos. Laukkukin oli onneksi tullut perille, toisin kuin meillä silloin marraskuun alussa.

Nyt ollaan sitten tehty kaikkea kivaa Tomin kanssa.

Lauantaina kävimme Arushan luonnonpuistossa. Nähtiin monia eläimiä, mutta erityisesti
flamingot jäivät mieleen, koska niitä on valtavasti puiston soodajärvissä.

Maanantaina ajoimme Tarangiren luonnopuistoon.
Siellä ei juuri nyt ollut kovinkaan paljon vaeltavia eläimiä, gnuita ei nähty ollenkaan ja seeprojakin oli tosi vähän. Mutta norsuja siellä on aina valtavasti. Näimme myös yhden naarasleijonan, joka makasi mutalätäkössa ihan tien vieressä. Saimme siitä hienoja kuvia.

Tänään torstaina olimme Manyaran luonnonpuistossa. Sielläkin tuntui olevan hiljaista. Alkumatkasta emme nähneet muita eläimiä kuin paviaaneja. Hippopoolilla tilanne oli toinen, hipot kuljeskelivat maalla ja monenlaisia lintuja oli paljon. Eväitä kävimme syömässä picnic-paikalla ja sieltä lähdön jälkeen näimmekin sitten norsuja, kirahveja, gnuita, puhveleita, impaloita ja seeproja.
Vielä ihan viime metreillä ennen puistosta poistumista satuimme keskelle norsulaumaa. Yksi niistä meni automme ohi takapuoli etupuskuria hipoen ja toinen oli auton sivulla metrin päässä jonkin aikaa korviaan heilutellen. Aika jännä tilanne, jota meidän lisäksi seurasi useita autollisia turisteja.

Joulu tulee ja se näkyy täälläkin. Kauppoihin on laitettu joulukoristeita ja kassoilla on tonttulakit päässä. Joulupukin kuviakin oli luonnonpuistojen toimistoissa.

Huomenna aion tarjota Lilianille ( apulainen ) ja Jeremialle ( puutarhuri ) joulupuuroa ja pipareita.
Ja sitten jäämmekin Joulua odottelemaan.
Ai niin, täytyy hakea kaupungista lihakaupasta tilaamamme kinkku ja kalkkuna.
Oman maan porkkanoista syntyy porkkanalaatikko ja lanttulaatikkoa varten tuotiin lantut Suomesta.
Siis meillä syödään suomalaista jouluruokaa, mutta paikallisilla ei kuulemma ole erityisiä jouluruokia, ihan tavallista jokapäiväistä ruokaa he syövät.

Toivomme kaikille

Rauhallista Joulua ja Iloa Uudelle Vuodelle 2013!



Marras-joulukuussa kukkivaa puuta
kutsutaan täällä joulupuuksi.

Kauniita flamingoja Arushan luonnonpuistossa.


 

Tässä pari tonttua toivottaa Iloista Joulua!

5 - 28.11

Kiireitä on riittänyt Suomesta paluun jälkeen niin, ettei olla ehditty kirjoitella blogiin uusia tekstejä.

Muutama päivä Suomesta tulon jälkeen lähdimme pikavisiitille Tangaan katsomaan, miten siellä työt sujuvat. Menomatkalla auton ilmastointi alkoi reistailla ja sen korjauksen vuoksi jouduimme olemaan Tangassa yhden yön suunniteltua pitempään. Mutta se oli ihan hyvä, saimmepa paremminn työt tehtyä.

Suomesta saimme vieraita 17.11, 7 opettajaa ja 1 IT asiantuntija. Olemme olleet heidän kanssaan viimeiset 9 päivää. He pitivät mm. 3 päivää erilaisia työpajoja Habari Maalumissa paikallisille ihmisille. Meillä oli todella mukavaa ryhmän kanssa. Niin, ja olihan meillä se ”kesälomakin”, siis Eskolla 2 ja minulla 3 päivää.

Eilen ajoimme Tangaan ja täällä olemme 8 päivää. Lämpötila on n. 32 astetta ja kosteus todella suuri. Täällä meillä on pari suomalasta kaveria tekemässä FIDAlle tv-ohjelmia ja saamme olla mukana auttamassa mm. kuljetuksissa.

Ensi viikon keskiviikkona menemme Dariin.
Siellä saamme viettää Itsenäisyyspäivää ensin työn merkeissä ja illalla Suomen suurlähetystössä,
jossa on joka vuotinen yhteinen illanvietto kaikille Tansanian suomalaisille. Onneksi pukukoodi on
”smart casual”, siis emme tarvitse iltapukuja.

Darista paluun jälkeen kirjoitellaan taas ja laitetaan kuvia.

Nyt toivotellaan kaikille

HAUSKAA PIKKUJOULUA!

8.10 - 4.11

Paljon on tapahtunut sitten viime kirjoituksen!

Viikko 41 oli työntäyteinen, työstimme v. 2013 budjettia ym. tärkeitä asioita, mm. Suomesta tulevan kuvausryhmän aikataulua.

Loppuviikosta saimme viestin Suomesta siskoltani, Kirsiltä, että isä oli joutunut sairaalaan. Emme tienneet tilanteen vakavuutta, joten jäimme odottelemaan uutta tietoa tilanteesta.

Sunnuntaina kuitenkin suuntasimme taas kohti Nairobia. Brackenhurstissä oli KYT koulutuspäivät.
Paikka on todella kaunis ja vihreä. Olimme siellä Eskon kanssa myös toukokuussa viikon, kun osallistuimme Farming Gods way- seminaariin. Tosin siellä on todella viileää, onhan paikka n. 2,2 km korkeudessa. Aamulla mittarissa vain 12 astetta.
Viikko oli antoisa ja paljon oli uutta opittavaa. Suomesta Maikki oli meitä opettamassa. Muitakin opettajia oli, kuten Asko, uusi talousjohtajamme, KUAsta ( Kirkon ulkomaan apu) Anna, Eskokin piti oman alustuksen ruokaturvasta.
Keskittymistä hieman haittasi uutiset Kirsiltä, että isän tila oli vakava ja mietimme pitäisikö lähteä Suomeen. Saimme ihanasti tukea ystäviltämme eri puolilta Itäistä Afrikkaa.

Perjantaina matkasimme takaisin kotiin, Arushaan. Lähdimme Nairobista n. klo 14 ja tiesimme, ettemme ehdi kotiin ennen pimeän tuloa. Täällä autolla ajaminen on aina riskipeliä, muttä pimeässä ajaminen on jo melko vaarallista. Meille ei onneksi ole tähän mennessä tapahtunut mitään.
Olemme kuulleet, että matkalla Nairobin tiellä voi nähdä villieläimiä, kuten seeproja, antilooppeja ja kirahveja. Vielä emme olleet nähneet ko. eläimiä, mutta tällä kertaa meitä onnisti.
Hämärän jo laskeuduttua, auton mittarissa n. 130 km/h, yhtäkkiä tien varresta pongahti esiin valtavan kokoinen kirahvi. Onneksi se pysähtyi eikä tullut suoraan auton eteen, taisi meillä olla isommat kädet varjelemassa! Heti perään näimme pienen lauman impala-antilooppeja tien vieressä.
Sitten tulikin pimeys, emmekä tiedä mitä kaikkea muuta siellä tien sivussa liikkui.

Taisin kirjoittaa viimeksi, että edessä olisi muutama viikko kotona, jos ei mitään yllättävää tule, mutta tulihan sitä. Lauantaina 20.10 olimme yhteydessä Kirsiin ja se tieto, minkä häneltä saimme isän tilasta oli sen verran hälyttävä, että päätimme lähteä Suomeen. Soitin matkatoimiston 24 h palveluun ja saimme lentoliput jo maanantai-illalle.
Ehdimme maanantaina hoitaa tärkeimmät työasiat ennenkuin lähdimme lentokentälle.
Meille on kertynyt jonkin verran ns. saldotunteja, joten saatoimme lähteä hyvällä omallatunnolla kohti kotimaata. Yö lentokoneessa ei ole kaikkein mukavin tapa matkustaa, mutta menihän se jotenkin torkkuessa.

Suomessa vietimme muutaman päivän isän luona Porvoossa. Ensilumikin tulla tupsahti meidän iloksemme. Tosin hieman jännitti autolla liikkuminen kesärenkailla.
Tapasimme myös kaikki rakkaat lapset ja lastenlapset sekä kummankin sisaruksia ja tietenkin kävimme äitejämme katsomassa. Oli todella ihanaa viettää aikaa heidän kaikkien kanssa.
Kaikki pojat, siis lastenlapset olivat kasvaneet 7 kk:ssa paljon, varsinkin Aatusta, joka lähtiessämme huhtikuussa oli vielä 1,6 vuotias, oli tullut jo pikkumies. Oli kiva saada heistä kaikista uusia kuvia, joita voimme täällä katsella seuraavat 7 kk ennenkuin näemme heitä taas.
Ehdimme käväistä kylässä myös Juhan ja Riitan luona. Heitä odotamme tänne parin viikon päästä muutaman muun suomalaisen kanssa.

Sunnuntaina oli mukava olla omassa seurakunnassa ja tavata siellä ystäviä.

Maanantaina meillä oli vähän työasioitakin hoidettavana. Olimme  FIDAn toimistolla palaveeraamassa Lassin kanssa. Samalla tapasimme muitakin ihmisiä.

Keskiviikkona kävimme vielä isän ja äidin luona Porvoossa sekä Elsa-äidin luona Haagassa.

Aika kului kuin siivillä, niin paljon oli menoa ja touhua. Oli hieman haikea taas jättää kaikki rakkaat sinne Suomeen.
Torstai-aamuna oli sitten aikainen herätys, kun lento lähti klo 7.00. Kentällä huomasimme, että ystävämme Anna ja Rauski olivat samassa koneessa matkalla Euroopan lähettipäiville.
Saimme vielä vaihtaa kuulumisia heidänkin kanssaan.

Perillä Kilimanjaron kentällä saimme ikäväksemme todeta, että kaksi kolmesta laukustamme oli jäänyt matkalle. Niin tapahtuu melko usein, että jonkin verran laukkuja jää Amsterdamiin, mutta meille tämä oli ensimmäinen kerta. Ja vielä tietenkin ne laukut, joissa oli Suomesta ostetut herkut, suklaat, juustot, yms =(    
Laukut olivat tulossa seuraavalla lennolla perjantaina ja lentoyhtiö lupasi toimittaa ne perille.
Me emme kuitenkaan halunneet odottaa lauantai-aamuun vaan menimme itse hakemaan laukut lentokentältä jo perjantai-iltana. Siellähän ne olivat, mutta kesti jonkin aikaa saada ne kaiken byrokraattisen tutkimisen ja tarkastusten jälkeen. Ja voi, miten hienoa oli huomata, etteivät herkut olleet pilaantuneet! Ilmeisesti laukkuja säilytetään Amterdamin kentällä viileässä ja koneessahan ne ovat todella viileässä ruumassa.

Sateet ovat alkaneet ja heti ensimmäisenä yönä makuuhuoneen katosta tuli vedet sisään.
Vuoto saatiin korjattua onneksi heti, sillä sen jälkeen on satanut vielä enemmän.
Mutta kyllä täällä on taas kauniin vihreää, eikä pölyä enää ole ilmassa ja hengittäminenkin on helpompaa!

Mukavaa alkanutta marraskuuta!

Brackenhurstin konferenssikeskus, ravintola

Meidän kasvimaan satoa, retiiseja, kurkkuja ja "poikaporkkanoita"

Ruusut kukkivat Porvoon Hakamaan kukkapenkissä

15.9 - 7.10

Viimeksi, kun kirjoitin blogiimme, olimme lähdössä reissuun Tangaan ja Dariin.
Se matka oli kaikin puolin onnistunut, ei kommelluksia liikenteessä, tapaamiset YDCP:n työntekijöiden kanssa menivät hyvin, samoin työn merkeissä pidetyt kokoukset.
Tuntuu, että saatiin paljon aikaan työkuvioissa.

Sunnuntaina 16.9 olimme pienessä kirkossa Tangan kaupungin laidalla, jäseniä ehkä n. 15.
Esko piti siellä puheen. Oli hieno nähdä, miten innostuneita ja sitoutuneita  ihmiset olivat!
Tilaisuuden jälkeen söimme lounasta pastorin kotona.
Iltapäivällä pidimme työpalaverin hotellilla talousasioiden merkeissä. Siinä meni muutama tunti, kuten arvata saattaa.

Maanantaina, 17.9 meillä oli YDCP Tangan hallituksen kokous, joka venyi melko pitkäksi, arfikkalaiseen tyyliin. Käsiteltäviä asioita oli tosi paljon.
Tiistaina, 18.9 Tangaan tuli toisen donorin edustajia tutustumaan YDCP:n toimintaan. Heidän kanssaan vierähti pari päivää, jonka jälkeen torstaina 20.9 ajoimme heidän kanssaan Dariin. Perjantaina esittelyvuorossa oli YDCP:n toisen komponentin päämajan toiminta.

Perjantai-iltana tapasimme Joukon ja Ruutin, jotka ovat olleet Tansaniassa yli 20 vuotta.
Illastimme heidän kanssaan Sea Cliffillä Spurr-nimisessä ruokapaikassa. Oli tosi mukava ilta!

Lauantaina meillä piti olla työpalaveri, mutta se pidetiinkin jo perjantaina, joten meillä oli sitten aikaa vääntää ensi vuoden budjettia. Olimme maksaneet majoittumisemme jo etukäteen sunnuntaihin asti.
Siis lähdimme kotiin sunnuntaina aamulla n. klo 7.30. Edessä oli aika pitkä matka Darista Arushaan. Kymmenen tunnin ajomatka sujui ihan mukavasti, jos täällä nyt mikään ajomatka voi kovin mukava olla. Tie on välillä tosi heikkokuntoista, joka kylän kohdalla 30 km/tunnissa nopeusrajoitus ja hidastustöyssyjä, edessä paljon rekkoja, kuorma-autoja ja muita hitaita kulkuneuvoja, jotka suorastaan pysähtyvät ylämäessä. No, ollaanhan siihen jo totuttu eikä hermoja menetetä sen takia.

Kotona Habari Maalumissa vietetty viikko meni nopeasti seuraavaa matkaa valmistellessa.
Eskon piti tehdä luento Nairobin kummiseminaariin aiheena -vesi ja ruokaturva.

Esko kävi Keravan kehitysmaayhdistyksen puheenjohtajan ominaisuudessa Hannan kanssa Ekenyvan alakoululla tapaamassa rehtoria ja opettajia. Ja perjantaina, 28.9 tapasimme Ilkidingan yläkoulun rehtorin ja 5 opettajaa Hanna ja Jannen luona. Yllä mainittu yhdistys (KeKe) on tukenut jo kauan ko. koulujen toimintaa.

Sunnuntaina 30.9 lähdimme matkaan kohti Nairobia. Siihen suuntaan on todella hyvä tie ja ajomatkaa kertyy n. 270 km. Rajan ylityskin oli tosi nopea, vain n. 10 min. Pääsimme kaupungina laidalle n. 3 tunnissa, mutta... Siihen se sujuvuus sitten päättyikin. Jostain syytä jo muutenkin ruuhkainen liikenne seisoi paikoillaan, autoja oli joka puolella eikä järjestyksestä ollut tietoakaan. Pikkubussit, matatut, porhalsivat vastaantulijoiden kaistaa ja aiheuttivat monta vaaratilannetta. Pääsimme kuitenkin perille ilman kolhuja. Jälkeen päin kuulimme, että kaupungissa oli jotain erikoista meneillään koko viikon.

Maanantaista torstaihin olimme FIDAn Itäisen Afrikan kummiseminaarissa. Osallistujia oli Ugandasta, Etiopiasta, Keniasta ja Tansaniasta. Seminaari oli erinomainen ja Eskonkin luento onnistui tietenkin hienosti.

Yhtenä iltana kävimme syömässä neljän FIDAlaisen kanssa ranskalaisessa ravintolassa. Ruoka oli erinomaista. Torstaina päätimme Eskon kanssa, että käymme kaupassa ostamassa vain jotain pientä purtavaa illaksi, mutta kun lähdimme liikenteeseen, oli autojono ihan hirveä eikä liikkunut mihinkään. Esko teki U-käännöksen ja päädyimme samaan ranskalaiseen ravitolaan kuin edellisenä iltana. Ei se hullumpi päätös ollut, ruoka oli edelleen erinomaista.

Perjantaina 5.10 tulimme jälleen kotiin. Toimme YDCP:n kummityötekijät, Paulin ja Catherinen Arushaan, josta he jatkoivat sitten Tangaan lauantaina.

Kasvimaamme, josta aiemmassa jutussa kerroin, on alkanut tuottaa "hedelmää", siis vihanneksia.
Retiisejä ollaan syöty ja muillekin jaettu. Kiinankaali on kasvanut valtavaksi, tosin hieman erilaiseksi, kuin odotimme. Olen netistä etsinyt uusia reseptejä, jotta voisin hyödyntää ihanat vihanneksemme. Uusiakin siemeniä on istutettu, paprikaa, vesimelonia, kukkakaalia ja basilikaa.
Ovat jo työtäneet pieniä versoja maan pinnalle. Tomaatteja ja kurkkuja näyttäisi tulevan paljon ja porkkanat sekä punasipulit ovat hyvässä kasvuvauhdissa.

Kunpa sateet tulisivat pian niin päästäisi eroon pölystä, joka aiheuttaa meille yskää ja nenän tukkoisuutta. Muuten olemme olleetkin hyvässä kunnossa, jos ei lasketa selkävaivoja, joita kummallakin on välillä.

Jakaranda on alkanut kukkia joka puolella, on siis kevät! Puussa ei ole lehtiä, mutta oksat ovat täynnä ihanan liiloja kukkia.

Viikon päästä 14.10 lähdemme jälleen Nairobiin, KYT seminaariin.
Sen jälkeen toivottavasti saamme viettää muutaman viikon kotona, ellei jotain yllättävää tule.

Siis kiitollisin mielin täällä jatkamme ja toivotamme
teille kaikkea hyvää, vaikkakin syksyn synkeys ainakin sinne Suomeen on koittaut.

Esko luennoimassa seminaarissa

Kasvimaan satoa, kiinankaali

Trombin nostattamia pölypatsaita

Jakarandan ihana kukinta

21.8 - 14.9

Jopa on taas aikaa vierähtänyt!

Olemme olleet melko kiireisiä pari viikkoa. Maahanmuuttotoimistosta tuli kiireellinen käsky, joka koski kaikkia ulkomaalaisia, toimittaa kaikki mahdolliset työlupaan liittyvät paperit sinne. Viikon aikana saimmekin metsästettyä niin Suomesta kuin Dar es Salaamista ja täältä Habari Maalumista kaikki tarvittavat dokumentit. Niitä tarvitaan, kun täällä Tansaniassa halutaan nyt varmistaa, että kaikilla on oikeat luvat, ei ostetut sekä täällä halutaan siirtyä samalla tietokone aikakauteen.

Yhtenä sunnuntaina ja seuraavan viikon ( tai kuukauden ) aikana jokaisessa talossa käytiin kirjaamassa asukkaat. Sekin tieto laitetaan tietokoneelle, jotta saataisiin tietokantaan kaikki ihmiset, jotka täällä asuvat.

On meillä ollut työkuvioissakin kiirettä, paljon on aikaa kulunut kaikenlaisten juttujen selvittämisessä. Monien ihmisten kanssa on pidetty palavereja monenlaisten asioiden tiimoilta.
Ja oli täällä johtajuuskurssin valmistujaisjuhlatkin, jotka täkäläisten tapojen  mukaan olivat hienot, mutta tällä kertaa aikataulu piti erittäin hyvin. Se on harvinaista täällä.

Syyskuun ensimmäisenä sunnuntaina lähdimme safarille Tarangiren luonnonpuistoon.
Otimme mukaamme Samsonin ja hänen perheensä, vaimon Subiran ja tyttären Sandran 3-v.
Näimme tosi paljon eläimiä, seeproja ja gnu-antilooppeja vaelsi jonoissa kohti juomapaikkoja.
Tarangire-joessa on vielä vähän vettä joissakin paikoissa, joten eläimet kerääntyvät sinne juomaan.
Tietysti näimme paljon norsuperheitä, kirahveja, vesi- ja impala-antilooppeja, erilaisia lintuja ym.
Leijonaemo kuuden poikasensa kanssa nautti kuivassa joenuomassa lounaaksi vesiantilooppia. Kaksi shakaalia ja iso sihteeri lintu taisivat syödä seepraa savannilla.
Olimme todella tyytyväisiä matkaamme, vaikka päivällä olikin pituutta 11 tuntia ja Eskolle tietty oli raskasta ajaa koko päivä.

Olimme sopineet jo kolme kuukautta sitten, että teemme tutustumismatkan Zanzibarille, jossa FIDAlla on myös projekti, jota Ilari johtaa; nuorisokeskus sekä viljelypalstoja. Lähdimme siis Zanzibarille perjantaina 7.9. Kun olimme odotelleet lentokentällä jonkin aikaa, kuulimme, että lentoamme, jota oli jo kertaalleen siirretty tunnilla, ei ole ja ettemme pääse vielä lähtemään. Kapteeni, jonka piti lentää, sanoi, ettei tiedä pääsemmekö koko päivänä lähtemään, kun ei ole konetta!
No huhuh!! Jotkin ko. koneen papereista eivät olleet kunnossa. Olipa aikamoinen yllätys. Siinähän sitten istuttiin ja ihmeteltiin.
Hetken kuluttua lentoyhtiön mies tuli kertomaan, että lentomme lähtee 15 minuutin kuluttua.
Hän oli onnistunut saamaan toisen yhtiön lentäjän ja koneen apuun. Hienoa!
Lentomatka oli ikimuistoinen, teimme kaksi välilaskua. Ensimmäinen oli ihan tavallinen Moshin lentokentälle, mutta toinen oli hieman eksoottisempi. Katsoimme ikkunasta, kun lentokone alkoi laskeutua, että missä se kenttä oikein on. Sitten näimme kiitoradan, joka oli raivattu keskelle sisal-peltoja. Ja hienostihan se kone laskeutui ruohoradalle, no problem. Olemme taas yhtä kokemusta rikkaampia! Emme olleet lopulta kuin 1,5 tuntia myöhässä ja pääsimme hotelliin n. klo 17.30.

Vietimme Intian valtameren rannalla kolme rentouttavaa päivää lököillen ja lukien rannalla ja uiden altaassa. Kävimme kyllä meressäkin ja se oli tietenkin ihanaa. Ja ruoka oli todella hyvää!

Tiistaina sitten menimme Ilarin kanssa katsomaan niitä viljelypalstoja ja erästä tonttia, jonne oli jo rakennettu pieni tarha, jossa on tarkoitus kasvattaa broilereita. Tontille raivataan myöhemmin viljelymaata. Mielenkiintoisia suunnitelmia heillä on ja toivottavasti saavat ne toteutettua.
Siellä tarhan sisällä oli jo melko mielenkiintoinen asukki, iso hämähäkki, n. 10 cm halkaisijaltaan pitkien koipiensa kanssa. Se ei meistä kyllä piitannut, ei sitten yhtään. Saimme ihan rauhassa ottaa siitä kuvia.

Illan saimme viettää Ilarin ja Elisen perheen kanssa. Ja yövyimme myös heidän kauniissa kodissaan.

Keskiviikkoaamuna tulimme sitten takaisin kotiin pariksi päiväksi kunnes taas huomenna 15.9 lähdemme reissuun. Ajamme Tangaan ja sieltä torstaina Dariin ja sieltä sunnuntaina 23.9 kotiin viikoksi ja sitten taas 30.9 tien päälle suuntana Nairobi. Aika ainakin kuluu näissä merkeissä tosi nopeasti. Toivottavasti saadaan myös jotain aikaan.

Antoisaa syksyä!

Sandra yrittää tähyillä norsuja Eskon kiikareilla



            Iso käärmekotka Tarangiren luonnonpuistossa

                                        

Eikös olekin hieno hämähäkki?

1 - 20.8

Kilimanjaro-vuori koko komeudessaan

Elokuun alussa saimme olla kaksi viikkoa Habari Maalumin kodissamme.
Yritimme tehdä vähän lyhennettyä työpäivää, että saisimme kertyneitä saldotunteja vähemmäksi.
Katselimme tietenkin olympialaisia joka päivä.

Jeremia teki meille pienen kasvimaan, jonne hän kylvi ostamamme siemenet.
Paikka on n. 50 m päässä talostamme kompaundin "lähetyssaarnaajien" palstalla.
Nyt on kiva käydä katsomassa, kuinka vihreitä taimia alkaa putkahdella mullasta.

Olemme myös mielenkiinnolla seuranneet, kuinka täällä syntyy lautatavaraa käsipelillä.
Miehet kaivoivat ihan talomme nurkalle n. 2 m syvän kuopan, jonka päällä on poikittain puut, joiden päälle sahattava tukki laitetaan. Yksi mies on kuopassa ja toinen puiden päällä ja siinä sitten sahaavat, toinen vetää ja toinen työntää. Jaksavat tehdä sitä koko päivän, huhuh!
Puita on kaadettu kompaundilta useita ja niitä tukkeja on sitten vieritelty pienempien runkojen avulla tietä pitkin sahauspaikalle. Kerran, kun olimme lähdössä kaupunkiin, joudumme odottamaan, että saivat tukin vieritettyä tieltä pois.

3.8 DD ( Habari Maalumin johtaja ) ja Maria, hänen vaimonsa tulivat meille. Saimme syödä ja viettää mukavaa iltaa yhdessä. DD tosin oli kovassa flunssassa, joka myöhemmin osoittautui malariaksi.

6.8 meille tuli Dar es Salaamista YDCP:n komponentti 2 koordinaattori. Pidimme koko päivän palaveria talous- ym. tärkeistä asoista. Lucas on todella miellyttyvä ja hyvä tyyppi.

7.8 tiistaina Lazarus vaimonsa ja pienen tyttärensä kanssa tuli meille illalliselle. Heidän 2 isompaa poikaansa olivat Darissa sukulaisten luona käymässä. Marjoa jännitti saisiko ruuan tehtyä vai tuleeko sähkökatko. No, tulihan se, mutta onneksi vasta sitten, kun istuimme jo syömässä.

8.8 täällä Tansaniassa on kaikilla vapaapäivä, " nane nane ", swahiliksi eli 8.8, farmareiden päivä.
Kaupunkiin kokoontui valtava joukko maanviljelijöitä myymään tuotteitaan.
Emme lähteneet sinne ruuhkaan jonottelemaan, vaikka olisi ollutkin mielenkiintoista nähdä tapahtuma.

Sunnuntaina 12.8 oli paljon tekemistä. Ensin olimme aamulla klo 7.30 englanninkielisessä kokuksessa omassa kirkossa. Klo 10.30 menimme USA Riveriin, kun Severua ( FIDAn paikallinen työntekijä ) pyysi meitä itse toimittamaan Suomesta lahjoituksena tulleen keyboardin ( sähköpianon )Nuorisokeskukseen. Sinne on matkaa n. 30 km.
Iltapäivällä Säde ja Sirkka saapuivat Nairobista.
Heidän kanssaan lähdimme maanantai-aamuna Tangaan. Aamu oli tähän mennessä kylmin, vain 10 astetta, mutta taivas oli kirkas. Matkalla Kilimanjaro-vuori näyttäytyi meille ensimmaistä kertaa koko komeudessaan. YDCP:llä meillä oli aika rankka työviikko liittyen kummilapsi-projektiin. Mutta selvittiin siitä hengissä. Marjolla tosin oli koko viikon todella kipeä selkä, joka vaikeutti liikkumista ja istumista. Vieläkin selkä vihoittelee, toivotavasti paranee pian!

Tangasta tulimme kotiin perjantaina. Vietämme täällä pari viikkoa ennen seuraavaa reissua Zanzibarille, Dariin ja Tangaan.

Lämmintä syksyn alkua!

Tukkien sahauspaikka

Jeremia kylvöpuuhissa