29.5 - 17.6.2012

Ihanat ruusut kukkivat puutarhassamme

Viikko 22 alkoi tiedolla, että Mariannan isä oli nukkunut pois, joten Kari alkoi heti järjestellä Mariannalle lentoa Australiaan. Hän onnistuikin saamaan lennon jo keskiviikolle.
Meillä alkoi tiistaina Karin pitämä koulutus, johon osallistui useita johtoryhmän jäseniä.
Koulutus pidettiin YDCP:n konferenssitilassa ja kesti torstaihin asti.

Perjantaina iltapäivällä vietettiin Karin ja Mariannan läksiäisiä ja koko henkilökunta oli paikalla.
Ohjelmaa oli monenlaista, ruonoja laulua sketsejä ja tietenkin ruokaa.
Lahjojakin tuli niin paljon, että Kari oli hukkua niihin.

Lauantaina oli Tangan vammaiskomitean "maratonkokous", joka alkoi klo 10 ja päättyi klo 18, huhuh! Asiaa riitti päivärahoista, hankkeen kestävyyssuuntelmasta yms.

Maanantaista 4.6 projekti siirtyi meidän harteille. Muuten viikko kului sekalaisissa hommissa,
Kari yritti vielä perehdyttää meitä pakkailujen lomassa. Tiistaina oli auton huolto YDCP:n käyttämän fundin eli korjaajan luona. Korjaamon nimi on AMIN AUTO. Omistaja, Rashul, on Tansanian intialainen kauppatieteen maisteri. Kari tuntee hänet jo muutaman vuoden ajalta ja Rashul on esittänyt kyläkutsun jo useaan kertaan joten tiistai-iltana menimme heille illalliselle.
Rashulin vaimo on Lontoon intialainen ja hän oli laittanut todella hyvää inkkariruokaa.
Rashul on todella puhelias mies ja ilta venähti jutustellessa yli kymmeneen.

Lauantaina olimme lounaalla jahtiklubilla. Oli mukava istuskella ulkona ja katsella tyypillisten afrikkalaisten, yksipurjeisten veneiden lipumista Tangan lahden pohjukassa olevaan satamaan.
Illalla olimme Simba sementtitehtaan insinöörin, pastori Nnkon luona syömässä ja samalla juttelimme YDCP:hin liittyvistä asioista.
Sunnuntaina oli lämmin lähtöjuhlajumalanpalvelus, jossa Kari piti puheen Nnko tulkkasi. Samalla meidät toivotettiin tervetulleiksi.

Tiistaina 12.6 lähdimme kahdella autolla kohti Dar es Salaamia. Samana iltana olimme kylässä Tansanian Suomen suurlähetystössä työskentelevän ystävämme ja hänen perheensä luona. Saimme Thaimaan lähetin reseptillä valmistettua kanacurrya, vau!
Keskiviikkona ajoimme taas kahdella autolla FPCT:n ( kirkon ) päämajalle, koska Karin auto piti jättää sinne.  Darin liikenne on ihan HIRVEÄ. Mutta selvittiin hengissä. Tunnin palaverin jälkeen lähdimme taksilla kohti varapresidentin toimistoa. Siellä oli korkean tason konferenssi, liittyen kestävän kehityksen opetussuunnitelmiin. Taksikuski ei tuntunut oikein tietävän mihin oli meitä viemässä ja tiputtikin meidät ihan väärään paikkaan. Olimme siinä sitten huuli pyöreänä, että mitä nyt tehdään. Heti kohta Eskon puhelin soi ja koordinaattori William soitti, että olemme väärässä paikassa, mistä lie sen tiennyt. Taksikuskikaan ei ollut kovin kaukana, ihan nurkan takana parkissa, joten jatkoimme siitä matkaa oikeaan paikkaan.
Konferenssin osallistujat olivat useasta Afrikan maasta ja kaikki olivat opetusviranomaisia, jotka vastaavat maansa opetusuunnitelmien kehittämisestä. Tilaisuudessa esiteltiin vammaishankkeemme inklusiivisen opetuksen kestävän kehityksen projekti - puutarhaviljelmä Korogwessa. Se sai osallistujien kehut.

Torstai-aamuna jätimme jäähyväiset Karille ja ajoimme Darista Tangaan. Matka sujui jouhevasti ja olimme perillä jo klo 14.30. Päivä ei suinkaan ollut silloin ohi, töitä riitti iltamyöhään asti.
Perjantaina olimme pankissa asioilla ja teimme vielä hommia ennen Arushaan lähtöä. Pääsimme kuitenkin sen verran ajoissa liikkeelle, että olimme perillä ennen pimeän tuloa.
Ikävä yllätys odotti meitä, kun talossamme ei ollut ollut sähköä ties kuinka moneen päivään ja pakastimessa oli kaikki pilaantunut, ihanat leivät, jotka oli ostettu Nairobista, Suomesta tuodut meetwurstit!!! Onneksi Ester sattui paikalle eikä Marjon tarvinnut itse siivota sitä sotkua.
No, voi täällä Afrikassa olla iloisiakin yllätyksiä. Lauantaina menimme kaupunkiin ostoksille ja olimme päättäneet hankkia satelliittiantennin ja fundi tuli mukaamme liikkeestä ja asensi sen samantien, siis samana päivä pystyimme jo katsomaan futista!

Tulevan viikon olemme täällä Habari Maalumissa ja pyrimme tyhjentämään ylimääräiset huonekalut pois, koska 29.6 perjantaina tuomme Tangasta tänne kuorma-autolla paljon tavaraa, mm. kotitoimistoa varten kaikki pöydät ja kaapit yms.

Toivotamme kaikille mukavan lämmintä Juhannusta!

Täällä Arushassa on taas melko viileää, aamulla 14 - 15, päivällä n. 20 astetta. On aika suuri ero tuonne rannikolle, jossa yölläkin on 25 astetta.

Rashulin autokorjaamo

Kari ja YDCP:n porukka

Konferenssin osallistujat Darissa 13.6.2012

Nyt päästään katsomaan urheilua



15 - 28.5.2012

Matka Nairobiin tiistaina 15.5 alkoi aamulla klo 8.20.  Tie on todella hyvä, onhan se viime vuonna valmistunut. Matkalla yritimme kovasti katsella, josko Kilimanjaron huippu näkyisi, mutta ei se suostunut tulemaan esiin. Näin sadekaudella se on aina pilvien peitossa ja muulloinkin useimmiten. Maisemat olivat kyllä muuten hienot, vihreätä ja rehevää sateiden ansiosta.

Rajan ylitys sujui ongelmitta vaikka se olikin ensimmäinen kerta Namangasta. Kun liikkuu autolla, pitää käydä kolmessa toimistossa kummallakin puolella rajaa. Tosin nyt jäi poliisin toimistossa käynti väliin, kun kukaan ei sitä ollut vaatimassa. Aikaa kului vain n. puoli tuntia.

Olimme saaneet hyvät ajo-ohjeet reitille, joka ohitti Nairobin ruuhkat, mutta tie oli huonossa kunnossa, kuin perunapellossa olisi ajettu. Löysimme kuitenkin hyvin perille.

Palaveerattiin työasioita 3 tuntia ja sitten jatkettiin matkaa jälleen hyvien ohjeiden mukaan Brackenhurst nimiseen konferenssikeskukseen. Tie sinne kulki Limuru nimisen kaupungin ( kylän ) kautta. Aika hurjan näköinen paikka ja vielä hurjempi oli tie, kuin pommituksen jäljiltä. Pimeästä ja sateesta huolimatta löydettiin suoraan perille. Keskus sijaitsee n. 2,1 km:n korkeudessa ja ilma oli todella viileä. Meille tultiin onneksi sytyttämään takkaan tuli muuten olisi varpaat jäätyneet. Aamulla, kun lähdimme ajamaan kohti Kijabea, lämpötila ulkona oli 13 astetta. Ja ne maisemat!!! Oli henkeä salpaavaa, kun nousimme n. 2,5 km:n korkeuteen ja kaukana alapuolella, n. 1 km pudotus, näkyi hautavajoama, Drift Valley. Kurssipaikkaan laskeuduimme n. 500 m serpentiinitietä. Ja paluumatkalla nousu oli paikoitellen hyvin jyrkkää.

Kurssi, jolle osallistuimme liittyi ruokaturvaohjelmaan ja käsitteli maanviljelystä ja mehiläisten kasvattamista. Oli erittäin mielenkiintoista, ihan oikeesti.     
Kurssin jälkeen menimme vielä Nairobiin yhdeksi yöksi ja pidimme taas palavereita. Arushaan suuntasimme lauantaina. Päätimme kuitenkin käydä vielä leipäostoksilla Nakumatt nimisessä kaupassa, joka on isossa kauppakeskuksessa. Sinne ei niin vain autolla mennäkään, kaikki tarkastetaan oikein pohjaa myöten, siis ihan sellaisen varren päässä olevan peilin kanssa. No päästiin sisään ja kassalla jonossa huomasimme, että oli siellä muitakin suomalaisia. Se ei sinänsä ole ihme, mutta perheen äiti sattui olemaan Eskon entinen kollega Keravalta. Se oli kiva kohtaaminen!

Kotiin Habari Maalumiin päästiin taas turvallisesti ja sunnuntai sitten kuluikin ”puhallellessa”.

Maanantaina taas tien päälle ja nokka kohti Tangaa. Se matkaa alkaa jo sujua rutiinilla, mutta oli kaunis ilma ja tuli napsittua maisemakuvia, ihan kuin olisimme turisteja. 

Tiistaina matkasimme Karin ja Mariannan kanssa Dar es Salaamiin. Illalla menimme syömään Onnelan lähellä sijaitsevaan Spurriin, meksikolais-amerikkalais-tyylinen ravintola Sea Cliff ostoskeskuksessa. Marjolla oli synttäripäivä ja Marianna oli sisään mennessä vihjannut asiata tarjoilijalle. Kun söimme jälkiruokaa, alkoi yhtäkkiä kuulua kovalla laulua ja koko henkilökunta marssi pöytämme luo onnittelemaan ilmapallon ja sädetikkujen kera. Aikamoinen hauska yllätys!!! 

Kaksi päivää vietimme FPCT:n ( FIDAn yhteistyökumppani ) toimistolla palavereissa, jotka hvyin pitkälle olivat meidän tutustumista ja toiminnan esittelyä. Eskolla ja Karilla oli vielä perjantaina 6 tuntia kestänyt kokous. Sinä aikana Marjo ja Marianna veittivät aikaa kauppoja kierrellessä. Lauantaina kävimme kylässä Joukon ja Ruutin luona. Sinne matka kesti normaalin 25 minuutin sijaan n. 1 tunti ja 15 minuuttia.  Ruut oli laittanut meille illallista ja pöytä oli katettu todella kauniisti. Muutenkin ilta oli mukava.

Sunnuntaina tulimme takaisin Tangaan ja täällä jatkamme taas projektiin perehtymistä.

Aamulla kävimme kävelylenkillä ja näimme meren rannalla ainakin 5 kirjokuningaskalastajaa.

Nyt on hyvä jatkaa aamulenkkejä, kun lämpötila on aamuisin vain 25 astetta ja aurinko ei vielä kuumota.

Toivotamme teille myös aurinkoisia päiviä!!

                                                                                 

21.4 - 14.5.2012

Perjantaina 27.4 oli Habari Maalum Collagella valmistujaisjuhla, Graduation. Täällä Afrikassa osataan järjestää mahtavia juhlia! Olimme kutsuvieraiden joukossa, koska Esko edusti FIDAa. Collagen ruokala – ja keittiörakennus ovat juuri valmistuneet ja niiden avajaiset olivat myös samana päivänä. Ensin siis marssimme torvien soidessa ruokalarakennuksen luo ja oven edessä olevan nauhan sai leikata poikki apulaispiispa Marandu. Sitten kaikki menimme sisään tutustumaan tiloihin. Keittiössä on todella hienot ja modernit laitteet. Ja sitten taas marssimme torvien tahdissa ylös Collagelle.

Kunniavieraan, kansanedustaja, apulaisministeri Laizerin piti saapua paikalle klo 13, mutta… pitkän odottelun ja tanssi- ja musiikkiesitysten uusintojen jälkeen hän saapui n. klo 15.30. Oli ollut kriittinen kokous hallituksen asioissa. Virallisten puheiden jälkeen opiskelijat lopulta saivat hattunsa ja diplominsa. Pitkän päivän päätteeksi menimme kaikki syömään uuteen ruokalaan.

Sunnuntaina 29.4 ajoimme jälleen tuon pitkän matkan Tangaan. Kun ajoimme lentokentän ohi, huomasimme, että tien kummallekin puolelle oli laitettu Tansanian lippuja riviin. Marjo heitti arvauksen –Onkohan presidentti kylässä? – Eihän meillä ollut sellaisesta mitään tietoa, mutta arvaus osui harvinaisen oikeaan. Seuraavana päivänä, kun teimme töitä kotitoimistossa Karin ja Mariannan kanssa, Kari yhtäkkiä ihmetteli, miten siihen aikaan kuului lentokoneen ääni, joka kaiken lisäksi oli selvästi suihkukone. Reilun puolen tunnin kuluttua alkoi kadulta kuulua kummaa ujellusta. Marianna sanoi heti, että se on presidentin auto. Ja siinä me kaikki neljä sitten kurkittiin ikkunasta, kun n. 20 auton saattue ajoi n. 10m päästä ohi. Tangan asunnon lähellä on maaherran virkatalo, jonne presidentti seurueineen oli matkalla. Sitä rumbaa sitten riittikin parin päivän ajan, kunnes kuulimme taas suihkukoneen äänen ja tiesimme, että presidentti oli poistunut kaupungista.

Muuten viikko kului uuden opiskelussa aamusta iltaan. Siitä ei paljon puhuttavaa ole, kun pää on ihan pyörällä kaikesta tietomäärästä! Perjantaina kävimme YDCP toimistolla, jossa meidät esiteltiin koko henkilökunnalle. Varsinainen meidän tulo- ja Karin sekä Mariannan lähtöjuhla on myöhemmin.

Lauantaina 5.4 päätimme lähteä ulkoilemaan ja ajoimme Amanin luonnonpuistoon, joka on n. 70 km päässä Tangasta. Se on vuoristossa oleva sademetsäalue. Siellä on useampi patikointireitti ja tietenkin valitsimme helpoimman ja lyhyimmän. Marianna oli mukanamme, mutta Kari jäi kotiin tekemään rästissä olevia töitänsä. Sadekauden takia tie oli HIEMAN mutainen, joten oli hyvä päätös olla menemättä pitemmälle puistoon. Yksi auto olikin juuttunut mutaan vähän matkan päässä. Teimme n. tunnin kierroksen helppokulkuisessa maastossa ja paikan opas kertoi meille kasveista ja paikan historiasta. Palattuamme autolle söimme retkieväät paviaanien katsellessa vähän matkan päässä, josko pääsisi osingolle. Esko kierteli vielä ulkona ja huomasi useamman suomalaisen istuttaman puun, mm. erään Pekka Haaviston v. 1996 istuttama puu oli jo n. 20-30 m korkea.

Maanantaina jatkui opiskelu ja perjantaina ajoimme taas Arushaan. Jo alkumatkasta huomasimme, että auton ilmastointi ei oikein toiminut kunnolla. Se ei tietenkään ole 30 asteen helteellä ihan mukavaa. Kun lähestyimme Arushaa, Esko soitti Simon Severualla, joka on FIDAn työntekijä, ja hän sanoi osaavansa tehdä asialle jotain. Tapasimme hänet kaupungissa ja yhdessä menimme erään korjaajan luo, joka lupasi hoitaa auton kuntoon seuraavana aamuna. Ja niinhän siinä kävikin, joten AC toimii taas.

Huomenna tiistaina 15.5 lähdemme aamulla kohti Nairobia, Keniaan. Osallistumme siellä eräälle kurssille, joka liittyy Eskon rooliin ruokaturvaneuvonantajana. Kurssi kestää keskiviikosta lauantaihin ja sen jälkeen tulemme taas pariksi päiväksi Arushaan ja taas maanantaina 21.5 ajamme Tangaan. Tämä alkaa jo tuntua jotenkin yksitoikkoiselta – ajamme Tangaan, ajamme Arushaan, mutta yritetään kirjoittaa jotain siihen väliinkin. 

Mukavaa kesän odotusta, meille on tulossa ”talvi”, vuoden viilein aika.

Samson ja Marjo

Vastavalmistuneet, opettajat ja kunniavieraat

Reissussa 8 - 20.4.2012

Pari viikkoa on vierähtänyt hurjan nopeasti. Pääsiäissunnuntaina ajoimme Arushasta Tangaan n. 440 km ja matka kesti n. 8 tuntia. Tie on kohtalaisen hyvä, mutta matkan varrella on monta pumpsia, eli hidastetta, joiden kohdalla nopeusrajoitus on 30 km/t, mutta vauhti täytyy kyllä pysäyttää lähes kokonaan, jos ei halua lentää töyssyjen yli, sen verran korkeita ne ovat. Tietöitäkin oli joissain paikoissa ja nehän hidastavat matkantekoa. Alkumatkasta poliisi pysäytti meidät, kun Esko ”vahingossa” teki ohituksen sulkuviivan kohdalla. Poliisi sanoi, että nyt hänen täytyy sakottaa meitä, mutta Esko sanoi hänelle swahiliksi ”Hyvää Pääsiäistä” eli ”Basaka njema” ja kas ihmettä – poliisi päästi meidät menemään ilman sakkoja!

Tangassa olimme pari yötä Karin ja Mariannan luona ja sitten yhdessä tiistaiaamuna suuntasimme Keniaan, Mombasan lähettipäiville. Rajanylityksestä suoriuduimme melko nopeasti vaikka auton kanssa liikkuessa pitää käydä kolmessa toimistossa kummallakin puolen rajaa.
Mombasan päivät kestivät perjantai-iltaan asti. Saimme nauttia antoisista luennoista ja viime vuonna tutuiksi tulleiden suomalaisten seurasta. Solmimme myös hyviä kontakteja työhön liittyen. Sääkin oli suotuisa ja ruoka hyvää. Sitten lauantaina taas pakkasimme itsemme autoon ja lähdimme kohti Tangaa.

Kulunut viikko olikin työntäyteinen opiskellessa uutta työtämme Karin johdolla. Pääsimme vasta alkuun, onneksi meillä on vielä kesäkuulle aikaa opiskeluun ennen kuin Kari ja Marianna lähtevät. Keskiviikkona meillä oli mielenkiintoinen päivä, kävimme YDCP koordinaattorin, Williamin kanssa tutustumassa kolmeen kouluun, joissa on YDCP toiminnan piirissä olevia lapsia. Kouluille oli rakennettu hienot luiskat ja tilavat WC:t pyörätuolilla kulkeville lapsille. Mukanamme oli myös fysioterapeutti, Dawson sekä 2 kenttätyöntekijää. Vierailimme lisäksi 4 lapsen kotona.

Perjantaina tulimme tänne Arushaan taas tuon 8 tunnin ajomatkan. Täällä on todella mukava ilmasto verrattuna rannikolle, jossa on 30 + ja hirveä kosteus. Mittari täällä näyttää 25 astetta eikä ilmastointia tarvita.
Tänään sunnuntaina pääsimme kuntoilun makuun, kun kävimme TGT:n keskuksessa kuntosalilla ja uimassa.
Viivymme täällä tällä erää viikon ja perjantaina on Habari Maalum Collegen Graduation, eli viime vuoden opiskelijoiden valmistujaisjuhla. Hienoa olla mukana, koska tunnemme kaikki opiskelijat.

Sunnuntaina menemme taas Tangaan pariksi viikoksi. Palattuamme kirjoittelemme kuulumiset,
joten nyt toivottelemme HAUSKAA VAPPUA!

Kuvia matkan varrelta

Takaisin Tansaniaan 1.4.2012

Monien vaiheiden kautta olemme taas täällä Tansaniassa, tällä kertaa FIDAn työntekijöinä kehitysyhteistyössä. Työsopimuksemme on reilun kahden vuoden mittainen, eli elokuulle 2014 asti. Toimimme Tangassa nuorten vammaisten tukiohjelmassa neuvonantajina sekä HMCollegessa. Esko toimii lisäksi FIDAn ruokaturvanhankkeen asiantuntijana. Työmme on mobiili, eli tulemme matkustelemaan melko paljon. Haasteita riittää, mutta koemme olevamme oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Haikeina jätimme kotimaahan lapset ja lastenlapset sekä muut sukulaiset ja ystävät. Onneksi nykypäivänä yhteydenpito toimii paremmin kuin ennenvanhaan, jolloin postin kulku kesti viikkoja eikä puhelimesta ollut tietoakaan. Saavuimme tänne Habari Maalumiin sunnuntai-iltana ja heti saimme nauttia iltateetä DD:n ja Marian luona. Matka lentokentältä tosin oli hieman levoton, Arumerun alueella oli ollut vaalit ja nuoriso oli kadulla mellakoimassa. Pahin tilanne oli onneksi ohi ja pääsimme paikan ohi turvallisesti. Ensimmäinen viikko on hurahtanut kaikenlaisten asioiden järjestelyssä. Tiistaina haimme lentokentältä rahtina tulleet tavaramme. Saimme ne todella nopeasti, 1,5 tuntia ja laatikot olivat autossa. Ystävämme Leonard oli mukanamme ja hän kertoi että yleensä menee 2 päivää, ennenkuin tavarat saa kentältä. Puhelinliittymätkin saimme aktivoitua, joten samat tansanialaiset numerot ovat taas voimassa. Tavaroiden purkamisessa ja paikoilleen laittamisessa on vierähtänyt tovi, ensin 120 kg matkalaukuista ja sitten 160 kg rahtilaatikoista. Talo, jossa nyt asumme täällä Habari Maalumissa, on paljon mukavampi ja kodikkaampi, kuin viime vuotinen talomme. Osoitteemme on Habari Maalum BOX 7292 Arusha Tanzania Huomenna aamulla lähdemme kohti Tangaa, jossa Järviset meitä jo odottelevat. Yhdessä ajamme tiistaina Mombasaan FIDAn lähettipäiville. HYVÄÄ PÄÄSIÄISTÄ! Kuvia uudesta kodistamme. Huom. Taidamme tarvita uuden työpöydän.

8 - 31.7

Nyt se loma sitten vihdoin koitti. Perjantaiaamuna pakkasimme itsemme autoon ja suuntasimme kohti rannikkoa. Ensin ajoimme Tangaan. Matka sujui mutkattomasti, maisemat olivat upeat, Kilimanjarokin näyttäytyi ilman pilviverhoa, tosin aamuvarhaisella oli sen verran utuista, että näimme vain tumman hahmon mahtavasta vuoresta. Matkaa Tangaan on n. 450 km ja ajoaika n. 7 h 20 min. Matkan varrella pidettiin pari evästaukoa. Perille saavuimme n. klo 15.
Olimme illan ja yön ystävämme Kari J:n luona. Hänen perheensä on Australiassa, jonne Karikin suuntaa marraskuussa lomalle. Tulevat sitten vaimonsa kanssa takaisin Tangaan alkuvuodesta 2012.

Lauantaina saimme kyydin lentokentälle, josta lensimme pienellä 12 paikkaisella Cessna Caravanilla Zanzibarille. Siellä meitä oli vastassa hotellin autonkuljettaja.
Matkaa hotellille Matemween oli n. 50 km. Hotelli oli mukavan pieni, 10 huonetta, ja ihan Intian valtameren rannalla, meidän huoneestamme oli n. 20 m rantaan. Tosin veden raja oli laskuveden aikaan n. 100 m päässä. Perille päästyämme söimme myöhäisen lounaan ja asetuimme taloksi. Kävimme tutkailemassa millaiseen paikkaan olimme tulleet ja teimme pienen kävelylenkin rannalla ja illalla nautimme vielä illallisen taustamusiikkina aaltojen kohina.

Sunnuntaina aamupäivän otimme levon kannalta ja iltapäivällä suunnittelimme tulevaa viikkoa. Hotellin puolesta oli tarjolla monenlaisia retkiä ja päätimme mennä parille: maanantaina maustefarmille sekä kaupunkiin ja tiistaina snorklaamaan, jota varten meidän piti käydä sovittamassa märkäpuvut, räpylät ja snorkkelit sukellusfirman tiloissa. Sinne oli matkaa n. 1,5 km rantaa pitkin. Rannalla oli tosi mukava kävellä, kun hiekka oli laskuveden aikaan kovaa eikä upottanut ollenkaan. Saimme puvut sovitettua ja samalla hieman liikuntaa.

Maanantaina siis menimme maustefarmille, joka olikin todella mielenkiintoinen paikka, ei mikään mahtava viljelyfarmi vaan näytti lähinnä jonkun kotipihalta. Mutta siellä oli monenlaisia maustekasveja ja hedelmäpuita. Saimme haistella ja maistella ja arvailla mikä mikäkin on. Meille oli myös esitys, miten kookospähkinöitä kerätään, nuori mies kiipesi tosi korkeaan palmuun jalkoihin laitetun narun avulla ilman mitään turvaköysiä. Ja suit sait sukkelaan se kävi. Viidakkoveitsellä pari huitaisua ja pähkinät putoilivat maahan. Siinä saimme myös tuoretta kookoksen nestettä ( Zanzibar cocacolaa) ja hedelmän valkoista lihaa. Lopuksi meille tarjoiltiin maustettua teetä ja hedelmiä. Kiertomatkan aikana yksi nuori mies näperteli palmun lehdistä meille hienot päähineet, pienen kassin ja kravatin sekä sammakkokorun. Farmilta lähdimme tutustumaan kaupunkiin, Stone Towniin ym. Portugalilaiset ovat rakentaneet kaupungin joskus kauan sitten ja sehän näkyy tietenkin, paikka on melko poikkeava muista Tansanian kaupungeista kapeine kujineen pienten kerrostalojen välissä. Kaupungilla on myös hyvin synkkä historia orjakaupan keskuksena. Palasimme hotellille iltapäivällä ja nautimme olostamme uima-altaassa.

Tiistaiaamuna aikaisin, klo 7.45, oli lähtö snorklaamaan. Söimme pikaisen aamupalan ja lähdimme ripeästi kävelemään rantaa pitkin sukellusfirmalle. ”Nimenhuudon” jälkeen lähdimme paikallisella pikkubussilla 40 min. kestävälle pomppuiselle matkalle kohti niemenkärkeä, josta jatkoimme veneellä merelle. Snorklasimme n. 45 min. Kalat ja korallit olivat upeita. Veneessä saimme välipalaa: teetä, pikkusuolaista ja hedelmiä. Sitten jatkoimme toiselle paikalle ja jälleen n. 45 min. vedessä pulikointia. Paluumatkalla tuuli oli yltynyt ja välillä isot aallot heiluttivat venettä aikalailla ja vettä tuli laitojen yli. Onneksi päällä oli jo valmiiksi märät vaatteet. Rantaan päästiin pikkuveneellä ja vielä piti jaksaa 1,5 km kävely takaisin hotellille. Kaiken kaikkiaan reissu oli todella mahtava!

Keskiviikosta perjantaihin rentouduimme rannalla ja nautimme gourmet tason illallisista. Ja lauantaina oli paluu Tangaan. Tosin olimme ennen lentoa kaupungissa pari tuntia ja istuimme katukahvilassa kauniilla rantaboulevardilla. Ystävämme Ilari tuli meitä tapaamaan ja heitti meidät lentokentälle.

Sunnuntain ja maanantain vietimme Karin kanssa ja tutustuimme hänen työhönsä vammaiskeskuksessa.

Tiistaina oli jälleen pitkä ajomatka kotiin Asurhaan, niin kotihan tämä meille on ollut kohta 7kk. Matka sujui muuten hyvin, mutta Esko sai elämänsä ensimmäiset ylinopeussakot =( . Matkan varrella on paljon osuuksia, joilla on 30 km/h rajoitus, jonka hyvin tiesimme ja Esko yritti tunnollisesti niitä noudattaa jo senkin takia, että ko. paikoilla on myös sellaisia isoja pomppuja tiessä, ettei niistä voi kovaa ajaa. Mutta yksi kyltti jäi huomaamatta, ehkä siksi, että sillä kohtaa oli poikia tien varressa innokkaasti myymässä hedelmiä ja aikomuksemme oli ostaa jotain. Sakko oli peräti 20 000 (onneksi Tshillinkiä, eli n. 8 € )!

Perjantaina 22.7 menemme vielä kerran safarille Tarangireen. Otamme Esterin mukaamme, koska hän ei ole kertaakaan eläessään nähnyt norsuja tai muita isoja eläimiä. Haluamme tarjota hänelle toivottavasti mukavan safarin. Ester on ollut meille kuin taivaan lahja!

Ensi viikko onkin sitten viimeinen täällä kaukaisessa Afrikassa. Suunnitelmissa on kestitä ystäviämme täällä kotonamme ja käydä vähän filmaamassa KeKen ( Keravan Kehitysmaayhdistys )projekteja. Ystävämme Samson on ammattikuvaaja ja hän lupasi tehdä lyhyen elokuvan KeKen käyttöön.

Sunnuntaina 31.7 illalla on sitten lähtö kotimatkalle Suomeen ja perillä olemme maanantaina n. klo 13.10.

Kiitos teille kaikille, jotka olette jaksaneet seurata elämäämme täällä Tansaniassa ja tavataan pian!!

Viikko 26 ja 27 / 27.6 - 10.7

Kuvissa: paikallinen kananmunakuljetus ja läheisen auringonkukkapellon satoa

Aika kova tauti meillä oli ja ilmeisesti myös kaksi yhtäaikaa syötyä antibioottia vei veronsa. Viikko 26 siis meni kokonaan sairastellessa.
Emme kumpikaan olleet töissä, viimeistelimme vain collegen budjetin täällä kotona.
Lauantaina päätimme kuitenkin jatkaa kuntoilua parin viikon tauon jälkeen. Ilma oli ihanan lämmin ja kun sisällä meillä on kylmenpi kuin ulkona, on mukavampi olla auringon paisteessa. Aamuisin meillä on ollut sisällä vain 16 - 17 astetta eikä silloin viitsisi nousta lämpimän peiton alta.

Tällä viikolla olemme olleet töissä vain maanantaina ja tiistaina.
Esko valvoi opiskelijoiden kokeita ja Marjo teki vielä viimeisiä tarkistuksia v. 2009 kirjanpitoon Annan avuksi.
Tiistai-iltana naapurimme Klaus ja Christine olivat vuorostaan meillä kylässä.

Tänään torstaina on jokin kansallinen vapaapäivä ja huomenna perjantaina lähdemme etelään lomalle. Ensin menemme Tangaan Kari Järvisen luo ja lauantaina lennämme Zanzibarille viikoksi. Sieltä palaamme Tangaan ja tutustumme Karin johdolla FIDAn projektiin parin päivän ajan. Tänne Arushaan palaamme 19.7.
Nyt tulee parin viikon tauko blogin kirjoittamiseen, mutta kirjoitamme joskus viikolla 29 Zanzibarin kuulumisia.

Aurinkoista kesän jatkoa!